{"id":1620,"date":"2016-09-03T18:27:05","date_gmt":"2016-09-03T15:27:05","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1620"},"modified":"2018-02-28T09:25:11","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:11","slug":"101-ajatusta-syksyn-proosatapauksesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/101-ajatusta-syksyn-proosatapauksesta\/","title":{"rendered":"10+1 ajatusta syksyn proosatapauksesta"},"content":{"rendered":"

\"Eskelinen<\/a><\/p>\n

Oletko mielest\u00e4si hyvin perill\u00e4 kotimaisesta proosasta ja sen historiallisista vaiheista?<\/p>\n

Jos vastaat my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti, lue silti Markku Eskelisen vasta ilmestynyt Raukoilla rajoilla, Suomenkielisen proosakirjallisuuden historiaa<\/em>. Opit varmasti uutta ja saat samalla yllykkeit\u00e4 tarkastella uudestaan kaikkea sit\u00e4, mink\u00e4 olet tiennyt tai luullut tiet\u00e4v\u00e4si.<\/p>\n

Raukoilla rajoilla<\/em> toimii vastamuistina, vastahistoriana ja uudelleentulkintana valtavirtaisille kotimaisen kirjallisuuden historioille.<\/p>\n

En yrit\u00e4 kirjoittaa teoksesta kokoavaa ja kattavaa arviota, koska en ole oikea henkil\u00f6 sellaiseen. Tuntumani akateemiseen kirjallisuudentutkimukseen on ohut, turhauduin aikoinaan yliopistossa kirjallisuuden opiskeluun ja vaihdoin p\u00e4\u00e4aineekseni valtio-opin, enk\u00e4 ole katunut. Luen ahkerasti kirjallisuusesseit\u00e4 ja -kritiikkej\u00e4, mutta akateemista tutkimusta harvakseltaan ja useimmiten sellaista, joka pureutuu jonkun kiinnostavan kirjailijan tuotantoon.<\/p>\n

Eskelinen haastaa avoimesti kotimaista kirjallisuudentutkimusta, joten odotettavissa on, ett\u00e4 Raukoilla rajoilla<\/em> saa osakseen enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n vastakarvaista akateemista kritiikki\u00e4. Kulissien takana kuuluu jo puhinaa, onkin\u00a0j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, miten se kanavoituu julkisille foorumeille.<\/p>\n

Ahmin Raukoilla rajoilla<\/em> kahdessa illassa, mutta lukemisen sulatteluun menee varmasti monta viikkoa. T\u00e4m\u00e4 merkint\u00e4 koostuu ajatuksista, jotka olivat p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 mieless\u00e4ni, kun laskin kirjan k\u00e4sist\u00e4ni. Blogi on otollinen alusta impressioiden yl\u00f6skirjaamiseen, paneutuneempi pohdinta vaatisi esseet\u00e4.<\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

#1 Alussa oli Sana \u2013 ja sen j\u00e4lkeen ei paljon mit\u00e4\u00e4n muuta<\/em><\/p>\n

Sanotaan, ett\u00e4 kristinusko juurrutti kirjallisen kulttuurin Suomeen. Raukoilla rajoilla<\/em> dokumentoi uskonnollisen kirjallisuuden ja uskonnollisten kirjamarkkinoiden t\u00e4ydellist\u00e4 dominanssia Ruotsin ja Ven\u00e4j\u00e4n vallan aikana. Pitk\u00e4ss\u00e4 katsannossa papisto on toiminut Suomessa pikemminkin sivistyksen tulppana kuin levitt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Sen intresseiss\u00e4 ei ollut valistaa kansaa, vaan pit\u00e4\u00e4 se herran nuhteessa.<\/p>\n

Kirkollisten auktoriteettien valvonnassa kehittyiv\u00e4t lakihenkiset, ulkoa oppimista korostaneet lukemisen tavat. T\u00e4m\u00e4 kulttuurinen syv\u00e4rakenne selitt\u00e4\u00e4 osaltaan sit\u00e4, miksi toteavalla ja totisella realismilla on ollut vahva sija suomalaisessa kirjallisuudessa. Tekstuaalinen ilottelu, merkityksill\u00e4 leikkiminen, vaihtoehtoisten maailmojen rakentelu n\u00e4ytt\u00e4ytyy turhanaikaisena haihatteluna.<\/p>\n

 <\/p>\n

#2 Pappien j\u00e4lkeen upseerit, upseerien j\u00e4lkeen puoluefanaatikot<\/em><\/p>\n

