{"id":177,"date":"2012-04-01T12:29:00","date_gmt":"2012-04-01T10:29:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/romaanin-totuus-systeemin-valhe\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:23","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:23","slug":"romaanin-totuus-systeemin-valhe","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/romaanin-totuus-systeemin-valhe\/","title":{"rendered":"Romaanin totuus, Systeemin valhe"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Taannoisessa merkinn\u00e4ss\u00e4ni puhuin haamukirjoista<\/a>, eli teoksista, jotka eiv\u00e4t ole koskaan valmistuneet mutta jotka ovat olemassa ideoina, hahmotelmina tai huhupuheina. Er\u00e4s haamukirja on Roland Barthesin romaani Vita Nova. Olisiko h\u00e4n saanut sen valmiiksi, jos ei olisi j\u00e4\u00e4nyt Pariisissa pesulan pakettiauton alle ja menehtynyt? Sit\u00e4 emme saa koskaan tiet\u00e4\u00e4, mutta Barthesin ajatuksia romaanista ja romaanin kirjoittamisesta on mahdollista lukea postuumisti julkaistusta luentomateriaalin pohjalta koostetusta kirjasta La pr\u00e9paration du roman <\/em>(ei ole k\u00e4\u00e4nnetty suomeksi mutta englanninkielinen laitos The Preparation of the Novel<\/em> julkaistiin viime vuonna). <\/p>\n

Barthes pohdiskelee pitk\u00e4\u00e4n ja polveilevasti kirjailijan ty\u00f6n arkisia ongelmia: miten, miss\u00e4 ja milloin kirjoittaa, miten ker\u00e4t\u00e4 materiaalia, miten merkit\u00e4 asioita muistiin. H\u00e4n ryyditt\u00e4\u00e4 pohdintojaan anekdooteilla tunnettujen kirjailijoiden el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Anekdootit tuovat monin tavoin esille sit\u00e4 mit\u00e4 Barthes nimitt\u00e4\u00e4 “egoismiksi, johon Teos kirjailijan pakottaa.” Taustalla pilkist\u00e4\u00e4 i\u00e4nikuinen myytti nerosta, joka vaatii itselleen ymm\u00e4rryst\u00e4, kunnioitusta ja ty\u00f6rauhaa. Barthes kuitenkin haluaa purkaa t\u00e4m\u00e4n myytin. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n kirjailija ei sakralisoikaan itse\u00e4\u00e4n vaan teoksensa, ja antautuu teoksensa palvelukseen k\u00e4\u00e4nnynn\u00e4isen vimmalla. <\/p>\n

On kiintoisaa, kuinka ponnekkaasti Barthes korostaa kirjailijan hahmoa. Vain kymmenisen vuotta ennen La pr\u00e9partion du romanin<\/em> luentoja h\u00e4n oli julistanut tekij\u00e4n kuolemaa ja korostanut, ettei pid\u00e4 lukea teoksia vaan tekstej\u00e4, koska teosl\u00e4ht\u00f6isess\u00e4 lukutavassa kaikki palautetaan kirjailijaan ja h\u00e4nen intentioihinsa, ik\u00e4\u00e4n kuin kirjailija olisi tekstin takana piileksiv\u00e4 is\u00e4hahmo, johon vetoamalla voidaan ly\u00f6d\u00e4 lukkoon tulkinnat ja merkitykset. (Teoskeskeinen lukutapa on edelleenkin voimissaan esimerkiksi sanomalehtikritiikeiss\u00e4, joissa romaaneja pyrit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja arvottamaan “niiden omien l\u00e4ht\u00f6kohtien” eli kirjailijan intention mukaan.) Tekstit kuitenkin el\u00e4v\u00e4t kauemmin kuin kirjailijat. Ei ole varmaa, luetaanko t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n spekulatiivista fiktiota viidenkymmenen vuoden kuluttua spekulatiivisena fiktiona, vaikka se on sellaiseksi kirjoitettu. Jokaista teksti\u00e4 on mahdollista lukea my\u00f6s kirjailijan intentioiden vastaisesti tai niist\u00e4 piittaamatta.<\/p>\n

Sin\u00e4ns\u00e4 siin\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n kummallista, ett\u00e4 Barthes p\u00e4\u00e4tyi palaamaan kirjailijan hahmoon. H\u00e4n yleens\u00e4kin pyrki kumoamaan tai ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sellaiset teoriat ja ajatusmallit, jotka olivat kivettyneet totuuksiksi, silloinkin kun ne pohjautuivat h\u00e4nen omaan tuotantoonsa. La pr\u00e9paration du romanin<\/em> luentojen aikaan 1970-luvun lopulla teesi tekij\u00e4n kuolemasta oli ehtinyt muodostua akateemisissa piireiss\u00e4 sovinnaisajatukseksi, jonka ymp\u00e4rille rakentui itse\u00e4\u00e4n ruokkiva teoreettinen diskurssi.<\/p>\n

