{"id":1578,"date":"2016-06-27T14:34:33","date_gmt":"2016-06-27T11:34:33","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1578"},"modified":"2018-02-28T09:25:11","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:11","slug":"mitka-kirjat-sailyvat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/mitka-kirjat-sailyvat\/","title":{"rendered":"Mitk\u00e4 kirjat s\u00e4ilyv\u00e4t?"},"content":{"rendered":"

\"western<\/a><\/p>\n

Kirjallisuusmaailma ei ole demokraattinen. Harva kirja myy kohtuullisesti, ani harva hyvin, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harva loisteliaasti. Valtaisaa enemmist\u00f6\u00e4 kirjoista ostetaan niin v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 niist\u00e4 m\u00e4\u00e4rist\u00e4 suorastaan nolottaa puhua julkisesti.<\/p>\n

Samanlainen jyrkk\u00e4 polarisaatio p\u00e4tee kirjojen vastaanottoon. Valtavirtajulkisuus kohdistuu muutamaan kirjailijaan kerrallaan (ja useimmiten juuri niin ett\u00e4 parrasvaloissa on kirjailijapersoona, ei itse teos).<\/p>\n

Kirjallinen asiajulkisuus eli kritiikit ja kulttuurijournalismi (my\u00f6s uusissa muodoissaan eli verkossa) on hieman h\u00f6velimp\u00e4\u00e4 ja huomioi sellaisiakin kirjoja, jotka eiv\u00e4t myy paljon eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4y valtavirtajulkisuudessa. Jokaiseen sesonkiin mahtuu liuta niin sanottuja \u201darvostelumenestyksi\u00e4\u201d. Ne saavat kiitosta kriitikoilta ja intohimoisilta kirjallisuudenyst\u00e4vilt\u00e4, mutta siihen se sitten j\u00e4\u00e4kin.<\/p>\n

Lukijana meist\u00e4 jokainen varmasti tunnistaa kirjallisten hierarkioiden olemassaolon henkil\u00f6kohtaisella tasolla. On kirjoja ja kirjailijoita, jotka eiv\u00e4t yksinkertaisesti kolahda tai jotka jopa inhottavat. \u201dKaunokirjallisuus on paskaa\u201d, v\u00e4itet\u00e4\u00e4n Jean-Paul Sartren sanoneen. Itse en ole yht\u00e4 jyrkk\u00e4 (tuskin oli Sartrekaan, kirjailijat sanovat ja kirjoittavat kaikenlaista, mit\u00e4 eiv\u00e4t oikeasti tarkoita), mutta my\u00f6nn\u00e4n ett\u00e4 suuri osa kertomakirjallisuudesta ei hetkauta minua. Oikeasti t\u00e4rkeit\u00e4 tai merkityksellisi\u00e4 kirjoja tulee vastaan harvoin, ihan kivoja tai ihan paskoja kaiken aikaa.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Chuck Klosterman hahmottelee uudessa esseekokoelmassaan But What If We\u2019re Wrong?<\/em> kirjallisuusmaailman hierarkiat kuudelle tasolle. Mukana ovat vain el\u00e4v\u00e4t kirjailijat, eiv\u00e4t kirjallisuushistorian hahmot, kuten Jane Austen tai Leo Tolstoi. H\u00e4nen taksonomiansa toki hukkaa nyansseja ja ankkuroituu liian vahvasti angloamerikkalaiseen maaper\u00e4\u00e4n, mutta suuret linjat ovat n\u00e4hd\u00e4kseni kohdallaan.<\/p>\n

Pyramidin ensimm\u00e4inen taso: el\u00e4v\u00e4t klassikot<\/strong><\/p>\n

Ne kirjailijat, joiden tuotanto tunnustetaan niin merkitt\u00e4v\u00e4ksi, ett\u00e4 on samantekev\u00e4\u00e4, mit\u00e4 itse kukin siit\u00e4 henkil\u00f6kohtaisesti ajattelee. Moni inhoaa Philip Rothia, moni pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 yliarvostettuna kirjallisena dinosauruksena ja seksistisen\u00e4 \u00e4ij\u00e4prosaistina, mutta edes h\u00e4nen vihollisensa eiv\u00e4t voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, etteik\u00f6 h\u00e4n kuuluisi sotienj\u00e4lkeisen amerikkalaisen proosan toteemeihin.<\/p>\n

Pyramidin toinen taso: nykyp\u00e4iv\u00e4n suuruudet<\/strong><\/p>\n

Ne kirjailijat, joiden teokset ovat ilmestyess\u00e4\u00e4n merkkitapauksia, mutta joiden tuotanto ei ole tullut viel\u00e4 valmiiksi. Useimmiten on kyse Donna Tarttin ja Dave Eggersin kaltaisista aktiivista luomisvaihetta el\u00e4vist\u00e4 keskipolven edustajista. Jos he pystyv\u00e4t pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tasonsa (tai kuolevat nuorina), he saattavat nousta pyramidin huipulle. Mik\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan takaa, ett\u00e4 niin tapahtuu, koska klassikot ovat eksklusiivinen klubi, vain harvoille ja valituille.<\/p>\n

