{"id":151,"date":"2012-10-07T11:57:00","date_gmt":"2012-10-07T09:57:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/dfw-laskeutuu-suomeen\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:15","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:15","slug":"dfw-laskeutuu-suomeen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/dfw-laskeutuu-suomeen\/","title":{"rendered":"DFW laskeutuu Suomeen"},"content":{"rendered":"<p><\/p>\n<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/dfw-1.jpg\" style=\"clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" border=\"0\" mea=\"true\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/dfw-1.jpg\" \/><\/a><\/div>\n<p>Onhan t\u00e4m\u00e4 kirjallinen&nbsp;tapaus, David Foster Wallacea voi lukea nyt suomeksi. P\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni odottaa Juhani Lindholmin&nbsp;k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4 esseekokoelma <em>Hauskaa, mutta ei koskaan en\u00e4\u00e4<\/em>.&nbsp;En ole ehtinyt sit\u00e4 viel\u00e4 lukea, joten en ota kantaa siihen, miten k\u00e4\u00e4nn\u00f6s toimii. Wallace ei taatusti ole&nbsp;helpoimpia suomennettavia.<\/p>\n<p>Sis\u00e4llysluettelosta sen sijaan&nbsp;tekee mieli kirjata yl\u00f6s muutama huomio, koska kyseess\u00e4 on Wallacen suomalaisen kustantajan Siltalan koostama kokonaisuus, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kuusi teksti\u00e4:<\/p>\n<p>1. Hummereita yllin kyllin (Consider the Lobster)<br \/>2. Iso punainen poika (Big Red Son)<br \/>3. T\u00e4m\u00e4 on vett\u00e4 (This Is Water)<br \/>4. Tennist\u00e4 ja tornadoja (Tennis, Trigonometry, Tornadoes)<br \/>5. Rouva Thompsonin luona (A View From Mrs. Thompson)<br \/>6. Hauskaa, mutta ei koskaan en\u00e4\u00e4 (A Supposedly Fun Thing I&#8217;ll Never Do Again)<\/p>\n<p>Muut tekstit paitsi T\u00e4m\u00e4 on vett\u00e4 ovat ilmestyneet kahdessa Wallacen esseekokoelmassa <em>(Consider the Lobster<\/em> ja <em>A Supposedly Fun Thing I&#8217;ll Never Do Again<\/em>).&nbsp;T\u00e4m\u00e4 on vett\u00e4 ei ole varsinaisesti&nbsp;essee vaan puhe, jonka Wallace piti Kenyon Collegen valmistujaisjuhlassa 2005.<\/p>\n<p>En olisi itse valinnut tuota juhlapuhetta, koska se ei&nbsp;kerro tarpeeksi Wallacesta esseistin\u00e4. Sen lauseet ovat riisutumpia ja paljaampia kuin varsinaisten esseiden monipolvinen ja monikerroksinen, rikasta sanastoa kieputtava asiaproosa. Jos Wallace olisi halunnut juhlapuheelleen kirjallisen muodon, luulen ett\u00e4 h\u00e4n olisi tehnyt siit\u00e4 aivan toisenn\u00e4k\u00f6isen.<\/p>\n<p>Toisaalta ymm\u00e4rr\u00e4n kustantajan valintaa. T\u00e4m\u00e4 on vett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Wallacen ajattelua helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 muodossa, teksti tuo mieleen&nbsp;mieleen er\u00e4\u00e4nlaiset el\u00e4m\u00e4ntaito-oppaat. Wallacella oli t\u00e4llaiseen iskulauseenomaiseen, itsesuggestioon t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4n ajatteluun hyvin ambivalentti suhde. Toisaalta h\u00e4nt\u00e4 ahdistivat &#8221;10 askelta onneen&#8221; -h\u00f6t\u00f6t, toisaalta h\u00e4n istui vuosikaudet terapiryhmiss\u00e4, joissa py\u00f6riteltiin yksinkertaistettuja el\u00e4m\u00e4nhallinnan ty\u00f6kaluja. T\u00e4m\u00e4 on vett\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 oikeastikin t\u00e4rkeit\u00e4 oivalluksia ja havaintoja, mutta edustaa samalla h\u00e4iritsev\u00e4sti sellaista &#8221;voit muuttaa el\u00e4m\u00e4\u00e4si, kunhan vain asennoidut siihen uudella tavalla&#8221; -jaaritusta, johon Wallace ei koskaan pystynyt varauksetta uskomaan. Eih\u00e4n h\u00e4n saanut koskaan otetta uskonnostakaan, vaikka harkitsi&nbsp;kahteenkin kertaan&nbsp;liittymist\u00e4 katoliseen kirkkoon. &#8221;Sinulla on liikaa hankalia kysymyksi\u00e4, jotta voisit tulla katolilaiseksi&#8221;, Wallacelle sanottiin.