{"id":1723,"date":"2016-10-26T19:02:08","date_gmt":"2016-10-26T16:02:08","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1723"},"modified":"2018-02-28T09:25:10","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:10","slug":"sinikka-vuolan-replika-musiikin-lapi-kirjoitettu-romaani","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/sinikka-vuolan-replika-musiikin-lapi-kirjoitettu-romaani\/","title":{"rendered":"Sinikka Vuolan Replika \u2013 musiikin l\u00e4pi kirjoitettu romaani"},"content":{"rendered":"

\"replika\"<\/a><\/p>\n

Romaanin maailma syntyy kielest\u00e4. Sinikka Vuolan Replikan<\/em> kohdalla se ei ole pelkk\u00e4 hokema, vaan koko teosta m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta.<\/p>\n

Replika<\/em> kirjoittaa arkisen todellisuutemme pois n\u00e4kyvist\u00e4 ja korvaa sen omalla fiktiivisell\u00e4 todellisuudellaan, jonka pohjavirrat muodostuvat saduista, myyteist\u00e4 ja tarustoista, eli samasta aineksesta kuin alitajuntamme.<\/p>\n

Romaanissa seikkailevilla hahmoilla ei ole erisnimi\u00e4, vaan he edustavat sosiaalisiksi rooleiksi vakiintuneita arkkityyppej\u00e4 (Leipuri, L\u00e4\u00e4k\u00e4ri, Pappi jne.) ja heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n kulkee Herra Kuolema.<\/p>\n

Replikan<\/em> n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4 on laaksossa sijaitseva kyl\u00e4, jonne kulkeutuvat uutiset P\u00e4\u00e4kaupungista. Paikoillakaan ei ole erisnimi\u00e4, ainoat yksil\u00f6idyt maantieteelliset viittaukset ovat Los Angeles ja Hollywood, mutta nekin mainitaan vain ohimennen ja ne edustavat et\u00e4isyytt\u00e4 ja v\u00e4limatkaa.<\/p>\n

Nimett\u00f6myys tekee henkil\u00f6ist\u00e4 ja paikoista varjomaisia ja h\u00e4ilyvi\u00e4, mutta se ei tarkoita, ett\u00e4 romaani ty\u00f6nt\u00e4isi lukijaa pois luotaan. P\u00e4invastoin, Replika<\/em> kutsuu uppoutumaan maailmaansa, kuten hyvill\u00e4 romaaneilla on tapana. Uppoutuminen ei tapahdu juoneen tai henkil\u00f6kuvaukseen el\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 vaan antautumalla kielen ja kerronnan viet\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

Vuolan runoilijatausta n\u00e4kyy jokaisella rivill\u00e4, ilmaisu on viimeist\u00e4 piirtoa my\u00f6ten hiottua, rytmitys ja toistot kohdallaan. Hieman aristelen luonnehtia Replikaa<\/em> lyyriseksi proosaksi, koska se synnytt\u00e4\u00e4\u00a0ennakkoluulon ylen m\u00e4\u00e4rin kohosteisesta kielest\u00e4. Vuolan virkkeet ovat kauniita kuin korut, mutta ne louhivat syv\u00e4lt\u00e4 my\u00f6s ihmissielun y\u00f6puolta. Jos on kauneutta, on oltava my\u00f6s kauheutta. Jos on valoa ja kirkkautta, on oltava my\u00f6s varjoja ja pimeytt\u00e4.<\/p>\n

Viilt\u00e4vyytt\u00e4 romaaniin tuo menetysten raskauttama min\u00e4kertoja, joka kaipaa ensin kuvitteellista is\u00e4\u00e4 ja sitten todellista \u00e4iti\u00e4\u00e4n. Lopulta h\u00e4n kadottaa osan omasta ruumiistaan.<\/p>\n

Pysyvyytt\u00e4 edustaa konkreettinen maailma, esineet. Niihin Replika<\/em> kiinnitt\u00e4\u00e4 yht\u00e4 suurta huomiota kuin ranskalaisen uuden romaanin edustajat:<\/p>\n

