{"id":1748,"date":"2016-11-13T13:46:18","date_gmt":"2016-11-13T11:46:18","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1748"},"modified":"2018-02-28T09:25:10","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:10","slug":"miesten-hulluudesta-ja-naisten-viisaudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/miesten-hulluudesta-ja-naisten-viisaudesta\/","title":{"rendered":"Miesten hulluudesta ja naisten viisaudesta"},"content":{"rendered":"

\"raittilan-linja\"<\/a><\/p>\n

Toisinaan ihmettelen\u00a0kirjavuoden aikana ylistettyj\u00e4 ja palkittuja kirjoja. Mit\u00e4 ihmiset niiss\u00e4 n\u00e4kev\u00e4t? Onko\u00a0minulta j\u00e4\u00e4nyt jotain t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomaamatta?<\/p>\n

Er\u00e4s ihmetyst\u00e4 her\u00e4tt\u00e4nyt oli Hannu Raittilan Terminaali<\/em>, joka 2013 ker\u00e4si kriitikoiden kiitokset, p\u00e4\u00e4si Finlandia-ehdokkaaksi ja sai Runeberg-palkinnon. Min\u00e4 petyin Terminaalin<\/em> pahasti, se oli j\u00e4ykk\u00e4 ja puiseva, ei l\u00e4hell\u00e4k\u00e4\u00e4n Raittilan parhaita romaaneja Pamisoksen purkausta<\/em> ja Atlantista<\/em>.<\/p>\n

Erityisesti Terminaalissa<\/em> s\u00e4r\u00e4htiv\u00e4t ne jaksot, joissa kuvataan kahden tyt\u00f6n seikkailuja lentokentill\u00e4. Muistin Raittilan sanoneen, ett\u00e4 h\u00e4n ei halua kirjoittaa omaa lausettaan, vaan toisten lauseita ja ett\u00e4 h\u00e4nen kirjallinen luontonsa on er\u00e4\u00e4nlaista matkijalinnun luontoa.<\/p>\n

Terminaalin<\/em> tytt\u00f6jen, kuten my\u00f6s monien\u00a0muiden Raittilan naispuolisten hahmojen, esimerkiksi Canal Granden<\/em> Tuulin, \u00e4\u00e4net tuntuvat nimenomaan matkituilta, eiv\u00e4t el\u00e4ytyvilt\u00e4. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4inen ajatukseni on, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kirjailijaset\u00e4 menee naisen tai tyt\u00f6n nahkoihin, kirjoittaa heid\u00e4n lauseillaan ja on mieliss\u00e4\u00e4n, kun osaa tehd\u00e4 sen niin hyvin.<\/p>\n

Uskoisin Raittilan naishahmoihin enemm\u00e4n, jos ne olisi kirjoitettu v\u00e4hemm\u00e4n \u201duskollisesti\u201d kirjailijan k\u00e4sitykselle siit\u00e4, mit\u00e4 naiset ovat, miten he puhuvat ja miten he toimivat. Raittila matkii heit\u00e4 (tai siis omaa ideaansa heist\u00e4) liian taitavasti vakuuttaakseen minut. Suoritus on liian \u201dt\u00e4ydellinen\u201d ollakseen \u201duskottava\u201d. Sen seurauksena\u00a0Raittilan naishahmot tuntuvat useimmiten vain ja ainoastaan silt\u00e4, mit\u00e4 ne oikeasti ovatkin: mustetahroilta paperilla, tietynlaisen dokumentaristisen romaani-idean mukaan kirjallistetuilta nimilapuilta.<\/p>\n

Raittilan\u00a0romaanien tunne\u00e4lyiset, arjessa p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t naiset ovat antiteesej\u00e4 ja varjo-olentoja romaanien\u00a0putkiaivoisille, koneenrakennusopin mukaan maailmaa tarkasteleville miesp\u00e4\u00e4henkil\u00f6ille.<\/p>\n

Kun Raittila Terminaalia<\/em> kirjoittaessaan kertoi, ett\u00e4 h\u00e4nen seuraavan romaaninsa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6in\u00e4 on kaksi tytt\u00f6\u00e4, Katja Kettu kivahti: \u201dSit\u00e4h\u00e4n sie et saatana tee! Sulla ei oo mink\u00e4\u00e4nn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 oikeutta!\u201d<\/p>\n

Raittila sisuuntui ja ajatteli \u201dn\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 n\u00e4rhen munat\u201d. Anekdootti sis\u00e4ltyy Antti Arnkilin uudessa esseekirjassa\u00a0Raittilan linja<\/em>\u00a0julkaistuun kirjailijahaastatteluun.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Tietenkin Raittilalla on oikeus laittaa romaaneihinsa naisia ja tytt\u00f6j\u00e4. Eri asia on, miten h\u00e4n siin\u00e4 onnistuu. Minun mielest\u00e4ni ei kovinkaan hyvin.<\/p>\n

