{"id":165,"date":"2012-06-03T17:31:00","date_gmt":"2012-06-03T15:31:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/merkityksettomyyden-dandy\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:19","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:19","slug":"merkityksettomyyden-dandy","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/merkityksettomyyden-dandy\/","title":{"rendered":"Merkityksett\u00f6myyden dandy"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

”Se, joka on kuluttanut kaikki halunsa ja l\u00e4hestyy t\u00e4ydellist\u00e4 luopumista, ei halua en\u00e4\u00e4 jatkaa sukuaan. H\u00e4n kammoksuu ajatusta, ett\u00e4 j\u00e4isi eloon toisessa ihmisess\u00e4, jolle h\u00e4nell\u00e4 ei sit\u00e4 paitsi olisi mit\u00e4\u00e4n v\u00e4litett\u00e4v\u00e4\u00e4; laji kauhistuttaa h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n on pelkk\u00e4 hirvi\u00f6 — ja hirvi\u00f6t eiv\u00e4t lis\u00e4\u00e4nny.”<\/em><\/p>\n

E.M. Cioran: Hajoamisen k\u00e4sikirja<\/em> (Suomentanut Simo M\u00e4\u00e4tt\u00e4).<\/p>\n

V\u00e4lill\u00e4 minuun iskee lukijan blokki, tuntemus siit\u00e4, ett\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n luettavaa, tai vaikka olisikin, niin en pysty lukemaan mit\u00e4\u00e4n. Otan hyllyst\u00e4 jonkin kirjan, jonka olen halunnut pitk\u00e4\u00e4n kahlata l\u00e4vitse, silm\u00e4ilen hetken sanoja ja lauseita. En pysty jatkamaan. Laitan alistuneena kirjan takaisin paikoilleen.<\/p>\n

Joskus lukijan blokki tuntuu siunaukselta, ehtii tehd\u00e4 kaikkea sellaista, mit\u00e4 ei ehtisi jos k\u00e4ytt\u00e4isi aikansa kirjojen parissa. Puuhailtuani jonkin aikaa tyystin ep\u00e4kirjallisia juttuja alan kuitenkin kaivata lukemista, sit\u00e4 olotilaa, jonka taidokkaasti muotoiltujen lauseiden vastaanottaminen minussa her\u00e4tt\u00e4\u00e4. P\u00e4\u00e4t\u00e4n murtaa lukijan blokin, ja varmimmin se onnistuu tarttumalla joihinkin fetissiteksteist\u00e4ni. <\/p>\n

En ole koskaan laskenut, kuinka monia fetissitekstej\u00e4 minulla on, ehk\u00e4 hyllymetrin verran, ehk\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n. Merkinn\u00e4n alussa siteeraamani E.M. Cioranin Hajoamisen k\u00e4sikirja<\/em> kuuluu t\u00e4h\u00e4n henkil\u00f6kohtaiseen kaanoniini. Sen voi avata mist\u00e4 tahansa, ja aina l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jotain sellaista, mik\u00e4 valpastuttaa, saa  l\u00e4hes haukkomaan henke\u00e4.<\/p>\n

Cioranin (1911-1995) kaltaisia kirjoittajia ei ole paljon. Enk\u00e4 nyt tarkoita (ainoastaan) h\u00e4nen ”oma\u00e4\u00e4nisyytt\u00e4\u00e4n” tai jotain muuta sanataiteellisen nerokkuuden ilmenemismuotoa, vaan (pikemminkin) sit\u00e4, ett\u00e4 Cioran on onnistunut luomaan eriskummallisen kirjallisuudenlajin, joka on sekoitus aforismia ja anti-aforismia, esseet\u00e4 ja anti-esseet\u00e4, filosofointia ja anti-filosofointia. Hajoamisen k\u00e4sikirja<\/em> — kuten Cioranin tuotanto laajemminkin — on er\u00e4\u00e4nlaista ajatusten surmanajoa. Murhaavilla paradokseillaan h\u00e4n repii rikki kaiken tutun ja turvallisen, kaiken pyh\u00e4n ja arvossapidetyn.<\/p>\n

Kyynikko, nihilisti, misantrooppi, ihmiskunnan vihollinen. N\u00e4ill\u00e4 ja monilla muilla vastaavilla epiteeteill\u00e4 on Ciorania luonnehdittu. Milan Kundera muistelee er\u00e4\u00e4ss\u00e4 esseess\u00e4\u00e4n, kuinka sai Pariisissa kirjallisilla kutsuilla aikaan j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n hiljaisuuden erehtyess\u00e4\u00e4n ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n Ciorania. ”Se merkityksett\u00f6myyden dandy”, lausui joku kirjallisuuseliitin edustajista halveksuntaansa peittelem\u00e4tt\u00e4. <\/p>\n