Itsen\u00e4istymisen ja sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 papiston tilalle sivistyksen tulpaksi asettuivat upseerihenkiset nationalistit, jotka miehittiv\u00e4t kirjallisten instituutioiden johtopaikat.<\/p>\n

Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Eino Railo julisti, ett\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuutta ei tarvita, koska suomalaisen kirjallisuuden pit\u00e4\u00e4 olla omavaraista. Kansallishenkisen hybriksen vallitessa sotienv\u00e4lisen eurooppalaisen modernismin merkkiteokset j\u00e4tettiin k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, joten joycet ja eliotit tulivat suomenkielisten lukijoiden ulottuville vasta sotien j\u00e4lkeen. K\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuuden lis\u00e4ksi valkoisen Suomen rautaisesta kurista ja j\u00e4rjestyksest\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4t monet kotimaisen kirjallisuuden parhaat tekij\u00e4t Algot Untolasta Pentti Haanp\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

Toisen maailmansodan j\u00e4lkeisin\u00e4 YYA-vuosikymmenin\u00e4 vasemmistolaistuvassa Suomessa kirjallisuusel\u00e4m\u00e4n huipulle nousi politbyroon erehtym\u00e4tt\u00f6myyteen uskoneita dogmaatikkoja, jotka suhtautuivat esteettisesti ja poeettisesti kunnianhimoiseen proosaan yht\u00e4 vihamielisesti kuin nationalistit sotienv\u00e4lisen\u00e4 aikana. Lyhyen 1960-luvun uusia uria aukoneet kirjalliset kokeilut hiipuivat seuraavaa vuosikymment\u00e4 hallinneen betoninharmaan realismin tielt\u00e4.<\/p>\n

\u201dTragedian tai farssin ydin on siin\u00e4, ett\u00e4 Suomesta puuttui, tuolloinkin, sek\u00e4 liberaali, sananvapautta puolustava sivistysporvaristo ett\u00e4 ep\u00e4dogmaattinen ja taiteellisia kokeiluja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4 ja suosiva vasemmisto\u00e4lymyst\u00f6, jollaiseksi kiilalaisia on aika ajoin yritetty lavastaa.\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n

 <\/p>\n

#3 Anhavan varjo suomalaisen modernismin yll\u00e4<\/em><\/p>\n

Otavan ja Tuomas Anhavan ymp\u00e4rille rakentunut viisikymment\u00e4lukulainen modernismi oli nurkkakuntainen kansallinen ilmi\u00f6, jolla oli vain hataria yhteyksi\u00e4 muun maailman modernistisiin virtauksiin. Eskelinen kutsuu tiivist\u00e4mist\u00e4 ja pelkist\u00e4mist\u00e4 t\u00e4hdent\u00e4neit\u00e4 tyyli-ihanteita bonsaimodernismiksi. Se oli \u201d\u00e4\u00e4rimmilleen vesitetty kompromissi angloamerikkalaisesta modernismista.\u201d<\/p>\n

Eskelisen mielest\u00e4 Anhavan tekstien l\u00e4hiluku osoittaa h\u00e4nen kirjallisen ymm\u00e4rryksens\u00e4 rajoittuneisuuden. Kun rajoittuneisuuteen yhdistyi itsevarma maku ja Otavan viran tuoma portinvartijan asema, Anhava tuli m\u00e4\u00e4ritt\u00e4neeksi hyvin pitk\u00e4lle sen, millaista kirjallisuutta Suomessa kirjoitettiin ja miten sit\u00e4 luettiin. Alex Matsonin ja Sinikka Kallio-Visap\u00e4\u00e4n kaltaiset hahmot tunsivat eurooppalaista modernismia huomattavasti Anhavaa paremmin, mutta eiv\u00e4t saavuttaneet samanlaista vaikutusvaltaa.<\/p>\n

Kirjallisuudentutkimus vahvisti harhakuvaa siit\u00e4, ett\u00e4 suomalaiskansallinen modernismi eli ajan hermolla. Kotimaisessa proosassa n\u00e4htiin merkkej\u00e4 sellaisesta, mik\u00e4 siit\u00e4 ehdottomasti puuttui, kuten ranskalaisesta uudesta romaanista. Eskelinen lytt\u00e4\u00e4 \u201dvakavasti teoriarajoitteisen\u201d Kai Laitisen Suomen kirjallisuus V<\/em> -teoksessa heitt\u00e4m\u00e4n rinnastuksen Alain Robbe-Grillet\u2019n ja Antti Hyryn v\u00e4lill\u00e4:<\/p>\n