Arnkil on kirjoittanut Raittilan linjan<\/em> tilausty\u00f6n\u00e4 sopivasti kirjailijan 60-vuotisjuhlien yhteyteen. Kyse ei kuitenkaan ole juhlakirjasta, vaan painokkaasta kirjallisuusesseistiikasta. Tekstist\u00e4 huokuu Arnkilin arvostus Raittilan tuotantoa kohtaan, mutta my\u00f6t\u00e4mielisyys ei est\u00e4 kriittisi\u00e4 huomioita.<\/p>\n

Terminaalista<\/em> Arnkil tuntuu olevan kanssani samoilla linjoilla. H\u00e4n huomauttaa, ett\u00e4 sen sivuilla tiuhaan toistuva luennointi uhkaa monin paikoin pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tarinan liikkeen:<\/p>\n

Kursailematta Wikipediasta ja muista l\u00e4hteist\u00e4 ammennettu taustatieto, jota romaanissa monin fiktiivisin suin annostellaan lukijalle, tukkii kerrontaa, joka Raittilan parhaissa tarinoissa pysyy ilmavana.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Naishahmoista Arnkilill\u00e4kin riitt\u00e4\u00e4 sanottavaa, eik\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4isi suuremmin vastustavan tulkintaa, jonka mukaan ne on kirjoitettu\u00a0pikemminkin mieshahmojen vastakappaleiksi, ei-miehiksi, kuin itsen\u00e4isiksi toimijoiksi. Raittilan romaanit monistavat Antti Tuurin Pohjanmaassa<\/em>\u00a0esiintyv\u00e4\u00e4 ajatusta siit\u00e4, ett\u00e4 naisissa asuu hyvyys ja viisaus, mutta miehiss\u00e4 hulluus.<\/p>\n

Raittila itse my\u00f6nt\u00e4\u00e4 Raittilan linjan<\/em> kirjailijahaastattelussa, ett\u00e4 h\u00e4nen naishenkil\u00f6ns\u00e4 ovat viisaampia ja realistisempia kuin miehet. H\u00e4n my\u00f6s tunnustaa harmitelleensa leimautumistaan korostuneen maskuliiniseksi kirjailijaksi: \u201dM\u00e4h\u00e4n pilkkaan miehi\u00e4 ja ylist\u00e4n naisia.\u201d<\/p>\n

Kuvauksen yksipuolisuutta ei kuitenkaan poista se, ett\u00e4 naiset esitet\u00e4\u00e4n positiivisessa valossa. On rajoittunutta, mekanistista ja el\u00e4m\u00e4lle vierasta liitt\u00e4\u00e4 ihmisiin viisaus ja hyvyys sill\u00e4 perusteella, mit\u00e4 sukupuolta he edustavat.<\/p>\n

Miehetk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t ole Raittilan tuotannossa\u00a0kovin moniulotteisia, mutta heid\u00e4n hahmoissaan on paljon enemm\u00e4n s\u00e4vyj\u00e4 ja vaihtelevuutta. Sen vuoksi Raittila on kiinnostavampi maskuliinisten myyttien purkajana kuin feminiinisen viisauden ylist\u00e4j\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Arnkil huomauttaa t\u00e4ysin perustellusti, ett\u00e4 Raittilan fiktio edustaa \u00e4ij\u00e4proosan p\u00e4ivitetty\u00e4 versiota, eik\u00e4 vaadi lukijaa kiinnittym\u00e4\u00e4n kliseisimp\u00e4\u00e4n maskuliiniseen maailmankuvaan. Raittilan\u00a0insin\u00f6\u00f6reihin ja muihin toiminnan miehiin sis\u00e4ltyy itsereflektiivisi\u00e4 ja itseironisia elementtej\u00e4, ja ne murentavat pohjaa perinteisilt\u00e4 miehisilt\u00e4 ihanteilta. Raittilan mieshahmojen sankaruus ei voi koskaan olla aitoa, se on aina traagista tai koomista.<\/p>\n