Osa Ciorania kohtaan tunnetusta inhosta selittyi varmasti h\u00e4nen synk\u00e4ll\u00e4 poliittisella menneisyydell\u00e4\u00e4n. Nuoruusvuosinaan h\u00e4n ihaili natseja ja kannatti synnyinmaansa Romanian fasistista rautakaartia. Vuonna 1937 Cioran kirjoitti Hitlerist\u00e4: ”Yksik\u00e4\u00e4n toinen nykyajan politiikko ei ansaitse suurempaa sympatiaa kuin Hitler… Hitlerin suurin saavutus on siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on riist\u00e4nyt kansakunnaltaan kriittisyyden”. <\/p>\n

Toisen maailmansodan kauheudet j\u00e4rkyttiv\u00e4t Ciorania, ja karistivat h\u00e4nelt\u00e4 illuusiot paitsi natseista ja rautakaartilaisista my\u00f6s utooppisesta politiikasta ja ihmiskunnan oivallisuudesta ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4. Muutettuaan Romaniasta Ranskaan Cioran muutti samalla my\u00f6s identiteettins\u00e4 ja kielens\u00e4; t\u00e4rkeimm\u00e4t teoksensa h\u00e4n kirjoitti ranskaksi.<\/p>\n

Kuinka paljon Cioran katui poliittista menneisyytt\u00e4\u00e4n? H\u00e4nen maanmiehens\u00e4 Norman Manean mielest\u00e4 eritt\u00e4in paljon, joskin h\u00e4nell\u00e4 oli omanlaisensa konstit katumuksensa osoittamiseen. Vuonna 1950 Cioran tilitti p\u00e4iv\u00e4kirjaansa: ”Vihasin maatani, vihasin kaikkia ihmisi\u00e4 ja koko maailmankaikkeutta; lopulta minulla ei ollut en\u00e4\u00e4 muuta vihattavaa kuin itseni; ja itse\u00e4ni min\u00e4 vasta vihasinkin.” Yhdenlaisen kiteytyksen Cioranista, ja mielest\u00e4ni varsin osuvan, esitti h\u00e4nen kuoltuaan kirjailija ja filosofi Alain Etchegoyen, jonka mukaan Cioran ilmaisi katumuksensa pessimismill\u00e4 ja hiljaisuudella. Ne olivat h\u00e4nen vastineensa ”innokkuuden barbarismille”, jonka h\u00e4n oppi nuoruudessaan liiankin hyvin tuntemaan. Mutta riitt\u00e4v\u00e4tk\u00f6 pessimismi ja hiljaisuus katumukseksi ulkopuolisten silmiss\u00e4? Tuskin riitt\u00e4v\u00e4t. Mik\u00e4p\u00e4 riitt\u00e4isi.<\/p>\n

Norman Manea kertoo Cioranista kuvaavan anekdootin esseekokoelmassaan The Fifth Impossibility<\/em>. Arvostettu pariisilainen valokuvaaja kertoi ottaneensa Cioranista kuvia, joista er\u00e4\u00e4t onnistuivat todella hyvin. N\u00e4it\u00e4 parhaita otoksia Cioran ei kuitenkaan antanut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. ”Ehdottomasti kielletty\u00e4! Min\u00e4, Cioran, hymyss\u00e4 suin? Kukaan ei saa koskaan n\u00e4hd\u00e4 Ciorania hymyilem\u00e4ss\u00e4.” Vaikka Cioran teoksissaan julistaa sivilisaation tuhoa ja ihmiselon viheli\u00e4isyytt\u00e4, h\u00e4n oli siviiliel\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n valoisa ja seurallinen herrasmies. H\u00e4n siis eli toisin kuin kirjoitti, mik\u00e4 selitt\u00e4nee sen, ett\u00e4 h\u00e4n sinnitteli keskuudessamme 84-vuotiaaksi saakka (el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viimeiset kaksi vuotta h\u00e4n oli Alzheimerin taudin raunioittama ja kuulemma rupesi puhumaan ranskan asemesta taas vanhaa \u00e4idinkielt\u00e4\u00e4n).<\/p>\n

Luulenpa, ett\u00e4 yksi syy siihen, miksi jaksan lukea Ciorania uudestaan ja uudestaan, on siin\u00e4, ett\u00e4 aistin h\u00e4nen teksteist\u00e4\u00e4n muutakin kuin sysimustan pessimismin. Ei kukaan, joka on vakuuttunut olemassaolonsa turhuudesta, jaksa sommitella niin hienoja lauseita ja viritell\u00e4 niin nerokkaita paradokseja kuin Cioran. H\u00e4nen ajatusten surmanajonsa on paitsi totista totta my\u00f6s \u00e4lyllisesti kiehtovaa kirjallista seuraleikki\u00e4. <\/p>\n

Ciorania on mahdoton hyv\u00e4ksy\u00e4 kokonaan. Tuskinpa h\u00e4n itsek\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksyi. Mutta ne, jotka lukevat h\u00e4nt\u00e4 (pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n) vakavissaan ja (pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n) kirjaimellisesti, saattavat pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vastenmielisen\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

”Se, joka on kuluttanut kaikki halunsa ja l\u00e4hestyy t\u00e4ydellist\u00e4 luopumista, ei halua…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":783,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Cioran.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Cioran.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/165"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=165"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/165\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2051,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/165\/revisions\/2051"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/783"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=165"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=165"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=165"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}