{"id":1556,"date":"2016-04-07T14:12:27","date_gmt":"2016-04-07T11:12:27","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1556"},"modified":"2018-02-28T09:25:12","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:12","slug":"elena-ferrante-palautti-fiktionnalkani","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/elena-ferrante-palautti-fiktionnalkani\/","title":{"rendered":"Elena Ferrante palautti fiktion n\u00e4lk\u00e4ni"},"content":{"rendered":"

\"ferrante<\/a><\/p>\n

El\u00e4n taas sellaista kautta, jolloin kertomakirjallisuus ei innosta. N\u00e4m\u00e4 kaudet toistuvat yh\u00e4 tihe\u00e4mp\u00e4\u00e4n. Lukemiseni ei kuitenkaan v\u00e4hene, koska maailmassa riitt\u00e4\u00e4 kiinnostavaa asiaproosaa ja tietokirjallisuutta. Fiktion n\u00e4l\u00e4n voin tyydytt\u00e4\u00e4 televisiosarjoja katselemalla, niit\u00e4h\u00e4n kliseisesti kutsutaan romaaneiden korvaajiksi nykykulttuurissa, joka painottaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja kuvaa enemm\u00e4n kuin sanaa ja merkityst\u00e4.<\/p>\n

Tyystin en ole sent\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt vaille kertomakirjallisuuden lumoa. Luin jokin aika sitten\u00a0loppuun Elena Ferranten Napoli-kvartetin englanninkielisen\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4. Vaikutuin siit\u00e4, suorastaan innostuinkin. Suomeksi teossarjan ensimm\u00e4inen osa Loistava yst\u00e4v\u00e4<\/em> ilmestyi hiljattain Helin\u00e4 Kankaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Ferranten maailmanmenestys on helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Napoli-kvartetissa piisaa suuria tunteita ja mieleenpainuvia henkil\u00f6hahmoja ja se porautuu t\u00e4rkeisiin teemoihin: rakkauteen, yst\u00e4vyyteen, lojaalisuuteen, yksil\u00f6nvapauteen, naisen asemaan miesten hallitsemassa maailmassa.<\/p>\n

Perusasetelmiltaan Napoli-kvartetti on helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4\u00e4, 1800-lukulaisesta romaaniperinteest\u00e4 kumpuavaa kertomakirjallisuutta eli juuri sit\u00e4, jonka korvaajaksi televisiosarjoja v\u00e4itet\u00e4\u00e4n. Ferrante sitoo henkil\u00f6hahmojensa el\u00e4m\u00e4nkulut historialliseen aikaan ja yhteiskunnalliseen todellisuuteen. P\u00e4\u00e4n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4 on Napolin slummimainen esikaupunki, jossa vallitsee patriarkaalinen j\u00e4rjestys. Naisten kuuluu vaalia siveytt\u00e4\u00e4n ja miesten kunniaansa. Uskonnollisissa asioissa ylint\u00e4 valtaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 katolinen kirkko, maallisissa asioissa organisoitunut rikollisuus, camorra<\/em>.<\/p>\n

Yli tuhatsivuinen teossarja ulottuu ajallisesti toisen maailmansodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 nykyaikaan, mutta valtaosa tapahtumista sijoittuu 1960-luvun taloudellisen nousukauden ja 1970-luvun poliittisen kuohunnan aikoihin. Teossarjan nelj\u00e4 osaa nivoutuvat niin tiukasti toisiinsa, ett\u00e4 niit\u00e4 voisi luonnehtia yhdeksi romaaniksi, joka vain on julkaistu osissa.<\/p>\n

Napoli-kvartetin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t ovat min\u00e4kertoja Elena Greco ja h\u00e4nen lapsuudenyst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Raffaella Cerullo, jota Elena kutsuu Lilaksi ja muut henkil\u00f6hahmot Linaksi. Asetelema kuvastaa Elenan ja Lilan v\u00e4list\u00e4 erityissuhdetta. Nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n sijoittuvassa kehyskertomuksessa Elena kuulee Lilan pojalta, ett\u00e4 Lila\u00a0on kadonnut ja h\u00e4vitt\u00e4nyt samalla kaikki merkit olemassaolostaan.<\/p>\n

