{"id":153,"date":"2012-09-09T10:39:00","date_gmt":"2012-09-09T08:39:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/tobleronea-parempaa\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:16","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:16","slug":"tobleronea-parempaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/tobleronea-parempaa\/","title":{"rendered":"Tobleronea parempaa"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Olen varmaan joskus kertonutkin, ett\u00e4 vakoilu, tiedustelu ja salaisten palveluiden toiminta, erityisesti kylm\u00e4n sodan aikainen, kiinnostavat minua aihepiirin\u00e4 kovasti. Enimm\u00e4kseen olen lukenut t\u00e4st\u00e4 aihepiirist\u00e4 tietokirjallisuutta, mutta esimerkiksi jotkut John Le Carr\u00e9n romaanit ovat merkinneet minulle paljon. Taidan siis olla poliittisissa trillereiss\u00e4 maultani aika konservatiivinen. Olen joskus yritt\u00e4nyt lueskella lajityypin toiminnallisempia juttuja, mutta en suoraan sanottuna pysty nauttimaan niist\u00e4, mieleen tulee l\u00e4hinn\u00e4, ett\u00e4 miksi en mieluummin katsoisi Jason Bourne -leffaa (niist\u00e4 tykk\u00e4\u00e4n kovasti).<\/p>\n

Kes\u00e4lomalla luin useamman Alan Furstin vakoiluromaanin (jotka sijoittuvat maailmansotien v\u00e4liseen Eurooppaan ja joissa pahiksia ovat natsit). En tied\u00e4, onko Furstia suomennettu, tiet\u00e4\u00e4kseni ei. Philip Kerri\u00e4, joka kirjoittaa samaan kontekstiin sijoittuvia j\u00e4nn\u00e4reit\u00e4, tulee t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 suomeksi. No, Furst on selv\u00e4sti Graham Greenen henkinen perillinen, mutta ei kirjailijana l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n samantasoinen. H\u00e4nen maneerinsa (esimerkiksi se ett\u00e4 jokainen uusi henkil\u00f6hahmo kuvataan vaatetukseltaan ja olemukseltaan tunnontarkasti ennen kuin h\u00e4n lausuu ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n repliikki\u00e4) alkoivat puskea nopeasti l\u00e4pi h\u00e4iritsev\u00e4ll\u00e4 tavalla. Lis\u00e4ksi Furst on rasittavalla tavalla j\u00e4lkiviisaan sentimentaalinen moralisti, jolla jokainen natsi on yksiselitteisesti pahis, puuttuu vain ett\u00e4 h\u00e4n kirjoittaisi heille kaikille likaiset hampaat ja pahanhajuisen hengityksen. Ei siis ihme, ett\u00e4 Furstin ahmimisen j\u00e4lkeen tuli paha \u00e4hky. Sellaista \u00e4hky\u00e4 ei ole tullut John Le Carr\u00e9sta koskaan, tosin en ole h\u00e4nen uudempaa, kylm\u00e4n sodan j\u00e4lkeiseen aikaan sijoittuvaa tuotantoaan juurikaan lukenut.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n pitk\u00e4n johdatuksen j\u00e4lkeen voinkin kertoa tarttuneeni innostuneena Ian McEwanin uuteen romaaniin Sweet Tooth<\/em>. Se nimitt\u00e4in sijoittuu 1970-luvun alkupuolen Britanniaan, \u00f6ljykriisin ja kylm\u00e4n sodan vuosiin, ja tapahtumat nivoutuvat vakoilun ja tiedustelun ymp\u00e4rille. Nuori nainen nimelt\u00e4 Serena Frome, intohimoinen kirjallisuuden harrastaja, saa ty\u00f6paikan MI5:st\u00e4 ja ensimm\u00e4isen\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n h\u00e4n toimii agenttina operaatiossa, jolla on sama nimi kuin McEwanin romaanilla. Operaation tarkoituksena on ruveta rahoittamaan tiedustelupalveluiden budjetista l\u00e4ntist\u00e4 arvomaailmaa ja markkinataloutta puolustavia kirjailijoita, jotta saadaan vastapainoa vasemmistolaisen intelligentsian harjoittamalle kapitalismin vastaiselle myyr\u00e4nty\u00f6lle. ”We’re not interested in the decline of the West, or down with progress or any other modish pessimism”, MI5:n johtaja tiivist\u00e4\u00e4. Operaation rahoittamiksi tulevat kirjailijat eiv\u00e4t saa tiet\u00e4\u00e4 rahojen alkuper\u00e4\u00e4, vaan ne kanavoidaan kulisseina toimivien s\u00e4\u00e4ti\u00f6iden stipendein\u00e4.<\/p>\n

McEwan nivoo romaanin Serena Fromen ja h\u00e4nen kohteensa, aloittelevan kirjailijan Tom Haleyn v\u00e4lisen suhteen ymp\u00e4rille. Tiedustelumaailma, kylm\u00e4 sota ja seitsem\u00e4nkymment\u00e4lukulaisen brittil\u00e4isen yhteiskunnan taloudellinen ja henkinen hajaannus j\u00e4\u00e4v\u00e4t taustalle. The Guardinin arvostelija<\/a> olikin t\u00e4st\u00e4 pettynyt: ” I heard myself bleating inwardly as the book began fixating on its own reflection. What about the PLO? The cold war? Civilisation and barbarity? You promised!” Min\u00e4kin odotin saavani lukea enemm\u00e4n poliittisen trillerin lajityyppiin kallistuvan romaanin, mutta p\u00e4\u00e4sin pettymyksest\u00e4ni ylitse. McEwan marssittaa romaaninsa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle tuttuja brittikirjallisuuden hahmoja, kuten Martin Amisin ja Ian Hamiltonin — ja ennen kaikkea itsens\u00e4 Tom Haleyn persoonaan piiloutuneena; Haleyn novellit, joita romaanissa selostetaan muistuttavat suuresti McEwanin omaa varhaistuotantoa. Sweet Toothissa<\/em> on siis kirjallisen avainromaanin aineksia. Juoruilun n\u00e4lk\u00e4ni her\u00e4si! Juuri t\u00e4llaisia koukkuja mukaansa tempaavassa teoksessa pit\u00e4\u00e4 olla (vaikka toki kaikki lukijat eiv\u00e4t varmaankaan jaksa piitata martinamiseista tai vastaavista).<\/p>\n

