{"id":176,"date":"2012-04-06T20:40:00","date_gmt":"2012-04-06T18:40:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/ihmemies-otzi\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:22","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:22","slug":"ihmemies-otzi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/ihmemies-otzi\/","title":{"rendered":"Ihmemies \u00d6tzi"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Olen ollut aina huono runojen lukija. Viel\u00e4 huonompi olen keskustelemaan runoista. <\/p>\n

Se lienee prosaistin syntym\u00e4heikkoutta. Zadie Smith kertoo esseess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 David Foster Wallace listasi er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kirjeess\u00e4 ison liudan mielikirjailijoitaan ja joukossa oli vain yksi runoilija, Philip Larkin. Min\u00e4kin tykk\u00e4\u00e4n Larkinin runoista, enk\u00e4 voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 etteik\u00f6 h\u00e4nen persoonassaankin olisi jotain synk\u00e4ll\u00e4 tavalla kiehtovaa, Larkinhan oli pahimmanlaatuinen pornoaddikti ja oikeistoj\u00e4\u00e4r\u00e4.<\/p>\n

No, ei minun pit\u00e4nyt Larkinista kirjoittaa enk\u00e4 t\u00e4m\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 kirjoitakaan. Palaan siihen, mist\u00e4 aloitin eli huonouteeni keskustella runoista. Er\u00e4s niist\u00e4 asioista, jotka pelastivat nuoruuteni oli Paavo Haavikon lyriikka. Se merkitsi minulle enemm\u00e4n kuin The Smithsin musiikki, mik\u00e4 on paljon sanottu, paljon enemm\u00e4n kuin osaatte kuvitellakaan. Mutta niin t\u00e4rkeit\u00e4 kuin Haavikon runot minulle olivatkin, kiusaannuin omasta avuttomuudestani niiden edess\u00e4. En osannut kielellist\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kokemusta, joka minulle syntyi lukiessani Talvipalatsia<\/em> tai Puut, kaikki heid\u00e4n vihreytens\u00e4<\/em> -kokoelmaa. Kokemukseni ei ollut pelkk\u00e4\u00e4 \u00e4lyllist\u00e4 tai esteettist\u00e4 stimulaatiota, se oli my\u00f6s v\u00e4rin\u00e4\u00e4 poskip\u00e4iss\u00e4, nipistely\u00e4 vatsanpohjassa, kutinaa iholla. Ei sit\u00e4 saanut sanoiksi, ei mill\u00e4\u00e4n. Tunsin itseni nuijaksi aina kun piti selitt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 Haavikon runoissa vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4. Opettelin joukon vakiofraaseja, joita toistelin ja varioin. Se ei ollut runoudesta puhumista vaan runoudesta puhumisen esitt\u00e4mist\u00e4. Yritin antaa itsest\u00e4ni \u00e4lykk\u00e4\u00e4n ja analyyttisen vaikutelman.<\/p>\n

Vaikka minulta l\u00e4hestulkoon puuttuukin kyky keskustella runoista, en ep\u00e4ile etteik\u00f6 joillakin ihmisill\u00e4 t\u00e4llaista kyky\u00e4 olisi. Olen tavannutkin monia sellaisia. He osaavat ilmaista hyvinkin t\u00e4sm\u00e4llisesti, mit\u00e4 tunsivat lukiessaan Tua Forsstr\u00f6mi\u00e4, Saila Susiluotoa tai Juhana V\u00e4h\u00e4st\u00e4. Joskus heit\u00e4 kuunnellessani olen jopa tajunnut, ett\u00e4 minusta tuntui ihan samalta. Toki t\u00e4llaiset runopuheeseen kykenev\u00e4t sielut muistavat aina t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 runoissa on ja kuuluukin olla jotain selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja sammumatonta. Uuden runouden p\u00e4\u00e4ideologilla Maaria P\u00e4\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 lienee runopuheen lahja (tai mist\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, olen vain lukenut h\u00e4nen tekstej\u00e4\u00e4n ja tekstit eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kerro kirjoittajastaan mit\u00e4\u00e4n). Tuoreessa Parnassossa P\u00e4\u00e4j\u00e4rvi kirjoittaa Lassi Hyv\u00e4risen kokoelmasta Keisarin tie, <\/em>ett\u00e4 “parhaassa tapauksessa se nytk\u00e4ytt\u00e4\u00e4 liikkeelle jotain — en tied\u00e4 mit\u00e4.” Tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 ja oikealta, ettei P\u00e4\u00e4j\u00e4rvi tied\u00e4. Sit\u00e4 haluaisi uskoa kaikkea hyv\u00e4\u00e4 ihmisest\u00e4, joka tunnustaa tuollaisen asian Parnasson arvostelussa.<\/p>\n

