{"id":1641,"date":"2016-09-11T13:13:32","date_gmt":"2016-09-11T10:13:32","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1641"},"modified":"2018-02-28T09:25:11","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:11","slug":"taman-vuosituhannen-paras-ian-mcewanin-romaani","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/taman-vuosituhannen-paras-ian-mcewanin-romaani\/","title":{"rendered":"T\u00e4m\u00e4n vuosituhannen paras Ian McEwanin romaani"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/09\/mcewan-nutshell.jpg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-full wp-image-1642\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/09\/mcewan-nutshell.jpg\" alt=\"mcewan-nutshell\" width=\"284\" height=\"177\" \/><\/a><\/p>\n<p>The Guardianin kriitikko v\u00e4itti Ian McEwanin uutta romaania mestariteokseksi. Ei se mit\u00e4\u00e4n, ajattelin, luen sen silti. Onneksi luin. <em>Nutshell<\/em> on tekij\u00e4ns\u00e4 paras kirja t\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella.<\/p>\n<p>Avausvirke p\u00e4\u00e4tynee erilaisiin mieleenpainuvimmat romaanin aloitukset -sikermiin: \u201dSo here I am, upside down in a woman.\u201d <em>Nutshell<\/em> sai alkunsa, kun tuo virke putkahti McEwanin mieleen keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Moni kirjailija olisi haudannut p\u00e4hk\u00e4hulluna idean romaanista, jonka min\u00e4kertoja on \u00e4itins\u00e4 kohdussa syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4 odottava lapsi. McEwankin ep\u00e4r\u00f6i, mutta p\u00e4\u00e4tti yritt\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>\u201dTuosta ei hyv\u00e4\u00e4 seuraa\u201d, ajattelin kuullessani, millainen romaani McEwanilta on tulossa. Olen pit\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 kirjailijana, jonka teokset niveltyv\u00e4t kiinte\u00e4sti\u00a0sosiaaliseen todellisuuteen eiv\u00e4tk\u00e4 venyt\u00e4 reaalisen ja kuvitellun v\u00e4list\u00e4 rajaa. Uumoilin, ett\u00e4 siki\u00f6kertoja toimisi paremmin McEwanin yst\u00e4v\u00e4n ja ik\u00e4toverin Martin Amisin romaanissa, ja Amisillakin vain h\u00e4nen parhaina vuosinaan, jolloin h\u00e4n kirjoitti <em>Time\u2019s Arrowin<\/em>, historiaa takaperin kuljettavan tarinan natsirikollisesta.<\/p>\n<p>Olin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, McEwanin todellakin kannatti poistua mukavuusalueeltaan. Syntym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lapsen perspektiivi tuo\u00a0h\u00e4nen kerrontaansa uudenlaisia s\u00e4vyj\u00e4 ja tasoja.<\/p>\n<p>\u201dRomaani on maailman takaisinvaltaamista\u201d, kirjoittaa Imre Kert\u00e9sz <em>Kaleerip\u00e4iv\u00e4kirjassaan<\/em>. Toisin sanoen romaani \u2013 tai ainakin hyv\u00e4 romaani \u2013 purkaa vallitsevan todellisuuden kulissit\u00a0ja paljastaa niiden takana lymy\u00e4v\u00e4t kollektiiviset myytit tai suoranaiset valheet.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><em>Nutshellin<\/em> siki\u00f6kertoja on ihmisten maailmassa samaan aikaan ulkopuolinen ja osallinen. McEwan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 asetelmaa laittamalla syntym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lapsen kommentoimaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan v\u00e4lilt\u00e4 montaignemaiseen tapaan v\u00e4lill\u00e4 vakavasti ja v\u00e4lill\u00e4 sarkastisesti.<\/p>\n<p>\u201dTotuus kuullaan lasten suusta\u201d on yksi rasittavimmista hokemista, mutta <em>Nutshelliss\u00e4<\/em> syntym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lapsen n\u00e4k\u00f6kulma avaa kiintoisia n\u00e4k\u00f6kulmia maailmanmenoon, varsinkin kun McEwan vaihtelee tyylilajeja,\u00a0\u00e4\u00e4nenpainoja ja tunnerekistereit\u00e4.