<\/p>\n<p>Ent\u00e4 mit\u00e4 suomennoskokoelmasta puuttuu? Eniten olisin kaivannut siihen <em>A Supposedly&#8230;<\/em> -kokoelmassa julkaistua esseet\u00e4 E Unibus Pluram: Television and U.S. Fiction. Se on Wallacen laajin ja perusteellisin kaunokirjallisiin teemoihin keskittyv\u00e4 essee (ja ehk\u00e4 kustantajan n\u00e4k\u00f6kulmasta v\u00e4hemm\u00e4n houkutteleva kuin suuria lukijajoukkoja puhutteleva T\u00e4m\u00e4 on vett\u00e4). Wallace kirjoitti E Unibus Pluramin kriittisess\u00e4 vaiheessa kirjallista uraansa, h\u00e4n nimitt\u00e4in oli&nbsp;irtaantumassa esikoisromaaniaan <em>The Broom of the Systemi\u00e4<\/em>&nbsp;leimanneesta postmodernisti briljeeraavasta leikittelyst\u00e4, kikkailusta, ironisuudesta ja teoreettisuudesta. My\u00f6hemmin h\u00e4n luonnehti esikoisromaaniaan sanomalla, ett\u00e4 se on kuin poikkeuksellisen fiksun nelj\u00e4toistavuotiaan kirjoittama tekele (min\u00e4 kyll\u00e4 pid\u00e4n siit\u00e4, ja mielest\u00e4ni Wallace oli turhan ankara itselleen). N\u00e4in h\u00e4n muisteli <em>The Broom of the Systemi\u00e4<\/em> my\u00f6hemmin David Lipskylle:<\/p>\n<p><em>&#8221;I had four hundred thousand pages of continental philosophy and lit theory in my head. And by God, I was going to use it to prove that I was smarter than he was. And so, as a result, for the rest of my life, I will walk around&#8230; You know, I will see that book occasionally at signings. And I will realize I was arrogant, and missed a chance to make that book better. And hopefully I won&#8217;t do it again. It&#8217;s why I will not run lit-crit on my own stuff. And don&#8217;t even want to talk about it.&#8221;<\/em><\/p>\n<p>Esseess\u00e4\u00e4n E Unibus Pluram Wallace tuo esille sen, kuinka postmodernien tyylikeinojen (itsereflektiivisyyden, metatason leikittelyn, ironisuuden) valuminen massakulttuuriin, ennen muuta televisioon ja mainontaan, on johtanut jonkinlaiseen kulttuurisen neuvottomuuden tilaan. Ironiasta, joka joskus oli vapauttava ja vallitsevia valtarakenteita kriittisesti erittelev\u00e4 ty\u00f6kalu, onkin tullut avuttomuuden, kyvytt\u00f6myyden, neuvottomuuden ja pelkuuruden ilmausta: omassa h\u00e4kiss\u00e4\u00e4n nauravan vangin hekotusta. Wallace per\u00e4\u00e4nkuulutti fiktiota, joka raivaisi impotentin ironian sijasta tilaa aitoudelle ja vilpitt\u00f6myydelle, fiktiolle, jonka pyrkimyksen\u00e4 ei olisi tehd\u00e4 lukijaan vaikutusta vaan koskettaa h\u00e4nt\u00e4. Toki t\u00e4m\u00e4 ei ollut mik\u00e4\u00e4n helppo ohjelma toteuttaa, kuten Wallace itsekin my\u00f6hemmin huomasi. Eik\u00e4 h\u00e4n ironiaa koskaan haudannut kokonaan, tai edes yritt\u00e4nyt haudata, mutta my\u00f6hemmiss\u00e4 t\u00f6iss\u00e4\u00e4n k\u00e4ytti sit\u00e4 s\u00e4vykk\u00e4\u00e4mmin ja &#8212; tekisi mieli sanoa &#8212; vastuullisemmin.<\/p>\n<p>Toinen essee, jonka olisin mieluusti n\u00e4hnyt suomennettuna on maatalousn\u00e4yttelyst\u00e4 kertova Getting Away from Already Being Pretty Much Away from it All, vaikka voi tietysti hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 sanoa niinkin, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 esseet\u00e4 hallitseva &#8221;asiaprosaisti tarkkailijan roolissa&#8221; -metodi tulee hyvin ilmennetyksi my\u00f6s monissa suomennetuissa esseiss\u00e4, etenkin kirjan ensimm\u00e4isess\u00e4 ja viimeisess\u00e4. Wallace kuvaili itse\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4nlaiseksi ajelehtivaksi silm\u00e4ksi, joka tallentaa yht\u00e4 sun toista kohdalle osuvaa. H\u00e4nen asiaproosansa kuvastaa t\u00e4t\u00e4 metodia hyvin, lauseista v\u00e4littyy se aistimusten, havaintojen ja \u00e4rsykkeiden kirjo, joka h\u00e4nen aivoissaan edestakaisin py\u00f6rii. Tuntuu, ett\u00e4 Wallacella on ollut&nbsp;vimmattu kiire saada sormensa juoksemaan n\u00e4pp\u00e4imist\u00f6ll\u00e4 ajatusten tahdissa. H\u00e4nen havaintokyky\u00e4\u00e4n ja ajatuspolkujensa rikkautta ei voi olla ihastelematta.