{"id":1473,"date":"2015-11-07T21:04:16","date_gmt":"2015-11-07T19:04:16","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1473"},"modified":"2018-02-28T09:25:12","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:12","slug":"suurten-kirjailijoiden-pienet-elamat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/suurten-kirjailijoiden-pienet-elamat\/","title":{"rendered":"Suurten kirjailijoiden pienet el\u00e4m\u00e4t"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/11\/goncourt-journal.jpg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-medium wp-image-1474\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/11\/goncourt-journal-300x217.jpg\" alt=\"goncourt journal\" width=\"300\" height=\"217\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/11\/goncourt-journal-300x217.jpg 300w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/11\/goncourt-journal-500x360.jpg 500w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/11\/goncourt-journal.jpg 549w\" sizes=\"(max-width: 300px) 100vw, 300px\" \/><\/a><\/p>\n<p>Olin torstaina kirjallisessa seurapiiritapahtumassa. Siit\u00e4 ei j\u00e4\u00e4nyt aineistoa muistelmiini, kuten ei vastaavista kohtaamisista yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n. Nautin alkoholia ja tulin juovuksiin, mutta en tehnyt mit\u00e4\u00e4n h\u00e4vyt\u00f6nt\u00e4. Puhuin liikaa ja seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 harmittelin suulauttani. Pienet ovat murheeni.<\/p>\n<p>Pient\u00e4 on ihmisen el\u00e4m\u00e4 kaikkinensa, my\u00f6s kirjailijoiden. Eik\u00e4 se muuksi muutu, vaikka olisi sukupolvensa juhlituimpia neroja. Todisteeksi kelpaavat Goncourtin veljesten p\u00e4iv\u00e4kirjat, jotka olisin suonut lukevani nuorena, kun el\u00e4ttelin romanttisia haaveita kirjailijan urasta\u00a0ja pidin selv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 hienoja runoja kirjoittanut ja Hansassa hoviaan pit\u00e4nyt Pentti Saarikoski sai maailmasta huimasti enemm\u00e4n irti kuin h\u00e4nt\u00e4 hieman nuoremmat s\u00e4ntilliseen palkkaty\u00f6h\u00f6n omistautuneet vanhempani.<\/p>\n<p>Edmond (1822-96) ja Jules (1830-70) de Goncourtin p\u00e4iv\u00e4kirjat avaavat kurkistusluukun 19. vuosisadan ranskalaisen kirjallisen eliitin arkeen, sill\u00e4 niiden sivuilla vilahtelee Baudelairen, Flaubertin, Hugon, Turgenevin ja Zolan kaltaisia\u00a0aikakautensa sankareita. Heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4\u00a0ei ole mitenk\u00e4\u00e4n\u00a0hohdokasta, vaan he osoittautuvat sangen pikkumaisiksi, kaunaisiksi ja onnettomiksikin. He kihisev\u00e4t kiukusta saadessaan huonoja arvosteluja, pakahtuvat kateudesta seuratessaan kollegojensa menestyst\u00e4, syytt\u00e4v\u00e4t kollegojaan ideoidensa varastamisesta ja juoruilevat toistensa sel\u00e4n takana. Lounastapaamisilla he valittavat kuinka v\u00e4\u00e4rin maailma heit\u00e4 kohtelee. \u201dMinua ei palkita koskaan, en ikin\u00e4 saa tunnustusta kyvyist\u00e4ni. Suurelle yleis\u00f6lle olen aina paaria! Kyll\u00e4! Paaria!\u201d valittaa \u00c9mile Zola ja toistaa viel\u00e4 nelj\u00e4 tai viisi kertaa sanan \u201dpaaria\u201d.<\/p>\n<p>Samanlaiset puheet, samanlaiset huolenaiheet ovat l\u00e4sn\u00e4 kirjallisissa piireiss\u00e4 meid\u00e4nkin p\u00e4ivin\u00e4mme.<\/p>\n<p>Tyytym\u00e4tt\u00f6myys ei useinkaan ole kiinni ansioluettelon pituudesta. Liek\u00f6 maailmassa kirjailijaa, joka kokisi saavansa riitt\u00e4v\u00e4sti huomiota ja tunnustusta? Jos kirjailija myy paljon, h\u00e4n valittaa ett\u00e4 kriitikot eiv\u00e4t arvosta h\u00e4nt\u00e4 tarpeeksi. Jos kirjailija saa ylist\u00e4vi\u00e4 arvosteluja, h\u00e4n valittaa ett\u00e4 h\u00e4nen teoksiaan myyd\u00e4\u00e4n surkean v\u00e4h\u00e4n. Martin Amis on taivastellut, ett\u00e4 jopa Norman Mailer, sukupolvensa n\u00e4kyvimpiin ja tunnustetuimpiin kuulunut kirjailija, koki olevansa hyljeksitty.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Goncourtin veljesten p\u00e4iv\u00e4kirjat kuvaavat aikaa, jolloin teollinen yhteiskunta ja modernit kirjalliset instituutiot alkoivat muotoutua.