Huomaan nyt kirjoittaneeni pitk\u00e4n — kohtuuttoman pitk\u00e4n — johdannon merkint\u00e4\u00e4n, jossa tarkoitukseni oli k\u00e4sitell\u00e4 Vesa Haapalan uutta runokokoelmaa Kuka ampui \u00d6tzin?<\/em> Tai ei se edes ole pelkk\u00e4 runokokoelma, koska siin\u00e4 on lyriikan lis\u00e4ksi my\u00f6s proosaa, proosarunoa, aforismia ja varmaan viel\u00e4 jotain muutakin, ei kuitenkaan esseistiikkaa. Haapalan teokseen p\u00e4tee sama mit\u00e4 P\u00e4\u00e4j\u00e4rvi kirjoittaa Lassi Hyv\u00e4risen teoksesta: se(kin) voisi olla “synteesi Suomessa viime vuosina kirjoitetusta monenlaisesta lyriikasta” tai ainakin er\u00e4s ehdotus synteesiksi. Viime vuosien t\u00e4rkeimm\u00e4t suomalaiset kokoelmat ovat tuhteja niin tekstimassansa kuin tekstuaalisen rekisterins\u00e4 puolesta. Samanlainen runsaus, joka luonnehtii Harry Salmenniemen Texas, saksia<\/em> tai Teemu Mannisen Futuramaa<\/em> luonnehtii my\u00f6s \u00d6tzi\u00e4. <\/em>Salmenniemen uusin teos Runoj\u00e4<\/em> on pienemm\u00e4n mittakaavan tuotos, j\u00e4nn\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 tekeek\u00f6 Haapalakin seuraavaksi sellaisen vai jatkaako maksimalismin tiell\u00e4 — kuinka pitk\u00e4lle sill\u00e4 tiell\u00e4 voi runoilija kulkea?<\/p>\n

Koska olen siis huono keskustelemaan runoista, en yrit\u00e4 kattavaa analyysi\u00e4 \u00d6tzin<\/em> poetiikasta tai poetiikoista. Sen tekev\u00e4t varmasti muut, koska kyseess\u00e4 on merkkiteos suomalaisessa nykyrunoudessa. Itse olen viett\u00e4nyt \u00d6tzin<\/em> parissa aikaa runsaat kaksi viikkoa, lukenut sit\u00e4 pitkin\u00e4 ja lyhyin\u00e4 jaksoina, lineaarisesti ja ep\u00e4lineaarisesti, systemaattisesti ja ep\u00e4systemaattisesti. Kun menen l\u00e4hip\u00e4ivin\u00e4 pesett\u00e4m\u00e4\u00e4n autoni, aion ottaa \u00d6tzin<\/em> mukaan, koska tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 ajatukselta lukea sit\u00e4 suljetussa tilassa pesurobotin pauhatessa. \u00d6tzi\u00e4<\/em> lukiessa mieless\u00e4ni on v\u00e4l\u00e4hdellyt koko henkil\u00f6kohtainen runonlukemisen historiani. Eritysesti aloin muistella sit\u00e4, milt\u00e4 tuntui tutustua Haavikon ja Saarikosken j\u00e4lkeen Arto Melleriin, jonka runot olivat v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4\u00e4n popkulttuurin ikoneja. Pekka Tarkka puhui Mellerin “vire\u00e4st\u00e4 kulttuuritietoisuudesta”, mutta en ole varma tarkoittiko h\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 Mellerin runoissa antiikin sankarit ja Mustanaamio l\u00e4iskiv\u00e4t yl\u00e4viitosia. Haapalan teksteiss\u00e4 vilahtelee popkulttuurin ikoneita mutta my\u00f6s niin sanottuja pintajulkkiksia, jollaiseksi voitaneen laskea my\u00f6s Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa. Siin\u00e4 miss\u00e4 Mellerin suhde Mustanaamioon oli romanttinen, Haapalan (tai kuka Haapalan teksteiss\u00e4 milloinkin puhuu) suhde Seiskasta tuttuihin tyrkkyihin on l\u00e4hinn\u00e4 ironinen. \u00d6tzin<\/em> kuvasto on er\u00e4\u00e4nlainen l\u00e4ntisen kulttuurin rauniomaisema, jossa pyh\u00e4 ja profaani, ylh\u00e4inen ja alhainen, kaunis ja kuvottava ovat samaa sekamelskaa ja jonka keskell\u00e4 hedonistinen kulutuskulttuuri rehottaa kuin horsma. Jos Melleri oli huonoimmissa kokoelmissaan raju j\u00e4tk\u00e4, joka kirjoitti sovinnaista lyriikkaa, niin Haapalasta voi sanoa, ett\u00e4 h\u00e4nen poetiikkansa ei kiedo rauniomaisemiaan tyylitellyn ilmaviksi runos\u00e4keiksi. Teksti repe\u00e4\u00e4 moniin suuntiin, se osaa olla iloittelevaa, paisuttelevaa, rienavaa, groteskia, tekolyyrist\u00e4 ja alatyylist\u00e4kin. Viimeisill\u00e4 sivuilla ollaan kauppakeskus Jumbossa ja konsumerismin tavarataivas suodattuu ry\u00f6ppyin\u00e4 tekstin puhujan tajunnan l\u00e4pi. T\u00e4ss\u00e4 lopetustekstiss\u00e4 on myrkyllisyytt\u00e4, ehk\u00e4 karnevalistisuuttakin, mutta perimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n siit\u00e4 v\u00e4littyy m\u00e4\u00e4rittym\u00e4t\u00f6n alakulo. T\u00e4h\u00e4nk\u00f6 on tultu? Ja mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen? Vain t\u00e4t\u00e4 samaako uudestaan? <\/p>\n