<\/p>\n<p>V\u00e4lill\u00e4\u00a0siki\u00f6kertoja ihmettelee l\u00e4nsimaita riivaavaa kulttuuripessimismi\u00e4:<\/p>\n<blockquote><p><em>What of the commonplace miracles that would make a manual labourer the envy of Caesar Augustus: pain-free dentistry, electric light, instant contact with people we love, with the best music the world has known, with the cuisine of a dozen cultures?<\/em><\/p><\/blockquote>\n<p>V\u00e4lill\u00e4 syntyy ivaa hyvinvointivaltion kasvattien taipumuksesta typist\u00e4\u00e4 yhteiskunnallinen keskustelu identiteettipolitiikaksi:<\/p>\n<blockquote><p><em>I\u2019ll feel, therefore I\u2019ll be. Let poverty go begging and climate change braise hell. Social justice can drown in ink. I\u2019ll be an activist of the emotions, a loud, campaigning spirit fighting with tears and sighs to shape institutions around my vulnerable self. My identity will be my precious, my only true possession, my access to the only truth. The world must love, nourish and protect it as I do.<\/em><\/p><\/blockquote>\n<p>Mik\u00e4 on McEwanin \u00e4\u00e4nt\u00e4, mik\u00e4 kertoja\u00e4\u00e4nt\u00e4? Raja on h\u00e4ilyv\u00e4. Varsinkin edellisess\u00e4 katkelmassa voi aistia kalavelkojen maksua niille, jotka ovat ry\u00f6pytt\u00e4neet McEwania h\u00e4nen sukupuolipoliittisesti konservatiivisina pit\u00e4mist\u00e4\u00e4n kannanotoista (\u201dUskon, ett\u00e4 useimmat ihmiset, joilla on penis, ovat sukupuoleltaan miehi\u00e4.\u201d).<\/p>\n<p>Siki\u00f6kertojan ymp\u00e4rille on vaikeaa rakentaa yht\u00e4 v\u00e4kev\u00e4\u00e4\u00a0todellisuusilluusiota kuin realismin lajityyppisiss\u00e4 konventioissa pit\u00e4ytyv\u00e4\u00e4n romaaniin. Sellaisetkin lukijat, joille todellisuusilluusioon tuudittautuminen on lukuel\u00e4myksen ehdoton vaatimus, kohtaavat heti avausvirkkeess\u00e4 min\u00e4kertojan, joka on ilmiselv\u00e4sti pelkk\u00e4\u00a0fiktiivinen\u00a0konstruktio, mustetta paperilla.<\/p>\n<p>Minulle <em>Nutshellin<\/em> lukemisessa kiehtovinta oli seurata, kuinka McEwan luovii todellisuusilluusion ja avoimen sepitteellisyyden v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n<p>H\u00e4n ei ratkaise siki\u00f6kertojan ongelmaa helpoimman kautta, kuten moni muu kirjailija olisi sen ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4\u00a0ratkaissut eli antamalla t\u00e4lle ruumiillisten rajojen ulkopuolelle ylt\u00e4v\u00e4n liikkuvan\u00a0tietoisuuden. Ei, McEwan pit\u00e4\u00e4 siki\u00f6kertojan kohdun sis\u00e4ll\u00e4 ja n\u00e4kee paljon vaivaa kuvaillakseen, millaisista tiedon sirpaleista kuuloaistinsa varassa oleva siki\u00f6kertoja joutuu kokoamaan k\u00e4sityksens\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 todellisuudesta. Pid\u00e4n ratkaisua hyv\u00e4n\u00e4. Vapaasti liikkuva tietoisuus kohtuun kahlitussa ruumiissa olisi latistanut siki\u00f6kertojan ep\u00e4kiinnostavaksi sovellukseksi kaikkitiet\u00e4v\u00e4st\u00e4 kertojasta.<\/p>\n<p>Se, millaisen tilannekuvan maailmasta\u00a0siki\u00f6kertoja luo puutteellisen informaationsa pohjalta, tuntuu arkikokemuksen\u00a0n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4ysin p\u00e4\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4. Siki\u00f6kertoja analysoi kansainv\u00e4list\u00e4 politiikkaa ja ekosysteemin tilaa sek\u00e4 arvostaa hyvi\u00e4 viinej\u00e4, klassista musiikkia ja runoutta. Kognitiivinen kyvykkyys selittyy sill\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 kuuntelee ahkerasti radion puheohjelmia ja yleissivist\u00e4vi\u00e4 podcasteja.