{"id":1612,"date":"2016-08-20T19:05:02","date_gmt":"2016-08-20T16:05:02","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1612"},"modified":"2018-02-28T09:25:11","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:11","slug":"runouden-vihaamisesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/runouden-vihaamisesta\/","title":{"rendered":"Runouden vihaamisesta"},"content":{"rendered":"

\"platon<\/a><\/p>\n

\u201dRunoilijat ovat maailmamme tunnustamattomia lains\u00e4\u00e4t\u00e4ji\u00e4\u201d, v\u00e4itti Percy Shelley 1800-luvun alkupuolella. Teollistuminen, kaupungistuminen, porvarillistuminen ja modernisaatio tekiv\u00e4t silloin tuloaan, ja niiden siivell\u00e4 romaani nousi kirjallisuuden valtalajiksi.<\/p>\n

Shelleyn ajatukset eiv\u00e4t olleet ennenkuulumattomia, sill\u00e4 antiikin ajoista saakka runous on n\u00e4ytt\u00e4ytynyt liki taikavoimaisena ilmaisumuotona, joka kietoo toisiinsa erillisen ja yleisen, ajallisen ja ajattoman, aineellisen ja aineettoman. Platonin Valtiossa<\/em> tehtiin selv\u00e4ksi, ett\u00e4 runoilijat eiv\u00e4t ole tervetulleita ihanneyhteiskuntaan, koska sotkevat filosofisen j\u00e4rkeilyn lyyrisill\u00e4 emootioillaan.<\/p>\n

Toisin sanoen runous oli paitsi esteettisesti vaikuttavaa my\u00f6s poliittisesti vaarallista.<\/p>\n

Nykyisin sana on l\u00e4nsimaissa niin vapaa, ett\u00e4 runouskaan ei uhkaa ket\u00e4\u00e4n. Silti usko lyriikan mahdollisuuksiin luoda arkisista sanoista jotain ylivertaista ja ainutkertaista, ei ole tyystin kadonnut. Se kuitenkin ilmenee yleens\u00e4 negaation kautta, pettymyksen\u00e4 siihen, ett\u00e4 yksitt\u00e4iset runot eiv\u00e4t lunasta runouden ideaalista kumpuavia lupauksia.<\/p>\n

Pettymyst\u00e4 voivat tuntea yht\u00e4 hyvin ne, jotka lukevat lyriikkaa satunnaisesti kuin ne, jotka lukevat lyriikkaa intohimoisesti.<\/p>\n

\u201dMutta n\u00e4m\u00e4h\u00e4n ovat\u2026 vain runoja\u201d, mutisee palkitun keskipolven lyyrikon Aki V\u00e4lsk\u00e4rin (nimi keksitty) uutuuskokoelmaan tarttunut historian opettaja, jonka lempilukemista ovat John Irvingin romaanit.<\/p>\n

\u201dEi helvetti! N\u00e4m\u00e4h\u00e4n ovat vain runoja\u201d tuhahtaa proosan keskiluokkaista latteutta syd\u00e4mens\u00e4 pohjasta vihaava avantgardelyyrikko samaisen Aki V\u00e4lsk\u00e4rin kokoelman \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n

Historian opettajan pettymys kumpuaa nostalgisesta kuvitelmasta, ett\u00e4 joskus ennen julkaistiin lyriikkaa, joka puhutteli suurta lukevaa yleis\u00f6\u00e4, h\u00e4nen kaltaisiaan ihmisi\u00e4. Runot onnistuivat muka silloin kertomaan syvi\u00e4 totuuksia ihmiselon ihanuudesta\u00a0ja kurjuudesta.<\/p>\n

Avantgardelyyrikon pettymyst\u00e4 s\u00e4vytt\u00e4\u00e4 turhautuminen siihen, ett\u00e4 runot ovat vain sanoja paperilla eiv\u00e4tk\u00e4 pommeja, jotka r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t pirstaleiksi vakiintuneet poetiikat, estetiikat ja ideologiat.<\/p>\n

