{"id":178,"date":"2012-03-27T15:03:00","date_gmt":"2012-03-27T13:03:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/eugenides\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:23","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:23","slug":"eugenides","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/eugenides\/","title":{"rendered":"Eugenides"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

“Unreal City<\/em>
Under the brown fog of a winter noon<\/em>
Mr. Eugenides, the Smyrna merchant<\/em>
Unshaven, with a pocket full of currants.”<\/em>
T.S. Eliot: The Waste Land<\/em><\/p>\n

Toisin kuin edellisess\u00e4 merkinn\u00e4ss\u00e4 lupasin, en kirjoitakaan viel\u00e4 Roland Barthesista ja h\u00e4nen romaaneja koskevista pohdinnoistaan. Teen sen vasta seuraavassa merkinn\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin kirjaan joitakin huomioita Jeffrey Eugenidesista, joka vieraili Helsingiss\u00e4 viime viikolla kertomassa \u00e4skett\u00e4in suomeksi ilmestyneest\u00e4 romaanistaan Naimapuuhia<\/em> (kirjoitin siit\u00e4<\/a> pari kuukautta sitten).<\/p>\n

Tapasin Eugenidesin Helsingin illassa ja y\u00f6ss\u00e4, enk\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n malttanut olla kertomatta h\u00e4nelle, ett\u00e4 n\u00e4in Naimapuuhien<\/em> Leonardissa David Foster Wallacen piirteit\u00e4. Samaa ovat Eugenidesille sanoneet \u2013 kyll\u00e4stymiseen asti \u2013 <\/span><\/span>monet muutkin. H\u00e4n itse korosti, ett\u00e4 yhtym\u00e4kohdat ovat satunnaisia eiv\u00e4tk\u00e4 tietoisesti luotuja.<\/p>\n

Totuus onkin, ett\u00e4 Leonardin ja Wallacen v\u00e4lill\u00e4 ei ole paljon muuta yhteist\u00e4 kuin \u00e4lyllinen puheenparsi, superaivot ja se t\u00e4rkein \u2013 <\/span>bandana-huivi. Leonardin mentaaliset ongelmatkaan eiv\u00e4t ole samanlaisia kuin Wallacen, joka vaikean depressionsa vuoksi p\u00e4\u00e4tyi riist\u00e4m\u00e4\u00e4n hengen itselt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Eugenides tunsi Wallacen mutta l\u00e4hinn\u00e4 kollegiaalisesti, varsinaisia yst\u00e4vi\u00e4 he eiv\u00e4t olleet. Ensi syksyn\u00e4 ilmestyv\u00e4n ensimm\u00e4isen Wallace-el\u00e4m\u00e4kerran<\/a> tekij\u00e4 D.T. Max on ollut yhteydess\u00e4 my\u00f6s Eugenidesiin.<\/p>\n

Muistakin kirjailijoista oli puhetta. Ylistin Curzio Malapartea, kuten yleens\u00e4 teen silloin kun tapaan ihmisi\u00e4. Eugenides kertoi k\u00e4yneens\u00e4 Caprin saarella Casa Malapartessa. Min\u00e4kin haluaisin k\u00e4yd\u00e4 joskus.<\/p>\n

“You guys are highly readable”, sanoin Eugenidesille amerikkalaisista nykykirjailijoista. H\u00e4n ny\u00f6kytteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Ja miksei olisi ny\u00f6kytellyt, edustaahan h\u00e4n samaa “vanhan kunnon romaanin” koulukuntaa kuin vaikkapa Jonathan Franzen. T\u00e4m\u00e4n koulukunnan edustajat kirjoittavat paksuja mutta koukuttavia romaaneja, joissa henkil\u00f6kohtaiset el\u00e4m\u00e4nk\u00e4\u00e4nteet ja yhteiskunnallinen todellisuus nivoutuvat toisiinsa. Sanottavaa on yleens\u00e4 paljon, mutta se tuodaan esille lavean epiikan keinoin eik\u00e4 esseem\u00e4isesti, kuten monet eurooppalaiset kirjailijat tekev\u00e4t.<\/p>\n

Eugenidesin tavatessani minulla oli kesken h\u00e4nen Pulitzer-palkinnon voittanut toinen romaaninsa Middlesex<\/em>, joka kuuluu “vanhan kunnon romaanin” koulukunnan huippusuorituksiin. Se on toisaalta sukusaaga, toisaalta nuoren amerikankreikkalaisen hermafrodiitin kasvukertomus. Calliope Stephanides, joka toimii my\u00f6s romaanin kertojana, syntyy kaksi kertaa, vauvana tyt\u00f6ksi ja teinin\u00e4 pojaksi. Mukaan sotketaan antiikin tarut ja myytit, joissa hermafrodiiteilla on t\u00e4rke\u00e4 sijansa.<\/p>\n

