{"id":1532,"date":"2016-02-05T17:00:50","date_gmt":"2016-02-05T15:00:50","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1532"},"modified":"2018-02-28T09:25:12","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:12","slug":"kaantymyksen-kynnyksella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kaantymyksen-kynnyksella\/","title":{"rendered":"K\u00e4\u00e4ntymyksen kynnyksell\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"Created<\/a><\/p>\n

Ellei Michel Houellebecq olisi kertonut lukeneensa nuoruudessaan Pascalia, sen voisi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 h\u00e4nen tuotannostaan. Voltaire luonnehti Pascalia sairaaksi mieheksi, joka haluaa ett\u00e4 maailmakin k\u00e4rsii. Samankaltainen vaikutelma v\u00e4littyy Houellebecqin depressiivisest\u00e4 realismista.<\/p>\n

Pascal saattoi tarjota lukijoilleen kristinuskon mukaista pelastusta, mutta Houellebecqilta lohdun sanoma puuttuu. Parikymppisen\u00e4 Houellebecq k\u00e4vi messuissa ja tunsi yhteytt\u00e4 Jumalaan, mutta tunne haihtui Pariisin ihmisvilin\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Pintaa raaputtamalla Houellebecqin romaanien p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ist\u00e4 paljastuu vastentahtoinen ateisti, ep\u00e4uskoinen, joka haluaisi uskoa. Alistumisen<\/em> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Fran\u00e7ois ei tee poikkeusta. Tuttuun tapaan h\u00e4n on my\u00f6s masentunut, erakoitunut ja seksinhimoinen.<\/p>\n

Pascal mainitaan Alistumisessa<\/em> vain ohimennen, mutta Joris-Karl Huysmans (1848-1907) nousee t\u00e4rke\u00e4\u00e4n asemaan. Sorbonnen yliopistossa kirjallisuudenlehtorina toimiva Fran\u00e7ois kokee h\u00e4net sielunkumppanikseen.<\/p>\n

Suomalaiset lukijat tuntevat Huysmansin romaaniklassikosta Vastahankaan<\/em> (Desura 2005, suomentanut Antti Nyl\u00e9n). H\u00e4n edustaa ranskalaisen kirjallisuuden antimodernia traditiota, jonka vaikutus n\u00e4kyy Houellebecqin tuotannossa.<\/p>\n

Alistumisen<\/em> tematiikan kannalta olennaista on Huysmansin k\u00e4\u00e4ntymys katolisuuteen. Fran\u00e7ois kulkee luostareissa sielunkumppaninsa jalanj\u00e4ljiss\u00e4, mutta k\u00e4\u00e4ntymys j\u00e4\u00e4 kokematta. Katolisuus kuuluu vanhaan maailmaan, johon h\u00e4nell\u00e4 ei ole paluuta.<\/p>\n

\u201dModerni el\u00e4m\u00e4 on roskaa\u201d, sopisi Alistumisen<\/em>, kuten muidenkin Houellebecqin romaanien motoksi. Fran\u00e7ois el\u00e4\u00e4 riutuvassa sosiaalidemokratiassa, jossa valistuksen arvot suistuvat rahanhimon ja kulutushysterian tielt\u00e4. Primitiivinen halu ohjaa my\u00f6s Fran\u00e7ois\u2019ta: \u201dMulkkuni oli elimist\u00e4ni ainoa, joka ei ollut koskaan ilmoitellut itsest\u00e4\u00e4n kivun, vaan aina nautinnon v\u00e4lityksell\u00e4.\u201d<\/p>\n

Historiallinen k\u00e4\u00e4nne tapahtuu vuoden 2022 presidentinvaaleissa. Voittajaksi nousee muslimipuolueen johtaja Mohammed Ben Abbes, kun muut valtapuolueet liittoutuvat muslimipuolueen kanssa Kansallisen rintaman Marine Le Peni\u00e4 vastaan. Vaalien j\u00e4lkeen Ranskassa naiset j\u00e4\u00e4v\u00e4t pois t\u00f6ist\u00e4, miehet ottavat paikkansa perheen p\u00e4\u00e4n\u00e4 ja heille sallitaan moniavioisuus.<\/p>\n

Islamilainen komento tulee my\u00f6s Sorbonnen yliopistoon. Fran\u00e7ois laitetaan varhaisel\u00e4kkeelle, mutta my\u00f6hemmin h\u00e4nelle tarjotaan paluuta muhkealla kuukausipalkalla. Ehtona on k\u00e4\u00e4ntyminen muslimiksi.<\/p>\n

Houellebecqin poliittiset visiot tuntuvat yliampuvilta, kun muistetaan, ett\u00e4 Ranskan v\u00e4est\u00f6st\u00e4 vain kahdeksan prosenttia on muslimeita. \u00c4\u00e4rioikeisto n\u00e4kee islamin toisaalta uhkaavana ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisena, toisaalta alkeellisena ja takapajuisena. Toisaalta sit\u00e4 pel\u00e4t\u00e4\u00e4n, toisaalta ylenkatsotaan.<\/p>\n

Alistumista<\/em> ei ole aivan perusteitta moitittu \u00e4\u00e4rioikeistolaisista harhoista. T\u00e4llainen luenta kuitenkin h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 olennaisia piirteit\u00e4 romaanista. Houellebecqin kritiikki kohdistuu pikemminkin maallistumisen pieleenmenoon kuin islamiin.<\/p>\n

Michel Houellebecq:\u00a0Alistuminen<\/em>.\u00a0Suomentanut Lotta Toivanen.\u00a0Romaani, 266 s.\u00a0WSOY, 2015<\/strong><\/p>\n

(Parnassossa 1\/2016 julkaistu arvostelu)<\/p>\n

 <\/p>\n

P.S.<\/p>\n

En henkil\u00f6kohtaisesti \u00a0pid\u00e4 Alistumista<\/em> kovinkaan kiinnostavana, jos sit\u00e4 luetaan puhtaasti islam-teemojensa l\u00e4pi poliittisena faabelina. Mielekk\u00e4\u00e4mp\u00e4n\u00e4 ja merkityksellisemp\u00e4n\u00e4 lukutapana pid\u00e4n Huysmansiin peilaavaa\u00a0tarkastelua. Parnasson arvosteluun mahtuu vain 3 000 merkki\u00e4, joten en voinut menn\u00e4 siihen kovinkaan syv\u00e4lle tuossa yll\u00e4 olevassa tekstiss\u00e4. Tarkoitukseni oli kirjoittaa pitempi sepustus aiheesta t\u00e4h\u00e4n blogiin, mutta se on siirtynyt, kuten muutkin t\u00e4nne suunnittelemani jutut, koska olen viime ajat laittanut kokoon piakkoin ilmestyv\u00e4\u00e4 esseekirjaani Onnellisuudesta<\/em> (l\u00e4hti juuri painoon). Ilokseni Karl Ove Knausg\u00e5rd luki New York Timesiin kirjoittamassaan kritiikiss\u00e4 Alistumista<\/em> juuri Huysmansiin peilaten. T\u00e4ss\u00e4 linkki<\/a> kyseiseen tekstiin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ellei Michel Houellebecq olisi kertonut lukeneensa nuoruudessaan Pascalia, sen voisi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 h\u00e4nen…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":5,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/02\/houellebecq-alistuminen-169x300.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1532"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1532"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1532\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1850,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1532\/revisions\/1850"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1532"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1532"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1532"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}