Minulle Sweet Tooth<\/em> edustaa hyv\u00e4\u00e4 kaunokirjallista viihdett\u00e4, lukuromaania sanan parhaassa merkityksess\u00e4. En tied\u00e4 montakaan McEwania etev\u00e4mp\u00e4\u00e4 juonivetoisen kerronnan taitajaa. H\u00e4n osaa viritt\u00e4\u00e4 heti romaanin alkusivuilta odotukset siit\u00e4, ett\u00e4 jotain ik\u00e4v\u00e4\u00e4 tai jopa katastrofaalista on tapahtumassa, mutta ei ole selv\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tai kenelle. Sweet Tooth<\/em> on ladattu niin vahvalla tapahtumisella, dramatiikalla ja dramatiikan odotuksella, ett\u00e4 McEwanin s\u00e4vyk\u00e4s, yksityiskohtiin oivaltavasti tarkentava kerrontatyyli soljuu miltei huomaamattomana, kunnes siihen jonkun k\u00e4\u00e4nteen yhteydess\u00e4 tulee kiinnitt\u00e4neeksi erityist\u00e4 huomiota. Yksitt\u00e4isi\u00e4 lauseita McEwanilta harvoin j\u00e4\u00e4 mieleen, h\u00e4n ei briljeeraa fragmenteilla vaan kokonaisuuksilla, teosmaisuudella.<\/p>\n

Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n draamallinen Sweet Tooth<\/em> ei kuitenkaan ole, vaan k\u00e4\u00e4ntyy muutamassa kohdassa vaivihkaa itsereflektiiviseksi. Esimerkiksi kun Serena ja Tom keskustelevat siit\u00e4, millaisista romaaneista pit\u00e4v\u00e4t. Tomia vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4t avantgardistiset, romaaninkerronnan konventioita koettelevat teokset, kun taas Serena on vannoutunut juonenkuljetukseen ja henkil\u00f6kuvaukseen perustuvan lyyrisen realistisen romaanin yst\u00e4v\u00e4; Serenan mielest\u00e4 kirjailijan ei pid\u00e4 pett\u00e4\u00e4 lukijan luottamusta tempuilla ja kikkailulla. Sweet Toothin<\/em> lukijayst\u00e4v\u00e4llinen kerronta tuudittaa pitkiksi ajoiksi n\u00e4iden Serenan mainitsemien hyveiden keinoin nautinnolliseen todellisuusilluusioon, mutta romaanin lopussa McEwan k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 asetelmat nurin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 metafiktiivisell\u00e4 tempulla. Koska kyseess\u00e4 on juonellinen romaani, en halua spoilata kertomalla siit\u00e4 yksityiskohtaisemmin.<\/p>\n

Minua tuo loppu ensin hieman kaihersi. Tuli mieleen David Foster Wallacen varhainen novelliyritelm\u00e4 (ilmeisesti julkaisematon), jossa lintu lent\u00e4\u00e4 alati supistuvaa keh\u00e4\u00e4 ja katoaa lopulta omaan persereik\u00e4\u00e4ns\u00e4. Nyt kun Sweet Toothin<\/em> lukemisesta on kulunut pieni tovi, loppu ei en\u00e4\u00e4 kaiherra samalla tavalla. Metafiktio oli viisikymment\u00e4 vuotta sitten uudistavaa juttua romaanikirjallisuudessa, mutta nyky\u00e4\u00e4n se kuulunee vakiintuneeseen v\u00e4lineist\u00f6\u00f6n jo muillakin kuin (retro)avantgardisteilla.<\/p>\n

Niin paljon kuin Sweet Toothin<\/em> lukemisesta pidin, minun on pakko todeta, etten koe tarvetta palata siihen takaisin, kuten en muihinkaan Ian McEwanin romaaneihin (joista osa on tuntunut erinomaisilta, osa taas huonoilta). Vaikka McEwan on poikkeuksellisen hyv\u00e4 kirjailija, h\u00e4n ei kuitenkaan ole minulle t\u00e4rke\u00e4 kirjailija, sellainen, joka kuuluisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n ruokavaliooni, h\u00e4n ei puhuttele minua sensibiliteetill\u00e4\u00e4n, tavallaan hahmottaa maailmaa. Arvostan silti niit\u00e4 tunteja, jotka Sweet Toothin<\/em> parissa vietin. Parempaa nautintoa se on kuin jos olisin saman ajan vaikkapa mutustellut Tobleronea.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen varmaan joskus kertonutkin, ett\u00e4 vakoilu, tiedustelu ja salaisten palveluiden toiminta, erityisesti…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":9,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/153"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=153"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/153\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2039,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/153\/revisions\/2039"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=153"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=153"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=153"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}