\u201dRobbe-Grillet on eritt\u00e4in taitava mahdottomien ja yhteismitattomien labyrinttien rakentelija, mutta Hyry vain h\u00e4kkins\u00e4 rajoja hitaasti hahmottava haahuilija, melankoliaa poteva lestadiolainen marsu, josta sukeutuu bonsaimodernsimin vaatimukset tahattomasti t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 Mr. Chance.\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n

(Nykyisten proosantekij\u00f6iden piiriss\u00e4 on virinnyt pienimuotoinen Hyry-renessanssi, jonka j\u00e4lki\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 esimerkiksi Vesa Haapalalla ja Jaakko Yli-Juonikkaalla. Vaikea sanoa, johtuvatko Eskelisen jyrk\u00e4t luonnehdinnat Hyryst\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisten kontekstualisointien her\u00e4tt\u00e4m\u00e4st\u00e4 \u00e4rsytyksest\u00e4 vai kuvastavatko ne my\u00f6s Hyryn tuotannon h\u00e4ness\u00e4 synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4 vastenmielisyytt\u00e4.)<\/p>\n

 <\/p>\n

#4 Proosan periferia on ollut my\u00f6s kirjallisuustieteen periferia<\/em><\/p>\n

1980-luvulla Eskelinen kohautti kirjallisia piirej\u00e4 julkaisemalla Jyrki Lehtolan kanssa pamfletin J\u00e4lkisanat\/Sianhoito-opas<\/em>, jossa he lukivat arvostetuimpien suomalaisten kirjailijoiden ja kulttuuripersoonien tekstej\u00e4 avoimen ironisesti, sarkastisesti ja vihamielisesti. Tavoitteena oli paljastaa kyseisten tekij\u00f6iden yliarvostus ja suomalaisen kirjallisuuden kollektiivinen merkitt\u00e4vyysharha.<\/p>\n

Raukoilla rajoilla<\/em> on Sianhoito-opasta<\/em> analyyttisempi, vakavahenkisempi ja erittelev\u00e4mpi teos, eik\u00e4 sen kriittinen k\u00e4rki suuntaudu kirjailijoihin, vaan kirjallisuudentutkijoihin ja kirjallisiin vaikuttajiin. Jos suomalaisen proosan valtavirta on ollut perifeerist\u00e4, sama p\u00e4tee viel\u00e4 selvemmin kirjallisuudentutkimukseen. Eskelinen todistelee, kuinka tutkijat ovat ep\u00e4onnistuneet yrityksiss\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 modernismia ja postmodernismia ja niiden kriteerej\u00e4. Ep\u00e4onnistumiset johtuvat ennen kaikkea suppeista l\u00e4hteist\u00e4 ja vajavaisesta teoriapohjasta, mutta my\u00f6s kulttuurimme syv\u00e4rakenteista, sill\u00e4 Juhani Niemen, Pertti Karkaman, Leena Kirstin\u00e4n, Pirjo Lyytik\u00e4isen ja Maria-Liisa Nevalan kaltaisten tutkijoiden v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrykset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t \u201dkummunneen sangen mallikkaasti sis\u00e4istetyist\u00e4 suomalaisen lukemiskulttuurin heikkouksista.\u201d<\/p>\n

 <\/p>\n

#5 Runo vie, proosa vikisee<\/em><\/p>\n

Proosa on lukevan yleis\u00f6n lempilapsi, mutta kirjallisuuden sis\u00e4piireiss\u00e4 (tutkijat, kriitikot, suunnanm\u00e4\u00e4ritt\u00e4j\u00e4t) runous nauttii usein suurempaa arvostusta. Lis\u00e4ksi erilaiset paradigman vaihdokset ja esteettis-poeettiset uudistukset ovat tavan takaa\u00a0saaneet alkunsa lyriikan piirist\u00e4.<\/p>\n

Modernismi muutti suomenkielist\u00e4 runoutta perusteellisemmin kuin proosaa, vaikka yksitt\u00e4isten teosten tasolla se ilmeni aikaisemmin proosassa, esimerkiksi Volter Kilven Saaristosarjassa. Alkusyk\u00e4yksen lyriikan modernismille antoi T. S. Eliotin Aution maan<\/em> suomentaminen 1940-luvun lopulla ja t\u00e4rkeimpin\u00e4 muutosvoimina olivat Paavo Haavikon ja Eeva-Liisa Mannerin parhaat 1950-luvun kokoelmat.<\/p>\n

