![](\"http:\/\/4.bp.blogspot.com\/-C6SsNKE2GPA\/UAuzQRSerKI\/AAAAAAAAA18\/AdlWOKEfCxA\/s1600\/dublinesque.bmp\")
<\/a><\/div>\nViisi viikkoa kes\u00e4lomaa takana, yksi j\u00e4ljell\u00e4. Pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kirjoittaminen ei ole sujunut: en pysty, en halua, en osaa, perin vastenmielist\u00e4 hommaa. Lukeminen sen sijaan maittaa, ja olen kahlannut l\u00e4pi l\u00e4hestulkoon kaiken mink\u00e4 lomalukemisikseni valitsin. <\/p>\n
Lukulistan uutuuskirjoista parhaat s\u00e4v\u00e4rit on antanut Enrique Vila-Matasin Dublinesque, <\/em>jossa el\u00e4k\u00f6itym\u00e4\u00e4n joutunut espanjalainen kustantaja Samuel Riba matkustaa Dubliniin viett\u00e4m\u00e4\u00e4n Gutenbergin galaksin eli painetun sanan aikakauden hautajaisia. Hautajaisp\u00e4iv\u00e4 on tietenkin 16. kes\u00e4kuuta — Bloomsdayst\u00e4 siis tulee Doomsday kirjallisuudelle ja kustantamiselle sellaisena kuin olemme ne oppineet tuntemaan.<\/p>\n Riba on v\u00e4synyt ja katkeroitunut kuusikymppinen mies, jonka el\u00e4m\u00e4nty\u00f6 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valuneen hukkaan. H\u00e4n on kustantanut sukupolvensa parhaita kirjailijoita, mutta heid\u00e4n teoksensa eiv\u00e4t jaksa ihmisi\u00e4 kiinnostaa. Myyntilistoja hallitsevat sieluttomat bestsellerit, jotka eiv\u00e4t edes pyri olemaan mit\u00e4\u00e4n muuta kuin “t\u00e4sm\u00e4ohjuksia lukijan mielihyv\u00e4keskukseen” lainatakseni Helsingin Sanomien kriitikon Juhani Karilan taannoista luonnehdintaa. Sieluttomat bestsellerit ovat Riban mielest\u00e4 luoneet “typer\u00e4n myytin passiivisesta lukijasta”:<\/p>\n “He dreams of the day when the spell of the best-seller will be broken, making way for the reappearance of the talented reader. He dreams of the day when when literary publishers can breathe again, those who live for an active reader, for a reader open enough to buy a book and allow a conscience radically different from their own to appear in their mind. He believes that if talent is demanded of a literary publisher or a writer, it must be also demanded of a reader.”<\/em><\/p>\n Toki Riba tunnistaa unelmansa unelmiksi. Sellaista kirjallisuuden onnelaa, josta h\u00e4n puhuu ei ollut oikeasti koskaan edes menneisyydess\u00e4 eik\u00e4 sellaista tule my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tulevaisuudessa. Etev\u00e4 lukija on samanlainen myytti kuin passiivinen lukija, vaikka heit\u00e4 enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n muistuttavia hahmoja voikin kohdata el\u00e4v\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Haaveilevana nostalgikkonakin Riba tajuaa kuinka ontoilta kalskahtavia h\u00e4nen teesins\u00e4 kirjallisen sivilisaation lopusta ovat. Niinp\u00e4 painetun sanan aikakauden hautajaisista tulee enemm\u00e4n performanssi kuin oikea surujuhla. Menetyksen tunteet ja kokemukset ovat aitoja, mutta niit\u00e4 ilment\u00e4v\u00e4t rituaalit n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Elleiv\u00e4t olisi, el\u00e4minen k\u00e4visi liian raskaaksi, mahdottomaksi.<\/p>\n Printtiaika ei tietenk\u00e4\u00e4n kuole kokonaan eik\u00e4 digiaika nouse niin suurena ja mahtavana kuin nyt kuvittelemme. Historiallisissa murroskohdissa ihmiset aina liioittelevat vanhan vanhuutta ja uuden uutuutta, ja hyv\u00e4 niin, koska muutenhan nousukkaat voittaisivat. Historiallisissa murroskohdissa kaikki on mahdollista mutta mik\u00e4\u00e4n ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tai edes v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, kontingenssi hallitsee. Dublinesqueta<\/em> lukiessa tulin ajatelleeksi, ett\u00e4 jos jokin yhteiskunnallinen