Pyramidin kolmas taso: nykyp\u00e4iv\u00e4n bestselleristit<\/strong><\/p>\n

Ne kirjailijat, joiden pokkarit ovat vakiokamaa lentokenttien kirjamyym\u00e4l\u00f6iss\u00e4, mutta joiden kirjallinen merkitt\u00e4vyys ei vastaa likimainkaan myyntilukuja. Kuten Klosterman tiivist\u00e4\u00e4: heit\u00e4 v\u00e4h\u00e4tell\u00e4\u00e4n ja kadehditaan samaan aikaan. Tyypillisesti t\u00e4h\u00e4n kategoriaan kuuluvat trillerit ja dekkarit, l\u00e4hes pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n naisten suosimat romaanit, aikuisyleis\u00f6lle markkinoitava YA-kirjallisuus sek\u00e4 kaikenlaiset vampyyreit\u00e4 tai seksi\u00e4 tihkuvat teokset ynn\u00e4 romaanimuotoon kirjoitetut toimintaleffak\u00e4ss\u00e4rit.<\/p>\n

Pyramidin nelj\u00e4s taso: yhden hitin ihmeet<\/strong><\/p>\n

Ne kirjailijat, joiden tuotanto tiivistyy yhteen suureen onnistumiseen. Tuotanto voi olla laajakin, mutta jokin tietty teos erottuu siit\u00e4 niin vahvasti ett\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikki muut varjoonsa. Usein t\u00e4m\u00e4 j\u00e4ttipottikirja jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 valkokankaalla, kuten Chuck Palahniukin Fight Club<\/em> ja Gillian Flynnin Kiltti tytt\u00f6<\/em>. Parhaassa tapauksessa kirjailija tienaa onnenpotkullaan niin hyvin, ett\u00e4 loppuel\u00e4m\u00e4 on taloudellisesti turvattu. Ik\u00e4v\u00e4 puoli on se, ett\u00e4 kirjailija joutuu jokaisen uuden kirjansa ilmestytty\u00e4 kuulemaan, kuinka se j\u00e4\u00e4 valjuksi h\u00e4nen yksin\u00e4isen menestyskirjansa rinnalla.<\/p>\n

Pyramidin viides taso: kriitikoiden suosikit<\/strong><\/p>\n

Ne kirjailijat, joiden teoksia kehutaan mutta ei osteta. Valtalehtien kritiikeiss\u00e4 he ovat n\u00e4kyv\u00e4sti esill\u00e4, kirjakauppojen paraatipaikkojen myyntitiskeilt\u00e4 heit\u00e4 saa turhaan etsi\u00e4. Uskollisimmat ihailijat valittavat, ett\u00e4 heid\u00e4n teoksensa hautautuvat suorastaan rikollisen ep\u00e4oikeudenmukaisesti kaupallisen roskan alle. Samanlaisia valituksia, enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n verhotusti, voi lukea my\u00f6s n\u00e4iden kirjailijoiden teoksista. Jos heid\u00e4n tuotantonsa liippaa genrekirjallisuuteen, heid\u00e4n teoksiaan nimitet\u00e4\u00e4n kulttikirjoiksi.<\/p>\n

Pyramidin kuudes taso: kirjalliset nobodyt<\/strong><\/p>\n

Ne kirjailijat, joiden teoksia julkaistaan, mutta joiden olemassaolosta tuskin kukaan tiet\u00e4\u00e4. Valtalehdet eiv\u00e4t arvostele heid\u00e4n kirjojaan tai jos arvostelevat niin ylimalkaisesti, palstamillej\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4en. Lukijat l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t ne joko vahingossa tai yst\u00e4vyys- ja sukulaissuhteiden kautta. Unohdetut ja ohitetut kirjailijat eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole huonoja, toisinaan takariviin p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n silkan huonon tuurin seurauksena.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Miten suomalaiset kirjailijat sijoittuvat Klostermanin pyramidin tasoille?<\/p>\n

Olisivatko Pirkko Saisio ja Kari Hotakainen el\u00e4vi\u00e4 klassikoita? Vai onko meill\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kuolleita klassikoita? Antti Hyry ja Veijo Meri poistuivat hiljattain keskuudestamme, heid\u00e4n klassikkostatuksestaan ei tarvitse kiistell\u00e4.<\/p>\n

