{"id":168,"date":"2012-05-17T09:17:00","date_gmt":"2012-05-17T07:17:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kuumeilua-lehtien-aarella\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:20","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:20","slug":"kuumeilua-lehtien-aarella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kuumeilua-lehtien-aarella\/","title":{"rendered":"Kuumeilua lehtien \u00e4\u00e4rell\u00e4"},"content":{"rendered":"

<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Olen aikap\u00e4ivi\u00e4 sitten lukenut HHhH:n<\/em>, josta edellisess\u00e4 merkinn\u00e4ss\u00e4 puhun. Arvostamani kirjallisuusesseisti James Wood kirjoitti siit\u00e4 hyv\u00e4n tekstin New Yorkeriin, ja minua rupesi harmittamaan, kun en ole kirjoittanut siit\u00e4 viel\u00e4, vaikka tarkoitus oli.<\/p>\n

\u00c4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4 luoda itselleen paineita t\u00e4ll\u00e4 tavoin, olenhan alusta l\u00e4htien pit\u00e4nyt t\u00e4t\u00e4 blogia sellaisella ajatuksella, ett\u00e4 en aseta mit\u00e4\u00e4n tavoitteita tai odotuksia, vaan pystyn lopettamaan t\u00e4m\u00e4n koska tahansa, jos silt\u00e4 tuntuu. Kuitenkin huomaan aina v\u00e4lill\u00e4 suhtautuvani bloginpit\u00e4miseen ns. kunnianhimoisesti — olen joskus jopa sortunut katselemaan tilastoja k\u00e4vij\u00e4m\u00e4\u00e4rist\u00e4, vaikka mit\u00e4\u00e4n sellaista minun ei pit\u00e4nyt koskaan tehd\u00e4. En aikoinaan laittanut t\u00e4h\u00e4n blogiin edes k\u00e4vij\u00e4laskuria, koska en olisi kuitenkaan malttanut olla tuijottamatta sit\u00e4 ja vertaamatta tuloksia toisiin blogeihin.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n piti olla rentoa touhua, sellaista kevytt\u00e4 luppohetkien kirjoittelua. Toisinaan se kuitenkin uhkaa muuttua joksikin ihan muuksi, eik\u00e4 sellainen ole hyv\u00e4ksi ruumiin- ja mielenterveydelleni. Antti Nyl\u00e9n k\u00e4sittelee n\u00e4it\u00e4 samoja kysymyksi\u00e4 tuoreessa merkinn\u00e4ss\u00e4\u00e4n<\/a>.<\/p>\n

Vapautan siis itseni (t\u00e4ysin kuvitteellisesta mutta t\u00e4ysin todellisesta) velvollisuudesta kirjoittaa HHhH:sta<\/em>. Ehk\u00e4 innostun siit\u00e4 viel\u00e4 kirjoittamaan nyt, kun velvollisuutta ei en\u00e4\u00e4 ole. Minulla on siit\u00e4 kirjasta paljon ajatuksia ja paljon sanottavaa. Mutta saa n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n

Nyt olen kuumeilun heikent\u00e4m\u00e4 enk\u00e4 muutenkaan jaksaisi HHhH:ta<\/em> ruotia, velvollisuudesta tai ilman velvollisuutta. En jaksa edes lukea kirjoja, ainoastaan lehti\u00e4, ne ovat sopivaa kuumelukemista. Enk\u00e4 nyt puhu seiskoista tai iltap\u00e4iv\u00e4lehdist\u00e4. Nyl\u00e9nin parjaama interneth\u00e4n on onneksi vapauttanut t\u00e4ydellisesti niiden lukemisesta. Takavuosina iltap\u00e4iv\u00e4lehtien toimittajilla oli tapana siteerata jotakin diplomaattia, joka oli sanonut, ett\u00e4 h\u00e4n lukee Helsingin Sanomia tiet\u00e4\u00e4kseen mit\u00e4 Suomessa tapahtuu ja iltap\u00e4iv\u00e4lehti\u00e4 tiet\u00e4\u00e4kseen mist\u00e4 Suomessa puhutaan. Nyky\u00e4\u00e4n tuon j\u00e4lkimm\u00e4isen saa selville Facebookista, kun katsoo mink\u00e4laisia otsikkoja kaverit linkkaavat. Eiv\u00e4t ne kaverit tietysti ole “koko Suomi”. Mutta eih\u00e4n mit\u00e4\u00e4n “koko Suomea” olekaan, varsinkaan en\u00e4\u00e4, kun yhten\u00e4iskulttuuri on murentunut ja ihmiset heimoutuneet omiin alakulttuureihinsa.<\/p>\n

Luen iPadilta niin sanottuja laatulehti\u00e4, eli, kuten nokkelimmat varmasti jo tajusivat, The Guardianin, New York Timesin ja The Economistin tapaisia ulkomaisia<\/em> julkaisuja. Suomalaisista lehdist\u00e4 lukemistooni kuuluvat nyt painotuoreet Nuori Voima ja Kerberos. Vaikka tajuntani on kuumeilun vuoksi puuroutunut eiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 lehdet ole sent\u00e4\u00e4n vaarassa puuroutua ja sekoittua kesken\u00e4\u00e4n. Toisessa on juttuja, jotka alkavat n\u00e4in: “Olen keskustellut kollegani kanssa jo viime kes\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien modernismin synnytt\u00e4mist\u00e4 merkityksett\u00f6myyden teorioista.” Toisessa taas juttuja, jotka alkavat n\u00e4in: “Her\u00e4sin tuolloin en aivan aamulla ja muistin Seppo Heikinheimoa. En puhunut ihailustani yst\u00e4vikseni kutsutuille limap\u00e4ille, sill\u00e4 he olivat humanisteja eiv\u00e4tk\u00e4 humanistit ihaile, vaan suhtautuvat tasa-arvoisesti maailmaan.”<\/p>\n