<\/p>\n<p>Wallaceen tutustumattomalle lukijalle esseet ovat hyv\u00e4 portti h\u00e4nen kirjalliseen maailmaansa. Hienoimmat jutut l\u00f6ytyv\u00e4t silti h\u00e4nen romaaneistaan ja novelleistaan, etenkin tuhatsivuisesta j\u00e4rk\u00e4leest\u00e4&nbsp;<em>Infinite Jestist\u00e4<\/em>, joka pahoin pelk\u00e4\u00e4n on liian kova ponnistus suomennettavaksi niin k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4lle kuin kustantajalle. Helpompi suomennettava olisi novellikokoelma <em>Brief Interviews With Hideous Man<\/em>, ehk\u00e4 Wallacen tummas\u00e4vyisin kirja. Siin\u00e4 saavat ilmauksensa samat amerikkalaisen yhteiskunnan psykopatologiat, jotka ovat t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 sijalla my\u00f6s <em>Infinite Jestiss\u00e4<\/em>. Luulen kuitenkin, ett\u00e4 seuraavaksi suomeksi on tulossa Wallacen esikoisromaani, ei huono valinta sek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Mit\u00e4p\u00e4 Wallace itse esseist\u00e4\u00e4n tuumi? Kuvaavana voi pit\u00e4\u00e4 elett\u00e4, jonka h\u00e4n teki, kun er\u00e4s yliopistokollega kehuskeli niit\u00e4 h\u00e4nelle. Wallace oli ty\u00f6nt\u00e4vin\u00e4\u00e4n toisella k\u00e4dell\u00e4 ruokaa suuhunsa ja toisella pyyhkivin\u00e4\u00e4n persett\u00e4\u00e4n. Rahanalaisia t\u00f6it\u00e4 siis, ei kirjallisen kunninahimon suurimpia p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4. Silloin kun fiktion tekeminen t\u00f6kki pahasti, h\u00e4n pystyi&nbsp;sent\u00e4\u00e4n tuottamaan asiaproosaa. Samalla h\u00e4n&nbsp;haikaili koko ajan fiktion pariin.<\/p>\n<p>Helsingin Sanomien t\u00e4m\u00e4np\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 arvostelussa sanotaan, ett\u00e4 suomennoskokoelman tekstit ovat lehtiartikkeleita. Alun perinh\u00e4n ne toki olivatkin, mutta esseekokoelmissaan Wallace julkaisi niist\u00e4 uncut-versiot, jotka ovat monin verroin pitempi\u00e4 kuin lehdiss\u00e4 julkaistut. Aikakauslehtitoimittajien lyhent\u00e4misvaatimukset aiheuttivat Wallacelle toistuvasti tuskaa ja p\u00e4\u00e4nvaivaa.<\/p>\n<p>P.S.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 on n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n 500. t\u00e4ss\u00e4 blogissa julkaistu teksti. Hienoa, ett\u00e4 se sattui t\u00e4llaisen kirjallisen merkkitapau<br \/>\nksen yhteyteen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Onhan t\u00e4m\u00e4 kirjallinen&nbsp;tapaus, David Foster Wallacea voi lukea nyt suomeksi. P\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni odottaa&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":777,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":7,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/dfw-1.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/dfw-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/151"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=151"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/151\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2037,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/151\/revisions\/2037"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/777"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=151"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=151"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=151"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}