{"id":1655,"date":"2016-09-18T11:33:28","date_gmt":"2016-09-18T08:33:28","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1655"},"modified":"2018-02-28T09:25:11","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:11","slug":"riku-korhosen-romaani-tutkielma-meista-viimeisista-ihmisista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/riku-korhosen-romaani-tutkielma-meista-viimeisista-ihmisista\/","title":{"rendered":"Riku Korhosen romaani \u2013 tutkielma meist\u00e4, viimeisist\u00e4 ihmisist\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"korhonenn-emme-usko-enaa-pahaan\"<\/a><\/p>\n

“Hyvin sopeutuneilla on valpas suhde k\u00e4rsimykseen. Arjen fyysisi\u00e4 ja psyykkisi\u00e4 riskej\u00e4 oli jo kauan hallittu ravintoon, liikuntaan ja lepoon liittyv\u00e4ll\u00e4 mittausdatalla ja optimoinnilla. Uusin kehitysalue oli hengitysilman laatu. Keskustelu oli vilkasta. (\u2026) Tavoite oli niin turvallinen ja puhdas koti, ett\u00e4 lapset voitiin h\u00e4t\u00e4tilassa vaikka operoida olohuoneen p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4. Se oli rationaalista tuskien ennaltaehk\u00e4isy\u00e4, yksil\u00f6tason negatiivista utilitarismia. Ja silti monessa tuntui yh\u00e4 piilev\u00e4n kalpea sairaalloinen uneksija, jonka mielikuvitusta k\u00e4rsimys veti vastustamattomasti puoleensa.\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Riku Korhosen uudesta romaanista Emme en\u00e4\u00e4 usko pahaan<\/em> tuli mieleeni Francis Fukuyaman pian\u00a0kylm\u00e4n sodan p\u00e4\u00e4ttymisen j\u00e4lkeen julkaisema The End of History and the Last Man<\/em>. Hegelil\u00e4isest\u00e4 dialektiikasta (Alexandre Koj\u00e9ven tulkintojen pohjalta) innostunut Fukuyama v\u00e4itti, ett\u00e4 liberaali demokratia edustaa ihmiskunnan historiallista p\u00e4\u00e4tepistett\u00e4. Ei olisi eik\u00e4 tulisi parempaa tapaa j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 yhteiskunta kuin parlamentarismin ja markkinatalouden liitto ihmisoikeuksilla ryyditettyn\u00e4.<\/p>\n

Vuosien saatossa Fukuyaman teesej\u00e4 on paitsi kritisoitu my\u00f6s ivattu ja pilkattu. Historia ei suinkaan loppunut, vaan kylm\u00e4n sodan j\u00e4lkeist\u00e4 Washingtonin konsensusta seurasi paluu tulevaisuuteen. Liberaali demokratia on nykyisin puolustuskannalla jopa Yhdysvalloissa ja l\u00e4ntisess\u00e4 Euroopassa.<\/p>\n

The End of History and the Last Man<\/em> on mainettaan parempi tai ainakin s\u00e4vykk\u00e4\u00e4mpi kirja. Fukuyama ei puhunut edistyksen marssin absoluuttisesta p\u00e4\u00e4tepisteest\u00e4. Historian loppu ei tarkoittanut h\u00e4nelle yhteiskunnallisten murrosten katoamista, p\u00e4invastoin, jotkut maat saattaisivat poiketa liberaalin demokratian kaidalta tielt\u00e4\u00a0eiv\u00e4tk\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 palaisi heti takaisin.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Korhosen romaania lukiessa ajattelin Fukuyaman teoksen nimen loppuosassa esiintyv\u00e4\u00e4 viimeist\u00e4 ihmist\u00e4. Emme en\u00e4\u00e4 usko pahaan<\/em> on farssista tragediaksi muuttuva tarina viimeisist\u00e4 ihmisist\u00e4. Toisin sanoen “meist\u00e4”, keskiluokkaisen hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n tavoitteilijoista.<\/p>\n

Fukuyama otti \u201dlast manin\u201d figuurin Nietzschelt\u00e4. 1800-luvun mursuviiksifilosofille viimeiset ihmiset olivat viheli\u00e4isi\u00e4 olentoja. Heilt\u00e4 puuttui voiman ja kunnian tunto, heid\u00e4n tavoitteensa oli minimoida riskit ja maksimoida turvallisuus.<\/p>\n

Ensimm\u00e4ist\u00e4 ihmist\u00e4 viel\u00e4 ohjasi halu valtaan, h\u00e4n taisteli kunniastaan ja vaati itselleen tunnustusta tarvittaessa vaikka v\u00e4kivalloin, mutta viimeinen ihminen\u00a0kesyyntyi ja veltostui, luopui halusta valtaan ja taipui kristillisten hyveiden mukaiseen orjamoraaliin.<\/p>\n

Jos muinainen ensimm\u00e4inen ihminen oli vitaalinen punaposkinen peto, nykyajan viimeinen ihminen on pelkk\u00e4 munaton konsultti, puhtaassa kodissaan hengitysilman laatua tarkkaileva nahjus, jonka orjamoraali ankkuroituu kristillisten hyveiden asemesta kapitalistisiin hyveisiin.<\/p>\n