Olen joskus valittanut, ett\u00e4 minua h\u00e4iritsee luettavuutta korostavissa amerikkalaisissa nykyromaaneissa liiallinen viimeistely. Pahimmillaan ne ovat kuin ylituotettua musiikkia, joka kuulostaa vaikuttavalta mutta ei j\u00e4t\u00e4 j\u00e4lkeens\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Middlesex<\/em> ei onneksi ole t\u00e4llainen kirja. Siit\u00e4 ei ole viilattu pois kaikkia rosoja, vaan se on jopa hieman k\u00f6mpel\u00f6, sympaattisella tavalla.<\/p>\n

K\u00f6mpelyyden vaikutelman aiheuttaa se, ett\u00e4 Stephanidesten sukusaaga ja Calliopen kasvukertomus eiv\u00e4t oikein l\u00f6yd\u00e4 harmoniaa kesken\u00e4\u00e4n. Ne sysiv\u00e4t ja tuuppivat toisiaan, ja t\u00e4t\u00e4 vaikutelmaa vahvistaa Calliopen kertojan\u00e4\u00e4ni, joka v\u00e4lill\u00e4 luopuu taustaroolistaan ja intoutuu kommentoimaan vanhempiensa ja isovanhempiensa el\u00e4m\u00e4nvaiheita. Helsingin Sanomien haastattelussa Eugenides sanoi, ett\u00e4 h\u00e4n kirjoittaa useampaa kirjaa yht\u00e4aikaa. Middlesexi\u00e4 <\/em>lukiessa vaikuttaa ett\u00e4 se on koostettu kahdesta erilaisesta k\u00e4sikirjoituksesta. Kenties Eugenides on kreikkalaisia juuriaan selvitelless\u00e4\u00e4n ryhtynyt alun perin kirjoittamaan sukusaagaa ja siin\u00e4 ohessa ty\u00f6st\u00e4nyt antiikin myytteihin perustuvaa tarinaa hermafrodiitista.<\/p>\n

N\u00e4ist\u00e4 kahdesta romaanin puoliskosta sukusaaga on vet\u00e4v\u00e4mpi ja eloisampi. Smyrnasta siirtolaisiksi Amerikkaan muuttavien Stephanidesten vaiheisiin mahtuu kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 sukusaagoihin yleens\u00e4: v\u00e4kivaltaa, intohimoa, petoksia, juonitteluja, synkki\u00e4 salaisuuksia. Vahvoilla kertojanlahjoillaan Eugenides saa n\u00e4ist\u00e4 aineksista hienoa j\u00e4lke\u00e4. Kaikki mit\u00e4 sukusaagassa tapahtuu tuntuu uskottavalta, todenkaltaiselta, samastuttavalta. Tekee mieli ottaa mukava asento nojatuolissa ja antaa tarinan imaista mukaansa.<\/p>\n

Romaanin j\u00e4lkipuoliskolla Calliopen kasvukertomuksessa tunnelma muuttuu ja todenkaltaisuuden illuusio menett\u00e4\u00e4 tehoaan. Tekstist\u00e4 tuntuu huokuvan se ep\u00e4varmuus, jota Eugenidesin on t\u00e4ytynyt tuntea yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n el\u00e4yty\u00e4 teini-ik\u00e4isen hermafrodiitin tuskaisaan kamppailuun identiteetist\u00e4\u00e4n. Calliopen muodonmuutos tyt\u00f6st\u00e4 pojaksi saa lukijan (siis minut ) ymm\u00e4lle monessa kohdassa. T\u00e4lt\u00e4k\u00f6 h\u00e4nest\u00e4 todella tuntuu? N\u00e4ink\u00f6 h\u00e4n todella ajattelee? Onko t\u00e4m\u00e4 uskottavaa?<\/p>\n

Toisaalta, kyseess\u00e4 voi olla Eugenidesin tietoisesti valitsema kerrontastrategia. Kenties se h\u00e4mmennys ja ep\u00e4varmuus, jota lukija (siis min\u00e4) tuntee Calliopen kasvukertomuksen \u00e4\u00e4rell\u00e4 kuvastaa sit\u00e4 h\u00e4mmennyst\u00e4 ja ep\u00e4varmuutta, joka nakertaa identiteetist\u00e4\u00e4n kamppailemaan joutuvan ihmisen sisint\u00e4? Se, ett\u00e4 Eugenides ei ole luonut hermafrodiitti-p\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4\u00e4n kertomakirjallisuuden standardien mukaista py\u00f6re\u00e4\u00e4 ja pinnallisella tavalla problemaattista hahmoa, on loppujen lopuksi oikea ratkaisu.<\/p>\n

Romaanin, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 niinkin painavia teemoja kuin Middlesex, <\/em>kuuluukin hieman h\u00e4irit\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Unreal CityUnder the brown fog of a winter noonMr. Eugenides, the Smyrna…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":788,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,21],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/middlesex.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/middlesex.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/178"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=178"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/178\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2064,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/178\/revisions\/2064"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/788"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=178"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=178"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=178"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}