<\/p>\n<p>Lukija kuitenkin hyv\u00e4ksyy sen, mit\u00e4 McEwan kertoo. Siki\u00f6kertoja on romaanin sis\u00e4isess\u00e4 todellisuudessa t\u00e4ysin uskottava hahmo, vaikka muutoin <em>Nutshellin<\/em> maailma mukailee yksi yhteen reaalimaailmaa eik\u00e4 ole mill\u00e4\u00e4n tavalla surrealistisesti virittynyt.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kirjailija lukee toista kirjailijaa niin kuin lukee, teknisi\u00e4 ja kielellisi\u00e4 ratkaisuja pohtien. Peruslukija tuskin vaivaa <em>Nutshelliin <\/em>tarttuessaan\u00a0p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n todellisuusilluusion luomisen ja avoimen sepitteellisyyden v\u00e4lisell\u00e4 suhteella. H\u00e4n lukee tarinaa, ja miksi ei lukisi, koska McEwan on nykykirjailijoista taitavimpia juoni- ja henkil\u00f6hahmokeskeisen fiktion tekij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n<p><em>Nutshell<\/em> on <em>Hamletiin<\/em> nojautuva kolmiodraama. Siki\u00f6kertojan \u00e4iti Trudy (eli Gertrude) ja is\u00e4 John el\u00e4v\u00e4t asumuserossa ja \u00e4iti on ottanut rakastajakseen miehens\u00e4 veljen Clauden (eli Claudiuksen).<\/p>\n<p>Rakastavaiset himoitsevat paitsi toisiaan my\u00f6s miljoonien arvoista kiinteist\u00f6omaisuutta, joka tulisi heid\u00e4n haltuunsa, jos John heitt\u00e4isi veivins\u00e4. Siisp\u00e4 he ryhtyv\u00e4t suunnittelemaan t\u00e4ydellist\u00e4 rikosta. Sellaista he eiv\u00e4t onnistu tekem\u00e4\u00e4n, mutta McEwan onnistuu punomaan melkeinp\u00e4 t\u00e4ydellisen murhajuonen, joka ei l\u00e4ss\u00e4hd\u00e4 edes loppuratkaisussaan.<\/p>\n<p>Teoksena <em>Nutshell<\/em> on rajattu ja keskitetty, mik\u00e4 McEwanin tapauksessa on plussaa, koska en ole koskaan erityisemmin vieh\u00e4ttynyt h\u00e4nen mittakaavaltaan laveammista romaaneista.<\/p>\n<p>Peruskokemukseni McEwanin teosten\u00a0\u00e4\u00e4rell\u00e4 on ollut sellainen, ett\u00e4 pid\u00e4n niist\u00e4 enemm\u00e4n niit\u00e4 lukiessani kuin laskettuani ne k\u00e4dest\u00e4ni. Toisin sanoen ne ovat harvoin j\u00e4tt\u00e4neet minuun vahvaa j\u00e4lke\u00e4. Olen arvostanut\u00a0McEwania hurjan taitavana kirjailijana, mutta samalla harmitellut sit\u00e4, ettei h\u00e4nen proosansa onnistu menem\u00e4\u00e4n\u00a0ihoni alle.<\/p>\n<p>Sympatisoin niit\u00e4, joiden mielest\u00e4 McEwanin parasta antia ovat h\u00e4nen tuotantonsa groteskeja s\u00e4vyj\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4neet alkup\u00e4\u00e4n jutut, jotka toivat h\u00e4nelle v\u00e4h\u00e4ksi aikaa lempinimen Ian Macabre.<\/p>\n<p>Pit\u00e4isikin lukea uudestaan <em>Vieraan turva<\/em>, McEwanin vuonna 1981 ilmestynyt toinen romaani.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>The Guardianin kriitikko v\u00e4itti Ian McEwanin uutta romaania mestariteokseksi. Ei se mit\u00e4\u00e4n,&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/09\/mcewan-nutshell.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1641"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1641"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1641\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1842,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1641\/revisions\/1842"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1641"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1641"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1641"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}