{"id":149,"date":"2012-10-29T14:27:00","date_gmt":"2012-10-29T12:27:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/hienoa-metaa\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:15","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:15","slug":"hienoa-metaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/hienoa-metaa\/","title":{"rendered":"Hienoa metaa"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Huomaan, ett\u00e4 olen viime aikoina keskittynyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 kirjojen kehumiseen. No, positiivisuushan on nykyaikana korkein hyve, negatiivisuus taas ajatusrikos. Siisp\u00e4 jatkan kirjojen kehumista: Marjo Niemen uutuusromaani Ihmissy\u00f6j\u00e4n yst\u00e4vyys<\/i> teki minuun suuren vaikutuksen.<\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4n kirjaan voi el\u00e4yty\u00e4 monella tavalla. Minulle yksi j\u00e4nnitysmomenteista Ihmissy\u00f6j\u00e4n yst\u00e4vyytt\u00e4<\/i> lukiessa oli se, onnistuuko Niemi viem\u00e4\u00e4n urakkansa kunnialla loppuun, ja onnistuihan h\u00e4n, kerrassaan hienosti. Huonomminkin olisi voinut k\u00e4yd\u00e4. Teos nimitt\u00e4in rakentuu varsin “haastavista” elementeist\u00e4. Ihmissy\u00f6j\u00e4n yst\u00e4vyys<\/i> on metaromaani, jossa kirjailijap\u00e4\u00e4henkil\u00f6 kirjoittaa “Suurromaaniksi” nime\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 teosta samalla kun suree itsemurhan tehneen parhaan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 poismenoa. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 ei ole miellytt\u00e4v\u00e4, helposti samastuttava romaanihahmo vaan monin paikoin rasittava tai suorastaan vastenmielinen.<\/p>\n

Minulle p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n ep\u00e4sympaattisuus tosin ei ole suuri henkil\u00f6kohtainen ongelma, koska en yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n samastu tai kiinny romaanihahmoihin (paitsi silloin kun niin teen, samastun ja kiinnyn oikein kunnolla). Enemm\u00e4n j\u00e4nnitin sit\u00e4, miten teoksen metarakenne kest\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Omassa maailmassaan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 potee paitsi surua edesmenneest\u00e4 yst\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n my\u00f6s er\u00e4\u00e4nlaista kulttuurista itseinhoa omasta eurooppalaisuudestaan:<\/p>\n

“Min\u00e4 tuijotan menneisyyteen, jossa min\u00e4 eurooppalainen omistin maailman ja kirjoitan kirjaa, jossa min\u00e4 eurooppalainen halveksin ihmisi\u00e4, jotka katsovat j\u00e4lkeens\u00e4 j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 haisevaa limavanaa historian poimuilla, samalla kun katselen omaa limavanaani, joka lainehtii historian poimuilla.”<\/i>

<\/i>P\u00e4\u00e4henkil\u00f6n kirjoittamassa romaanissa tapahtumat taas sijoittuvat sulkemista odottavaan Lapinlahden mielisairaalaan. Viisikymppinen psykiatri nimelt\u00e4 Mauri saa hoidettavakseen rantaan ajautuneen naisen, jolta puuttuvat muisti, menneisyys ja identiteetti. Nainen alkaa luoda itselleen tekohenkil\u00f6llisyytt\u00e4 uppoutumalla Euroopan historiaan, ja lopulta my\u00f6s Mauri joutuu kasvotusten oman menneisyytens\u00e4 kanssa. Alkuvaiheessa Ihmissy\u00f6j\u00e4n yst\u00e4vyys<\/i> haiskahti pahaenteisesti romaanilta, joka typistyisi tarinaksi romaanin kirjoittamisen vaikeudesta tai mahdottomuudesta, mutta mit\u00e4 pitemm\u00e4lle luin, sit\u00e4 luottavaisemmaksi k\u00e4vin. Metarakenne oli aikoinaan radikaali kerrontaratkaisu romaanitaiteessa, mutta niist\u00e4 ajoista on jo vuosikymmeni\u00e4. Nykyisin kaikenlainen itsereflektiivisyys k\u00e4\u00e4ntyy usein itse\u00e4\u00e4n vastaan, muuttuu helpoksi keinoksi luoda romaaniin “haastavuuden” tai “kunnianhimoisuuden” leimaa. Niemi kuitenkin selvitt\u00e4\u00e4 t\u00e4llaiset sudenkuopat, sill\u00e4 Ihmissy\u00f6j\u00e4n yst\u00e4vyydess\u00e4<\/i> metarakenne tuo aidosti monikerroksellisuutta teoksen muistiin ja menneisyyteen liittyv\u00e4\u00e4n tematiikkaan. Pys\u00e4hdyin t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 ihastelemaan Niemen taitoa luoda romaanin kahden tason v\u00e4lille yhteyksi\u00e4, jatkuvuutta ja kertautuvuutta. Esimerkiksi kun tietyt lauseet tulevat ensin vastaan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n maailmassa ja my\u00f6hemmin h\u00e4nen romaanitekstiss\u00e4\u00e4n, ne resonoivat hienosti.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4henkil\u00f6n vimmaiset monologit toivat hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla mieleeni Thomas Bernhardin, vaikka kirjana Ihmissy\u00f6j\u00e4n yst\u00e4vyys<\/i> ei kovin l\u00e4heist\u00e4 sukua Bernhardin tuotannolle olekaan. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6n eurooppalaisuuttaan kohtaan kokemat inhon tunteet muistuttavat kuitenkin Bernhardin romaanihahmojen inhon tunteita omaa maataan, It\u00e4valtaa, kohtaan. Aivan kuten Bernhardin romaanihahmot my\u00f6s Niemen kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 ajautuu jonkinlaiseen luuppiin, jossa tietyt maaniset avainlauseet varioivat itse\u00e4\u00e4n loputtomiin. Bernhard nimitti omaa proosaansa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksien taiteeksi, ja samaa henke\u00e4 on my\u00f6s Ihmissy\u00f6j\u00e4n yst\u00e4vyydess\u00e4kin<\/i>. Niemi tutkii Euroopan historiallista syyllisyydentaakkaa vakavissaan ja ansiokkaasti, mutta p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n neuroottiseksi paisuva kulttuurinen itseinho on samalla niin \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4, ett\u00e4 se jo itsess\u00e4\u00e4n suhteellistaa kysymyksenasettelut, pakottaa tarkastelemaan niit\u00e4 monelta eri kantilta. Yksi olennainen juttu on se, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin eurooppalaisten kulttuurinen itseinho on silkkaa narsismia? Niemen kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ll\u00e4kin vihan tunteet ovat paisuneet niin pakkomielteenomaisiksi, ett\u00e4 h\u00e4n ei niiss\u00e4 rypiess\u00e4\u00e4n ole kyennyt tunnistamaan parhaan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 itsetuhoon johtanutta ahdinkoa.<\/p>\n