Proosan sis\u00e4inen modernismikeskustelu j\u00e4i heiver\u00f6iseksi. Anhavan johdolla runoudessa sorvattu kompromissi perinteisen lyriikan ja bonsaimodernismin v\u00e4lill\u00e4 alkoi m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 my\u00f6s proosamodernismin ihanteita. Hallitseviksi nousivat pelkistetty ja hillitty tyyli, kaiken \u201dturhan\u201d karsiminen, mik\u00e4 oli sopusoinnussa laajemman kansallisen psykohistorian kanssa.<\/p>\n

\u201dKielellinen hillitt\u00f6myys, tyylin moninaisuus ja diskurssien yhteent\u00f6rm\u00e4ykset eiv\u00e4t totta tosiaan luonnehdi sodanj\u00e4lkeist\u00e4 suomenkielist\u00e4 proosamodernismia, sill\u00e4 se on totisinta ja realismiakin todempaa totta omalla tavallaan, joka alkaa nopeasti maistua vain perityn puritanismin jatkamiselta toisin keinoin.\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n

(Lyriikan etujoukkorooli on n\u00e4kynyt my\u00f6s t\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella, sill\u00e4 uudet kirjalliset ilmaisutavat ovat ly\u00f6neet vahvimmin l\u00e4pi runoudessa.)<\/p>\n

 <\/p>\n

#6 Unohdetut, k\u00e4tketyt ja hyl\u00e4tyt k\u00e4sikirjoitukset<\/em><\/p>\n

Kustantajan yleisin sana on \u201dei\u201d, valtaisa enemmist\u00f6 tarjotuista k\u00e4sikirjoituksista hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n. Useimmiten hylk\u00e4ys johtuu k\u00e4sikirjoituksen heikkoudesta, mutta toisinaan kustantaja kielt\u00e4ytyy julkaisemasta hyv\u00e4\u00e4 kirjaa, koska pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 poliittisesti sopimattomana tai ei tunnista sen taiteellisia ansioita.<\/p>\n

V\u00e4\u00e4rill\u00e4 eli muihin kuin kirjallisiin syihin perustuvilla hylk\u00e4ysp\u00e4\u00e4t\u00f6ksill\u00e4 on ollut Suomessa taipumus pysy\u00e4 voimassa, vaikka maailma ymp\u00e4rill\u00e4 olisi muuttunut. Helvi H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen S\u00e4\u00e4dyllinen murhen\u00e4ytelm\u00e4<\/em> julkaistiin sensuroimattomana vasta 1990-luvulla ja Pentti Haanp\u00e4\u00e4n Ihmeit\u00e4 is\u00e4nmaan kasvoilla<\/em> t\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella. Kustantajan alas k\u00e4\u00e4nnettyyn peukaloon sis\u00e4ltyy Suomessa kohtuuttoman paljon symbolista voimaa, se edustaa instituution auktoriteettia, jota ei sovi kyseenalaistaa.<\/p>\n

H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen ja Haanp\u00e4\u00e4n tapaukset sent\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t onnellisesti, mutta kirjallisuushistoriassamme on my\u00f6s hahmoja, joiden tuotanto on tyrehtynyt kustantajan nihkeyden vuoksi. Hans Selo julkaisi urallaan kaksi teosta, Diivan<\/em> ja Pilvihipi\u00e4isen<\/em>, joiden taiteellinen merkitys j\u00e4i tajuamatta ja tunnustamatta niiden ilmestyess\u00e4. Eskelinen kertoo Selon kirjoittaneen paljon sellaista, mik\u00e4 ei koskaan p\u00e4\u00e4tynyt kansien v\u00e4liin. WSOY:n takavuosien kirjallinen johtaja Vilho Viksten paljasti 1980-luvulla, ett\u00e4 Selo kantoi k\u00e4sikirjoituksiaan kustantamoon melkein vuosittain, mutta WSOY:ss\u00e4 ei haluttu julkaista \u201dhullua\u201d.<\/p>\n

Miss\u00e4 Selon julkaisemattomat k\u00e4sikirjoitukset ovat? Eskelinen ei el\u00e4ttele suuria toiveita niiden l\u00f6ytymisest\u00e4. Sen sijaan Algot Untolan p\u00f6yt\u00e4laatikkoihin j\u00e4\u00e4nyt materiaali on paikannettu, mutta edes h\u00e4nen tuotantoonsa perehtyneet tutkijat eiv\u00e4t ole vaatineet sit\u00e4 julkaistavaksi. Untolan Harhama<\/em> (kirjoitettu Irmari Rantamalan nimell\u00e4) lukeutuu suomalaisen proosahistorian outoihin merkkiteoksiin, joten julkaisemattomien k\u00e4sikirjoitusten painaminen olisi palvelus kirjallisuudelle.<\/p>\n