Esineiden luetteleminen rauhoittaa, esineiden nime\u00e4minen lohduttaa minua, joka ainoa kerta. Milloin tahansa taivas voi romahtaa ja meri nielaista tai maa pett\u00e4\u00e4 jalkojemme alta, mutta tavarat pysyv\u00e4t luona: koko el\u00e4m\u00e4mme on el\u00e4m\u00e4\u00e4 niiden rinnalla.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Replikan<\/em> kaltainen kerronnallisesti kunnianhimoinen romaani saa helposti “vaikean kirjan” maineen, mutta en pid\u00e4 sit\u00e4 vaikeana. Ei sen lukeminen vaadi muuta kuin avointa mielt\u00e4 ja halua nauttia kielest\u00e4.<\/p>\n

Muutama asia Replikassa<\/em> her\u00e4tti pohdintaa, joten esitin kysymykseni\u00a0kirjailijalle. Sinikka Vuola antoi luvan julkaista vastaukset\u00a0t\u00e4ss\u00e4 blogissa.<\/p>\n

KYSMYKSET<\/p>\n

Replika<\/em> poikkeaa valtavirtaromaaneista, eik\u00e4 sit\u00e4 ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n helppo sijoittaa mihink\u00e4\u00e4n valmiiseen taideproosan lokeroon. Mink\u00e4laiset esikuvat vaikuttivat sinuun Replikaa<\/em> kirjoittaessasi?<\/p>\n

Replikalla ei ole mit\u00e4\u00e4n suoraa esikuvaa. Olen ty\u00f6vaiheessa \u201dmanannut\u201d sen maailman v\u00e4hitellen itseeni erilaisina mielikuvina ja muusta taiteesta, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 musiikista, lainaamillani ideoilla. Kuuntelin t\u00e4t\u00e4 teosta varten erityisen paljon n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle s\u00e4velletty\u00e4 musiikkia sek\u00e4 barokkimusiikin muunnelmasarjoja. Tiesin alusta asti, ett\u00e4 haluan kirjoittaa fragmenttien kautta v\u00e4hitellen hahmottuvan kokonaisuuden sek\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 musiikille tyypillisi\u00e4 tekniikoita, kuten toistoa ja variaatiota, romaanimuodon luomiseen. En tied\u00e4, onko t\u00e4llaisia romaaneja entuudestaan olemassa, mutta t\u00e4m\u00e4 oli minun ehdotukseni romaaniksi.<\/em><\/p>\n

Miten kuvailisit suhdettasi kieleen prosaistina ja proosan lukijana?<\/p>\n

Kirjallisuus on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kielt\u00e4 \u2013 t\u00e4m\u00e4h\u00e4n on itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4. Nykysuomen sanakirja on t\u00e4rkein ty\u00f6v\u00e4lineeni aina, kun kirjoitan: tarkistan lauseet moneen kertaan ja haen asiayhteyteen sopivinta, ilmaisuvoimaisinta synonyymia. Omaa suhdettani kieleen voisin luonnehtia fyysiseksi: mietin jatkuvasti, mit\u00e4 kieli mahdollistaa, mit\u00e4 kieli ehdottaa, ja yksitt\u00e4iset sanat ja etenkin odottamattomat sanaparit her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t minussa rajuja mielikuvia, jotka usuttavat kirjalliseen ty\u00f6h\u00f6n. Perkaan ja meditoin lauseita, se on er\u00e4\u00e4nlainen transsi.<\/em><\/p>\n

Jokainen kirjani on l\u00e4htenyt liikkeelle \u201dvoimalauseista\u201d, jotka ovat synnytt\u00e4neet ymp\u00e4rilleen koko muun teoksen. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 olen sek\u00e4 proosan lukijana ett\u00e4 kirjoittajana Kunderan romaaniteorian perillinen: n\u00e4en, ett\u00e4 jokaisen romaanin sis\u00e4ll\u00e4 on muutama suuri ydinlause, kunkin teoksen nimenomainen tutkimusongelma, ja nuo lauseet pakottavat kirjoittamaan ja lukemaan kyseisen teoksen.<\/em><\/p>\n

Proosan lukijana olen k\u00e4rsim\u00e4t\u00f6n. Yhdentekev\u00e4 kieli ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t lauseet saavat minut toisinaan l\u00e4hes raivon partaalle. Mutta vastaavasti kieli, joka yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 minut, joka suistaa minut vieraalle raiteelle, vaikuttaa minuun innostavasti ja hurjasti. Muistan ulkoa melkoisen m\u00e4\u00e4r\u00e4n muiden kirjoittamia niin t\u00e4sm\u00e4llisi\u00e4, kirkkaita ja vavahduttavia lauseita, ett\u00e4 niiden t\u00e4ydellisyys liikuttaa minua yh\u00e4 uudestaan. Ne riist\u00e4v\u00e4t minulta k\u00e4sityksen ajasta ja muista rajoitteista. Ne my\u00f6s tankkaavat minuun jatkuvaa uskoa ja toivoa ja muistuttavat, miksi min\u00e4kin t\u00e4t\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 haluan tehd\u00e4.<\/em><\/p>\n