Leena Krohn ja Juha Sepp\u00e4l\u00e4 nousevat nykyp\u00e4iv\u00e4n suuruuksien joukkoon yht\u00e4 varmasti kuin Laila Hirvisaari ja Ilkka Remes nykyp\u00e4iv\u00e4n bestselleristien joukkoon. Kriitikoiden suosikkeja Suomessa riitt\u00e4\u00e4 vaikka mill\u00e4 mitalla Jaakko Yli-Juonikkaan kaltaisista kokeellisen proosan tekij\u00f6ist\u00e4 Maritta Lintusen kaltaisiin s\u00e4vykk\u00e4\u00e4n novellistiikan taitajiin.<\/p>\n

Yhden hitin ihmeit\u00e4kin voi suomalaisesta kirjallisuudesta bongata. Ranya ElRamlyn 2002 julkaistu Auringon asema <\/em>voitti Runeberg-palkinnon ja sai yllin kyllin kiitosta, mutta sen j\u00e4lkeen h\u00e4nest\u00e4 ei ole kuulunut mit\u00e4\u00e4n. Sellaisiakin kirjailijoita voisi mainita, jotka ovat onnistuneet kirjoittamaan yhden vahvan romaanin ja monta yhdentekev\u00e4\u00e4. En kuitenkaan viitsi t\u00e4llaisia v\u00e4hemm\u00e4n mairittelevia nimilappuja ly\u00f6d\u00e4 julkisesti.<\/p>\n

Enemmist\u00f6 suomalaisista kirjailijoista asettuu pyramidin alimmalle tasolle, ja sama p\u00e4tee mink\u00e4 tahansa maan kirjailijoihin. Toisin sanoen he ovat jo el\u00e4ess\u00e4\u00e4n siell\u00e4 mihin heid\u00e4n luetummat ja arvostetummat kollegansa p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t kuoltuaan: unohduksen valtakunnassa.<\/p>\n

Jokainen kirjailija haaveilee kirjoittavansa paitsi nykyisille my\u00f6s tuleville lukijoille. Rakkain el\u00e4m\u00e4nvalhe kirjailijan ammatissa on: \u201dAikalaiset eiv\u00e4t minua ymm\u00e4rr\u00e4, mutta my\u00f6hemm\u00e4t sukupolvet tulevat tunnustamaan ty\u00f6ni arvon!\u201d<\/p>\n

Niin ei tietenk\u00e4\u00e4n k\u00e4y, paitsi \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harvoin. Jopa tunnetuimmat ja luetuimmat nykykirjailijat ovat korkeintaan historiallisia kuriositeetteja sadan vuoden kuluttua. Itse, kirjailijana, pid\u00e4n sit\u00e4 lohdullisena. Woody Allenin sanoin: \u201dMieluummin ottaisin muutaman vuoden jatkoaikaa\u00a0kuin\u00a0el\u00e4isin ihmisten mieliss\u00e4 ikuisesti.\u201d<\/p>\n

Samalla t\u00e4ytyy huomauttaa, ett\u00e4 unohduksiin painuminen ei ole kirjallisuudessa merkityksett\u00f6myyden synonyymi. P\u00e4invastoin. Unohduksiin painuva kirjallisuus\u00a0muodostaa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kasvualustan\u00a0niille harvinaisuuksille, jotka aikanaan tunnistetaan klassikoiksi tai\u00a0kulttikirjoiksi.\u00a0Kaikki kirjat\u00a0kirjoitetaan toisten kirjojen l\u00e4pi,\u00a0ja jokainen niist\u00e4\u00a0sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 sadoista,\u00a0ellei tuhansista\u00a0muista.\u00a0Olemme kaikki saman ekosysteemin osia, ja kaikkia osia tarvitaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Klosterman ei ole laatinut taksonomiaansa pelk\u00e4ksi kirjalliseksi seuraleikiksi. H\u00e4nen pyrkimyksen\u00e4\u00e4n on pohtia, mink\u00e4laiset kirjailijat tai teokset n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t viidenkymmenen tai sadan vuoden kuluttua relevantteina.<\/p>\n

Mink\u00e4laisesta kirjallisuudesta tulevat sukupolvet ovat l\u00f6yt\u00e4vin\u00e4\u00e4n 21. vuosisadan vaihteen hengen?<\/p>\n

Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Myyntiluvut tuskin tarjoavat luotettavaa osviittaa, sill\u00e4 oman aikansa juhlituilla bestselleristeill\u00e4 on harvoin mit\u00e4\u00e4n annettavaa my\u00f6hemmille lukijapolville.<\/p>\n

Esimerkiksi 1800-luvun ranskalaisesta kirjallisuudesta nousevat nykyp\u00e4iv\u00e4n katsannossa esiin Balzacin, Hugon, Flaubertin ja Stendhalin kaltaiset nimet, mutta Anatole France myi omana aikanaan enemm\u00e4n kuin kukaan heist\u00e4. Kuka en\u00e4\u00e4 muistaa Anatole Francea saati lukee h\u00e4nt\u00e4?<\/p>\n

