![](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/judge.jpg\")
<\/a><\/div>\nPalkkaty\u00f6n kiistattomiin etuihin kuuluu kes\u00e4loma. Se alkoi kohdallani toissap\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
Merkitt\u00e4v\u00e4 osa kuudesta lomaviikostani kuluu yksityisten p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttymieni eli kaunokirjallisten t\u00f6iden parissa. Siit\u00e4 on luovuuden palo ja innovatiivisuuden roihu kaukana, ainoana henkisen\u00e4 johtot\u00e4hten\u00e4ni pid\u00e4n alkukantaisen karkeaa raatamisen eetosta.<\/p>\n
Ensi syksyn julkaisuohjelmaan eiv\u00e4t tekeill\u00e4 olevat tekstini ehdi, vaan ovat vasta ensi vuoden juttuja. Tuleva kirjasyksy on minulle ensimm\u00e4inen sitten vuoden 2008, kun en julkaise mit\u00e4\u00e4n. Tuntuu kivalta olla sivussa hulinasta, vaihteeksi. <\/p>\n
Useimmat kustantamot ovat jo esitelleet ensi syksyn ohjelmansa, ja varsinkin k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuuden yst\u00e4ville on luvassa herkkupaloja. Siltalalta tulee uusi suomennos Louis-Ferdinand C\u00e9linen klassikosta Niin kauas kuin y\u00f6t\u00e4 riitt\u00e4\u00e4<\/em> sek\u00e4 kokoelma David Foster Wallacen esseit\u00e4 otsikolla Hauskaa, mutta ei koskaan en\u00e4\u00e4<\/em>. Olen riemuissani siit\u00e4, ett\u00e4 DFW:t\u00e4 saadaan vihdoinkin suomenkielisen yleis\u00f6n ulottuville. Suomennos sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 tekstej\u00e4 DFW:n esseekokoelmista A Supposedly Fun Thing I’ll Never Do Again<\/em> ja Consider the Lobster<\/em>.<\/p>\n Minulla on parhaillaan ty\u00f6n alla kaksikin teksti\u00e4 DFW:st\u00e4 — pitk\u00e4 omakohtainen essee suhteestani h\u00e4nen tuotantoonsa ja tiiviimpi esittelynomainen juttu h\u00e4nen merkityksest\u00e4\u00e4n nykykirjallisuudelle. Osa kes\u00e4lomastani kuluu siis DFW:n parissa, joten ei h\u00e4nest\u00e4 nyt sen enemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n Ensi syksyn k\u00e4\u00e4nn\u00f6sromaaneista haluan nostaa t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 framille Cormac McCarthyn Blood Meridianin,<\/em> jonka julkaisee WSOY suomeksi nimell\u00e4 Veren \u00e4\u00e4riin<\/em>. Suomalainen lukijakunta tuntee McCarthyn toki jo entuudestaan, siit\u00e4 ovat pit\u00e4neet huolen Menetetty maa<\/em> ja Tie<\/em>. Niin hyvi\u00e4 kuin n\u00e4m\u00e4 uudemmat romaanit ovatkin, eiv\u00e4t ne yll\u00e4 alun perin vuonna 1985 ilmestyneen Blood Meridianin<\/em> tasolle. Jos p\u00e4\u00e4sisin muutamaksi vuodeksi autiolle saarelle ja saisin ottaa seurakseni kottik\u00e4rryllisen kirjoja, valitsisin empim\u00e4tt\u00e4 mukaan Blood Meridianin<\/em>. Luin sen ensimm\u00e4isen kerran muutama vuosi sitten Sisiliassa enk\u00e4 meinannut muistaa lomailla ollenkaan, koska niin tiiviisti McCarthyn vanhahtavaa jenkkienglantia noudatteleva proosa imaisi minut mukaansa.<\/p>\n Blood Meridian<\/em> todellakin kulkee erilaisessa kielellisess\u00e4 rekisteriss\u00e4 kuin Menetetty maa<\/em> ja Tie<\/em>. Suomentaja Kaijamari Sivill on varmaankin joutunut puurtamaan aika lailla saadakseen tekstin tulkittua suomeksi. Harold Bloom on verrannut Blood Meridiania<\/em> Herman Melvillen Moby Dickiin<\/em> paitsi kerronnallisten asetelmiensa my\u00f6s arkaaista puheenpartta viljelev\u00e4n proosatyylins\u00e4 johdosta: sen verevyys ja rehevyys ovat varsin kaukana suoraviivaisen tehokkaasta modernistisesta proosasta.<\/p>\n Paitsi ett\u00e4 Blood Meridian<\/em> on aivan omanlaisensa kielellinen olio, sen henkil\u00f6galleriaan sis\u00e4ltyy er\u00e4s vaikuttavimmista hahmoista, jonka olen kaunokirjallisuudessa tavannut, mies nimelt\u00e4 Judge Holden. H\u00e4n kuuluu Meksikon ja Teksasin rajaseuduilla intiaaneja murhaavan ja skalpeeraavan Glantonin jengin johtajiin. Jos n\u00e4kisin painajaisia romaanihenkil\u00f6ist\u00e4, Judge olisi niiden itseoikeutettu p\u00e4\u00e4pahis. McCarthy paisuttaa Judgen suorastaan myyttisiin mittoihin: h\u00e4n on paatuneiden ammattitappajien keskuudessa paitsi viisain ja kaunopuheisin my\u00f6s s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6min ja verenhimoisin, ylimaallisen demoninen. H\u00e4n my\u00f6s j\u00e4\u00e4 Glantonin jengist\u00e4 ainoana henkiin, ja on helppo uskoa Judgea, kun h\u00e4n julistaa, ettei kuole koskaan.