Eskelinen arvelee, ett\u00e4 Paavo Haavikonkin j\u00e4\u00e4mist\u00f6ss\u00e4 on pimentoon j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 tuotantoa. Se on uutinen ainakin minulle, enk\u00e4 ole varmasti ainoa, joka haluaisi p\u00e4\u00e4st\u00e4 lukemaan sit\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

#7 Salattu proosahistoria<\/em><\/p>\n

Vaikka Raukoilla rajoilla<\/em> kaataa kuvia v\u00e4lill\u00e4 roisiinkin tapaan, se on pohjimmiltaan kokoava, ei hajottava teos. Eskelist\u00e4 ajaa vastamuistin eetos, joten h\u00e4n nostaa yleiseen tietoisuuteen sellaista, mist\u00e4 valtavirtainen kirjallisuushistoria vaikenee. Kaiveltavaa riitt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 suomenkielisen proosan salainen historia paljastuu yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n monipuoliseksi.<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4t valtavirran ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neet merkkiteokset ovat saavuttaneet kulttikirjan statuksen ja kirjallisuusihmiset tiet\u00e4v\u00e4t ne ainakin nimelt\u00e4, elleiv\u00e4t ole lukeneet niit\u00e4. Hans Selon romaanien lis\u00e4ksi t\u00e4llaisia edustavat Mariaana J\u00e4ntin Amorfiaana<\/em> ja Markku Lahtelan Hallitsija.<\/em><\/p>\n

Eskelinen naaraa pintaan my\u00f6s sellaista, mik\u00e4 tulee yll\u00e4tyksen\u00e4 ainakin minulle. En tiennyt \u201d1920-luvun kosmopoliittisimmasta suomalaiskirjailijasta\u201d Lauri Luodosta, joka kirjoitti veijariromaaneja Stalinin Neuvostoliitossa ja julkaisi niit\u00e4 Yhdysvalloissa. Tiesin Sinikka Kallio-Visanp\u00e4\u00e4n, mutta en tiennyt, ett\u00e4 h\u00e4nen romaaninsa Kolme vuorokautta<\/em> (1948) edusti Anhavaa edelt\u00e4nytt\u00e4 ja bonsaimodernismin alle j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 eurooppalaisempaa proosamodernismia. Enk\u00e4 olisi osannut kuvitella, ett\u00e4 Iikka Vuotilan Kuin l\u00e4ht\u00f6<\/em> (1966) vertautuu kuusikymment\u00e4lukulaisista suomalaisromaaneista parhaiten ranskalaiseen uuteen romaaniin.<\/p>\n

N\u00e4iden kolmen lis\u00e4ksi Leevi Lehdon ntamo julkaisee Raukoilla rajoilla<\/em> -teoksen kylki\u00e4isiksi uusintapainoksina nelj\u00e4 muuta Eskelisen valikoimaa salaisen proosahistorian merkkiteosta. On mahdollista, ett\u00e4 ne tai ainakin jotkin niist\u00e4 ovat historiallisia kuriositeetteja, jotka eiv\u00e4t anna nykylukijalle paljonkaan, mutta niiden esill\u00e4 pit\u00e4minen monipuolistaa kuvaa suomalaisen kirjallisuuden vaiheista.<\/p>\n

 <\/p>\n

#8 Paavo Haavikko proosan j\u00e4ttil\u00e4isen\u00e4<\/em><\/p>\n

Kanonisoidunkin hahmon tuotannosta osa voi kuulua salaiseen tai ainakin puolisalaiseen proosahistoriaan. Paavo Haavikon runouden merkitt\u00e4vyyden tunnustavat nekin, jotka eiv\u00e4t sit\u00e4 mielest\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4. K\u00e4sitykset Haavikosta prosaistina ovat h\u00e4ilyv\u00e4mpi\u00e4. Toisinaan esiin nostetaan h\u00e4nen 1960-luvun romaaninsa (jotka eiv\u00e4t ole erityisen merkitt\u00e4vi\u00e4), toisinaan my\u00f6h\u00e4istuotannon omael\u00e4m\u00e4kerrat ja vaihtoehtoisia historiantulkintoja tarjoava pamflettimainen asiaproosa.<\/p>\n

