{"id":1771,"date":"2017-01-14T13:41:09","date_gmt":"2017-01-14T11:41:09","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1771"},"modified":"2018-02-28T09:25:09","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:09","slug":"enta-jos-knausgard-olisi-nainen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/enta-jos-knausgard-olisi-nainen\/","title":{"rendered":"Ent\u00e4 jos Knausg\u00e5rd olisi nainen?"},"content":{"rendered":"

\"knasu\"<\/a><\/p>\n

Otsikon kysymys on noussut monesti esiin keskusteluissa tuttavieni kanssa.<\/p>\n

Moni heist\u00e4 on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 jos nainen kirjoittaisi yht\u00e4 pitk\u00e4sti ja perusteellisesti perhesuhteistaan\u00a0ja arkisista huolistaan, h\u00e4nt\u00e4 ei otettaisi vakavasti. Puhumattakaan, ett\u00e4 h\u00e4net nostettaisiin kertomakirjallisuuden uudistajaksi.<\/p>\n

V\u00e4itett\u00e4 ei voi tyhjent\u00e4v\u00e4sti todistaa oikeaksi tai v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi.<\/p>\n

Knausg\u00e5rd liittyy siihen nousussa olevaan kirjalliseen virtaukseen, jota nimitet\u00e4\u00e4n milloin autofiktioksi, milloin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kirjoittamiseksi. Sen edustajissa on niin miehi\u00e4 kuin naisia, mutta Knausg\u00e5rd on eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sen keulahahmo.<\/p>\n

Elena Ferranten Napoli-kvartetti on saanut runsaasti ylistyst\u00e4 ja vertautuu maineensa ja huomionsa puolesta Knausg\u00e5rdin Taisteluni<\/em>-sarjaan. On tosin vaikea tiet\u00e4\u00e4, kuinka paljon Ferranten proosassa on autofiktiivisi\u00e4 aineksia. Napoli-kvartetista huokuu niin vahva omakohtaisen l\u00e4sn\u00e4olon tuntu, ett\u00e4 se houkuttaa lukemaan teksti\u00e4 tunnustuksellisena.<\/p>\n

Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 autofiktioon kytkeytyv\u00e4 naiskirjailija Rachel Cusk on saanut ristiriitaisemman vastaanoton. Cuskin kohdalla ovat k\u00e4yneet toteen juuri sellaiset syyt\u00f6kset napan\u00f6yhd\u00e4n kaivelusta, joita tuttavani ovat uumoilleet naispuolisen Knausg\u00e5rdin osaksi kirjallisessa kulttuurissamme.<\/p>\n

Kysymys sukupuolen merkityksest\u00e4 Taisteluni<\/em>-sarjan vastaanotossa\u00a0ei ole vain tuttavapiirini fiksaatio, vaan askarruttaa kirjallisuusihmisi\u00e4 laajemmin. Amerikkalainen toimittaja ja kirjailija Katie Roiphe pohdiskeli muutama vuosi sitten, millaisia reaktioita lukijoissa ja kriitikoissa her\u00e4tt\u00e4isi p\u00e4iv\u00e4kirjamaisia purkauksia lapsiperheen iloista ja suruista kirjoittava Carla Olivia Krauss.<\/p>\n

Roiphe p\u00e4\u00e4tyi samalle kannalle kuin tuttavani: Carla Olivian romaanisarjaa v\u00e4heksyisiv\u00e4t ja pilkkaisivat niin miehet kuin naiset ennen kuin unohtaisivat sen kokonaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Siri Hustvedt jatkaa sukupuolil\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 Knausg\u00e5rd-keskustelua tuoreessa esseekirjassaan A Woman Looking at Men Looking at Women<\/em>. Hustvedtilla on norjalaiset sukujuuret, joten h\u00e4nell\u00e4 on tuntuma siihen henkiseen maisemaan, josta Taisteluni<\/em>-sarja kumpuaa.<\/p>\n

\u201dOlen Knausg\u00e5rdin kirjojen ihailija\u201d, Hustvedt toteaa ennen kuin ryhtyy ruotimaan niit\u00e4 kriittisesti.<\/p>\n

Kun romaanisarjan ensimm\u00e4inen osa ilmestyi Yhdysvalloissa, Hustvedt haastatteli Knausg\u00e5rdia yleis\u00f6tilaisuudessa. Haastattelun loppussa h\u00e4n kysyi, miten on mahdollista ett\u00e4 kuuteen kirjaan ja kolmeen tuhanteen sivuun mahtuu viittaus vain yhteen naispuoliseen kirjailijaan (Julia Kristevaan), vaikka viittauksia miespuolisiin kirjailijoihin on satoja.<\/p>\n