<\/p>\n<p>Saman aikaan vahvistui my\u00f6s romanttisen taiteilijaneron myytti. Se ei kuitenkaan ollut yksin\u00e4\u00e4n elinvoimainen, vaan edellytti vastavoimakseen karikatyyrin typer\u00e4st\u00e4 porvarista. 1800-luvun kirjailijat pitiv\u00e4t l\u00e4hes yksimielisesti poroporvaria vihollisenaan, sill\u00e4 kuten Flaubert asian ilmaisi: \u201dPorvarin vihaaminen on hyveen ensimm\u00e4inen edellytys.\u201d Halveksittavan hahmon poroporvarista teki h\u00e4nen mammonanpalvontansa ja siit\u00e4 seurannut kyvytt\u00f6myys ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 taiteita. Poroporvari osasi arvostaa kirjoissa vain myyntilukuja ja ajankohtaisia teemoja, \u201dvastauksia aikamme suuriin kysymyksiin.\u201d<\/p>\n<p>Suuren yleis\u00f6n maun halveksunta on periytynyt taitelijasukupolvelta toiselle, eik\u00e4 ole kadonnut kirjallisesta kulttuurista tyystin\u00a0viel\u00e4k\u00e4\u00e4n, vaikka nyky\u00e4\u00e4n syyt\u00f6kset elitismist\u00e4 alkavat olla\u00a0raskauttavampia kuin syyt\u00f6kset kaupallisuudesta. Voiko taiteellisesta elitismist\u00e4 olla en\u00e4\u00e4 uhkaksi kellek\u00e4\u00e4n, jos sen tuomitsevat jopa v\u00e4h\u00e4levikkisten kulttuurilehtien senttarit?<\/p>\n<p>Goncourtin veljesten p\u00e4iv\u00e4kirjaa lukiessa on hauska huomata, kuinka paljon poroporvarillisia piirteit\u00e4 1800-luvun kirjailijaneroista paljastuu pintaa raaputtamalla. He kokivat omistavansa koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 totuuden ja kauneuden puolesta k\u00e4rsimiselle, mutta arkisissa puheissa heid\u00e4n ilonsa, surunsa ja huolenaiheensa paljastuvat perin latteiksi ja tavanomaisiksi \u2013 eli inhimillisiksi.<\/p>\n<p>\u201dFlaubert pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n erinomaisena kodinsisustajana, vaikka ei ole keksinyt muuta kuin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hillopurkkeja kukkamaljakkoina,\u00a0ja tuntee siit\u00e4\u00a0suunnatonta ylpeytt\u00e4\u201d, Goncourtin veljekset kirjoittavat ja taivastelevat, ett\u00e4 <em>Rouva Bovaryn<\/em> kirjoittaja ei poikkea tavoiltaan, ajatuksiltaan, ennakkoluuloiltaan ja paheiltaan miespuolisten kansalaisten suuresta enemmist\u00f6st\u00e4.<\/p>\n<p>Ravintolassa illallista nauttivasta Baudelairesta veljekset kertovat, ett\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 puuttuu kravatti, paita on kaulasta auki ja p\u00e4\u00e4 ajeltu \u201dkuin giljotiiniin menev\u00e4lt\u00e4\u201d. Dekadentin runoilijan puheista veljekset eiv\u00e4t keksi muuta raportoitavaa kuin ett\u00e4 h\u00e4n kiist\u00e4\u00e4 kiukkuisena rikkoneensa s\u00e4keill\u00e4\u00e4n moraalia.<\/p>\n<p>Goncourtin veljesten vakituiseen p\u00e4iv\u00e4llisseurueeseen kuuluivat Flaubert, Zola, Turgenev ja Daudet. P\u00f6yt\u00e4puheet karkailivat kauas ylevist\u00e4 kirjallisista aiheista, sill\u00e4 toistuvia teemoja olivat erilaiset ruumiinvaivat ripulista impotenssiin. Naisistakin riitti jutusteltavaa. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 p\u00e4iv\u00e4llisell\u00e4 Daudet kertoi, kuinka l\u00e4hti ostamaan vaimolleen h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4n kunniaksi kukkia ja p\u00e4\u00e4tyi huorakortteleihin: \u201dOdotin muka puoli tuntia bussia, vaikka kulutin sen ajan kadulla hengitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 prostituution l\u00f6yhk\u00e4\u00e4 kuin kuumissaan oleva koira.\u201d<\/p>\n<p>Nykymittapuulla 1800-luvun kirjalliset herrasmiehet olivat pahimman luokan misogyynej\u00e4. Goncourtin veljekset pitiv\u00e4t selv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 kirjallinen nerous on miesten yksinoikeus ja v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 jos Mme Sandin tai Mme de Sta\u00eblin kaltaisille naispuolisille kirjallisille hahmoille teht\u00e4isiin ruumiinavaus heid\u00e4n kuoltuaan, voitaisiin havaita, kuinka heid\u00e4n klitoriksensa ovat kasvaneet uhmakkaasti ulosp\u00e4in kateudesta peniksi\u00e4 kohtaan.