Kummankin\u00a0mielest\u00e4 nykyrunoilijat ovat elitistisi\u00e4 n\u00e4pertelij\u00f6it\u00e4, kyvytt\u00f6mi\u00e4 luomaan verevi\u00e4, elinvoimaisia s\u00e4keit\u00e4.<\/p>\n

You can hate contemporary poetry \u2013 in any era \u2013 as much as you want for failing to realize the fantasy of universiality, but the haters should stop pretending any poem ever succesfully spoke for everyone.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

N\u00e4in kirjoittaa Ben Lerner tuoreessa pamfletissaan The Hatred of Poetry<\/em>, jonka nimi on silm\u00e4nisku Shelleyn kaksisataa vuotta sitten kirjoittamalle esseelle \u201dA Defence of Poetry.\u201d Lernerin mukaan jokainen runoilija on tuomittu pett\u00e4m\u00e4\u00e4n paitsi itsens\u00e4 my\u00f6s lukijansa ja kirjallisuudenlajinsa. Parhaassakin s\u00e4ekokonaisuudessa lyriikan ideaalit\u00a0ovat l\u00e4sn\u00e4 vain potentiaalisina, eiv\u00e4t aktuaalisina.<\/p>\n

Lerner aloitti lyyrikkona, mutta on luonut maineensa ja menestyksens\u00e4 prosaistina. Oman suhtautumisensa runouteen h\u00e4n kiteytt\u00e4\u00e4 Marianne Mooren \u201dPoetry\u201d-runon avauss\u00e4keell\u00e4: \u201dI, too, dislike it.\u201d Lernerin mielest\u00e4 runouden vihaaminen on lyyrikolle merkityksellinen taito, tuntemus tai ominaisuus: \u201dYou can only compose poems that, when read with perfect contempt, clear a place for genuine Poem that never appears.\u201d<\/p>\n

Shelleylle Lernerin ajatukset eiv\u00e4t olisi olleet tyystin vieraita, vaikka h\u00e4nen l\u00e4ht\u00f6kohtanaan oli runouden erityislaadun puolustaminen romantiikan kiihkeimm\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4. Shelleykin my\u00f6nsi, ett\u00e4 loistokkainkin runo on vain h\u00e4\u00e4lyv\u00e4 varjo tekij\u00e4ns\u00e4 n\u00e4yist\u00e4 ja aivoituksista.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Tunnistan asiat, joista Lerner kirjoittaa, mutta minun on vaikea el\u00e4yty\u00e4 h\u00e4nen ajatuksiinsa. En koe samanlaista t\u00e4yttym\u00e4tt\u00f6mien toiveiden ahdistusta lyriikan \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n

Miksi takertua abstraktiin ideaan Suuresta Runosta, joka j\u00e4\u00e4 ikuisesti kirjoittamatta? Eik\u00f6 riit\u00e4, ett\u00e4 on olemassa hyv\u00e4\u00e4\u00a0lyriikkaa kaiken keskinkertaisen ja huonon vastapainona?<\/p>\n

Lerner toki my\u00f6nt\u00e4\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmansa rajallisuuden. Maailma on t\u00e4ynn\u00e4 runoja, jotka puhuttelevat kauneudellaan, rujoudellaan, \u00e4lyll\u00e4\u00e4n, herkkyydell\u00e4\u00e4n, soinnillisuudellaan, puheenkaltaisuudellaan, rohkeudellaan\u00a0tai\u00a0lohdullisuudellaan. The Hatred of Poetryn<\/em> ei ole tarkoitus olla lyriikan yleiskatsaus, vaan tarjota er\u00e4s mahdollinen selitys sille, miksi kaikkina aikakausina on noussut kriittisi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 julistamaan pettymyst\u00e4 runouteen ja vaatimaan sit\u00e4 joko muuttumaan tai tuhoutumaan.<\/p>\n

Lyhyk\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n Lernerin sanoma kuuluu: mit\u00e4 enemm\u00e4n odotatte runoudelta, sit\u00e4 varmemmin petytte.<\/p>\n

