{"id":1664,"date":"2016-09-24T16:57:36","date_gmt":"2016-09-24T13:57:36","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1664"},"modified":"2018-02-28T09:25:10","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:10","slug":"nostalgia-ei-peta-koskaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/nostalgia-ei-peta-koskaan\/","title":{"rendered":"Nostalgia ei pet\u00e4 koskaan"},"content":{"rendered":"

\"fasc\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Huusin niin kuin kaikki muutkin, kohotin k\u00e4teni niin kuin kaikki muutkin, ulvoin niin kuin kaikki muutkin, rakastin niin kuin kaikki muutkin.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Noin kuvaa Ingmar Bergman nuoruuden kokemustaan Adolf Hitlerin puhetilaisuudessa. Tuleva ohjaajasuuruus asui vaihto-oppilaana 1930-luvulla Saksassa. L\u00e4htiess\u00e4\u00e4n takaisin\u00a0kotiin\u00a0h\u00e4n sai is\u00e4nt\u00e4perheelt\u00e4\u00e4n lahjaksi Hitlerin valokuvan, jotta h\u00e4nell\u00e4 olisi aina \u201dtuo mies silmiens\u00e4 edess\u00e4.\u201d Monet vuodet Bergman jatkoi Hitlerin ihailemista, iloitsi h\u00e4nen voittojaan\u00a0ja suri h\u00e4nen tappioitaan. Vasta toisen maailmansodan j\u00e4lkeen keskitysleirien kuvat n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n Bergman luopui natsisympatioistaan.<\/p>\n

Muistelmateoksessaan Laterna magica<\/em> Bergman tunnustaa, ett\u00e4 h\u00e4n ei kyennyt\u00a0Saksassa suojautumaan ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n vallinneelta aggressiivisuudelta, koska se vastasi h\u00e4nen omia tuntemuksiaan. Nuori mies, joka haaveilee voimasta ja kunniasta ja haluaa el\u00e4\u00e4 suurta uljasta aikaa, on altis poliittiselle kiihotukselle. E. M. Cioran on kirjoittanut nuorisossa piilev\u00e4st\u00e4 pahuudesta, nuorison veren, sekasorron ja mullistusten kaipuusta. H\u00e4n tarkoitti nimenomaan miespuolista nuorisoa,\u00a0koska\u00a0tiesi omista kokemuksistaan, mist\u00e4 puhui. Cioran lumoutui Bergmanin tavoin 1930-luvulla fasismista, ja uskoi sen pystyv\u00e4n siihen, mihin nahjusmainen liberalismi ei pystyisi \u2013 nujertamaan bolsevismin ja pelastamaan eurooppalaisen sivilisaation.<\/p>\n

Edellisess\u00e4 merkinn\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sittelem\u00e4ss\u00e4ni Riku Korhosen Emme en\u00e4\u00e4 usko pahaan<\/em>\u00a0-romaanissa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Eero lueskelee\u00a0verkosta nykyp\u00e4iv\u00e4n vihaisten nuorukaisten kirjoituksia. N\u00e4m\u00e4 aktivistit haluavat palauttaa vanhan maailman mukaisen soturieetoksen nettipornon, kulutushysterian ja naisellistavan psykoh\u00f6pin\u00e4n turmelemaan miesten el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Elleiv\u00e4t miehet karaise henke\u00e4\u00e4n ja ruumistaan ja liity veljeskunnaksi, he joutuvat naisten ja muukalaisten jyr\u00e4\u00e4miksi. Osa verkkokeskustelusta on silkkaa \u00f6yh\u00f6tyst\u00e4, mutta mukaan mahtuu my\u00f6s hyvin artikuloituja ja strategisesti ter\u00e4vi\u00e4 kirjoituksia.<\/p>\n

Silti ideologian pohjana olivat mytologiset kuvat. Kuten kahdeksanvuotiaat pojat, n\u00e4m\u00e4 miehet halusivat olla kotkia, kuninkaita, dominoivia sotap\u00e4\u00e4llik\u00f6it\u00e4 ja Valhallassa Odinin kanssa skoolaavia heeroksia. Olivatko miehet muka niin alkeellisia? Joillakin tasoilla olivat. H\u00e4n tunsi itsekin noiden kuvien vetovoiman. Ne koskettivat ruumiinkohtaa, johon itsekritiikki ei ylt\u00e4nyt.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Eero (tai Korhosen romaanin kertoja, heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4 lomittuvat) pohtii E. M. Cioranin\u00a0ajatuskulkuja muistuttaen, ett\u00e4 jos n\u00e4m\u00e4 modernin maailman syrj\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t nuorukaiset sammuttavat tietokoneensa ja l\u00e4htev\u00e4t valitsemiensa tunnusten alla kadulle, Eurooppa n\u00e4kee tyrmistytt\u00e4v\u00e4n v\u00e4kivallan paluun.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Poliittinen\u00a0oikea laita koostuu kahdenlaisesta v\u00e4est\u00e4, konservatiiveista ja reaktion\u00e4\u00e4reist\u00e4. Edelliset ovat s\u00e4ilytt\u00e4ji\u00e4, he haluavat vaalia \u201dperinteisi\u00e4 arvoja\u201d sopivasti\u00a0nykyaikaisilla mukavuuksilla ryyditettyn\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4iset taas ovat vastavallankumouksellisia, jotka haluavat palauttaa harhaan joutuneen sivilisaation oikealle kurssille. Harhaisuutta edustaa suunnilleen kaikki se, mik\u00e4 on tapahtunut Ranskan vallankumouksen j\u00e4lkeen ja mit\u00e4 on tapana nimitt\u00e4\u00e4\u00a0edistykseksi.<\/p>\n