Viimeisin\u00e4 vuosinaan Barthesia ajoi pyrkimys kirjoittaa vapaana systeemeist\u00e4 (marxilaisuudesta, strukturalismista, semiologiasta). H\u00e4n halusi antaa vallan mielikuvitukselle ja vapaalle assosioinnille, er\u00e4\u00e4ss\u00e4 haastattelussa h\u00e4n jopa lausui niinkin kerettil\u00e4isen kommentin, ett\u00e4 ei pid\u00e4 kavahtaa ajatusta “representaatiosta”. Vuonna 1975 ilmestynyt muistelmakirja Roland Barthes par Roland Barthes<\/em> voidaan n\u00e4hd\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena omael\u00e4m\u00e4kerrallisena romaanina. Sen alkulehdell\u00e4 neuvotaan lukijoita suhtautumaan kaikkeen mit\u00e4 kirjassa sanotaan kuin se olisi romaanihenkil\u00f6n puhetta. Suomeksikin julkaistu Rakastuneen kielell\u00e4<\/em> taas kartoittaa rakastuneen ihmisen tunnery\u00f6ppyj\u00e4 pikemminkin esseistin mielikuvituksella kuin teoreetikon systemaattisuudella.<\/p>\n

Vita Nova, romaani, joka Barthesilta j\u00e4i kirjoittamatta, olisi kaiketi ollut “uuden el\u00e4m\u00e4n”, systeemeist\u00e4 vapaan assosiatiivisen kirjoittamisen huipennus. Sen perusteella mit\u00e4 siit\u00e4 pystyn La pr\u00e9paration du romanin<\/em> luentojen pohjalta kuvittelemaan, kyseess\u00e4 tuskin olisi ollut kerrontal\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 fiktiota vaan pikemminkin jonkinlainen esseeromaani. Barthesille kirjoittaminen oli verbi, josta puuttuu tekemisen kohde. Toisin sanoen kirjoittamisen ainoa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on kirjoittaminen itse. N\u00e4ist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista olisi vaikea kuvitella Barthesia ty\u00f6st\u00e4m\u00e4ss\u00e4 romaania, jossa ajatukset, havainnot ja kommentaarisuus alistetaan palvelemaan tarkoin m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 rakennetta ja juonta.<\/p>\n

Jos Barthes ei halunnut ruveta viriiliksi tarinaniskij\u00e4ksi, miksi h\u00e4n sitten suunnitteli romaanin kirjoittamista? Siksi ett\u00e4 h\u00e4n halusi vastustaa Systeemi\u00e4 (tai systeemej\u00e4). Kulttuuriamme m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t tekstit, narratiivit ja myytit n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t Barthesille vallan diskursseina, jotka luovat, yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t ja uusintavat yhteiskunnallisia hierarkioita. Viimeisin\u00e4 vuosinaan h\u00e4n uskoi, ett\u00e4 kaunokirjallinen teksti voisi muodostaa vallan diskurssien keskelle vapauden saarekkeen ja horjuttaa valmiiden merkitysten “fasismia”. Ihanteekseen Barthes asetti romaanin, joka ei k\u00e4ske, komenna tai suostuttele vaan puhuttelee lukijaa vailla arroganssia, vailla yl\u00e4statusta. Kun romaani vapautuu Vallan ja Systeemin kielest\u00e4, sen on mahdollista tavoittaa jotain sellaista, mit\u00e4 Barthes kutsui “totuuden hetkiksi” (totaaliseksi merkityksellisyydeksi, johon on mahdotonta lis\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n). Niit\u00e4 h\u00e4n itse tavoitti lukiessaan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsim\u00e4ss\u00e4<\/em>. <\/p>\n

Minulle Barthesin teesit “totuuden hetkist\u00e4” palauttivat mieleen David Shieldsin kirjan Reality Hunger<\/em>, jossa t\u00e4hdennet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n taiteilija ei v\u00e4it\u00e4 olevansa “ep\u00e4realistinen”, vaikka kielt\u00e4isi johdonmukaisesti realismin tyylisuuntana. “Every artistic movement from the beginning of time is an attempt to figure out a way to smuggle more of what artist thinks is reality into the work of art.”<\/em><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 sen, miksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 koetella kaunokirjallisuuden konventioita. Vakiintuneet kirjoittamisen ja kertomisen tavat luovat (aivan kuten Barthesin n\u00e4k\u00f6kulmasta marxismi, strukturalismi tai semiologia) ymp\u00e4rilleen Systeemin, joka alkaa ennen pitk\u00e4\u00e4 tuottaa pikemminkin itsens\u00e4 n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 kuin todellisuuteen mielekk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla pureutuvaa kirjallisuutta. Nykykirjallisuudessa esimerkiksi kovin yleiseksi k\u00e4ynyt n\u00e4k\u00f6kulmatekniikka alkaa olla pikemminkin kirjallista mielikuvitusta kaventava kuin avaratava tapa kuvata maailmaa, mutta kun William Faulkner aikoinaan k\u00e4ytti n\u00e4k\u00f6kulmatekniikkaa romaanissaan Kun tein kuolemaa<\/em>, h\u00e4n onnistui n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n maailman uudella ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla, v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n “totuuden hetki\u00e4”.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Taannoisessa merkinn\u00e4ss\u00e4ni puhuin haamukirjoista, eli teoksista, jotka eiv\u00e4t ole koskaan valmistuneet mutta…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,18],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/177"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=177"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/177\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2063,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/177\/revisions\/2063"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=177"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=177"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=177"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}