Raukoilla rajoilla<\/em> sijoittaa Haavikon proosan huippukauden 1970- ja 1980-luvuille ja nostaa h\u00e4net prosaistina t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi kuin yleisesti kuvitellaan. Muistan televisiodokumentin, jossa Haavikko mainitsi parhaiksi suomalaisiksi prosaisteiksi Antti Hyryn ja Hannu Salaman ja huomautti toisen olevan lestadiolainen ja toisen kommunisti. Eskelinen ei sano Hyryst\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 ja luonnehtii Salaman maineikasta Finlandia-sarjaa t\u00e4ydelliseksi flopiksi. Haavikon romaanit Barr-niminen mies<\/em> ja Er\u00e4\u00e4n opportunistin iltap\u00e4iv\u00e4<\/em> sen sijaan edustavat l\u00e4hestulkoon parasta, mit\u00e4 Suomessa kirjoitettiin 1970- ja 1980-luvuilla.<\/p>\n

\u201dHumanistinen tutkimus on perinteisesti ollut vaikeuksissa juridiikkaan, talouteen tai politiikkaan viittaavien tekstien kanssa. Sattumoisin n\u00e4m\u00e4 kaikki ovat Haavikon leip\u00e4lajeja, h\u00e4nen proosansa lukee, tulkitsee, lainaa ja uudelleen sijoittaa juridisia, taloudellisia ja poliittisia dokumentteja niin tyylillisesti kuin sis\u00e4ll\u00f6llisestikin omilla s\u00e4\u00e4nn\u00f6ill\u00e4\u00e4n, ja nimenomaan sellaisilla, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan tai olleen humanistisen tutkimuksen tavoittamattomissa.\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n

 <\/p>\n

#9 Lukemista rakastava, kokeellisuutta hyljeksiv\u00e4 kansa<\/em><\/p>\n

Suomalaiset ovat lukukansaa, suomalaisten lukutaito on maailman huippuluokkaa. Nuo ovat usein kuultuja mantroja, jotka kivett\u00e4v\u00e4t todellisuutta myytiksi. Papit eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 pelottele kansaa helvetin kauhuilla sanalle kuuliaisiksi, mutta pyhien tekstien p\u00e4\u00e4h\u00e4n takomisen psykohistorialliset j\u00e4ljet n\u00e4kyv\u00e4t edelleen suomalaisten lukutavoissa ja -mieltymyksiss\u00e4.<\/p>\n

Eskelinen siteeraa tutkimuksia, joiden mukaan suomalaisnuoret ovat hyvi\u00e4 tekstitiedon hakijoita, mutta heikompia tulkitsemaan lukemaansa ja arvioimaan sit\u00e4 kriittisesti. Suomalaisessa lukemiskulttuurissa korostuvat turvallisuushakuiset tulkinnat, joissa pit\u00e4ydyt\u00e4\u00e4n siin\u00e4, mit\u00e4 on aikaisemmin sanottu.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 piirteet selitt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4, miksi suomalaisessa kirjallisuudessa ja kustannuspolitiikassa realismi ja todellisuusvastaavuus ovat pysyneet hallitsevassa asemassa. Erot esimerkiksi ranskalaiseen ja italialaiseen kirjallisuuteen ovat selv\u00e4t.<\/p>\n

Suomalainen proosa on toki monipuolistunut vuosikymmenten saatossa, ja aikanaan rohkeina pidetyt modernistiset tyylikeinot ovat yleistyneet my\u00f6s perusproosassa (n\u00e4k\u00f6kulmatekniikka ja ep\u00e4luotettavan kertojan k\u00e4ytt\u00f6 tuntuvat jo suorastaan tusinatavaralta). Uusia uria aukova taideproosa pysyy silti sitke\u00e4sti marginaalissa, johon se tietysti m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4llisesti kuuluukin. Elinvoimaisessa kirjallisessa kulttuurissa riitt\u00e4\u00e4 lukijoita keskitielt\u00e4 poikkeavillekin teoksille. T\u00e4ss\u00e4 olisi Suomessa parantamisen varaa.<\/p>\n

Valtavirtaisten lukuromaanien suosio perustuu siihen, ett\u00e4 ne vastaavat lukijoiden ennakko-odotuksiin, kun taas taideproosa parhaimmillaan yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukijansa, antaa h\u00e4nelle sellaista, mit\u00e4 h\u00e4n ei olisi osannut pyyt\u00e4\u00e4 mutta mist\u00e4 tuntee kiitollisuutta.<\/p>\n