\u201dReaktion\u00e4\u00e4rit eiv\u00e4t ole konservatiiveja\u201d, korostaa politologi Mark Lilla uudessa esseekirjassaan The Shipwrecked Mind: On Political Reaction<\/em>.\u00a0Lilla niputtaa eurooppalaiset nationalistit samaan joukkoon amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston ja poliittisten islamistien kanssa. He kaikki inhoavat l\u00e4nsimaissa rehottavaa kulutuskeskeist\u00e4 materialismia, s\u00e4\u00e4dyt\u00f6nt\u00e4\u00a0populaarikulttuuria, pyhi\u00e4 arvoja rienaavaa\u00a0rappiotaidetta sek\u00e4 naisten ja v\u00e4hemmist\u00f6jen oikeuksia.<\/p>\n

Mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, heid\u00e4n ideologinen kertomuksensa noudattelee samoja peruslinjoja. Alussa\u00a0on turmeltumaton onnen aika, jossa ihmiset el\u00e4v\u00e4t harmoniassa, tiet\u00e4v\u00e4t paikkansa ja kunnioittavat yhteis\u00f6n traditioita ja Jumalaa. Tapain turmelus p\u00e4\u00e4see valloille, kun vieraat ihanteet, joita intellektuellit (akteeminen v\u00e4ki, kirjailijat, taiteilijat, toimittajat) innokkaasti levitt\u00e4v\u00e4t, alkavat juurtua\u00a0ihmisten mieliin. V\u00e4\u00e4r\u00e4 tietoisuus l\u00e4p\u00e4isee\u00a0koko\u00a0yhteis\u00f6n, joka vapaaehtoisesti ja jopa uhmakkaan tyytyv\u00e4isen\u00e4 kulkee kohti tuhoaan. Tuho voidaan torjua vain, jos vastavoimat saadaan her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja nousemaan taisteluun. Vastavoimia edustavat ne, joita el\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4t muistot vanhasta paremmasta maailmasta, turmeltumattomasta onnen ajasta.<\/p>\n

\u201dReaktion\u00e4\u00e4rin mieli on haaksirikkoutunut mieli\u201d, Lilla kirjoittaa. Kun muut n\u00e4kev\u00e4t ajan virran etenev\u00e4n niin kuin se on aina edennyt, reaktion\u00e4\u00e4ri n\u00e4kee paratiisin raunioiden lipuvan silmiens\u00e4 edest\u00e4 kohti ikuista y\u00f6t\u00e4. T\u00e4st\u00e4 menetyksen kokemuksesta kumpuaa militantti nostalgia, tarve huutaa \u201dSeis!\u201d ja pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajan virta, k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sen suunta.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Kriittisyydest\u00e4\u00e4n huolimatta Lilla ei herist\u00e4 tuomitsevasti sormeaan niille, jotka haaveilevat vanhan\u00a0maailman hyveiden palauttamisesta. J\u00e4lkiteollinen yhteiskunta edustaa er\u00e4\u00e4nlaista jatkuvaa vallankumousta, jossa puhki kuluneen bisnessloganin mukaisesti \u201don juostava pysy\u00e4kseen paikallaan\u201d. Teknologiset ja sosiaaliset murrokset jakavat ihmisi\u00e4 voittajiin ja h\u00e4vi\u00e4jiin, ja toisinaan h\u00e4vi\u00e4ji\u00e4 on paljon enemm\u00e4n kuin voittajia.<\/p>\n

Ahdistus loputtomien muutosten edess\u00e4 on nykyajan universaali kokemus, ja sen vuoksi antimodernit reaktion\u00e4\u00e4riset ideat saavat vastakaikua hyvinkin erilaisissa ihmisryhmiss\u00e4. Eurooppalaisella nationalistilla, amerikkalaisella teekutsuliikkeen kannattajalla ja poliittisella islamistilla on erilaiset iskulauseet, mutta niiden taustalla samanlainen uho, samanlainen menneen maailman kaipuu.<\/p>\n

Politiikassa nostalgia on vahva ase. Ihmiset voivat petty\u00e4 toiveisiin ja unelmiin, mutta nostalgia ei pet\u00e4 heit\u00e4 koskaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

  Huusin niin kuin kaikki muutkin, kohotin k\u00e4teni niin kuin kaikki muutkin,…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":9,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/09\/fasc-1024x507.png","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1664"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1664"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1664\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1840,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1664\/revisions\/1840"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1664"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1664"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1664"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}