Knausg\u00e5rd kuittasi kysymyksen lyhyesti: \u201dEi vastusta.\u201d<\/p>\n

Aika ei riitt\u00e4nyt t\u00e4sment\u00e4viin kysymyksiin, mutta esseess\u00e4\u00e4n \u201dNo competition\u201d Hustvedt mietiskelee, mist\u00e4 outo\u00a0vastaus kertoo. Syyn\u00e4 ei voi olla se, ett\u00e4 Knausg\u00e5rd pit\u00e4isi kaikkia muita naispuolisia kirjailijoita kuin Julia Kristevaa merkityksett\u00f6min\u00e4. Pikemminkin kyse lienee h\u00e4nen tavastaan hahmottaa kirjallista maailmaa taistelun ja kamppailun kautta. Eli leimallisen maskuliinisesti.<\/p>\n

Hustvedt tuskin liioittelee tulkinnassaan, sill\u00e4 Knausg\u00e5rd antaa sille vastakaikua Taisteluni<\/em>-sarjan kuudennessa osassa. Siin\u00e4 h\u00e4n kirjoittaa suhteestaan muihin (miespuolisiin) kirjailijoihin, ja v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei kadehdi Jonathan Franzenia, koska tiet\u00e4\u00e4 pystyv\u00e4ns\u00e4 kirjoittamaan parempia romaaneja. Peter Handke sit\u00e4 vastoin her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kunnioitusta,\u00a0koska h\u00e4net Knausg\u00e5rd laskee yhdeksi kolmesta t\u00e4rkeimm\u00e4st\u00e4 elossa olevasta kirjailijasta, ellei per\u00e4ti t\u00e4rkeimm\u00e4ksi. Kahden muun nimet j\u00e4\u00e4v\u00e4t mainitsematta.<\/p>\n

Hustvedt huomauttaa, ett\u00e4 Knausg\u00e5rd ei ole ensimm\u00e4inen eik\u00e4 viimeinen prosaistiuros, joka sivuuttaa tai ohittaa naispuoliset kirjailijat, koska he eiv\u00e4t ole vastustajia kilpailussa maineesta ja kunniasta. Naispuoliset kirjailijat asuttavat er\u00e4\u00e4nlaista rinnakkaismaailmaa, jossa julkaistaan toisinaan hienoja teoksia, mutta jotka ovat \u201dvain\u201d naisten kirjoittamia, eiv\u00e4tk\u00e4 siten uhaksi tai haasteeksi.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Hustvedtin mielest\u00e4 Taisteluni<\/em>-sarjan paradokseihin kuuluu se, ett\u00e4 se on kulttuuristen asetustensa osalta \u201dfeminiininen teksti\u201d, vaikka kumpuaa tekij\u00e4ns\u00e4 halusta todistaa viriilisyytt\u00e4\u00e4n maskuliinisten vastustajiensa edess\u00e4.<\/p>\n

Knausg\u00e5rd kirjoittaa sivukaupalla pyykkien pesusta, ruuan laitosta ja lasten hoidosta sek\u00e4 purkaa perhe-el\u00e4m\u00e4n kuormittavien velvollisuuksien synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4 ahdistusta. N\u00e4iden tekstijaksojen ytimess\u00e4 on klassinen \u201doman huoneen\u201d kaipuu.<\/p>\n

Hustvedt kysyy, miten on mahdollista, ett\u00e4 n\u00e4in vahvoin feminiinisin painotuksin kirjoittava Knausg\u00e5rd ei tunnista kirjailijana naisia vertaisikseen, vaan huitaisee heid\u00e4t harmittomaan ja vaarattomaan rinnakkaismaailmaansa.<\/p>\n

Yhden selityksen tarjoaa haastattelu, jonka Knausg\u00e5rd antoi The Guardianille<\/em> joitakin vuosia sitten. Min\u00e4kin ruodin kyseist\u00e4\u00a0haastattelua Onnellisuudesta<\/em>-kokoelmaani sis\u00e4ltyv\u00e4ss\u00e4 Knausg\u00e5rd-esseess\u00e4. Se on paljastava dokumentti.<\/p>\n

Haastattelussa Knausg\u00e5rd kertoo omaksuneensa lapsuudessaan ahtaan k\u00e4sityksen maskuliinisesta identiteetist\u00e4, eik\u00e4 siihen kuulunut tunteiden n\u00e4ytt\u00e4minen tai itkeminen. \u201dEn puhu tunteista, mutta kirjoitan niist\u00e4 paljon. Lukeminen, se on feminiinist\u00e4. Kirjoittaminen, sekin on feminiinist\u00e4. On j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 ajatella niin, todella j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4, mutta en mahda itselleni mit\u00e4\u00e4n\u201d, Knausg\u00e5rd sanoo.<\/p>\n

