{"id":181,"date":"2012-03-10T11:49:00","date_gmt":"2012-03-10T09:49:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/depression-poetiikkaa\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:24","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:24","slug":"depression-poetiikkaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/depression-poetiikkaa\/","title":{"rendered":"Depression poetiikkaa"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Siit\u00e4 on vier\u00e4ht\u00e4nyt aikaa, kun luin ensimm\u00e4isen kerran Michel Houellebecqin uusimman romaanin. Suomeksi La carte et le territoire<\/em> ilmestyi viime syksyn\u00e4, ja kirjoitin siit\u00e4 Parnassoon<\/a>. Minun on pit\u00e4nyt kommentoida sit\u00e4 t\u00e4nnekin, mutta jostain syyst\u00e4 se on vain j\u00e4\u00e4nyt (tai ei jostain syyst\u00e4 vaan siit\u00e4 ett\u00e4 on ollut niin paljon muutakin kirjoitettavaa milloin minnekin).<\/p>\n

Luin eilisiltana Ben Jefferyn poukkoilevan ja levottoman kirjamuotoisen esseen Anti-Matter. Michel Houellebecq and Depressive Realism<\/em>, ja siit\u00e4 sain kimmokkeen t\u00e4h\u00e4n merkint\u00e4\u00e4n. Jefferyn mielest\u00e4 Houellebecqia m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kirjailijana “anti-imaginatiivisuus” ja “raskas intellektuaalinen agenda”, mink\u00e4 vuoksi h\u00e4n tulee sanoneeksi jokaisessa kirjassaan samat asiat hiukan eri tavalla painottaen:<\/p>\n

“The first book you read by Houellebecq is therefore likely to be the one that makes the biggest impression, and those that follow, unless you are particularly sympathetic to his ideas, are more liable to try the patience and display flaw.”<\/em><\/p>\n

Olen Jefferyn kanssa osittain samaa mielt\u00e4. Parnassossa kirjoitin Maastosta ja kartasta<\/em>, ett\u00e4 se on p\u00e4ivitys Houellebecqin aikaisemmista romaaneista. Se ei ollut moite vaan toteamus. Uusia avauksia Houellebecq ei esit\u00e4, mutta kehittelee kiinnostavalla tavalla eteenp\u00e4in monia aiempia. Esimerkiksi taloudellis-yhteiskunnallisen tilanteen kuvauksena Maasto ja kartta<\/em> on loogista jatkoa Oikeus nautintoon<\/em> -romaanille. Siin\u00e4 miss\u00e4 Oikeus nautintoon<\/em> kuvasi omalla eksentrisell\u00e4 tavallaan globaalin ty\u00f6njaon murrosta, Maasto ja kartta<\/em> n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n murroksen seuraukset pitemm\u00e4ll\u00e4 tulevaisuudessa. Ty\u00f6njako muuttaa my\u00f6s vallanjaon, niinp\u00e4 Maastossa ja kartassa<\/em> Ranska en\u00e4\u00e4 “esitt\u00e4\u00e4” Ranskaa, ja aasialaiset turistit kiertelev\u00e4t maaseudulla katsomassa, millainen “Ranska” on. Siell\u00e4 miss\u00e4 tuotantoteollisuus h\u00e4vi\u00e4\u00e4, tilalle astuu el\u00e4mysteollisuus ja lopulta simulaatio.<\/p>\n