Ennen Ihmissy\u00f6j\u00e4n yst\u00e4vyytt\u00e4<\/i> olin lukenut Terry Eagletonin esseistisen teoksen Reason, Faith and Revolution: Reflections on the God Debate<\/i>. N\u00e4m\u00e4 kaksi kirjaa k\u00e4viv\u00e4t vuoropuhelua p\u00e4\u00e4kopassani, ja tulin miettineeksi, ett\u00e4 kenties Niemen kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n inho kohdistuukin enemm\u00e4n modernisaatioon kuin Eurooppaan, jolloin se sis\u00e4lt\u00e4isi my\u00f6s Yhdysvallat, tuon Euroopan nousukasmaisen kasvannaisen, joka lienee yhdell\u00e4 tasolla totuus siit\u00e4 millaiseksi Eurooppa on tullut. Eagleton huomauttaa, ett\u00e4 modernisaatio (tai Eurooppa) ei ole joko-tai-kysymys:<\/p>\n

“(M)odernity means both contraception and Hiroshima, liberation movements and biological warfare. Some people think it Eurocentric to point out that Europe was the historical home of modernity, forgetful that this also means that it was also the home of the Holocaust. The radical answer to the question of whether modernity is a positive or negative phenomenon is an emphatic yes and no.”<\/i><\/p>\n

Hyv\u00e4t kirjat eiv\u00e4t tyhjene yhteen tulkintaan, niinp\u00e4 Ihmissy\u00f6j\u00e4n yst\u00e4vyydest\u00e4kin<\/i> voisi kirjoittaa aivan toisenlaisenkin merkinn\u00e4n kuin t\u00e4m\u00e4 (min\u00e4kin voisin tehd\u00e4 sen n\u00e4k\u00f6kulmaa vaihtamalla). Ihmissy\u00f6j\u00e4n yst\u00e4vyydess\u00e4<\/i> on mukana taikaelementti, jonka ansiosta se on aina enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 siit\u00e4 temaattisen tai tekstuaalisen analyysin keinoin voi irti puristaa. Tuo taikaelementti liittyy Niemen kieleen. N\u00e4in intensiivist\u00e4, kielellisesti musikaalista proosateksti\u00e4 saa harvoin lukea, ja se lienee lopulta t\u00e4rkein syy siihen, miksi kirja teki minuun niin suuren vaikutuksen. Olen aina ollut sellainen lukija, jolle se milt\u00e4 sanat ja lauseet tuntuvat, on romaaneissa kaiken l\u00e4ht\u00f6kohta. Jos lauseissa ei ole oikeanlaista rytmi\u00e4 ja jos kirjailija tyytyy kirjoittamaan ensimm\u00e4isill\u00e4 mieleens\u00e4 tulevilla sanoilla, h\u00e4n ei onnistu koskettamaan minua. Ihmissy\u00f6j\u00e4n yst\u00e4vyydess\u00e4<\/i> on juuri oikeanlainen svengi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Huomaan, ett\u00e4 olen viime aikoina keskittynyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 kirjojen kehumiseen. No, positiivisuushan…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":776,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/ihmissy-C3-B6j-C3-A4n.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/ihmissy-C3-B6j-C3-A4n.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/149"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=149"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/149\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2035,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/149\/revisions\/2035"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/776"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=149"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=149"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=149"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}