Haapalan teos siis piirt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n kaaren kivikauden j\u00e4\u00e4miehest\u00e4 \u00d6tzist\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n kuluttajaihmiseen, jonka mielenmaisemassa viist\u00e4v\u00e4t tuotteistetut ihmiset ja tuotteistetut tavarat. Teoksen nimi Kuka ampui \u00d6tzin?<\/em> on askarruttanut minua melkein yht\u00e4 paljon kuin itse tekstit. J\u00e4\u00e4mies \u00d6tzi on kai jonkinlainen l\u00e4ntisen kulttuurin alkukuva tai alkumyytti. Oikeasti h\u00e4nen nimens\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut \u00d6tzi, sen nimen olemme h\u00e4nelle antaneet me, nykyajan ihmiset. Tied\u00e4mme ett\u00e4 h\u00e4n kuoli saatuaan nuolen kylkeens\u00e4, mutta sit\u00e4 emme tied\u00e4 kuka tuon nuolen ampui. “Kuka ampui \u00d6tzin?” on kysymys, joka sopisi moneen eri kontekstiin. Se voisi olla iltap\u00e4iv\u00e4lehden l\u00f6\u00f6ppi (“Skandaali! Verity\u00f6 Alpeilla!”), rikosromaanin nimi (“X ratkaisee \u00d6tzin murhamysteerin) tai kivikauden ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuvaavan televisiodokumentin otsikko (“N\u00e4in vaarallista oli el\u00e4m\u00e4 muinoin”). Minulle “Kuka ampui \u00d6tzin?” on ennen kaikkea kysymys, johon ei ole vastausta mutta joka askarruttaa silti ja jota pohtiessa on mahdollista oivaltaa kaikenlaista muuta. Oikeastaan koko kirjallinen kulttuuri ja kirjallisuushistoria on t\u00e4llaisten kysymysten pohdiskelua.<\/p>\n

\u00d6tzi<\/em> kulkee mukanani vastedeskin, koska en usko sen tyhjenev\u00e4n muutamaan lukukertaan. Jo kokoelman laaju
\nus tekee sen  sulattelusta pitk\u00e4llisen prosessin: joitakin tekstej\u00e4 olen ehtinyt lueskella useampaan kertaan, joitakin toisia vasta ylimalkaisesti silm\u00e4illyt. Kaikki tekstit eiv\u00e4t luonnollisestikaan tunnu yht\u00e4 onnistuneilta tai kiinnostavilta, mutta voi tietysti olla niinkin ett\u00e4 ne vain vaativat useampia lukukertoja. Joka tapauksessa Haapalan taito sorvata s\u00e4keit\u00e4 ja lauseita, rytimitt\u00e4\u00e4 teksti\u00e4 ja sommitella kielimateriaa on ihailtavan varmaa, t\u00e4m\u00e4 k\u00e4vi selv\u00e4ksi jo ensimm\u00e4isten selailujen aikana.<\/p>\n

Ettei menisi pelk\u00e4ksi kehumiseksi, niin pakko todeta, ett\u00e4 jonkinlainen ongelma \u00d6tzin<\/em> kaltaisten teosten kanssa on niiden “post-everything”-luonne. Oikeastaan mik\u00e4\u00e4n teksti \u00d6tziss\u00e4<\/em> ei tunnu syd\u00e4nverell\u00e4 kirjoitetulta, sellaiselta, joka laittaa haavoittumiselle alttiiksi. Sellaisia siell\u00e4 voi toki olla, mutta valtaosa tekstimassasta on niin vahvasti ironialla kuormitettua, ett\u00e4 jos sinne v\u00e4liin pist\u00e4\u00e4 jotain h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tunteellista perinteisiin lyyrisiin keinoihin nojautuen se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kitschilt\u00e4. <\/p>\n

Lopuksi t\u00e4ytyy viel\u00e4 muistuttaa, ett\u00e4 tekstin lis\u00e4ksi \u00d6tziss\u00e4<\/em> on t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 asemassa Markus Py\u00f6r\u00e4l\u00e4n kuvitus. Se luo teokseen aivan uudenlaisen ulottuvuuden. Pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 minulla riitt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 pohdiskeltavaa ja tutkiskeltavaa tekstin ja kuvituksen yhteyksien hahmottamisessa, mutta jo pelkk\u00e4n\u00e4 katsomiskokemuksena, “silm\u00e4n runoutena”, Py\u00f6r\u00e4l\u00e4n k\u00e4denj\u00e4lki on vakuuttavaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen ollut aina huono runojen lukija. Viel\u00e4 huonompi olen keskustelemaan runoista. Se lienee prosaistin…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":787,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,21],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":5,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/C3-B6tzi.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/C3-B6tzi.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/176"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=176"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/176\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2062,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/176\/revisions\/2062"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/787"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=176"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=176"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=176"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}