Hyv\u00e4 ett\u00e4 on Nuori Voima! Hyv\u00e4 ett\u00e4 on Kerberos!<\/p>\n

Siteeraamani Kerberoksen Heikinheimo-essee on Sami Liuhdon j\u00e4ljittelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tajunnanvirtaa (tajunnanvirrallisuuden poetiikkaa!), jota riemastuneena luen. Mutta on Kerberoksessa muutakin riemastuttavaa: Jaana Sepp\u00e4sen k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4t kaksi Gustave Flaubertin kirjett\u00e4 h\u00e4nen L\u00e4hi-id\u00e4n-matkaltaan. Ne eiv\u00e4t ole h\u00e4nen \u00e4idilleen vaan Louis Bouilhet’lle, mik\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 niiden roisiuden, r\u00e4v\u00e4kkyyden ja r\u00e4\u00e4vitt\u00f6myyden:<\/p>\n

“Toissap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olimme naisen luona, joka nussitutti meill\u00e4 kahta muuta. (…) Nussin kaislamatolla, jolta poistui pesue kissoja. Kummallista naintia sellainen, jossa vain katsotaan toisiaan kun ei voi puhua: katse on kaksinverroin utelias ja p\u00f6ll\u00e4mystynyt.”<\/em><\/p>\n

Louis Bouilhet oli Flaubertin syd\u00e4nyst\u00e4v\u00e4, “vasen kivekseni”, kuten Flaubert h\u00e4nt\u00e4 hell\u00e4\u00e4n tapaansa nimitti. Toisin kuin Alfred Le Poittevin, ei uskollinen Bouilhet pett\u00e4nyt Flaubertia avioitumalla naisen kanssa. H\u00e4nen kuolemansa oli musertaa Flaubertin, mutta se tapahtui vasta paljon tuon kirjeiss\u00e4 kuvatun L\u00e4hi-id\u00e4n-matkan j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Olen monesti miettinyt Flaubertin ja Bouilhet’n yst\u00e4vyytt\u00e4, miestenv\u00e4list\u00e4 yst\u00e4vyytt\u00e4 ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 (ne, jotka ovat lukeneet Ranskalaisen yst\u00e4v\u00e4n<\/em> ja\/tai Lohdun<\/em> ehk\u00e4 ovat huomanneet, kuinka paljon yst\u00e4vyysteema minua askarruttaa). Nuorena miehen\u00e4 Flaubertilla oli tapana huvitella Bouilhet’n kanssa kulkemalla ihmisvilin\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sikynkk\u00e4\u00e4 kuin pariskunta lausuen ilkeyksi\u00e4 jokaisesta vastaantulijasta. Flaubert lausui yleens\u00e4 “vaimon” ja Bouilhet “aviomiehen” vuorosanat.<\/p>\n

Mihin tuollaisessa maailmassa naisia tarvittiin? Ei paljon mihink\u00e4\u00e4n. El\u00e4m\u00e4, kuten kirjallisuuskin, oli miesten juttu. Flaubert ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 oli samaa mielt\u00e4 kuin Goncourtin veljekset, jotka p\u00e4iv\u00e4kirjassaan tuumivat, ett\u00e4 jos tunnetuille naiskirjailijoille teht\u00e4isiin ruumiinavaus heid\u00e4n kuoltuaan, voitaisiin havaita ett\u00e4 heid\u00e4n klitoriksensa ovat kasvaneet uhmakkaasti ulosp\u00e4in kateudesta peniksi\u00e4 kohtaan. Silloin, kun kirjoittaminen sujui, Flaubert ei tarvinnut naisia edes seksinhimoihinsa. Rouva Bovaryn<\/em> kirjoittamisen aikoihin h\u00e4n julisti rakastajattarelleen Louise Colet’lle: “Minulla ei ole en\u00e4\u00e4 penist\u00e4, luojan kiitos!” Rakastajatar oli varmaan iloinen.<\/p>\n

Eih\u00e4n miestenv\u00e4linen yst\u00e4vyys en\u00e4\u00e4 tuollaista ole, ajat ovat toiset. Mutta yh\u00e4 miehet viihtyv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n, se selitt\u00e4\u00e4 varmasti joukkuepelien suosion. Minulle t\u00e4m\u00e4 t\u00e4llainen maailma pysyy suljettuna mysteerin\u00e4. Niiss\u00e4 harvoissa joukkueissa, joissa olen el\u00e4m\u00e4ni aikana ollut, olen ollut “sivullinen” tai “ulkopuolinen”. Ihmetellyt kaikkea n\u00e4kem\u00e4\u00e4ni. Miehiss\u00e4 on jotain, mit\u00e4 en voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, enk\u00e4 t\u00e4ysin hyv\u00e4ksy\u00e4. Silti hyv\u00e4ksyn, ett\u00e4 on olemassa miehi\u00e4 (eli tunnustan sukupuolieron), mik\u00e4 taitaa erottaa minut Antti Nyl\u00e9nist\u00e4. <\/p>\n

Mutta Savukeidas julkaisee Flaubertin kirjeit\u00e4 oikein kirjana! Se on kulttuuriteko, ja min\u00e4kin, joka entuudestaan tunnen nuo kirjeet hyvin, odotan julkaisua kuola valuen. Sepp\u00e4sen k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ovat ainakin Kerberoksen perusteella nautittavia.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen aikap\u00e4ivi\u00e4 sitten lukenut HHhH:n, josta edellisess\u00e4 merkinn\u00e4ss\u00e4 puhun. Arvostamani kirjallisuusesseisti James…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/168"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=168"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/168\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2054,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/168\/revisions\/2054"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=168"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=168"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=168"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}