\u201d\u2026 tutussa, turvallisessa ja laajan lukijakunnan tuntemin ja tunnistamin keinoin kommunikoivassa kirjallisuudessa ei ole mit\u00e4\u00e4n vikaa tai pahaa, mutta proosahistorian kannalta sellainen kirjallisuus merkitsee ajan pys\u00e4htymist\u00e4 eik\u00e4 siit\u00e4 k\u00e4sin voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tapahtumahorisontin muutoksia kuin ep\u00e4suorasti ja et\u00e4isesti.\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n

 <\/p>\n

#10 Uudet julkaisukanavat, uudenlainen kirjallisuus<\/em><\/p>\n

Proosan nykyhetke\u00e4 leimaa kustannusalan kriisi. Tuskin erehdyn pahasti, jos sanon, ett\u00e4 kaikista kustantamoiden julkaisemista kirjoista kuusi seitsem\u00e4st\u00e4 on tappiollisia. Vanhoina hyvin\u00e4 aikoina miinusta toi ehk\u00e4 viisi kirjaa seitsem\u00e4st\u00e4. Kustannusalan toimintalogiikka poikkeaa monen muun alan vastaavasta, ja on p\u00e4tevi\u00e4 syit\u00e4, miksi tappiollisiakin kirjoja kannattaa julkaista.<\/p>\n

Raukoilla rajoilla<\/em> todistelee, ett\u00e4 taideproosan julkaiseminen ei ole ikin\u00e4 ollut kannattavuuskysymys. Se pit\u00e4\u00e4 paikkansa. Kirjallisuus, kuten monet muutkin taiteet, ovat kukoistaneet mesenaattien varassa. Kulttuuriteht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4neet kustantamotkin ovat er\u00e4\u00e4nlaisia mesenaatteja julkaistessaan teoksia, joiden tiet\u00e4v\u00e4t viev\u00e4n enemm\u00e4n rahaa kuin tuovan.<\/p>\n

Suurissa kustantamoissa edellytykset kulttuuriteht\u00e4v\u00e4n hoitamiseen eiv\u00e4t ole yht\u00e4 hyv\u00e4t kuin aikaisemmin. Otava tekee voittoa (ja kustantaa oppikirjoja), WSOY taas tekee tappiota (eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 kustanna oppikirjoja). Onko kirjamyynnin trendinomainen lasku saavuttanut kivipohjansa? Mene tied\u00e4. Joka tapauksessa myynti on asettunut pysyv\u00e4sti matalammalle tasolle. Yksi seuraus t\u00e4st\u00e4 on julkaisuohjelmien karsiminen. Aloittelevan runoilijan on nykyisin vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4 suurimpien kustantamoiden listoille. Ne harvat kiinti\u00f6paikat, joita runokokoelmille j\u00e4\u00e4, l\u00e4\u00e4nitet\u00e4\u00e4n lojaalisuussyist\u00e4 kustantamon vakionimille. T\u00e4t\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n sanota \u00e4\u00e4neen.<\/p>\n

Nuorten lyyrikoiden tilanne ei onneksi ole lohduton. Kivijalkakustantamoiden rinnalle on avautunut uusia julkaisukanavia, merkitt\u00e4vimp\u00e4n\u00e4 Osuuskunta Poesia. Olosuhteisiin n\u00e4hden runoilijoilla menee v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin siedett\u00e4v\u00e4sti. Vakavammin uhattuna on marginaalinen taideproosa ja v\u00e4h\u00e4levikkiset proosan alalajit, kuten novellit, lyhytproosa ja esseet. Pieni\u00e4 taideproosakustantamoita tai -osuuskuntia tarvittaisiin, koska ei ole syyt\u00e4 olettaa, ett\u00e4 kivijalkakustantamot\u00a0lis\u00e4isiv\u00e4t\u00a0taiteellisin kriteerein julkaistavan proosan osuutta katalogeissaan. Kehitys kulkee p\u00e4invastaiseen suuntaan.<\/p>\n

Raukoilla rajoilla<\/em> luo viimeisiss\u00e4 luvuissa yleiskatsauksen nykyhetken kokeelliseen vaihtoehtoproosaan. Tuskin ket\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 useimmat esiin nousevat teokset ovat pienten kustantamoiden listoilta:<\/p>\n