Minua askarruttaa ja koskettaa Maastossa ja kartassa<\/em> nostalgisuus katoavaa teollista yhteiskuntaa kohtaan. Joskus ty\u00f6 antoi sis\u00e4ll\u00f6n ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta en\u00e4\u00e4 ty\u00f6 itsess\u00e4\u00e4n ei merkitse vaan siit\u00e4 saatava raha, ja samalla sis\u00e4lt\u00f6 katoaa. Konkreettisesti t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy suhteessamme tuotantoteollisuuden aikaansaannoksiin: en\u00e4\u00e4 ei valmisteta p\u00f6lynimureita vaan p\u00f6lynimurin teht\u00e4v\u00e4\u00e4 toteuttavia kulutus<\/strong>tavaroita. Ne suunnitellaan hajoamaan nopeasti, koska silloin ihmiset joutuvat hankkimaan uuden tilalle ja kulutuskysynt\u00e4 pysyy vire\u00e4n\u00e4. Maastossa ja kartassa<\/em> Michel Houellebecq -niminen kirjailija my\u00f6nt\u00e4\u00e4 tuntevansa ihmiskuntaa kohtaan enint\u00e4\u00e4n heikkoa solidaarisuutta, mutta vanhoista, markkinoilta poistetuista tavaroista h\u00e4n puhuu syd\u00e4nt\u00e4 s\u00e4rkev\u00e4n haikeasti, lopulta itkuun purskahtaen:<\/p>\n

“Kuluttajana olen joskus kohdannut t\u00e4ydellisi\u00e4 tuotteita: Paraboot Marche -keng\u00e4t, Canon Libris -tietokone-tulostinyhdistelm\u00e4n, Camel Legend -p\u00e4\u00e4llystakin. Pidin noista tuotteista suunnattomasti, olisin voinut viett\u00e4\u00e4 loppuel\u00e4m\u00e4ni niiden kanssa, ostaa uusia vanhojen kuluessa loppuun. (…) No, tuota iloa, tuota vaatimatonta iloa, ei minulle suotu. Lempituotteeni katosivat muutaman vuoden j\u00e4lkeen kaupan hyllyilt\u00e4, niiden valmistaminen yksinkertaisesti lopetettiin.”<\/em><\/p>\n

J\u00e4lkiteollisessa kulutusyhteiskunnassa tavaroiden loppuun kuluminen on mahdoton ajatus. Tavarat eiv\u00e4t kulu loppuun, vaan hajoavat ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tyss\u00e4 ajassa tai menev\u00e4t vain pois muodista. Tunnesiteen muodostuminen p\u00f6lynimuriin, tietokoneeseen tai Camel Legend -maihinnousutakkiin on vanhaan maailmaan kuuluvaa sentimentaalista haihattelua. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n n\u00f6rtti, joka ostaa uusimman iPadin, halveksii sit\u00e4 salaa mieless\u00e4\u00e4n jo valmiiksi, koska tiet\u00e4\u00e4 sen muuttuvan parissa vuodessa antiikkiseksi romuksi.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kehityskulku kytkeytyy toiseen maallistumiseen. Sekulaarin humanismin leimaamassa teollisessa yhteiskunnassa vallitsi viel\u00e4 yleinen n\u00e4kemys siit\u00e4, ett\u00e4 rakennetaan parempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa ja ett\u00e4 ty\u00f6n ja p\u00e4\u00e4oman suhteen uudelleen j\u00e4rjestymisell\u00e4 on ratkaiseva merkitys. J\u00e4lkiteollisessa kulutusyhteiskunnassa unelmat paremmasta maailmasta ovat haipuneet, ja keski\u00f6ss\u00e4 on yksil\u00f6llinen kuluttaja, jonka edess\u00e4 markkinatalous tekee sit\u00e4 mink\u00e4 parhaiten osaa: taikoo tyhj\u00e4st\u00e4 uusia haluja ja tarpeita. Markkinatalous ei suuntaudu niukkuuden poistamiseen vaan niukkuuden kokemusten tuottamiseen: “Olen vajavainen ihminen, koska \u00e4lypuhelimeni on kolme vuotta vanha.” Maasto ja kartta<\/em> tavoittaa hyvin n\u00e4m\u00e4 yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 taiteilija Jed Martin tienaa miljoonaomaisuuden maalaamalla muotokuvia eri teollisten ammattien edustajista. H\u00e4nen t\u00f6idens\u00e4 arvo ei ole taiteellisessa laadussa vaan siin\u00e4 ett\u00e4 niiss\u00e4 kysynt\u00e4 ja tarjonta kohtaavat toisensa tietyill\u00e4 markkinahinnoilla. Teollisen yhteiskunnan ihmisi\u00e4 kuvaavilla tauluilla syntyy j\u00e4lkiteollista rikkautta. Houellebecqin ei tarvitse korostaa asetelman satiirisuutta.<\/p>\n