voima printtiajan ja digiajan yhteenkietoutumisessa vahvistuu niin se on kapitalismi. Ellei tule vallankumousta, enk\u00e4 usko ett\u00e4 tulee. Digikapitalismi toki on erilaista kuin teollisen vallankumouksen kapitalismi: se ei ole suurten mittakaavojen vaan suurten nopeuksien ekonomiaa, se ei perustu aineellisten resurssien tehokkaaseen hy\u00f6dynt\u00e4miseen vaan aineettomuuden voittokulkuun. Digikaptialismin manifestaatioita ovat yht\u00e4 hyvin luottoriskijohdannaiset kuin pilvipalvelut: ne ovat niin paljon olemassa ett\u00e4 tuntuvat melkein ep\u00e4todellisilta. Niit\u00e4 ei voi t\u00f6k\u00e4t\u00e4 sormella, mutta ne ovat laittaneet kansainv\u00e4lisen rahoitusj\u00e4rjestelm\u00e4n ja informaatioteknologian mullin mallin.<\/p>\n Miten t\u00e4m\u00e4 liittyy Dublinesqueen<\/em> ja siin\u00e4 seikkailevaan kustantajanostalgikkoon? Ainakin siten, ett\u00e4 kun ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 todellisuus muuttuu aineettomaksi, vanhat kiintopisteet h\u00e4viv\u00e4v\u00e4t. Jokainen voi ladata omaan pilveens\u00e4 niin Leo Tolstoin kuin Carlos Ruiz Zaf\u00f3nin tuotannon, eiv\u00e4tk\u00e4 edellisen kirjat ole sen p\u00f6lyisempi\u00e4 tai nuhruisempia kuin j\u00e4lkimm\u00e4isenk\u00e4\u00e4n, ne lakkaavat olemasta esineit\u00e4 ja muuttuvat tiedostoiksi, bittivirraksi. Suuret historialliset traditiot, syv\u00e4t kulttuuriset kerrostumat menett\u00e4v\u00e4t esineellisyydest\u00e4 irrotessaan patinan, joka antoi niille taianomaisen hohteen, niinp\u00e4 digikapitalismin keskell\u00e4 vaaditaan entist\u00e4kin suurempaa j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyytt\u00e4 tai tyhmyytt\u00e4 olla kulttuuripessimisti tai antimoderni. Jos maailmanmeno ei miellyt\u00e4, surua voi toki tuntea, mutta suru on paras esitt\u00e4\u00e4, kuten Riba printtiaikakauden hautajaisriittins\u00e4, pelkk\u00e4n\u00e4 performanssina. On kyseenalaista tonkia menneiden aikakausien raunioita, kun ne ovat samaa pilve\u00e4, samaa bittisekamelskaa kuin kaikki muukin.<\/p>\n Digikapitalismin ajan esteetikon karikatyyri onkin kepe\u00e4n ironinen tyyppi, joka nappaa hyvi\u00e4 sitaatteja sielt\u00e4 mist\u00e4 sattuu l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n, v\u00e4li\u00e4k\u00f6 sill\u00e4 onko ne lausunut Mencken, Cioran vai joku saippuasarjan henkil\u00f6hahmo. H\u00e4n ei kapinoi eik\u00e4 rienaa, ainakaan kovin pahasti. H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 nostalgiaa vanhanaikaisena, v\u00e4h\u00e4n vaivaannuttavana juttuna. Digikapitalismilla rikastuva yritt\u00e4j\u00e4, sijoittaja tai yritysjohtaja ei h\u00e4nen vuokseen nuku \u00f6it\u00e4\u00e4n huonosti. Eiv\u00e4tk\u00e4 myyttiset passiiviset lukijat tunne yht\u00e4\u00e4n suurempaa houkutusta odottaa kirjallisuudelta muutakin kuin “t\u00e4sm\u00e4ohjuksia mielihyv\u00e4keskukseensa”.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Viisi viikkoa kes\u00e4lomaa takana, yksi j\u00e4ljell\u00e4. Pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kirjoittaminen ei ole…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":11,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/160"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=160"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/160\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2046,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/160\/revisions\/2046"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=160"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=160"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=160"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}