Vastavetona Lilan itsetuhoiselle h\u00e4ivytysvimmalle Elena ryhtyy kirjoittamaan heid\u00e4n yst\u00e4vyytens\u00e4 tarinaa. Napoli-kvartetin kirjallisuusfilosofisessa ytimess\u00e4 ovat teksti ja muistaminen. Yhdess\u00e4 ne voivat palauttaa paitsi kadonneen yst\u00e4v\u00e4n my\u00f6s kadonneen ajan. Ferrante on Proustinsa lukenut.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Vaikka Napoli-kvartetin henkil\u00f6galleria on lavea, kerronta ja tapahtumat palautuvat alituisesti Elenan ja Lilan v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n ja l\u00e4heiseen, v\u00e4lill\u00e4 koleaan ja et\u00e4iseen suhteeseen. Brittil\u00e4inen kirjailija Rachel Cusk on luonnehtinut heit\u00e4 saman feminiinisen persoonan eri puoliksi. Luonnehdinta k\u00e4rjist\u00e4\u00e4, mutta sille on perusteensa. Elena ja Lila eiv\u00e4t ole toistensa kaltaisia, vaan toisiaan t\u00e4ydent\u00e4vi\u00e4 niin ulkoisesti kuin sis\u00e4isesti. Elena on vaalea ja muodokas, Lila tumma ja hoikka, Elena on harkitseva ja pid\u00e4ttyv\u00e4inen, Lila r\u00e4iskyv\u00e4 ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

Molemmat kokevat patriarkaalis-katolisen elinpiirins\u00e4 ahdistavana. “Naisen on totuttava siihen, ett\u00e4 yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulee suukkoja ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nyrkiniskuja”, er\u00e4s henkil\u00f6hahmo tiivist\u00e4\u00e4. Elena ja Lila eiv\u00e4t halua moiseen alistua, mutta Lilan kapina on tunteellisempaa ja raivokkaampaa.<\/p>\n

Niin paljon kuin Elena ja Lila haaveilevatkin vapaudesta ja itsen\u00e4isyydest\u00e4, heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 suunnan m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t miehet. Lilan is\u00e4 kielt\u00e4ytyy maksamasta oppikoulun p\u00e4\u00e4sykoetta, koska katsoo ett\u00e4 tytt\u00f6jen opiskelusta ei ole hy\u00f6ty\u00e4. Elenan is\u00e4 on suopeampi, ja oppikoulusta Elena etenee yliopistoon saakka. Kouluttautumisesta muodostuu h\u00e4nen pakoreittins\u00e4 avarampaan maailmaan.<\/p>\n

Yliopistosta valmistuttuaan Elena julkaisee romaanin, josta tulee myyntimenestys. H\u00e4n kokee olevansa kirjailijuudestaan velkaa Lilalle, sill\u00e4 h\u00e4nen romaaninsa pohjautuu Lilan kouluvuosina kirjoittamaan novelliin. Yhdess\u00e4 Napoli-kvartetin v\u00e4kevimmist\u00e4 kohtauksista Elena menee makkaratehtaalle tapaamaan Lilaa tuomisinaan vanha kouluvihko, jossa kyseinen novelli on. Elena haluaa kiitt\u00e4\u00e4, mutta Lila ei kiitoksista piittaa. Kun Elena l\u00e4htee, Lila heitt\u00e4\u00e4 vihon tehtaan sis\u00e4pihalla palavaan nuotioon.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on viskannut heid\u00e4t eri poluille, eik\u00e4 Lila halua kytkeyty\u00e4 niihin ylemm\u00e4n keskiluokan akateemisiin piireihin, joissa Elena liikkuu. Hyvist\u00e4 perheist\u00e4 tulevat vasemmisto\u00e4lyk\u00f6t tuntuvat Lilasta valheellisilta hurskastelijoilta.<\/p>\n

Elena puolestaan kokee feministisen her\u00e4tyksen tutustuessaan anoppinsa antamiin pamfletteihin. H\u00e4n pohtii Moll Flandersin, Emma Bovaryn ja Anna Kareninan kaltaisia maailmankirjallisuuden naishahmoja ja tuntee kiukkua: \u201dN\u00e4in kaikkialla miesten luomia feminiinisi\u00e4 automaatteja. Niiss\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n meist\u00e4, ja se v\u00e4h\u00e4inen protestihenki, joka niist\u00e4 huokui, muuttui pelk\u00e4ksi kirjalliseksi materiaaliksi.\u201d<\/p>\n

Lila suhtautuu Elenan tiedostaviin ajatuksiin pilkallisesti, ja Elena pettyy. Vaikka heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n vallitsee sielunyhteys, heist\u00e4 ei voi tulla saman feminiinisen hahmon kahta puolta. Elenalle se on tappio niin henkil\u00f6kohtaisesti kuin laajemmassa viitekehyksess\u00e4: \u201dSe, ett\u00e4 naiset ovat yksikseen, on harmillista, tuumin itsekseni. On tuhlausta, ett\u00e4 olemme erill\u00e4mme toisistamme, ilman yhteisi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, ilman yhteist\u00e4 traditiota.\u201d<\/p>\n