<\/p>\n<p>Koskettavaa on huomata, kuinka peloissaan kunnianarvoisa p\u00e4iv\u00e4llisseurue oli suuren tuntemattoman edess\u00e4. Kokoontuessaan yhteen viimeisen kerran ennen Turgenevin paluuta Ven\u00e4j\u00e4lle kirjailijat k\u00e4viv\u00e4t l\u00e4pi sairautensa reumatismista ja syd\u00e4nvaivoista verensy\u00f6ksyyn.<\/p>\n<p>\u201dSen j\u00e4lkeen kukin meist\u00e4 vuorollaan puhui kuolemanpelosta, joka piinaa meit\u00e4 kaikkia.\u201d<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>J\u00e4lkimaailma on unohtanut Goncourtin veljesten kaunokirjalliset teokset, vaikka niiden v\u00e4itet\u00e4\u00e4n innoittaneen Alain Robbe-Grillet\u2019n ja Nathalie Sarrauten kaltaisia uuden romaanin edustajia. Heid\u00e4n pysyv\u00e4t saavutuksensa l\u00f6ytyv\u00e4t\u00a0p\u00e4iv\u00e4kirjojen sivuilta, mik\u00e4 kuvastaa kirjallisen maineen oikullisuutta. J\u00e4lkipolvien silmiss\u00e4 se voi perustua aivan eri asioihin kuin niihin, joiden\u00a0takia kirjailija eniten kamppaili. Goncourtin veljeksilt\u00e4 l\u00f6ytyy erinomainen sitaatti kuvaamaan t\u00e4t\u00e4: \u201dYksik\u00e4\u00e4n kirja ei ole syntyess\u00e4\u00e4n mestariteos. Joistakin tulee\u00a0sellaisia.\u201d<\/p>\n<p>Minulle p\u00e4iv\u00e4kirjat, fragmentit ja muistiinpanot ovat mieluista proosaa, koska niist\u00e4 puuttuu lukemista ohjaava teoksellinen hahmo. Ei ole ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 kompositiota, juonta ja teemoja, on vain tekstikatkelmia kuin irrallisia palapelin palasia ilman kokoamisohjetta. Lukeva mieli toki luo rakennetta kaaoksen keskelle, mist\u00e4 yll\u00e4 oleva tekistinkin kertoo, mutta j\u00e4rjestelyperiaatteet\u00a0ovat vapaasti valittavissa. Kuten Vesa Haapala <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/versoja.blogspot.fi\/2015\/11\/miksi-pidan-hyrysta.html\">merkinn\u00e4ss\u00e4\u00e4n<\/a> Antti Hyryst\u00e4 toteaa, \u201draja kirjallisuuden ja el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 ei ole ylittym\u00e4t\u00f6n\u201d.<\/p>\n<p>Eip\u00e4 silti,\u00a0t\u00e4m\u00e4kin vaikutelma on osaksi\u00a0illuusiota.<\/p>\n<p>Eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00a0Goncourtin veljesten p\u00e4iv\u00e4kirjatkin (ja muut vastaavat) ovat kirjallisuutta, vaikka niist\u00e4 uupuu selv\u00e4 kirjallinen rakenne. Andre Gide kiteytti asian keskeytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n Jacques Blanchen, kun t\u00e4m\u00e4 todisteli Goncourtin veljesten sepitt\u00e4neen\u00a0asioita omasta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n: \u201dMutta puheet, joita he laittavat ihmisten suuhun ja joita sin\u00e4 v\u00e4it\u00e4t valheiksi, ovat l\u00e4hes poikkeuksetta kiinnostavia. Varo siis, koska mit\u00e4 enemm\u00e4n v\u00e4h\u00e4ttelet heid\u00e4n asemaansa tallentajina, sit\u00e4 suurempina esit\u00e4t heid\u00e4t kirjailijoina, luojina.\u201d<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>PS<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Minulla\u00a0 on p\u00e4iv\u00e4kirjasta englanninkielinen tiivistelm\u00e4 \u00a0<em>Pages from the Goncourt Journals<\/em> (k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Robert Baldick). J\u00e4rk\u00e4lem\u00e4inen alkuper\u00e4isteos on julkaistu monessa osassa ja veisi melkoisen tilan kirjahyllyst\u00e4. P\u00e4iv\u00e4kirjaansa veljekset kirjoittivat useimmiten\u00a0yksik\u00f6n ensimm\u00e4isess\u00e4 persoonassa, ja Julesin kuoltua Edmond jatkoi yksin\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Olin torstaina kirjallisessa seurapiiritapahtumassa. Siit\u00e4 ei j\u00e4\u00e4nyt aineistoa muistelmiini, kuten ei vastaavista&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/11\/goncourt-journal-300x217.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1473"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1473"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1473\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1854,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1473\/revisions\/1854"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1473"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1473"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1473"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}