![](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/suicide.jpg\")
<\/a><\/div>\nKaunis lauantaiaamu. Mies ja nainen astuvat ulos talonsa ovesta, ovat matkalla tenniskent\u00e4lle. Ennen pihaporttia mies seisahtuu, sanoo unohtaneensa mailansa ja l\u00e4htee hakemaan sit\u00e4. Nainen odottaa. Pian kuuluu laukaus. Mies on ampunut itsens\u00e4 talon kellarissa. Ainoana itsemurhaviestin\u00e4 on sarjakuvakirja, jonka mies on j\u00e4tt\u00e4nyt auki valitsemastaan kohdasta. Vaimo kuitenkin pudottaa h\u00e4t\u00e4\u00e4nnyksiss\u00e4\u00e4n kirjan lattialle eik\u00e4 koskaan l\u00f6yd\u00e4 siit\u00e4 miehen valitsemaa kohtaa.<\/p>\n
N\u00e4in alkaa ranskalaisen Edouard Lev\u00e9n 2008 julkaistu romaani Suicide<\/em>, joka onnekkaiden sattumien kautta osui tielleni. Karu alku kirjalle, eik\u00e4 s\u00e4vy muutu kirjan edetess\u00e4 yht\u00e4\u00e4n valoisammaksi. Suicidessa<\/em> ei ole juonta eik\u00e4 tarinaa, vaan siin\u00e4 kertoja muistelee parikymment\u00e4 vuotta sitten kuollutta lapsuudenyst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4, tuota miest\u00e4 joka ampui itsens\u00e4 talonsa kellarissa kauniina lauantaiaamuna.<\/p>\n Kertoja sanoo, ettei kykene muuttamaan muistoja yst\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n kertomukseksi, jolla olisi alku, keskikohta ja loppu. H\u00e4n poimii muistikuviaan kuin “marmorikuulia pussista”. Yst\u00e4v\u00e4n muotokuva rakentuu pienist\u00e4 palasista, ennemm\u00e4n ja v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rkeist\u00e4 anekdooteista, vaikutelmista, tuokiokuvista.<\/p>\n “Watching you smoke inspired the desire to do the same. In your hand, a cigarette was a piece of art. Did you like to smoke, or to be seen smoking? You used to blow perfect smoke rings, thick and dense. They would travel for two meters before wrapping themselves around an object and dissolving on it.”<\/em><\/p>\n Lev\u00e9 osaa tarkentaa kuvauksensa pieniin yksityiskohtiin, kipe\u00e4n kauniisti. Miten h\u00e4n voikin muistaa niin tarkasti yli kahdenkymmenen vuoden takaisia asioita? <\/p>\n Tuskin h\u00e4n muistaakaan. Suicide<\/em> sekoittaa faktaa ja fiktiota, tekee muistoista kirjallisuutta, antaa muistoille toisen, yleisp\u00e4tev\u00e4mm\u00e4n olemassaolon. <\/p>\n Mutta on taustalla muutakin, jotain paljon raskaampaa. Lev\u00e9 nimitt\u00e4in riisti hengen itselt\u00e4\u00e4n kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun oli j\u00e4tt\u00e4nyt Suiciden<\/em> k\u00e4sikirjoituksen kustantajalleen. T\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4kerrallinen seikka v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kaiken sen, mit\u00e4 Lev\u00e9 yst\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n kirjoittaa. Suicide<\/em> ei siis ole pelkk\u00e4 romaani, se on my\u00f6s tekij\u00e4ns\u00e4 itsemurhaviesti, tai sellaisena sen v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4kin tulee lukeneeksi. Muistellessaan yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 Lev\u00e9 kirjoittaa samalla itse\u00e4\u00e4n irti el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Lopulta on mahdoton sanoa, milloin h\u00e4n puhuu yst\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n ja milloin itsest\u00e4\u00e4n. Suicidessa<\/em> on paljon jaksoja, joissa Lev\u00e9 sukeltaa yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 tajuntaan, katsoo maailmaa h\u00e4nen silmill\u00e4\u00e4n, ajattelee h\u00e4nen ajatuksiaan.<\/p>\n Lev\u00e9 aloitti uransa kuvataiteilijana ja siirtyi vasta my\u00f6hemmin kirjallisuuden pariin. Toisessa kirjassaan h\u00e4n kertoi ajatelleensa nuorena, ett\u00e4 Georges Perecin El\u00e4m\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6ohje<\/em> opettaisi h\u00e4net el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja Claude Guillonin ja Yves le Bonniecin Suicide mode d’emploi<\/em> (Itsemurha k\u00e4ytt\u00f6ohje) opettaisi h\u00e4net kuolemaan. Suicidesta <\/em>voi aistia, ett\u00e4 Lev\u00e9 kasvoi kirjailijuuteen Oulipo-ryhm\u00e4n vaikutteiden ruokkimana. H\u00e4nell\u00e4 on toisaalta herkkyytt\u00e4 sanojen, merkitysten ja tyylin vivahteille sek\u00e4 toisaalta kurinalaisuutta valitulle metodille, “marmorikuulien