{"id":152,"date":"2012-09-29T14:33:00","date_gmt":"2012-09-29T12:33:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/neu-ro-maani\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:16","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:16","slug":"neu-ro-maani","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/neu-ro-maani\/","title":{"rendered":"Neu-ro-maani"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

“Vuosituhansien mittaan huippuunsa jalostettu puukkotappelutekniikka kuuluu yhten\u00e4 osana kaspinin keinovalikoimaan. K\u00e4velless\u00e4\u00e4n iltaisin kadulla Mikko kantoi povitaskussaan ty\u00f6paikalta lainaamaansa skalpellia. H\u00e4n ei yleens\u00e4 ollut matkalla mihink\u00e4\u00e4n vaan varta vasten etsi hankaluuksia, tilaisuuksia p\u00e4\u00e4st\u00e4 testaamaan tekniikkaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 Autistenkadulla Mikkoa vastaan k\u00e4veli hermostunut neekeriukko, joka pys\u00e4ytti h\u00e4net, uhkasi h\u00e4nt\u00e4 veitsell\u00e4 ja vaati rahaa. Mikko tajusi tilaisuutensa tulleen ja reagoi tekniikkansa mukaisesti — veti skalpellin esiin ja l\u00f6i sen omaan (!) vasempaan olkap\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4. N\u00e4in h\u00e4n mit\u00e4t\u00f6i hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4n uhkauksesta tehon ja nousi tilanteen yl\u00e4puolelle, ik\u00e4\u00e4n kuin olisi sanonut: Sinun on turha yritt\u00e4\u00e4 pelotella minua noin s\u00e4\u00e4litt\u00e4vin keinoin — katso vaikka miten v\u00e4h\u00e4n kavahdan ter\u00e4aseita ja fyysist\u00e4 kipua […] mutta hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4 vastasi haasteeseen miltei yht\u00e4 odottamattomasti: l\u00f6i viipym\u00e4tt\u00e4 veitsen omaan (!) oikeaan reiteens\u00e4.”<\/em><\/p>\n

(Katkelma Neuromaanista<\/em>)<\/p>\n

***<\/p>\n

“Oletko s\u00e4 lukenut sen Neuromaanin<\/em>?”<\/p>\n

“Joo olen, muutamaan kertaan.”<\/p>\n

“Onko se hyv\u00e4?”<\/p>\n

“… (vaivautunutta hiljaisuutta)… No, m\u00e4 sanoisin, ett\u00e4 mun asteikolla se on t\u00e4rkeimpi\u00e4 suomalaisia romaaneja pitkiin aikoihin. M\u00e4 kirjoitin siit\u00e4 sellaisen blurbin takakanteen, julkiset kehut…”<\/p>\n

(Katkelma ty\u00f6paikkakeskustelusta)<\/p>\n

***<\/p>\n

Niinp\u00e4, vietin kes\u00e4ll\u00e4 aikaa lueskellen Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaania<\/em> pdf:lt\u00e4. Luin sen ensin kuin HS:n kriitikko Matti M\u00e4kel\u00e4: putkeen yhdell\u00e4 kertaa v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siit\u00e4 ett\u00e4 Neuromaani<\/em> edustaa ergodista kirjallisuutta, jota ei ole tarkoitus lukea lineaarisella kaavalla, vaan tekem\u00e4ll\u00e4 valintoja, seurailemalla yksi\u00e4 polkuja toisten polkujen kustannuksella. Ensimm\u00e4isen lukukerran j\u00e4lkeen rupesinkin harjoittamaan ruutuhyppely\u00e4, ja heti ensiksi valitsin nihilistisen etenemislinjan ja jatkoin sit\u00e4 romaanin kertojan varoittelusta huolimatta — p\u00e4\u00e4ty\u00e4kseni umpikujaan. Sen j\u00e4lkeen olen kokeillut Neuromaanissa<\/em> erilaisia reittej\u00e4, eik\u00e4 kirja ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ammentanut itse\u00e4\u00e4n tyhjiin. Jokainen lukukerta muuttaa kirjaa ja minua kirjan lukijana.<\/p>\n

“Yll\u00e4t\u00e4 minut”, toivon aina kun alan lukea jotain uutta, kiinnostavan tuntuista romaania. Harvoin yll\u00e4tyn, oikeasti. Neuromaani <\/em>on minut yll\u00e4tt\u00e4nyt, jo monta kertaa.<\/p>\n

