{"id":150,"date":"2012-10-21T19:59:00","date_gmt":"2012-10-21T17:59:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/suomalainen-suomi\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:15","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:15","slug":"suomalainen-suomi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/suomalainen-suomi\/","title":{"rendered":"Suomalainen Suomi"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Suomi ja suomalaisuus, siin\u00e4p\u00e4 vaikea aihe. On hienoa, ett\u00e4 Tommi Uschanov tarttuu siihen uudessa kirjassaan Miksi Suomi on Suomi<\/em>. Uschanov pohdiskelee, mitk\u00e4 asiat tekev\u00e4t maastamme omanlaisensa ja mitk\u00e4 taas eiv\u00e4t. <\/p>\n

Sanoisipa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on paras kotimainen asiaproosateos, jonka olen t\u00e4n\u00e4 vuonna lukenut. Kuin varhainen joululahja. Pidin kovasti my\u00f6s Uschanovin kahdesta edellisest\u00e4 kirjasta — Mik\u00e4 vasemmistoa vaivaa?<\/em> ja Suuri kaalihuijaus<\/em>. Ihailen Uschanovin taitoa luoda vankan fakta-aineksen pohjalta yleiskatsauksellisuutta, synteesej\u00e4. H\u00e4n my\u00f6s kirjoittaa hyvin, sopivan k\u00e4rkev\u00e4sti mutta samalla tyylitajunsa s\u00e4ilytt\u00e4en. Turhaa provoilua tai pullistelua ei h\u00e4nen teksteiss\u00e4\u00e4n ole.<\/p>\n

En oikeastaan tied\u00e4 ket\u00e4\u00e4n parempaa kuin Uschanov kirjoittamaan Suomesta ja suomalaisuudesta n\u00e4in\u00e4 aikoina, kun yhdet ihannoivat ja toiset kavahtavat suomalaisuutta ja kolmannet yritt\u00e4v\u00e4t rakentaa siit\u00e4 vet\u00e4v\u00e4\u00e4 br\u00e4ndi\u00e4 vienninedist\u00e4mishengess\u00e4.<\/p>\n

Voisin l\u00e4hesty\u00e4 Uschanovn kirjaa monestakin n\u00e4k\u00f6kulmasta (se todellakin liikkuu laajalla s\u00e4teell\u00e4), mutta keskityn t\u00e4ss\u00e4 merkinn\u00e4ss\u00e4 talousteemoihin. Nekin ovat kovin ajankohtaisia, kun Suomi AAA-luottoluokituksen maana paistattelee tai ainakin haluaisi paistatella velkakriisin murjomassa Euroopassa vastuullisuuden ja vakauden saarekkeena.<\/p>\n

Jos valveutuneelta britilt\u00e4, ranskalaiselta tai saksalaiselta kysyt\u00e4\u00e4n, millaisena yhteiskuntana he Suomea pit\u00e4v\u00e4t, vastaukseksi saadaan todenn\u00e4k\u00f6isesti ett\u00e4 pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, jossa harjoitetaan suhdanteita tasaavaa talouspolitiikkaa. Moni suomalainenkin saattaa kuvitella n\u00e4in. Uschanov kuitenkin t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Suomi on er\u00e4\u00e4nlainen paradoksi: samaan aikaan hyvinvointivaltio ja antikeynesil\u00e4inen. Vuosikymmenten saatossa talouspolitiikkamme on ollut pikemminkin suhdanteita k\u00e4rjist\u00e4v\u00e4\u00e4 kuin suhdanteita tasaavaa. Keynesil\u00e4isyys saapui Suomeen my\u00f6hemmin kuin muualle l\u00e4ntiseen maailmaan eik\u00e4 koskaan oikein t\u00e4nne juurtunutkaan. Talouspolitiikkaamme on hallinnut pikemminkin klassisiin oppeihin nojautuva kamreerihenki, joka korostaa budjettialij\u00e4\u00e4mien karttamista ja julkisen talouden vakauttamista.<\/p>\n

Uschanov kirjoittaa: “Ehk\u00e4 dramaattisin esimerkki siit\u00e4, millaisia absurdeja muotoja velkaantumisen pelko on Suomessa saanut, l\u00f6ytyy vuodelta 1957. Tuolloin valtio lakkautti hetkellisesti kaiken maksuliikenteens\u00e4, koska se olisi muuten joutunut ottamaan lainaa. T\u00e4m\u00e4 tapahtui lis\u00e4ksi vuonna, jolloin valtiontalous oli juoksevilla menoilla mitattuna selv\u00e4sti ylij\u00e4\u00e4m\u00e4inen.”<\/em><\/p>\n