Suomessa Maila Talvio oli sotienv\u00e4lisen\u00e4 aikana painosten kuningatar ja menestyi ulkomaillakin, etenkin Saksassa. Samaan aikaan Volter Kilpi tuskaili kustantajansa kanssa Alastalon salin<\/em> heikkoa menekki\u00e4 ja suomalaisen lukijakunnan sivistym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. Nykyisin Talviosta ei piittaa kukaan, mutta Kilpi nousee Aleksis Kiven ja V\u00e4in\u00f6 Linnan rinnalle yhdeksi kanonisoiduimmista prosaisteistamme. H\u00e4nt\u00e4 luetaan niin kauan kuin suomalaista kirjallisuutta ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 luetaan.<\/p>\n

Klosterman toteaa esseekokoelmansa alussa, ett\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 oleminen on yksi ihmisel\u00e4m\u00e4n peruskokemuksia. Tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aina erilaiselta kuin millaiseksi sen kuvittelemme, puhuttiinpa kirjallisuudesta, yhteiskuntael\u00e4m\u00e4st\u00e4, tieteest\u00e4 tai teknologiasta. Yleisin tapa ennustaa pieleen on kuvitella tulevaisuus p\u00e4ivitetyksi versioksi nykyisyydest\u00e4.<\/p>\n

Tulevaisuus on kuitenkin vieras maa. Siell\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n asiat eri tavalla ja siell\u00e4 arvostetaan erilaisia juttuja kuin meid\u00e4n maailmassamme. On siis todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 vuoden 2115 lukijat hahmottavat nykyp\u00e4iv\u00e4n kirjallisuutta eri tavalla kuin me aikalaislukijat. Jos he en\u00e4\u00e4 kirjoja edes lukevat (Klosterman uskoo ett\u00e4 lukevat).<\/p>\n

Onko Philip Rothin ja muiden el\u00e4vien klassikoiden asema silloin yht\u00e4 kiistaton kuin nyt? Tuskinpa. Heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 joutuu perusteellisesti uudelleenarvioitavaksi sek\u00e4 kirjallisuudentutkijoiden ett\u00e4 tavallisten lukijoiden toimesta. On mahdollista, ett\u00e4 lapsenlapsemme piittaavat Rothista yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin me piittaamme Anatole Francesta tai Maila Talviosta.<\/p>\n

Ainakaan Rothista ei voida sanoa, kuten Herman Melvillest\u00e4, Franz Kafkasta ja monesta muusta kuolemansa j\u00e4lkeen korkeuksiin nostetusta kirjallisesta hahmosta: \u201dAikalaiset eiv\u00e4t noteeranneet\u00a0h\u00e4nt\u00e4, mutta me noteeraamme.\u201d<\/p>\n

Klosterman veikkaa, ett\u00e4 vuoden 2115 lukijat l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t\u00a0kiinnostavimmat meid\u00e4n p\u00e4iv\u00e4mme kirjailijat pyramidin kolmannen tai kuudennen tason kirjailijoista eli bestselleristeist\u00e4 tai nobodyist\u00e4.<\/p>\n

Jokin lentokent\u00e4n pokkarihyllyll\u00e4 valveutuneiden lukijoiden ylenkatsetta ker\u00e4\u00e4v\u00e4 romaani kenties osoittautuu tuleville lukijapolville relevantimmaksi kuin Jonathan Franzenin tai Margaret Atwoodin ylistetyt hengentuotteet. Ei myyntilukujensa, vaan salatun kirjallisen painoarvonsa takia.<\/p>\n

Tai sitten jokin valtaisan kirjatulvan alle t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hautautuva ja meille oudoksi j\u00e4\u00e4v\u00e4 teos tunnistetaan sadan vuoden kuluttua klassikoksi, jossa tiivistyy olennainen siit\u00e4, millaista oli el\u00e4\u00e4 21. vuosisadan alussa.<\/p>\n

Me emme voi emmek\u00e4 saa sit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4.\u00a0Eiv\u00e4t kustantajatkaan, mutta toivottavasti he uskaltavat julkaista sellaistakin kirjallisuutta, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nykyperspektiiviss\u00e4\u00a0kummalliselta\u00a0tai kodittomalta. Se saattaa olla arvossaan joskus my\u00f6hemmin. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nykylukijoiden palveleminen ei ole kirjallisuuden palvelemista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjallisuusmaailma ei ole demokraattinen. Harva kirja myy kohtuullisesti, ani harva hyvin, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":18,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/06\/western-canon.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1578"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1578"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1578\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1846,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1578\/revisions\/1846"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1578"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1578"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1578"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}