Sukupuoliroolien n\u00e4k\u00f6kulmasta luettuna Raittilan teokset ovat sek\u00e4 pitk\u00e4n suomalaisen proosatradition kriittist\u00e4 tarkastelua ja uudelleentulkintaa ett\u00e4 sen jatkamista toisin keinoin. Siin\u00e4 mieless\u00e4 viittausten leikki ja karnevalismi kytkev\u00e4t Raittilan suomalaisen proosan m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyyn miesvaltaiseen linjaan, samaan traditioon teoksia paaluttaa my\u00f6s n\u00e4kemys naisista el\u00e4m\u00e4n vaalijoina ja miehisen h\u00f6lm\u00f6ilyn viisaina sivustakatsojina.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Olen Arnkilin kanssa varsin pitk\u00e4lle samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 Raittilan tuotannossa on ansiokkainta: harvat suomalaiset 2000-luvun romaanit ovat onnistuneet erittelem\u00e4\u00e4n j\u00e4lkimodernin ja j\u00e4lkiteollisen ajan ilmi\u00f6it\u00e4 niin moniulotteisesti kuin Pamisoksen purkaus<\/em> ja Atlantis<\/em>. Niit\u00e4 lukiessa en voi olla ihmettelem\u00e4tt\u00e4 Raittilan my\u00f6hemmin esitt\u00e4mi\u00e4 t\u00e4ysin l\u00f6ylynly\u00f6mi\u00e4 ajatuksia romaaneista massaviihteen monumentteina (Arnkil ohittaa n\u00e4m\u00e4 hourailut toteamalla hienovaraisesti, ettei niit\u00e4 kannata ruotia perusteellisesti).<\/p>\n

Molemmat romaanit j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4h\u00e4lle myynnille, koska n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t kaiketi liian monimutkaisina keskivertolukijoille. Er\u00e4s lukija palautti Atlantiksen<\/em> kirjailijalle postipakettina ja haukkui sit\u00e4 “lukukelvottomaksi.”<\/p>\n

Minulle Pamisoksen purkaus<\/em> ja Atlantis<\/em> eiv\u00e4t edusta kokeellisuuteensa tukehtuvaa marginaaliproosaa. P\u00e4invastoin. Ne hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t nyky\u00e4\u00e4n varsin yleisi\u00e4\u00a0kerronnan keinoja n\u00e4k\u00f6kulmatekniikasta ja ep\u00e4luotettavista kertojista aikatasojen ja perspektiivien vaihdoksiin. Kiinnostaviksi Pamisoksen purkaus<\/em> ja Atlantis<\/em> nousevat toteuttaessaan perinteist\u00e4 1800-lukulaista romaanin ydintarkoitusta eli kuvatessaan arvojen muutosta yhteiskunnan tasolla.<\/p>\n

Esseisteill\u00e4 on taipumusta kirjoittaa k\u00e4sittelemist\u00e4\u00e4n kirjailijoista omien esteettisten mieltymystens\u00e4 l\u00e4vitse. Kun Veijo Meri k\u00e4sittelee Gogolia, h\u00e4n puhuu yht\u00e4 paljon Veijo Merest\u00e4 kuin Gogolista. Tai kun Hannu Raittila k\u00e4sittelee Linnaa, h\u00e4n puhuu yht\u00e4 paljon Hannu Raittilasta kuin Linnasta.<\/p>\n

Samaa tendenssi\u00e4 aistin Raittilan linjasta<\/em>. Arnkilin tekstist\u00e4 paistaa h\u00e4nen viehtymyksens\u00e4 esseistisi\u00e4 elementtej\u00e4 korostavaan \u201dromaanin j\u00e4lkeiseen romaaniin.\u201d H\u00e4n kirjoittaa my\u00f6t\u00e4karvaan Reality Hungerin<\/em> tekij\u00e4n David Shieldsin ajatuksista. Shieldsin mukaan psykologisen realismin ideaa jatkava perinteinen romaani on k\u00e4ytt\u00e4nyt mahdollisuutensa loppuun ja jalostettu hengilt\u00e4.<\/p>\n

Raittilan romaanit toteuttavat Arnkilin mielest\u00e4 parhaimmillaan shieldsil\u00e4ist\u00e4 manifestia, onhan niiss\u00e4 esseem\u00e4isi\u00e4 ajatusr\u00f6nsyj\u00e4, kulttuurikritiikki\u00e4 ja historianfilosofiaa, jotka n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n monista suunnista peilisalimaisesti. Niin vahva tarinankertoja kuin Raittila onkin, Arnkiliin vetoaa h\u00e4nen romaaneissaan ennen kaikkea esseem\u00e4inen ajatusten ja tietoisuuden luotaaminen, viisauden etsint\u00e4. Omalta kohdaltani voin sanoa samaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Toisinaan ihmettelen\u00a0kirjavuoden aikana ylistettyj\u00e4 ja palkittuja kirjoja. Mit\u00e4 ihmiset niiss\u00e4 n\u00e4kev\u00e4t? Onko\u00a0minulta…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2016\/11\/raittilan-linja.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1748"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1748"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1748\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1834,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1748\/revisions\/1834"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1748"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1748"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1748"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}