Kiintoisasti Uschanov tuo esiin sen, kuinka suomalainen talouspuhe eroaa muiden l\u00e4nsimaiden talouspuheesta. Meill\u00e4 puhutaan lamasta eli fyysisen toimintakyvyn menetyksest\u00e4, kun taas esimerkiksi englannin sana “depression” viittaa psyykkiseen oireiluun: masennukseen tai alakuloisuuteen. Samankaltainen on suhde suomen kielen sanan “elvytys” ja englannin kielen sanan “stimulus” v\u00e4lill\u00e4. Elvytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n pelastaa potilasta v\u00e4litt\u00f6m\u00e4st\u00e4 kuoleman vaarasta, kun taas “stimulus” samastuu l\u00e4hinn\u00e4 piristeen antamiseen.<\/p>\n

“Lama” ja “elvytys” ovat dramaattisia, kohtalonomaisia sanoja, ja ne luovat suomalaiseen talouspuheeseen erityisen pakahduttavan, haudanvakavan s\u00e4vyn. T\u00e4m\u00e4 ei ole pelkk\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen yksityiskohta, koska sanat, joita k\u00e4yt\u00e4mme, eiv\u00e4t ole neutraaleja, vaan vaikuttavat my\u00f6s siihen, miten hahmotamme maailmaa, millaisia tulkintoja teemme. Vastaavasti hahmotuksemme ja tulkintamme vaikuttavat siihen, miten toimimme k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. <\/p>\n

“Elvytys nimet\u00e4\u00e4n suomen kieless\u00e4 “elvytykseksi” — eik\u00e4 pelk\u00e4ksi piristysruiskeeksi, kuten muissa kieliss\u00e4 — juuri siksi, ett\u00e4 se koetaan niin vaikeaksi ja vaivalloiseksi, ettei siihen kannata edes yritt\u00e4\u00e4 ryhty\u00e4.”<\/em><\/p>\n

Suomen kansa on aina oudolla tavalla arvostanut Iiro Viinasen ja Sauli Niinist\u00f6n kaltaisia tarkan markan tai tarkan euron valtiovarainministereit\u00e4, pit\u00e4nyt heit\u00e4 tiukkoina ja tolkullisina hahmoina eik\u00e4 tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isin\u00e4 haihattelijoina. Suomalaisissa istuu sitke\u00e4sti ajatus, ett\u00e4 on elett\u00e4v\u00e4 suu s\u00e4kki\u00e4 my\u00f6ten. T\u00e4llaisessa maaper\u00e4ss\u00e4 elvytyst\u00e4 kaihtava talouspolitiikka saa osakseen hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin ymm\u00e4rryst\u00e4 my\u00f6s kansan syviss\u00e4 riveiss\u00e4. Mit\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 velkaa ja vajeita kasvattamaan, kun menee jo muutenkin huonosti.<\/p>\n

Toki Suomen antikeynesil\u00e4isyyden taustalta voi hahmottaa my\u00f6s arkisempia ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisempi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 kuin pakahduttavan talouspoliittisen retoriikan traditio. Kuten Sixten Korkman huomauttaa kirjassaan Talous ja utopia,<\/em> suomalaiset rahoitusmarkkinat olivat sodan j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 kehittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t eik\u00e4 joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskeminen ollut helppoa. Samaan aikaan Suomi oli Neuvostoliiton naapuri eik\u00e4 houkutellut kylm\u00e4n sodan maailmassa ulkomaisia sijoituksia. Budjettivajeiden rahoitus ei ollut yksinkertainen juttu t\u00e4llaisissa oloissa.<\/p>\n

Ent\u00e4p\u00e4 nykytilanne? Lehman Brothersin konkurssin j\u00e4lkeinen shokki iski rajusti Suomeen. Vuonna 2009 bruttokansantuotteemme laski rajummin kuin kertaakaan sitten kansalaissodan. Finanssikriisin keskell\u00e4 Suomen hallitus ei suinkaan noudattanut suhdanteita k\u00e4rjist\u00e4v\u00e4\u00e4 talouspolitiikkaa, vaan p\u00e4invastoin elvytti, kuten monet muutkin l\u00e4nsimaat. Julkisen talouden rahoitusj\u00e4\u00e4m\u00e4 heikkeni vuosina 2007-2010 noin kahdeksan prosenttia suhteessa bkt:hen, ja t\u00e4st\u00e4 noin puolet selittyy Korkmanin mukaan tietoisilla poliittisilla p\u00e4\u00e4t\u00f6ksill\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Suomen talous keikkuu taas taantuman partaalla samalla kun valtiontalous on selv\u00e4sti alij\u00e4\u00e4m\u00e4inen. Ei kovin antikeynesil\u00e4inen tilanne siis.<\/p>\n