Et kirjoita perinteist\u00e4 psykologisen realismin mukaista henkil\u00f6kuvausta, mink\u00e4lainen suhde sinulla on Replikan<\/em> hahmoihin?<\/p>\n

Replikan henkil\u00f6t ovat arkkityyppisi\u00e4, anonyymeja hahmoja, jotka ovat osa teoksen tarkasti artikuloitua maailmaa \u2013 tarkoitan, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n heit\u00e4 teoksen surrealistisen tunnelman osatekij\u00f6in\u00e4. En koe tarvetta samastua muiden keksimiin henkil\u00f6hahmoihin, enk\u00e4 erityisesti halua, ett\u00e4 minun fiktiivisiin hahmoihini samastuttaisiin. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n puhe samastuttavista, saati \u201duskottavista\u201d, henkil\u00f6hahmoista j\u00e4\u00e4 minulle aika et\u00e4iseksi. Romaanitaiteessa minua kiinnostaa eniten kertoja \u2013 sek\u00e4 kirjoittajana ett\u00e4 lukijana. On tavallaan onnetonta, ett\u00e4 tuon puhtaasti narratologisen konstruktion nimi sattuu olemaan \u201dkertoja\u201d, koska kyseinen sana voi johdattaa ajatukset ihmiseen. Mutta kertoja, vaikka olisikin teoksen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, kuten Replikassa, on aina narratologinen apparaatti tekij\u00e4n ja lukijan v\u00e4liss\u00e4. Juuri kertojafunktion tutkiminen on minulle motivaatio kirjoittaa uusi teos.<\/em><\/p>\n

Replikan<\/em> omakielist\u00e4 maailmaa puhkovat v\u00e4lill\u00e4 s\u00e4r\u00e4hdysten saattelemat irtolauseet, jotka ovat kuin suoraan poliittisesta nykytodellisuudestamme: ne puhuvat talouskasvusta, ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4, velkaantumisesta. Mik\u00e4 rooli n\u00e4ill\u00e4 puhkovilla efekteill\u00e4 on?<\/p>\n

Koska Replikassa on varsin paljon kyse siit\u00e4, miten kertoja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n subjektiivisia tulkintoja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 todellisuudesta, tarvitsin surrealismin vastapainoksi materiaalia, joka t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 viittaisi yleisemp\u00e4\u00e4n, julkiseen maailmaan, joka peittyy teosta dominoivan yksityisen maailman alle. Er\u00e4\u00e4n valtion paljon uutisoitu talous- ja muu tilanne tarjosi idean tarvitsemaani materiaaliin. Replikassa esineet on voimakkaasti personifioitu ja ne v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s puhuvat, joten oli luontevaa kirjoittaa mukaan radio kertomaan s\u00e4r\u00e4htelev\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4 julkisemman maailman kaoottisista oloista.<\/em><\/p>\n

Romaanissa toistuvat lauseet, joissa haikaillaan “oikeiden asioiden” per\u00e4\u00e4n. Replika tarkoittaa kopiota, ja kopion ajatus on l\u00e4sn\u00e4 niin filosofisella kuin symbolisella tasolla sek\u00e4 johtomotiiveina. Miten n\u00e4m\u00e4 teemat tulivat romaanisi ytimeen?<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kysymys on niin intiimi ja t\u00e4rke\u00e4 ja osuu oman el\u00e4m\u00e4nfilosofiani juureen niin suoraan, etten osaa oikein antaa muuta vastausta kuin sen, mink\u00e4 olen Replikan muodossa yritt\u00e4nyt sanoiksi pukea.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Romaanin maailma syntyy kielest\u00e4. Sinikka Vuolan Replikan kohdalla se ei ole pelkk\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":2,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/10\/replika.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1723"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1723"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1723\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1836,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1723\/revisions\/1836"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1723"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1723"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1723"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}