Vaikka Lila vihaa maskuliinisen vallan m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4 elinpiiri\u00e4\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 pohjasta, h\u00e4nell\u00e4 ei ole mahdollisuutta riuhtoa itse\u00e4\u00e4n siit\u00e4 kokonaan irti. Teossarjan ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa on enteellinen kohtaus, jossa Elena ja Lila l\u00e4htev\u00e4t pienin\u00e4 tytt\u00f6in\u00e4 vaeltamaan kotikulmiensa ulkopuolelle n\u00e4hd\u00e4kseen meren, jota he eiv\u00e4t ole ikin\u00e4 n\u00e4hneet, vaikka ovat syntyneet Napolissa. Vieras ymp\u00e4rist\u00f6 alkaa pelottaa Lilaa ja h\u00e4n hidastaa vauhtiaan. Lopulta he k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t takaisin.<\/p>\n

Elenakin pysyy kirjallisista saavutuksistaan huolimatta lapsuutensa ymp\u00e4rist\u00f6n merkitsem\u00e4n\u00e4. Vaikeina hetkin\u00e4 h\u00e4nen puheensa vaihtuu italian kirjakielest\u00e4 napolin murteeseen, rahvaan kieleen. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6it\u00e4 riipiv\u00e4 vapauden kaipuu l\u00e4p\u00e4isee Napoli-kvartetin, mutta viisaana kirjana se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s tuon kaipuun ristiriidat ja paradoksit.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Napoli-kvartetti solahtaa n\u00e4enn\u00e4isen vaivattomasti psykologisen realismin kaavoja noudattelevan upottavan lukuromaanin kehykseen. Tunnit kuluvat sen parissa kuin siivill\u00e4 tekstin houkuttaessa el\u00e4ytym\u00e4\u00e4n Elenan ja Lilan tunnekyll\u00e4isiin el\u00e4m\u00e4nk\u00e4\u00e4nteisiin.<\/p>\n

Ferranten proosa ei kuitenkaan ole niin perinnesidonnaista kuin milt\u00e4 se p\u00e4\u00e4llisin puolin vaikuttaa. Salakavalasti mutta tehokkaasti se horjuttaa psykologisen realismin perusolettamusta huolellisesti py\u00f6ristetyist\u00e4 henkil\u00f6hahmoista, jotka kehittyv\u00e4t kerronnan edetess\u00e4 ja joiden syv\u00e4 minuus paljastuu vaiheittain.<\/p>\n

Min\u00e4kertoja Elenan hahmo ei ole sis\u00e4siistin kirjallisella tavalla moniulotteinen, sellainen kuin laaturomaanin standardit t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n henkil\u00f6n pit\u00e4\u00e4 olla, vaan radikaalisti h\u00e4ilyv\u00e4 ja ristiriitainen. H\u00e4n kokee itsens\u00e4 vuoroin rumaksi ja kauniiksi, vuoroin lahjakkaaksi ja lahjattomaksi. H\u00e4n haaveilee p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4 Napolista ja sielt\u00e4 p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n alkaa haaveilla paluusta. H\u00e4n kesytt\u00e4\u00e4 tunteensa j\u00e4rkeilem\u00e4ll\u00e4 ja ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 seuraavassa hetkess\u00e4 j\u00e4rkeilyn syrj\u00e4\u00e4n tunteiden tielt\u00e4.<\/p>\n

Suurten linjojen tasolla Napoli-kvartettia voi pit\u00e4\u00e4 kehitysromaanina, mutta todellisuudessa Elenan ja Lilan el\u00e4m\u00e4nk\u00e4\u00e4nteet ovat pikemminkin sarja muodonmuutoksia kuin kasvua ja kehityst\u00e4. \u00c4\u00e4rimmill\u00e4\u00e4n Ferrante kyseenalaistaa kultivoituneen ihmiskuvan. Napoli-kvartetin akateemiset \u00e4lyk\u00f6t ovat samalla lailla viettiens\u00e4 heittelemi\u00e4 kuin tehtaiden k\u00f6yh\u00e4list\u00f6. Kun liha puhuu, henki vaikenee.<\/p>\n