Summa summarum: jos tarkastellaan Suomen talouspolitiikan pitk\u00e4\u00e4 linjaa, niin voisi sanoa ett\u00e4 se on ollut selv\u00e4sti antikeynesil\u00e4ist\u00e4 1980-luvun lopulle saakka, mutta sen j\u00e4lkeen muuttunut vastasykliseksi, vaikka erityisen elvytt\u00e4v\u00e4ksi sit\u00e4 tuskin voi kehua tai moittia.  <\/p>\n

Uschanov tuo kirjassaan esiin my\u00f6s sen, kuinka suomalaisten elinkeinoel\u00e4m\u00e4n lobbareiden puheenparsi erottaa heid\u00e4t EU:n yleisest\u00e4 linjasta. Sellaiset argumentit, joita esimerkiksi EVAn johtaja Matti Apunen suoltaa puolustaessaan yritysten etuja, uppoavat kovin huonosti EU:n kabineiteissa. Uschanov kirjoittaa ruotsalaisen politologin Daniel Nauriniin tutkimuksiin vedoten, ett\u00e4 Bryselliss\u00e4 ei vieroksuta mit\u00e4\u00e4n niin paljon kuin vetoamista siihen, ett\u00e4 yritykset “ty\u00f6llist\u00e4v\u00e4t ihmisi\u00e4” tai “luovat hyvinvointia”. Moiset argumentit tuovat EU-tasolla mieleen l\u00e4hinn\u00e4 lapsellisen jalanpolkemisen itsest\u00e4\u00e4nselvyyksiin vetoamalla. Mik\u00e4p\u00e4 elinvoimainen yritys ei ihmisi\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4isi.<\/p>\n

Aivan kaikessa talouspuheessa Suomi ei kuitenkaan ole omanlaisensa. Esimerkiksi Olli Rehn ja Risto E.J. Penttil\u00e4 ovat luonnehtineet nykyist\u00e4 velkakriisi\u00e4 Euroopan vakavimmaksi koettelemukseksi sitten toisen maailmansodan. Samankaltaisia \u00e4\u00e4nenpainoja on kuultu my\u00f6s muista euroalueen maista. Melkoista historiallista sokeutta! Uschanov huomauttaa, ett\u00e4 niin Suomessa kuin Euroopassa n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t painuneen unohduksiin ne kylm\u00e4n sodan vuosikymmenet, jolloin kansainv\u00e4list\u00e4 politiikkaa hallitsi jatkuva ydinsodan uhka. Muutaman kerran k\u00e4ytiin ihan aidosti kuilun partaalla. Silloin vaaralle alttiina oli miljardeja ihmishenki\u00e4, nyt vain satoja tai tuhansia miljardeja rahaa.<\/p>\n

Omien kokemusteni perusteella tied\u00e4n, ett\u00e4 kriisimieliala tarttuu. Joudun leip\u00e4ty\u00f6ss\u00e4ni seuraamaan p\u00e4\u00e4omamarkkinoita
\n ja muistan el\u00e4v\u00e4sti, kuinka ep\u00e4todelliselta, suorastaan aavemaiselta tuntui talvella 2009, kun maailman p\u00f6rssit hinnoittelivat l\u00e4hestulkoon t\u00e4ydellist\u00e4 kansainv\u00e4lisen rahoitusj\u00e4rjestelm\u00e4n romahdusta. Suomessakin osakkeiden p\/b-lukujen mediaani painui alle ykk\u00f6sen. Se on todella, todella poikkeuksellista. En v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan joudu moista todistamaan. Toisaalta, jos en seuraisi palkkani edest\u00e4 p\u00e4\u00e4omamarkkinoita vaan kirjoittelisin kokop\u00e4iv\u00e4toimisesti romaaneja ja esseit\u00e4, tuskin muistaisin talven 2009 taloustapahtumista muuta kuin ett\u00e4 silloin puhuttiin paljon finanssikriisist\u00e4. Jos seuraa rahan maailmaa liian l\u00e4helt\u00e4, saattaa unohtaa ett\u00e4 maailma ei sittenk\u00e4\u00e4n py\u00f6ri rahan ymp\u00e4rill\u00e4. Osakkeiden kriisihinnoittelu ei tapa ket\u00e4\u00e4n. Ainakaan suoranaisesti.<\/p>\n

Lapsuusvuosieni ydinsodan pelkoa en varmasti unohda koskaan, vaikka en ty\u00f6kseni seuraakaan kansainv\u00e4list\u00e4 politiikkaa. Oivallus siit\u00e4, ett\u00e4 me ihmiset voimme tuhota vahingossa tai tahallamme koko maapallon, j\u00e4tti syv\u00e4t j\u00e4ljet minuun ja varmasti koko sukupolveeni.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Suomi ja suomalaisuus, siin\u00e4p\u00e4 vaikea aihe. On hienoa, ett\u00e4 Tommi Uschanov tarttuu…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":6,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/150"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=150"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/150\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2036,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/150\/revisions\/2036"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=150"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=150"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=150"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}