Sen miten t\u00e4h\u00e4n on tultu Houellebecq on kuvannut aikaisemmissa teoksissaan. Esikoisromaanissaan Halujen taistelukentt\u00e4<\/em> h\u00e4n k\u00e4sittelee rinnakkain ensimm\u00e4ist\u00e4 ja toista maallistumista. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6n nuoruuden yst\u00e4v\u00e4 on pappi, joka toimii pieness\u00e4 hyl\u00e4tyss\u00e4 seurakunnassa. H\u00e4n ei ole kastanut kolmeen kuukauteen ket\u00e4\u00e4n, nuoret eiv\u00e4t vaivaudu tulemaan h\u00e4nen perustamiinsa seurakunnan nuorisoryhmiin ja messuun saapuu aina samat viisi ihmist\u00e4: nelj\u00e4 afrikkalaista ja kahdeksankymppinen bretoninainen. Muutamassa kohtauksessa Houellebecq onnistuu tuomaan nuoren papin n\u00e4k\u00f6kulmasta esille inhimilliset perustunteet maailmassa, jossa sek\u00e4 uskonnolliset ett\u00e4 sekulaarit traditiot ovat haipuneet ja j\u00e4ljell\u00e4 on en\u00e4\u00e4 taloudellisia pyyteit\u00e4 ja seksuaalisia haluja. Alkeishiukkasissa<\/em> Houellebecq hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 vimmaisesti vuoden 1968 sukupolvea vastaan, joka julisti kitkev\u00e4ns\u00e4 maailmasta riiston, sorron ja fasismin, mutta onnistui lopulta vain luomaan l\u00e4peens\u00e4 hedonistisen ihmistyypin, jolla on mielest\u00e4\u00e4n oikeus kaikkeen mit\u00e4 sattuu haluamaan. Lopputuloksena on \u00f6ykk\u00e4rim\u00e4isten kuluttajien, ikuisten lasten, kansoittama maailma. My\u00f6s useimmat Houellebecqin romaanihahmot, parhaana esimerkkin\u00e4 Alkeishiukkasten<\/em> seksiaddikti Bruno, edustavat n\u00e4it\u00e4 ikuisia lapsia, mutta ilman kuusikymment\u00e4lukulaista idealismia tai edes sen rippeit\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Ben Jeffery n\u00e4kee Houellebecqissa henkisen yhteyden Pascaliin. Voltairehan sanoi Pascalista, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli sairas mies, joka halusi ett\u00e4 maailmakin k\u00e4rsisi. T\u00e4m\u00e4 vastaa suunnilleen Jefferyn m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4 Houellebecqin depressiivisest\u00e4 realismista: Houellebecqin tuotannon pyrkimys ei ole havahduttaa lukijoita ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n todellisuuteen vaan saada heid\u00e4t k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n siit\u00e4. <\/span><\/span><\/p>\n

“It’s not hard to disagree with life as Houellebecq depicts it; at least it’s not hard to say that he’s excluding an awful lot. But then there’s difference between reasoned truths and truth-effects: the almost percussive feeling of invigoration or quickening or clear-sight that comes with powerful aesthetic experiences. What people mean when they were ‘struck’ by art.”<\/em><\/span><\/span><\/p>\n