poimimiselle pussista”. <\/p>\n Suicidea<\/em> lukiessa on mahdoton olla mietittim\u00e4tt\u00e4 syit\u00e4, jotka ajavat ihmisen itsemurhaan. Onko kyse halusta, pakosta vai niist\u00e4 molemmista? Lev\u00e9 ei paljasta mit\u00e4\u00e4n lopullista ja varmaa yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 vaikuttimista, eik\u00e4 niin muodoin omistaankaan. Suicide<\/em> j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukijan samanlaiseen tilaan kuin oman k\u00e4den kautta maailmasta poistuneen omaiset: paljon kysymyksi\u00e4, v\u00e4h\u00e4n vastauksia. Seppo Heikinheimo laati M\u00e4t\u00e4munan muistelmiinsa<\/em> listauksen syist\u00e4, jotka ajoivat h\u00e4net itsetuhoon. Mit\u00e4\u00e4n sen kaltaista ei Suicide <\/em>pyri hahmottelemaan.<\/p>\n “Regrets? You had some for causing the sadness of those who cried for you, for the love they felt for you, and which you had returned. You had some for the solitude in which you left your wife, and for the emptiness your loved ones would experience. But these regrets you felt merely in anticipation. They would disappear along with you: your survivors would be alone in carrying the pain of your death. This selfishness of your suicide displeased you. But, all things considered, the lull of death won out over life’s painful commotion.”<\/em><\/p>\n Kummastakohan tuo viimeinen lause kertoo enemm\u00e4n, halusta vai pakosta? Kenties pakosta. El\u00e4m\u00e4 k\u00e4vi niin kivuliaaksi, ett\u00e4 kuoleman houkutus alkoi tuntua vastustamattomalta. Sin\u00e4ns\u00e4 banaalia, mutta el\u00e4m\u00e4n suurimpiin asioihin on ehk\u00e4 olemassa vain banaaleja selityksi\u00e4. Viisastelun paikka on v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isemmiss\u00e4 kysymyksiss\u00e4.<\/p>\n Koska koostan esseet\u00e4 David Foster Wallacesta, tulin Suicidea<\/em> lukiessani ajatelleeksi my\u00f6s h\u00e4nt\u00e4. Wallace k\u00e4rsi vaikeasta masennuksesta, johon l\u00e4\u00e4kkeet eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 h\u00e4nen viimeisen\u00e4 vuotenaan tepsineet. Jossain tekstiss\u00e4\u00e4n Wallace kirjoitti, ett\u00e4 masennuksen vuoksi umpikujaan ajautunut ihminen pelk\u00e4\u00e4 kuolemaa siin\u00e4 miss\u00e4 kuka tahansa, mutta masennuksen aiheuttama kauhu saattaa pahimmillaan voittaa kuolemanpelon. Silloin ihminen hypp\u00e4\u00e4 niin kuin ne onnettomat, jotka heitt\u00e4ytyiv\u00e4t alas World Trade Centerin yl\u00e4kerroksista tulipalon aiheuttaman siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kuumuuden vuoksi.<\/p>\n Jonathan Franzen muistelee Wallacen viimeisi\u00e4 aikoja uudessa esseekirjassaan Farther Away<\/em>. Franzen yritti valaa uskoa yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 kertomalla uskovansa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi ulos umpikujastaan, voittaisi vaikeutensa ja kirjoittaisi loppuun keskener\u00e4isen teoksensa (The Pale King<\/em> julkaistiin my\u00f6hemmin postuumisti). Wallace sanoi: “I like that story. Could you do me a favor and call me up every four or five days and tell me another story like it?”<\/p>\n Valitettavasti Franzen ehti soittaa en\u00e4\u00e4 vain yhden kerran. Edes tarinat eiv\u00e4t pysty aina tekem\u00e4\u00e4n ihmeit\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kaunis lauantaiaamu. Mies ja nainen astuvat ulos talonsa ovesta, ovat matkalla tenniskent\u00e4lle. Ennen…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":780,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":5,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/suicide.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/suicide.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/159"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=159"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/159\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2045,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/159\/revisions\/2045"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/780"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=159"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=159"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=159"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}