{"id":1700,"date":"2016-10-09T23:11:28","date_gmt":"2016-10-09T20:11:28","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1700"},"modified":"2018-02-28T09:25:10","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:10","slug":"hyvaa-romaania-ei-ole-pakko-lukea-loppuun","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/hyvaa-romaania-ei-ole-pakko-lukea-loppuun\/","title":{"rendered":"Hyv\u00e4\u00e4 romaania ei ole pakko lukea loppuun"},"content":{"rendered":"

\"lukupino\"<\/a><\/p>\n

Moni muistaa, mitk\u00e4 romaanit alkavat n\u00e4in:<\/p>\n

\u201dMahdottoman helteisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hein\u00e4kuun alussa, illansuussa, poistui er\u00e4s nuori mies pienest\u00e4 huoneestaan\u2026\u201d<\/em><\/p>\n

\u201dVuosia my\u00f6hemmin, seistess\u00e4\u00e4n teloitusryhm\u00e4n edess\u00e4, eversti Aureliano Buedia muisti kaukaisen illan jolloin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 vei h\u00e4net tutustumaan j\u00e4\u00e4h\u00e4n.\u201d<\/em><\/p>\n

\u201dMrs. Dalloway sanoi itse ostavansa kukat.\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Harvemmat muistavat miten n\u00e4m\u00e4 romaanit p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t (\u201dSe voisi olla uuden kertomuksen aihe \u2013 mutta t\u00e4m\u00e4 kertomuksemme on nyt lopussa\u201d, \u201d\u2026 sill\u00e4 sadan vuoden yksin\u00e4isyyteen tuomitut el\u00e4v\u00e4t vain kerran, palaamatta\u201d, \u201dSill\u00e4 siin\u00e4 h\u00e4n oli\u201d).<\/p>\n

Kulttuuripalstoilla ja kirjallisuussivustoilla tulee tavan takaa vastaan juttuja, joissa listataan maineikkaimpia ja mieleenpainuvimpia romaanien aloituksia. Toisinaan niist\u00e4 tulee keskusteltua\u00a0my\u00f6s tuttavien kanssa erilaisissa illanistujaisissa.<\/p>\n

Romaanien lopetuksista puhutaan selv\u00e4sti v\u00e4hemm\u00e4n. En muista, milloin olisin n\u00e4hnyt jutun kirjallisuushistorian v\u00e4kevimmist\u00e4 viimeisist\u00e4 sivuista. Jostain syyst\u00e4 lopetukset eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4 niin hyvin mieleen kuin aloitukset.<\/p>\n

Ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan t\u00e4t\u00e4 teksti\u00e4, k\u00e4vin pistokokeena l\u00e4pi parin hyllymetrin verran kotikirjastoani ja yritin palauttaa jokaisesta lukemastani kirjasta mieleeni aloituksen ja lopetuksen. Tulos oli odotusten mukainen: aloituksia muistin (sanatarkasti tai sinnep\u00e4in) useita, lopetuksia vain muutaman.<\/p>\n

S\u00e4\u00e4nn\u00f6n vahvistavia poikkeuksia on toki helppo keksi\u00e4: \u201dAika velikultia\u201d tai \u201dOli kuin h\u00e4pe\u00e4 olisi j\u00e4\u00e4nyt h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d ovat yht\u00e4 ikonisia virkkeit\u00e4 kuin \u201dNiin kuin hyvin tiedet\u00e4\u00e4n, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitiet\u00e4v\u00e4 ja kaukaa viisas\u201d tai \u201dJoku oli varmaankin panetellut Josef K:ta, sill\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna h\u00e4net vangittiin\u201d.<\/p>\n

Aloitusten mieleenpainuvuus on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Ensivaikutelmat sy\u00f6pyv\u00e4t tajuntaan my\u00f6s ihmisten v\u00e4lisiss\u00e4 kohtaamisissa, miksei siis my\u00f6s lukijan ja tekstin v\u00e4lill\u00e4. Romaanin ensimm\u00e4inen virke johdattaa maailmaan, joka on avoin ja mahdollisuuksia t\u00e4ynn\u00e4: mieless\u00e4 viist\u00e4\u00e4 monenlaisia odotuksia, mutta pettymyksi\u00e4 ei ole ehtinyt kerty\u00e4 viel\u00e4 ollenkaan.<\/p>\n

V\u00e4kev\u00e4n aloituksen kirjoittaminen ei ole helppoa, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n niin viheli\u00e4isen vaikeaa kuin v\u00e4kev\u00e4n lopetuksen. Mahdollisuuksien piiri kaventuu romaanin edetess\u00e4. Tarinaan ei voi kehitell\u00e4 loputtomasti uusia sivupolkuja eik\u00e4 kerronnan kuvioita tai kielellisi\u00e4 rekistereit\u00e4 voi muunnella m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti, on valikoitava, rajattava ja keskitett\u00e4v\u00e4, muuten teksti ei valmistu koskaan.<\/p>\n