Ferranten kieli ja kerronta eiv\u00e4t h\u00e4ik\u00e4ise omaper\u00e4isyydell\u00e4\u00e4n, mutta lauseet synnytt\u00e4v\u00e4t poikkeuksellisen vahvan l\u00e4sn\u00e4olon tunnun. Teksti vaikuttaa yht\u00e4 intiimilt\u00e4 kuin suora puhe. Sanat, jotka Elenan kustannustoimittaja lausuu h\u00e4nen esikoisromaanistaan, p\u00e4tev\u00e4t my\u00f6s Napoli-kvartettiin: “Jokaisella sivulla tulee vastaan jotain voimakasta, jonka kirjallisia vaikutteita en pysty paikallistamaan.”<\/p>\n

Napoli-kvartetti tulee kerronnallisesti l\u00e4helle nyky\u00e4\u00e4n kovasti suosittua autofiktiivist\u00e4 romaania tai \u201dnovel from lifea\u201d, kuten angloamerikkalaisessa maailmassa sanotaan. Ferrante pyrkii karsimaan kaunokirjalliset tehokeinot ja lavastukset minimiins\u00e4 ja kirjoittamaan niin l\u00e4helt\u00e4 el\u00e4v\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin mahdollista. Ferrante kommentoi l\u00e4ht\u00f6kohtiaan t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 varsinaisen kerronnan suvantokohdissa, ja teossarjan viimeisess\u00e4 osassa h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 peitellyn ohjelmanjulistuksensa.<\/p>\n

Kyseisess\u00e4 kohdassa Elena pohtii toista romaaniaan, jonka p\u00e4\u00e4tyi hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pitk\u00e4ksi aikaa ennen sen julkaisemista. Miksi se tuntui huonolta? Siksi ett\u00e4 se oli niin hallittu ja j\u00e4sennelty, suorastaan pakkomielteisen tarkasti kirjoitettu. \u201dEn pystynyt imitoimaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n perustavalla tavalla kuuluvaa hajanaisuutta, ep\u00e4esteettisyytt\u00e4, ep\u00e4loogisuutta ja muodotonta latteutta.\u201d<\/p>\n

Valpas lukeminen paljastaa Ferranten proosasta rasittavia maneereja. H\u00e4nell\u00e4 on taipumusta yliviritt\u00e4\u00e4 kerrontaansa melodramaattiseksi. Pahimmillaan tuloksena on laiskaa kirjoittamista ja kohtauksia, jotka voisivat olla “tunteellisista italialaisista” kertovasta kliseisest\u00e4 roskaromaanista. Toisaalta t\u00e4llaiset laiskan kirjoittamisen jaksot kuuluvat autofiktiivisen romaanin perusjuonteisiin. Vastaavia l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yllin kyllin esimerkiksi Karl Ove Knausg\u00e5rdilta, jonka Taisteluni<\/em>-romaanisarjan rinnalla Napoli-kvartetti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 huolelliselta k\u00e4sity\u00f6lt\u00e4.<\/p>\n

Huumori ja komiikka ovat Ferrantelle l\u00e4hes tyystin vieraita kirjallisia tehokeinoja. H\u00e4nen proosansa on jopa tosikkomaisuuteen asti vakavaa. Kerronnan peruss\u00e4vy tuo mieleen Simone de Beauvoirin Mandariinit<\/em>, vaikka Mandariineissa<\/em> kuvattu pariisilaisen \u00e4lymyst\u00f6n maailma onkin kaukana Ferranten ty\u00f6v\u00e4enluokkaisesta Napolista.<\/p>\n

Oman koukeronsa Ferranten kirjoihin tuo tekij\u00e4\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 mysteeri. Teksti vaikuttaa vahvasti omael\u00e4m\u00e4kerralliselta, mutta onko se vain taitavan kirjailijan luomaa vaikutelmaa? Ferrante ei halua tulla esiin salanimens\u00e4 suojista, koska katsoo, ett\u00e4 lukijoiden kuuluu ottaa teksti sellaisenaan sotkematta siihen tekij\u00e4n persoonaa. Salanimi ei kuitenkaan v\u00e4henn\u00e4 kiinnostusta tekij\u00e4\u00e4 kohtaan. Pikemminkin p\u00e4invastoin. Lukija ei malta olla pohtimatta, kuinka l\u00e4heinen yhteys Napoli-kvartetin Elena Grecon ja kirjailija Elena Ferranten v\u00e4lill\u00e4 vallitsee.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

El\u00e4n taas sellaista kautta, jolloin kertomakirjallisuus ei innosta. N\u00e4m\u00e4 kaudet toistuvat yh\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/04\/ferrante-nelikko-300x117.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1556"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1556"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1556\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1848,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1556\/revisions\/1848"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1556"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1556"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1556"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}