Muistan viel\u00e4kin ensikokemukseni Houellebecqista. Se oli v
\narsinainen isku palleaan. Tunsin l\u00f6yt\u00e4neeni kirjailijan, joka onnistuu sanomaan minulle jotain t\u00e4rke\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni. Sellaisia kirjailijoita l\u00f6yt\u00e4\u00e4 harvoin. Varsinkin n\u00e4in\u00e4 aikoina, kun kertomakirjallisuus tuottaa pikemminkin sis\u00e4siistej\u00e4 lukuel\u00e4myksi\u00e4 kuin teoksia, jotka luettuaan voisi tuntea ett\u00e4 olemassaoloani on jotenkin h\u00e4iritty. Jeffery siteeraa Pascalin mietelm\u00e4\u00e4 ihmisen osasta: olemme kuin kahlein toisiimme sidottuja ja joudumme voimattomina katselemaan, kuinka meid\u00e4t yksi kerrallaan tapetaan. Samanlainen pessimismi huokuu h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n Houellebecqin tuotannosta. Kuten Pascal my\u00f6s Houellebecq muistuttaa meit\u00e4 hauraudestamme, heikkoudestamme ja kuolevaisuudestamme. Ero vain on siin\u00e4, ett\u00e4 Pascal saattoi tarjota lukijoilleen kristinuskon mukaista pelastusta, mutta Houellebecqilta t\u00e4llainen lohtu puuttuu. Oikeus nautintoon<\/em> -romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 sanoo: “Pysyn loppuun saakka Euroopan lapsena, huolen ja h\u00e4pe\u00e4n lapsena, minulla ei ole mink\u00e4\u00e4nlaista toivon sanomaa.”<\/span><\/span><\/p>\n

Jefferyn Pascal-rinnastukset sopivat ainakin Houellebecqin henkil\u00f6historialliseen kehikkoon. Teoksessa Ennemis publics<\/em>, joka perustuu kirjeenvaihtoon Bernard-Henri L\u00e9vyn kanssa, Houellebecq kertoo kuinka luki nuoruudessaan Pascalia syv\u00e4ss\u00e4 mielenkuohussa. Samassa teoksessa h\u00e4n my\u00f6s kuvaa uskonnollisia kokemuksiaan. Houellebecqilla oli parikymppisen\u00e4 tapana k\u00e4yd\u00e4 messussa, ja toisinaan h\u00e4n tunsi kokevansa yhteytt\u00e4 Jumalaan, mutta tunne haihtui saman tien, kun h\u00e4n astui kirkon ovesta Pariisin ihmisvilin\u00e4\u00e4n. Houellebecq ei siis tarjoa armoa eik\u00e4 pelastusta, h\u00e4n on luonnehtinut itse\u00e4\u00e4n onnettomaksi ateistiksi. Mit\u00e4 h\u00e4n sitten tarjoaa?  <\/span><\/span><\/p>\n

H\u00e4nen syvin vakaumuksensa ja vahvin v\u00e4itteens\u00e4 — moderni el\u00e4m\u00e4 on roskaa — johtaa pahimmillaan nihilismiin tai eskapismiin (Houellebecqin romaanihahamot yleens\u00e4 hakevat pakoa seksist\u00e4, libidon kerskakulutuksesta). Mit\u00e4 j\u00e4\u00e4 k\u00e4teen sen j\u00e4lkeen, kun tiedostaa, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on kivuliasta, ik\u00e4v\u00e4\u00e4 ja pettymyksi\u00e4 tuottavaa? Voivatko kirjat, elokuvat ja levyt, taidelohtu, paikata t\u00e4llaista riipiv\u00e4\u00e4 onttoutta sielussa? Gustave Flaubertin ihanteena oli menn\u00e4 kauniiden illuusioiden tuolle puolen, olla riitt\u00e4v\u00e4n rohkea n\u00e4hd\u00e4kseen maailman muutoin kuin kultav\u00e4rin l\u00e4vitse. Sama pyrkimys on my\u00f6s Houellebecqilla, ja omalla tavallaan se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ajatuksen siit\u00e4, ett\u00e4 “totuus” vapauttaa. Vaikka varmuutta ei tietenk\u00e4\u00e4n ole. Kirjathan eiv\u00e4t voi muuttaa maailmaa, kuten Houellebecq katkerana totesi haastattelussa ensimm\u00e4isen romaaninsa j\u00e4lkeen. Lopulta on vain tunnustettava, ett\u00e4 jos emme voi ehdottoman varmasti uskoa mihink\u00e4\u00e4n, voimme sent\u00e4\u00e4n valita mihin uskomme. Ei ole esimerkiksi pakko uskoa huikean uran, muhkean palkan ja 90-tuntisten ty\u00f6viikkojen tuomaan autuuteen. Vaihtoehtoisesti voi uskoa vaikka romaanien kirjoittamisen (tai lukemisen) tuovan el\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinteytt\u00e4 ja mielt\u00e4, vaikka romaanit itsess\u00e4\u00e4n kuvaisivatkin maailman pirstaleisuutta ja mielett\u00f6myytt\u00e4. Jotakin t\u00e4llaista Houellebecqista aistin. H\u00e4n ei anna toivoa tai v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edes lohtua, vaan yhdenlaisen mahdollisuuden (toivottomaan, lohduttomaan) vastarintaan. Onhan sekin jotain.<\/span><\/span><\/p>\n