Fukuyama piti mahdollisena, ett\u00e4 viimeiset ihmiset kyll\u00e4styv\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n suojattua el\u00e4m\u00e4\u00e4 vailla kohokohtia, vailla vaaran tuntua. Ehk\u00e4 vitaalisuuden kaipuu yltyy lopulta niin suureksi, ett\u00e4 viimeisten ihmisten keskelle ilmaantuu taas ensimm\u00e4isi\u00e4 ihmisi\u00e4 ja historia palaa, ainakin hetkitt\u00e4in, ainakin jossain p\u00e4in maailmaa.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Emme en\u00e4\u00e4 usko\u00a0pahaan<\/em> -romaanissa viimeisten ihmisten pienoisyhteis\u00f6n, keskiluokkaisen onnelan muodostaa Ispoisten pientaloalue. Asuntomurrot kuohuttavat sen asukkaita, ja syyllisiksi ep\u00e4ill\u00e4\u00e4n maahanmuuttajia, vaikka todisteet puuttuvat. Ulkopuolinen uhka saa syv\u00e4ll\u00e4 uinuneet ensimm\u00e4isen ihmisen vaistot her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n henkiin. Miespuoliset opettajat, yritt\u00e4j\u00e4t ja j\u00e4rjestelm\u00e4asiantuntijat perustavat kodinturvajoukot, vaikka ovat v\u00e4kivaltaan turvautuessaan\u00a0vaaraksi ennen kaikkea itselleen.<\/p>\n

Samaan aikaan romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t, Eero ja Aino pohtivat, kuinka voisivat palauttaa kadonneen intohimon\u00a0avioliittoonsa. Molemmat ovat ty\u00f6ns\u00e4 kautta kytk\u00f6ksiss\u00e4 j\u00e4lkiteolliseen pienten spektaakkelien yhteiskuntaan. Eero j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 paintball-yritt\u00e4j\u00e4n\u00e4 aikuisille miehille mahdollisuuden leikki\u00e4 sotaa (valvotusti, turvallisesti, viranomaism\u00e4\u00e4r\u00e4yksin s\u00e4\u00e4dellyss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4). Aino kohtaa p\u00e4ihde- ja mielenterveysongelmaisten asuntolan ty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4 ne, jotka ovat nauttineet pienten spektaakkelien yhteiskunnan stimulantteja v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen ihmisen voimaimpulssit saavat Eerosta toisinaan otteen, esimerkiksi kaupan jonossa h\u00e4n uhkaa piest\u00e4 juopon, joka rohkenee sanoa pari poikkipuolista sanaa. Eeron paras yst\u00e4v\u00e4 Lari kamppailee\u00a0pit\u00e4\u00e4kseen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n ry\u00f6ppy\u00e4v\u00e4t v\u00e4kivaltafantasiat hallinnassa. Ulkopuolinen maailma tuntee Larin ahkerana kapitalismin muurahaisena, joka j\u00e4\u00e4 t\u00f6ihin kun muut marssivat ulos protestina yt-neuvotteluille.<\/p>\n

Emme en\u00e4\u00e4 usko\u00a0pahaan<\/em> muistuttaa Ian McEwanin romaaneja. McEwanilla tapahtumat alkavat usein vy\u00f6ry\u00e4 yksitt\u00e4isen ja sin\u00e4ns\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isen tapahtuman seurauksena. Samanlainen dynamiikka on Korhosella. Kun Aino sanoo pikaistuksissa Eerolle, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 mies, mik\u00e4\u00e4n ei j\u00e4\u00e4 ennalleen. Eero ryhtyy suunnittelemaan\u00a0vaimonry\u00f6st\u00f6\u00e4, jonka kulttuurihistorialliset ulottuvuudet Korhonen annostelee tekstiins\u00e4\u00a0alleviivaamatta, laajaan taustatutkimukseen perustuen, aivan kuten McEwan.<\/p>\n

Kirjailijakollegani luonnehti Korhosen kirjaa kaunokirjallisin keinoin toteutetuksi tutkielmaksi. Tutkielma romaanin alatyyppin\u00e4 onkin paitsi mcewanilainen my\u00f6s kauas historiaan kurkottava. Jo Balzacin ajoista l\u00e4htien yksi romaanikirjailijan teht\u00e4vist\u00e4 on ollut kuvata arvojen muutosta yhteiskunnassa. Emme en\u00e4\u00e4 usko\u00a0pahaan<\/em>\u00a0onnistuu siin\u00e4 hienosti. Se on t\u00e4rke\u00e4 kirja.<\/p>\n

Pid\u00e4n my\u00f6s Korhosen proosasta, h\u00e4n on niit\u00e4 kotimaisia kirjailijoita, joita tykk\u00e4\u00e4n lukea my\u00f6s puhtaasti kielen t\u00e4hden. Korhonen ei ole kokeellinen prosaisti, h\u00e4n ei pyri ajattelemaan uusiksi romaanin muotoa tai punomaan sokkeloisia kerronnan labyrinttej\u00e4, h\u00e4nen voimansa on virkkeiss\u00e4, jotka liikkuvat laajoissa tunnerekistereiss\u00e4 ja tavoittavat pienetkin nyanssit. Kuluneita, kauhtuneita ilmaisuja saa turhaan etsi\u00e4 Korhosen romaanista, onnahtavat kielikuvatkin ovat harvassa.<\/p>\n

Emme en\u00e4\u00e4 usko\u00a0pahaan<\/em> muistuttaa siit\u00e4, mit\u00e4 fiktiivinen proosa parhaimmillaan on: sotaa kliseit\u00e4 vastaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Hyvin sopeutuneilla on valpas suhde k\u00e4rsimykseen. Arjen fyysisi\u00e4 ja psyykkisi\u00e4 riskej\u00e4 oli…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/09\/korhonenn-emme-usko-enaa-pahaan-194x300.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1655"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1655"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1655\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1841,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1655\/revisions\/1841"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1655"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1655"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1655"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}