Kirjoittaessaan \u2013 eli puuhastellessaan feminiinisi\u00e4 juttuja \u2013 Knausg\u00e5rd nousee\u00a0is\u00e4nperint\u00f6n\u00e4 omaksumiaan sukupuolirooleja vastaan ja sallii itselleen synneist\u00e4 raskauttavimman eli itkemisen.<\/p>\n

Taisteluni<\/em>-sarja vilisee jaksoja, joissa Karl Ove yritt\u00e4\u00e4 olla itkem\u00e4tt\u00e4, mutta paljon useammin h\u00e4n antaa kyyneleille periksi. Jos kyynelet tirahtaisivat silloin t\u00e4ll\u00f6in, ne el\u00e4v\u00f6itt\u00e4isiv\u00e4t tarinaa, mutta kun kirjojen sivut ovat suorastaan kyynelten tahrimia, ne saavat ymp\u00e4rilleen uhmaa. Karl Oven on h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4 taistelunsa itkemist\u00e4 vastaan mahdollisimman n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti, koska silloin tappion takaa kajastaa voitto.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on suopea tulkinta Taisteluni<\/em>-sarjan ytimess\u00e4 olevasta kamppailusta sukupuoliroolien puristuksessa.<\/p>\n

 <\/p>\n

***<\/p>\n

 <\/p>\n

Hustvedt huomauttaa, ett\u00e4 Knausg\u00e5rdin vastentahtoisesti sis\u00e4ist\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys kirjoittamisesta feminiinisen\u00e4 puuhasteluna on ristiriidassa\u00a0sen ajatuksen kanssa, ett\u00e4 kirjallinen maailma on miesten v\u00e4list\u00e4 voimainmittel\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Kuinka\u00a0on mahdollista, ett\u00e4 kirjoittaminen ja lukeminen ovat olleet vuosisatoja miesten yksinoikeutena ja ett\u00e4 l\u00e4nsimaisen kirjallisuuden historia on kuolleiden valkoisten miesten valtakunta, jos\u00a0romaanit, novellit ja esseet ovat naisellista h\u00f6mpp\u00e4\u00e4?<\/p>\n

\u201dK\u00e4sitys siit\u00e4, ett\u00e4 kirjoittaminen ja lukeminen ovat feminiinisyyden tahrimaa, on syv\u00e4ll\u00e4 l\u00e4nsimaisessa psyykess\u00e4\u201d, huomauttaa\u00a0Hustvedt.<\/p>\n

Sitke\u00e4n kulttuurisen stereotypian mukaan luonnontieteet ja matematiikka ovat kovia, rationaalisia ja maskuliinisia hengen pyrint\u00f6j\u00e4, kun taas kirjallisuutta ja taidetta luonnehtivat pehmeys, tunteellisuus ja feminiinisyys.<\/p>\n

Taisteluni<\/em>-sarjassa Knausg\u00e5rd onnistuu is\u00e4kapinassaan tarinan tasolla p\u00e4\u00e4st\u00e4ess\u00e4\u00e4n tunteet ja kyyneleet virtaamaan. Sen sijaan teoksen tasolla h\u00e4n ep\u00e4onnistuu rikkomaan sukupuolisia stereotypioita, koska ankkuroituu asetelemaan, jossa on olemassa kahdenlaista kirjallisuutta, miesten ja naisten.<\/p>\n

Hustvedt tuumii, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 olisi hyv\u00e4t syyt pit\u00e4\u00e4 Knausg\u00e5rdin \u201dEi vastusta\u201d -luonnehdintaa naispuolisista kirjailijoista loukkaavana ja raivoa nostattavana. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n\u00a0Knausg\u00e5rdin tokaisu her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kuitenkin enemm\u00e4n s\u00e4\u00e4li\u00e4 ja my\u00f6t\u00e4tuntoa. Sen lausahti\u00a0ilmeisen vilpitt\u00f6m\u00e4sti prosaisti, joka on kirjoittanut tuhansia sivuja itsetutkiskeluun pyrkiv\u00e4\u00e4 teksti\u00e4, mutta ei ole oppinut tuntemaan itse\u00e4\u00e4n tai \u201dnaisia\u201d kovin\u00a0hyvin.<\/p>\n

Esseens\u00e4 lopuksi Hustvedt siteeraa George Eliotia kaukaa 1800-luvulta:<\/p>\n

Happily, we are not dependent on argument to prove that Fiction is a department of literature in which women can, after their kind, fully equal men.<\/em><\/p><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Otsikon kysymys on noussut monesti esiin keskusteluissa tuttavieni kanssa. Moni heist\u00e4 on…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2017\/01\/knasu.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1771"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1771"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1771\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1832,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1771\/revisions\/1832"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1771"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1771"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1771"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}