Maasto ja kartta<\/em> on mielest\u00e4ni Houellebecqin toiseksi paras romaani Alkeishiukkasten<\/em> j\u00e4lkeen. N\u00e4en sen jopa sankarillisena saavutuksena, koska Houellebecqin edellinen romaani Mahdollinen saari<\/em> on h\u00e4nen heikoimpansa, vaikka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4kin vahvat hetkens\u00e4. Houellebecqia on rutiininomaisesti syytetty nihilismist\u00e4 ja Mahdollisessa saaressa<\/em> h\u00e4n kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sy\u00f6ksyy vaarallisen syv\u00e4lle nihilismin sy\u00f6vereihin. Se on h\u00e4nen katkerin, lohduttomin ja vastenmielisin kirjansa. Samalla se on my\u00f6s k\u00f6mpel\u00f6 ja puolitekoinen, siit\u00e4 enimm\u00e4kseen puuttuu houellebecqm\u00e4inen syke, aivan kuin tekij\u00e4n voimat olisivat ehtyneet tekstin nihilistisyyden painosta. Uumoilin Mahdollisen saaren<\/em> j\u00e4lkeen, ett\u00e4 Houellebecqilta ei kenties en\u00e4\u00e4 uutta romaania tulisikaan, ainakaan merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Pitk\u00e4 odotus vahvisti n\u00e4it\u00e4 aavistuksia.<\/span><\/span><\/p>\n

Monet kriitikot ovat kiitelleet Maastoa ja karttaa<\/em> uudenlaiseksi avaukseksi Houellebecqin tuotannossa, heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n se on kypsemm\u00e4n, jopa lempe\u00e4mm\u00e4n kirjailijan ty\u00f6. Saattaa se aiempia lempe\u00e4mpi ollakin (ainakaan siin\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 ei p\u00e4\u00e4dy lopuksi mielisairaalaan), mutta samalla se on my\u00f6s jotenkin el\u00e4m\u00e4nv\u00e4synyt, ei kuitenkaan raskaalla vaan levollisella tavalla. Itse n\u00e4en  Maastossa ja kartassa<\/em> pikemminkin yhtym\u00e4kohtia vanhaan kuin jotakin sellaista, mik\u00e4 ei olisi tuttua Houellebecqin aiemmista romaaneista.<\/span><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Siit\u00e4 on vier\u00e4ht\u00e4nyt aikaa, kun luin ensimm\u00e4isen kerran Michel Houellebecqin uusimman romaanin. Suomeksi La…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":791,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,22],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":7,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/houellebecq-1.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/houellebecq-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/181"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=181"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/181\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2067,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/181\/revisions\/2067"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/791"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=181"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=181"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=181"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}