\u201dKirja kerrallaan julkaisi Leevi Lehdon P\u00e4iv\u00e4n (2004), ntamo (kusta)nsi Juhana V\u00e4h\u00e4sen Kakadun (2007), Janne Kortteisen Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa (2010), Karri Kokon T\u00f6ll\u00f6ttimen (2010) ja Maria Matinmikon Valkoisen (2012); MKS Matinmikon Mustan (2013) ja Taneli Viljasen Kaikki tilat ovat t\u00e4ynn\u00e4 aaveita (2013); Osuuskunta Poesia Janne Nummelan, Tommi Nuopposen ja Jukka Viikil\u00e4n Ensyklopedian (2011), Tytti Heikkisen Moulin Extra Beaut\u00e9n (2012) ja Antti Salmisen Lomonosovin moottorin (2014); Teos Silja J\u00e4rventaustan Hyv\u00e4n y\u00f6n puiston (2012) ja Mika R\u00e4t\u00f6n Mysterius-viisikulma-avaimen (2013); Siltala Kaj Kalinin Designin (2012), Gummerus Taneli Viljasen Kaksiosaisen miehen (2009) ja Toiston (2010) ja Otava Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaanin (2012) ja h\u00e4nen kolme juonikasta pienoisromaaniaan Valvojan (2009), Uneksijan (2011) ja Vanhan merimiehen tarinan (2014) ja Sammakko kokoelman Uudet uhkakuvat (2003).”<\/em><\/p><\/blockquote>\n

 <\/p>\n

#10+1 Tunnustus: kokeellinen proosa vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4, mutta \u201dv\u00e4\u00e4rist\u00e4 syist\u00e4\u201d<\/em><\/p>\n

Eskelisen teosanalyysit l\u00e4hestyv\u00e4t teksti\u00e4 useimmiten komposition tasolta, tutkivat epistemologioita ja ontologioita, hahmottavat toisiinsa t\u00f6rm\u00e4\u00e4vi\u00e4 diskursseja, purkavat auki tekstin hierarkioita, j\u00e4ljitt\u00e4v\u00e4t implisiittisi\u00e4 lukuohjeita, rakentavat ja purkavat tulkinta-asetelmia.<\/p>\n

My\u00f6nn\u00e4n olevani Eskelist\u00e4 simppelimpi lukija. Kirjallisena fetisistin\u00e4 otan kiinni lauseista, kielest\u00e4, tyylin nyansseista. Lopulta minulle on t\u00e4rkeint\u00e4, ett\u00e4 kirjailija kirjoittaa hyvin. Sellaiselta kirjailijalta luen nautinnollisesti vaikka veroilmoituksen selitysosaa tai apurahahakemuksen ty\u00f6suunnitelmaa.<\/p>\n

Silti monet kirjat, joita Raukoilla rajoilla<\/em> arvostaa, ovat vieh\u00e4tt\u00e4neet minuakin. Jotkut toiset taas olen tunnistanut taiteellisesti painokkaiksi, vaikka en ole niist\u00e4 erityisemmin pit\u00e4nyt.<\/p>\n

Kokeellisuus sin\u00e4ns\u00e4 ei minua innosta, vaikka monet suosikkiromaanini voidaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 kokeellisiksi ja vaikka tunnistan sen, mit\u00e4 Eskelinen kirjoittaa kokeellisten teosten merkityksest\u00e4 proosahistorian eteenp\u00e4inviejin\u00e4.<\/p>\n

Suomalaisen 2000-luvun vaihtoehtoproosan toteemiin Neuromaaniin<\/em> suhtaudun suunnilleen samoin kuin Vesa Haapala, joka kirjoittaa bloginsa kommenttiraidalla<\/a> vieh\u00e4ttyneens\u00e4 ennen kaikkea sen hauskuudesta.<\/p>\n

\u201dNo, tuo kokemani hauskuus pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n hyvin monia huumorin tasoja. Toki niit\u00e4 v\u00e4ijyy teoksessa my\u00f6s kaamea synkkyys ja tyhjyys ja ajatus pelk\u00e4st\u00e4 leikittelyst\u00e4. Mutta enempi kuin Neuromaanin “kokeellisuus”, “ergodisuus” jne. minua miellytti juuri sen huumori.\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Mit\u00e4 oikein haluan sanoa? Varmaan jotain niinkin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen latteaa kuin ett\u00e4 kirjoista voi pit\u00e4\u00e4 ja niit\u00e4 voi arvostaa (tai inhota ja manata alimpaan helvettiin) mit\u00e4 erilaisimmista tulokulmista.<\/p>\n

Markku Eskelinen jatkaa Raukoilla rajoilla<\/em> -teoksen teemoista vasta perustamassaan blogissa<\/a>. Seurantaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Oletko mielest\u00e4si hyvin perill\u00e4 kotimaisesta proosasta ja sen historiallisista vaiheista? Jos vastaat…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/09\/eskelinen-raukoilla-rajoilla-300x276.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1620"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1620"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1620\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1843,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1620\/revisions\/1843"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1620"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1620"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1620"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}