<\/p>\n “His feet are light and nimble. He never sleeps. He says that he will never die. He dances in light and in shadow and he is a great favorite. He never sleeps, the judge. He is dancing, dancing. He says that he will never die.”<\/em><\/p>\n Joitakin lukijoita Blood Meridianin<\/em> v\u00e4kivaltaisuus saattaa h\u00e4irit\u00e4, sill\u00e4 kirja on l\u00e4hestulkoon yht\u00e4 tappo-orgiaa ensimm\u00e4isilt\u00e4 viimeisille sivuille. Olisi kuitenkin v\u00e4\u00e4rin sanoa McCarthyn estetisoivan verenvuodatusta mestarillisella kielell\u00e4\u00e4n. Blood Meridian<\/em> on hurmeinen shakespearelainen tragedia, joka johdattaa lukijan keskelle apokalypsia. Ne, jotka ovat lukeneet Tien<\/em>, tiet\u00e4v\u00e4t kuinka taitava McCarthy on kuvaamaan lopun n\u00e4kyj\u00e4. Blood Meridianissa<\/em> apokaplyptisen tyhjyyden tilalla on apokalyptinen julmuus. Toisaalta McCarthy tuskin tippaakaan paisuttelee verenvuodatuksen kuvauksiaan, sill\u00e4 kirjassa kuvatut tapahtumat olivat arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 Meksikon ja Teksasin rajaseudulla 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n Mink\u00e4\u00e4nlaista spektaakkelimaisuutta ei Blood Meridianin<\/em> v\u00e4kivaltaisuudessa ole, kirjan hahmot eiv\u00e4t ole 1800-luvulle siirrettyj\u00e4 toimintasankareita. Yhdell\u00e4 tasolla verenvuodatukseen turtuu kirjan edetess\u00e4, kuten varmaan turtuu sodassakin siihen, ett\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 kuolee joukottain ihmisi\u00e4. Toisella, syvemm\u00e4ll\u00e4 tasolla McCarthyn kerronnasta v\u00e4littyy v\u00e4kivallan armottomuus ja lopullisuus. Kun teoksen toinen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Kid kuolee, turtumus v\u00e4istyy ja sisimp\u00e4\u00e4n hiipii menetyksen tunne. En usko, ett\u00e4 tuo tunne kouraisisi niin syv\u00e4lt\u00e4, jos McCarthy olisi h\u00e4ivytt\u00e4nyt v\u00e4kivallan taustalle ja keskittynyt kuvaamaan Glantonin jengin yksitt\u00e4isten hahmojen sielunel\u00e4m\u00e4\u00e4 sis\u00e4isen monologin keinoin. Ulkoisissa tapahtumissa kulkeva, psykologisoivia selityksi\u00e4 tyrkytt\u00e4m\u00e4t\u00f6n kerronta onnistuu vavahduttamaan enemm\u00e4n.<\/p>\n Lopuksi viel\u00e4 t\u00e4ky blogini lukijoille: lupaan ostaa kirjakaupasta ensi syksyn\u00e4 nelj\u00e4 kappaletta Veren \u00e4\u00e4riin<\/em> -teosta, Blood Meridianinin<\/em> suomenkielist\u00e4 laitosta. Postitan ne blogini lukijalahjana nelj\u00e4lle ensimm\u00e4iselle, jotka l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t yhteystietonsa gmail.com -osoitteeseeni.<\/p>\n T\u00e4hdennett\u00e4k\u00f6\u00f6n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei ole salakavala kustantajan markkinointikampanja, jollaista joku saattaisi ep\u00e4ill\u00e4, koska WSOY my\u00f6s minun kustantajani. Ei ole kyse muusta kuin siit\u00e4, ett\u00e4 tapanani on ollut ostella ik\u00e4\u00e4n kuin kustantajia tukeakseni omalla rahalla merkitt\u00e4vi\u00e4 kotimaisia k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjoja, vaikka olisinkin lukenut ne alkukielell\u00e4. Blood Meridian<\/em> on niin t\u00e4rke\u00e4 kirja, ett\u00e4 haluan ostaa sen my\u00f6s nelj\u00e4lle muulle.<\/p>\n TIEDOKSI: Nelj\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 ehtiv\u00e4t jo ilmoittaa itsest\u00e4\u00e4n, ja olen heille meilitse kuitannut.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Palkkaty\u00f6n kiistattomiin etuihin kuuluu kes\u00e4loma. Se alkoi kohdallani toissap\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Merkitt\u00e4v\u00e4 osa kuudesta…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":782,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":5,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/judge.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/judge.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/163"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=163"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/163\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2049,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/163\/revisions\/2049"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/782"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=163"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=163"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=163"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}