The Hatred of Poetryst\u00e4<\/em> voi rivien v\u00e4list\u00e4 lukea toiveen tai haaveen, ett\u00e4 runouden voisi kohdata odottamatta, yll\u00e4tt\u00e4viss\u00e4 yhteyksiss\u00e4, vailla ennakkotoiveiden taakkaa.<\/p>\n

Lerner siteeraa esikoisromaaninsa Leaving the Atocha Stationin<\/em> (kirjoitin siit\u00e4 aikoinaan t\u00e4h\u00e4n blogiin<\/a>) p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00e4: \u201dKoin runos\u00e4keet kauniiksi vain silloin, kun ne tulivat vastaani siteerauksina niiss\u00e4 esseiss\u00e4, jotka sis\u00e4ltyiv\u00e4t yliopistossa tutkintovaatimuksiin. Niiss\u00e4 ei erotettu s\u00e4keit\u00e4 toisistaan rivinvaihdoilla, vaan kenoviivoilla, ja minusta tuntui, ett\u00e4 en ollut tekemisiss\u00e4 yksitt\u00e4isen runon kanssa, vaan kuuntelin poeettisten mahdollisuuksien kaikua.\u201d<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Min\u00e4 l\u00f6ysin tieni kirjallisuuden maailmaan lukiossa nimenomaan lyriikan kautta. \u00c4idinkielen kirjaan oli painettu Tuomas Anhavan runo, jota aloin tutkia kesken tunnin, koska en jaksanut seurata opetusta. Se tuntui ensisilm\u00e4yksell\u00e4 t\u00e4ysin naurettavalta, yht\u00e4 hyvin sen paikalla olisi voinut olla mustetahroja paperilla. Tarkemmin katsottuna se alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ensin askarruttavalta ja sitten kiehtovalta. Muutaman viikon kuluttua rupesin kantamaan kirjastosta kotiin modernististen lyyrikoiden kokoelmia.<\/p>\n

Omat kokemukseni ovat siis p\u00e4invastaiset kuin Lernerin: runot eiv\u00e4t ole pett\u00e4neet odotuksiani, vaan ylitt\u00e4neet ne. Syyn\u00e4 voi tietysti olla se, ett\u00e4 en osannut toivoa niilt\u00e4 alun perin kerrassaan mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Vanhat suosikkikokoelmani, kuten Eeva-Liisa Mannerin Fahrenheit 121<\/em>, Sirkka Turkan Tule takaisin, pikku Sheba<\/em> tai Paavo Haavikon Puut, kaikki heid\u00e4n vihreytens\u00e4<\/em>, tuntuvat viel\u00e4kin kirjoilta, joista ei puutu mit\u00e4\u00e4n, joiden s\u00e4keet saavuttavat\u00a0potentiaalinsa liki t\u00e4ydellisesti. En pysty kuvittelemaan niiden rinnalle\u00a0toteutumatta j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 varjokirjaa, joka olisi ollut v\u00e4kev\u00e4mpi ja painokkaampi.<\/p>\n

Toisaalta en ole koskaan uskonut, ett\u00e4 runous voisi tuottaa universaaleja kokemuksia. On ihmisi\u00e4, jotka pit\u00e4v\u00e4t lyriikasta ja ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t pid\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4inen joukko on paljon suurempi.<\/p>\n

Innostuttuani runoudesta\u00a0yritin turhaan saada tuttaviani lukemaan Manneria, Turkkaa ja Haavikkoa. He selailivat kirjoja sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja heid\u00e4n kasvoiltaan kuvastui pettymyksensekainen ihmetys: \u201dMutta n\u00e4m\u00e4h\u00e4n ovat\u2026 vain runoja.\u201d<\/p>\n

Odottivatko he, ett\u00e4 runot voisivat olla jotain muutakin kuin runoja?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201dRunoilijat ovat maailmamme tunnustamattomia lains\u00e4\u00e4t\u00e4ji\u00e4\u201d, v\u00e4itti Percy Shelley 1800-luvun alkupuolella. Teollistuminen, kaupungistuminen,…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/08\/platon-runout-300x150.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1612"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1612"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1612\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1844,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1612\/revisions\/1844"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1612"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1612"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1612"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}