***<\/p>\n

Kes\u00e4n aikana siis kirjoitin Neuromaanista<\/em> blurbin, joka painettiin kirjan takakanteen (toisen blurbin kirjoitti Markku Eskelinen). T\u00e4h\u00e4n tapaan asettelin sanani kehuista pihistelem\u00e4tt\u00e4, mik\u00e4 ehk\u00e4 hiukan vaivaannutti kirjan tekij\u00e4\u00e4.<\/p>\n

“Kaunokirjallinen peilisali, kummitusjuna ja vuoristorata, totaalisuutta hipova mestarity\u00f6 neurologisen realismin saralla. Neuromaanin j\u00e4lkeen suomalaisen proosan on hiukan vaikeampi olla entisens\u00e4.”<\/em><\/p>\n

Matti M\u00e4kel\u00e4 ep\u00e4ili HS:n kritiikiss\u00e4\u00e4n<\/a> (joka sin\u00e4ns\u00e4 ihan asiallisesti kuvaili kirjan er\u00e4\u00e4nlaiseksi aivokartaksi, jossa on lukematon m\u00e4\u00e4r\u00e4 erilaisia s\u00e4ikeit\u00e4, kytkent\u00f6j\u00e4 ja haarautuvia polkuja aivan kuten ihmisaivoissakin), ett\u00e4 Neuromaanista<\/em> saattaa parhaassa tapauksessa tulla Matti Pulkkisen Romaanihenkil\u00f6n kuoleman<\/em> tapainen “kulttikirja friikeille.”<\/p>\n

Er\u00e4s FB-kaverini arveli M\u00e4kel\u00e4n kritiikin luettuaan passaavansa Neuromaanin<\/em>. Ei kannata passata, koska ei Neuromaanista<\/em> nauttiminen vaadi muuta kuin avointa mielt\u00e4 ja kirjallista seikkailuhenke\u00e4. Se on omalla tavallaan hyvinkin viihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ajanvietekirjallisuutta, t\u00e4ynn\u00e4 outoa, h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ja absurdia huumoria, ainakin minua se naurattaa enemm\u00e4n kuin Pahkasika. Toisaalta se on samaan aikaan avantgardistisella otteella, kaunokirjallisesti \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kunnianhimoisesti tehty\u00e4 proosaa. Markku Eskelisen mukaan se on “vailla edelt\u00e4j\u00e4\u00e4”. Varmaan onkin, suomalaisessa kirjallisuudessa. Toisaalta kytkyj\u00e4 postmodernistiseen ja sit\u00e4 l\u00e4helt\u00e4 liippaavaan kirjallisuuteen voi kaivaa esiin.<\/p>\n

Parempaa huumoria kuin Pahkasiassa, pime\u00e4mp\u00e4\u00e4 paranoiaa kuin Thomas Pynchonilla, voisin sanoa, vaikka tekij\u00e4 saattaa taas vaivaantua. Neuromaanin<\/em> huumorin l\u00e4pi hahmottuu my\u00f6s pelottavia, pahaenteisi\u00e4 tasoja, joista tulee mieleen Bob Dylanin laulun sanat: “Something is happening here but you don’t know what it is, do you, Mister Jones?” Petoksista tuomitut aivotutkijat Paavo Riekkinen ja Urpo Rinne ovat kaiken muun ohella Neuromaanissa<\/em> er\u00e4\u00e4nlaisia nimilappuja yhteiskunnalle, jossa tapahtuu enemm\u00e4n kuin silm\u00e4 n\u00e4kee: salaliittoja, v\u00e4list\u00e4vetoja, k\u00e4hmint\u00e4\u00e4, puliveivaamista. Er\u00e4\u00e4nlainen ajankuva s\u00e4\u00e4ntelyst\u00e4 vapautetusta, yksityistetyst\u00e4, markkinaohjautuvasta nyky-yhteiskunnasta, jossa iso raha k\u00e4tkeytyy mit\u00e4 erilaisimpiin dark pooleihin<\/em>. Ja tietysti paljon muuta.<\/p>\n

***<\/p>\n

Se, ett\u00e4 takakanteen kirjoittamassani blurbissa puhun neurologisesta realismista kuvaa toisaalta kirjan aivokarttamaista rakennetta, toisaalta parodioi kirjallisuuspuheen sloganeja (kaikki varmaan muistavat kuinka yhteen aikaan kohkattiin maagisesta realismista ja viime vuosina Yhdysvalloissa on puhuttu hysteerisest\u00e4 realismista Pynchonin ja DeLillon kaltaisten tekij\u00f6iden yhteydess\u00e4).<\/p>\n