Melkein kaikki kirjailijat hallitsevat\u00a0ovien avaamisen taidon, v\u00e4hemmist\u00f6 niiden sulkemisen taidon. Monet monituiset kerrat olen romaanin luettuani tuuminut: \u201dAlku oli lupaava, mutta puolenv\u00e4lin j\u00e4lkeen teksti huononi ja loppu oli pettymys.\u201d<\/p>\n

Romaanit tuppaavat j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n etupainotteisiksi. Alkupuoliskolla kerronta on laveampaa ja tarkempaa ja kieli hiotumpaa kuin loppupuoliskolla. Viimeisill\u00e4 kymmenill\u00e4 sivuilla lauseet alkavat lyhenty\u00e4 ja rytmi tihenty\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin kirjailija h\u00e4t\u00e4ilisi ehtiik\u00f6 kirja\u00a0ajoissa kauppojen hyllyille.<\/p>\n

Tuskin erehdyn pahasti, jos v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 eniten kirjoitustunteja kuluu ensimm\u00e4isten kymmenien tai satojen sivujen kirjoittamiseen. Tilanteen\u00a0pit\u00e4isi olla p\u00e4invastainen, koska lopetus pilaa romaanit paljon useammin kuin aloitus.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Mutta tarvitseeko\u00a0romaaneja lukea loppuun, jos ne kerran murenevat k\u00e4siin viimeisill\u00e4 sivullaan?<\/p>\n

Kysymys ei ole niin moukkamainen kuin milt\u00e4 saattaa kuulostaa. Tunnen monia kirjallisesti sivistyneit\u00e4, ammatikseen lukevia ihmisi\u00e4 (kirjailijoita, kriitikoita, toimittajia, tutkijoita), jotka j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t kesken suuren osan sellaisista kirjoista, joista eiv\u00e4t ole kirjoittamassa arvostelua, esseet\u00e4 tai lehtijuttua. Muutaman kymmenen sivun perusteella yleens\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, kannattaako jatkaa. Paljon lukevat eiv\u00e4t pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n rakasta kirjoja, he osaavat my\u00f6s vihata niit\u00e4.<\/p>\n

On v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaista tunnollisuutta lukea aloitettu romaani v\u00e4kisin kannesta kanteen. Miksi piinaisin itse\u00e4ni yhdentekev\u00e4ll\u00e4 tekstill\u00e4? Mieluummin vaihdan sellaiseen, joka puhuttelee, koskettaa tai yll\u00e4tt\u00e4\u00e4.\u00a0El\u00e4m\u00e4 on niin lyhyt, ettei kannata pitk\u00e4stytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kirjallisuudella.<\/p>\n

Tim Parks on kertonut\u00a0esseess\u00e4\u00e4n kirjeest\u00e4, jonka sai arvostetulta kollegaltaan. Kirjailijatoveri kiitteli vuolaasti Parksin romaania ja sai h\u00e4net hykertelem\u00e4\u00e4n tyytyv\u00e4isen\u00e4, mutta\u00a0kirjeen loppu loksautti suun auki. Kollega tunnusti j\u00e4tt\u00e4neens\u00e4 viimeiset viisikymment\u00e4 sivua lukematta, koska koki saaneensa romaanista jo kaiken irti.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n yli h\u00e4mm\u00e4styksest\u00e4\u00e4n ja suuttumuksestaan Parks tunsi kiitollisuutta kollegansa rehellisyydest\u00e4. Kirjeen viesti ei ollut: \u201dTeit viisikymment\u00e4 sivua liian pitk\u00e4n romaanin\u201d vaan: \u201dLopetin romaanisi siihen kohtaan, jossa se tuli mielest\u00e4ni valmiiksi.\u201d<\/p>\n

Kun katson kirjahylly\u00e4ni, n\u00e4en monia romaaneja, jotka olisivat tuntuneet paremmilta, jos olisin tajunnut lopettaa niiden lukemisen sata tai viisikymment\u00e4 sivua ennen loppua. Lukijan syntym\u00e4 on kirjailijan kuolema: jokainen lukija kirjoittaa romaanin uusiksi lukiessaan sen, eik\u00e4 romaanin tarvitse olla t\u00e4sm\u00e4lleen sivum\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 pituinen.<\/p>\n

Parks siteeraa Kafkan huomiota kirjoihin k\u00e4tkeytyv\u00e4st\u00e4 kulminaatiopisteest\u00e4. Kun se on saavutettu, tekstin voi lopettaa periaatteessa mihin lauseeseen tahansa, lopun pitkitt\u00e4minen ei en\u00e4\u00e4 tuo kirjaan mit\u00e4\u00e4n uutta tai olennaista, koska kirja on jo luonut maailmansa, kielens\u00e4 ja estetiikkansa, viritt\u00e4nyt ne kysymykset, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t j\u00e4lkihehkuna lukijan tajuntaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Kuulen korvissani vastalauseen: \u201dEllet lue romaania loppuun, et tied\u00e4 miten juoni p\u00e4\u00e4ttyy ja mit\u00e4 henkil\u00f6ille tapahtuu.\u201d<\/p>\n

Viimeisten sivujen paljastukset ovat etenkin genrefiktiossa t\u00e4rke\u00e4 lukemisen motiivi: pit\u00e4\u00e4 saada tiet\u00e4\u00e4, saavatko rakastavaiset toisensa, j\u00e4\u00e4k\u00f6 murhaaja kiinni tai voittavatko hyvikset pahikset.<\/p>\n

Ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 lukija on palkittava uurastuksestaan onnellisella tai kohottavalla lopulla, juontuu 1800-lukulaisen romaanin teollisesta logiikasta.<\/p>\n

Tuohon aikaan romaanit julkaistiin jatkokertomuksina, ja porvarillistuvissa yhteiskunnissa niist\u00e4 tuli massojen viihdett\u00e4. Kun markkinat kasvoivat ja raha liikkui, ei halukkaista kyn\u00e4ilij\u00f6ist\u00e4 ollut pulaa. Syntyi kilpailu siit\u00e4, kuka tarjoaa syk\u00e4hdytt\u00e4vimm\u00e4t el\u00e4mykset rakkautta ja sankaruutta janoaville lukijoille.<\/p>\n

Jatkokertomukset saattoivat py\u00f6ri\u00e4 parikin vuotta, eik\u00e4 lukijoiden odotuksia sopinut pett\u00e4\u00e4 masentavilla tai vieraannuttavilla lopetuksilla. Teollinen logiikka vaati mysteerien ratkeamista, syntien sovittamista ja valkeuden voittoa pimeydest\u00e4. Tyytyv\u00e4iset lukijat maksaisivat seuraavistakin jatkokertomuksista.<\/p>\n

Nykyajan juoni- ja henkil\u00f6vetoiset valtavirtaromaanit ovat 1800-luvun romaanien johdannaisia, ja niihin sis\u00e4ltyy implisiittisesti samanlainen tuotelupaus: \u201dVastaan odotuksiinne, palkitsen teid\u00e4t luku-urakastanne.\u201d<\/p>\n

1800-lukulainen romaaniestetiikka perustuu todellisuusilluusion luomiseen, lukija on saatava tuntemaan, ett\u00e4 h\u00e4n pikemminkin kokee kuin lukee, el\u00e4\u00e4 samassa maailmassa henkil\u00f6hahmojen kanssa, jopa heid\u00e4n nahoissaan.<\/p>\n

Paradoksaalisesti t\u00e4llaiset romaanit erkaantuvat todellisuudesta sitoessaan loppuratkaisuissaan yhteen kaikki irrallisina t\u00f6rr\u00f6tt\u00e4v\u00e4t langat. Samalla ne paljastavat\u00a0sen, mink\u00e4 ovat siihen asti yritt\u00e4neet k\u00e4tke\u00e4 eli keinotekoisuutensa ja rakennetun luonteensa. Aistein havaittava maailma on sekava, monihahmotteinen ja jopa kaoottinen, ei siistiksi puleerattu syiden ja seurausten jatkumo.<\/p>\n

Mit\u00e4 tiiviimmin romaani kirjoittaa itsens\u00e4 umpeen, mit\u00e4 ehe\u00e4mm\u00e4ksi se oman maailmansa pakottaa, sit\u00e4 vieraantuneemmaksi tunnen oloni laskiessani kirjan k\u00e4dest\u00e4ni.<\/p>\n

Saatan olla tunnevammainen, mutta en yleens\u00e4 pysty uskomaan onnellisiin tai kohottaviin loppuihin. Parempia ovat avoimet loput, jotka eiv\u00e4t vastaa l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikkiin kysymyksiin, vaan j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t tilaa jossittelulle.<\/p>\n

Erityist\u00e4 vieh\u00e4tyst\u00e4 tunnen antikliimakseja kohtaan. Ne sotivat T\u0161ehovin aseena tunnettua draaman s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 vastaan: jos romaanissa on \u201dkiv\u00e4\u00e4ri\u201d, ne j\u00e4tt\u00e4v\u00e4tkin sen ilkikurisesti laukaisematta.<\/p>\n

Uuden romaanin kehitt\u00e4j\u00e4 Alain Robbe-Grillet v\u00e4itti, ett\u00e4 kaikki kirjailijat ovat omasta mielest\u00e4\u00e4n realisteja, kukaan ei julista olevansa valheellinen tai abstrakti. Erot syntyv\u00e4t siit\u00e4, miten kirjailijat m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t realistisuuden. Jokainen kirjallinen sukupolvi kehitt\u00e4\u00e4 edelt\u00e4jist\u00e4\u00e4n poikkeavat estetiikat saadakseen paremmin kiinni todellisuudesta.<\/p>\n

Min\u00e4 pid\u00e4n itse\u00e4ni realistina my\u00f6s lukijana. Siksi en useinkaan pysty uskomaan todelliseksi sellaista maailmaa, jota minulle tarjoillaan romaanien viimeisill\u00e4 sivuilla “palkintona” lukemisestani. Parhaiten romaani palkitsee j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 palkitsematta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Moni muistaa, mitk\u00e4 romaanit alkavat n\u00e4in: \u201dMahdottoman helteisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hein\u00e4kuun alussa, illansuussa,…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":11,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/10\/lukupino-300x225.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1700"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1700"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1700\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1838,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1700\/revisions\/1838"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1700"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1700"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1700"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}