Neuromaani<\/em> saa neurologisella realismillaan valtavirtaa edustavaa laaturomaania tukevamman otteen siit\u00e4, mit\u00e4 David Foster Wallace kuvasi kirjallisuuden teht\u00e4v\u00e4ksi: to tell what it means to be a fucking human being. Se mit\u00e4 Neuromaanin<\/em> keskushenkil\u00f6n Silvo N\u00e4reen aivojen sopukoissa tapahtuu tavoittaa melkoisen hyvin pirstaloituneessa mediaymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 el\u00e4v\u00e4n ihmisen tajunnan todellisuutta. Mediav\u00e4litteinen maailma on \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja kohinaa, enemm\u00e4n ja v\u00e4hemm\u00e4n ristiriitaisten signaalien pommitusta.<\/p>\n

Ja toisaalta: miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin tajuntamme on vain aivokemiaa ja miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin olemme tahtovia, tietoisia ja tiedostavia olentoja, omien ajatustemme herroja?<\/p>\n

Neuromaanin<\/em> teemoilla ei p\u00e4\u00e4se tietystik\u00e4\u00e4n haastateltavaksi naistenlehtiin tai Inhimilliseen tekij\u00e4\u00e4n. N\u00e4m\u00e4 foorumit on varattu valtavirran kirjailijoille, jotka valitsevat aikalaisromaaniensa aiheiksi sellaiset teemat, jotka on jo valmiiksi sovittu aikalaisromaanien suuriksi kysymyksiksi, olipa kyse syrj\u00e4ytymisest\u00e4, loppuunpalamisesta, ty\u00f6paikkakiusaamisesta, muukalaiskammosta tai yleisest\u00e4 arvojen koventumisesta. Tiedostusv\u00e4lineet sitten haastattelevat n\u00e4ist\u00e4 polttavista yhteiskunnallisista ongelmista fiktiota tekevi\u00e4 kirjailijoita kuin he olisivat n\u00e4iden aihepiirien arvostettuja asiantuntijoita  — eiv\u00e4tk\u00e4 pelkki\u00e4 tarinankertojia.<\/p>\n

***<\/p>\n

M\u00e4kel\u00e4 luonnehti HS:n kritiikiss\u00e4\u00e4n Neuromaania <\/em>kuvaukseksi siit\u00e4, mit\u00e4 jakomielitautisen ihmisen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 liikkuu. Voihan asian niinkin n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n

Toisaalta Neuromaania<\/em> voi lukea my\u00f6s romaanina romaanin kirjoittamisesta, avoimena prosessina. Enimm\u00e4kseen Neuromaani<\/em> “tapahtuu” Silvo N\u00e4reen aivoissa, ja n\u00e4iden “tapahtumien” p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on Gereg Bryggman, \u00e4\u00e4ni h\u00e4nen tajunnassaan. Juuri t\u00e4llaisia tajunnan asukkeja romaanihenkil\u00f6t ovat kirjailijoiden p\u00e4\u00e4ss\u00e4 silloin kun kirjailijat romaaniensa parissa ahertavat. Yksi mahdollinen lukutapa onkin asettua Silvo N\u00e4reen paikalle, leikki\u00e4 Neuromaanin<\/em> kirjoittajaa ja mietti\u00e4, millaisen romaanin mi
\nn\u00e4 t\u00e4st\u00e4 haluaisin tehd\u00e4.<\/p>\n

Vuorovaikutteista postmodernismia? Miksei. Tai roolipelaamista? Miksei niinkin.<\/p>\n

Palatakseni David Foster Wallaceen: h\u00e4n m\u00e4\u00e4ritteli omaksi ideaalikseen romaanin, joka olisi kirjallisesti haastava ja kunnianhimoinen, mutta samalla viihdytt\u00e4v\u00e4 lukea. Neuromaani<\/em> t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ideaalin varsin hyvin.<\/p>\n

Suuria odotuksia, jep, suuria odotuksia!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Vuosituhansien mittaan huippuunsa jalostettu puukkotappelutekniikka kuuluu yhten\u00e4 osana kaspinin keinovalikoimaan. K\u00e4velless\u00e4\u00e4n iltaisin…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":24,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/152"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=152"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/152\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2038,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/152\/revisions\/2038"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=152"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=152"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=152"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}