{"id":1819,"date":"2017-12-31T15:03:47","date_gmt":"2017-12-31T13:03:47","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1819"},"modified":"2018-02-28T09:25:09","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:09","slug":"lukeminen-on-tarkeaa-koska-se-on-hyodytonta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/lukeminen-on-tarkeaa-koska-se-on-hyodytonta\/","title":{"rendered":"Lukeminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 koska se on hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"beckett\"<\/a><\/p>\n

“Ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 saatana\u2026 luetaan!\u201dAntti Nyl\u00e9n kertoo Vihan ja katkeruuden esseiss\u00e4<\/em> ilmeisestikin tosiel\u00e4m\u00e4n anekdootin puistonpenkill\u00e4 kirjaan syventyneest\u00e4 nuoresta miehest\u00e4, joka saa kimppuunsa inhottavan n\u00e4k\u00f6isen r\u00e4hisij\u00e4n. H\u00e4n tarttuu lukevaa nuorta miest\u00e4 rinnuksista ja karjuu nuo yll\u00e4 olevat sanat.<\/p>\n

\u201dInhottava mies teki niin kuin olisi kohtuullista ja arvokasta ja oikein. Esimerkillisell\u00e4 suoralla toiminnalla h\u00e4n kantoi huolta nuorison moraalisesta ja fyysisest\u00e4 kunnosta\u201d, Nyl\u00e9nin esseemin\u00e4 pohtii.<\/p>\n

Tunnistan asetelman. Kun rupesin lukioi\u00e4ss\u00e4 lukemaan vimmaisesti kirjallisuutta, aistin sukulaisissani huolestuneisuutta. He eiv\u00e4t k\u00e4yneet minuun k\u00e4siksi eiv\u00e4tk\u00e4 huutaneet, mutta saatoin p\u00e4\u00e4tell\u00e4 heid\u00e4n kummastelevista reaktioistaan, ettei nuorelle miehelle ole hyv\u00e4ksi vetelehti\u00e4 p\u00e4iv\u00e4- ja y\u00f6kaudet maailmankirjallisuuden mestareiden seurassa.<\/p>\n

Sukulaiseni kantoivat huolta moraalisesta ja fyysisest\u00e4 kunnostani, enk\u00e4 voi moittia heit\u00e4. Ei ihmisen ole hyv\u00e4ksi lukea liikaa, siin\u00e4 menee p\u00e4\u00e4 sekaisin.<\/p>\n

Voin kuvitella, ett\u00e4 sukulaiseni olisivat oudoksuneet, jos olisin yritt\u00e4nyt vakuutella heit\u00e4 lukemisen hy\u00f6dyllisyydest\u00e4: \u201dEttek\u00f6 ole kuulleet lukemisen hyvinvointivaikutuksista? Lukeminen edist\u00e4\u00e4 empatiaa, luovuutta ja ongelmanratkaisukyky\u00e4.\u201d<\/p>\n

En olisi voinut esitt\u00e4\u00e4 moisia vakuutteluja senk\u00e4\u00e4n takia, etten usko niihin. Ainakaan omalla kohdallani. En ole ikin\u00e4 pit\u00e4nyt lukemista hy\u00f6dyllisen\u00e4, saati tarttunut kirjoihin tullakseni paremmaksi ihmiseksi.<\/p>\n

***<\/p>\n

Nuorempana minulla oli liki pakkomielteinen suhde lukemiseen. Olin kuin se Jouko Turkan Aiheissa<\/em> kuvaama piinattu nuorukainen, joka rynt\u00e4\u00e4 kirjastoon ja huutaa: \u201dAntakaa jotain, \u00e4kki\u00e4!\u201d Turkka kysyi, voisimmeko kuvitella kenenk\u00e4\u00e4n tekev\u00e4n todellisuudessa n\u00e4in. Omien kokemusteni perusteella voin hyvinkin kuvitella, vaikka en kirjastoon menness\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt ep\u00e4toivoani. Se m\u00f6yri pinnan alla, sisuskaluissani. Oli pakko saada kirjoja, vaikka ne eiv\u00e4t angstista olemassaoloani sanottavasti helpottaneet.<\/p>\n

En\u00e4\u00e4 en ole pakkomielteinen lukija.\u00a0Silti en ole oppinut suhtautumaan kirjoihin hy\u00f6dyn tai nautinnon antajina. Luen niit\u00e4 kai siksi ett\u00e4 minulle on kehittynyt addiktio sanoihin, lauseisiin ja ajatuksiin. Tarvitsen jatkuvaa tekstinsy\u00f6tt\u00f6\u00e4 tajuntaani, my\u00f6s silloin kun olen pohjattoman v\u00e4synyt kirjallisuuteen. Se tuntuu pikemminkin sairaalloiselta kuin terveelliselt\u00e4.<\/p>\n

Pitk\u00e4t ajat kirjallisuusihmiset suorastaan korostivat kirjallisuuden hy\u00f6dytt\u00f6myytt\u00e4. Gustave Flaubert halveksi porvareita, jotka vaativat kirjoilta jotain konkreettista, kuten vastauksia ajan suuriin kysymyksiin tai ihmiselon mysteereihin. Taiteen piti olla itsearvoista, vastustaa hy\u00f6dyn aikakauden latteita imperatiiveja. T\u00e4m\u00e4 eetos on saanut meid\u00e4n p\u00e4iviimme asti lukemattomia ilmenemismuotoja, sen voi aistia niin kulttuuritapahtumien juhlapuheista kuin k\u00f6yhien taiteilijoiden apurahahakemuksista.<\/p>\n

En muista, ett\u00e4 kymmenen vuotta sitten vastaani olisi tullut lehtijuttuja, joissa kerrotaan kirjallisuuden hyvinvointivaikutuksista. Nykyisin niit\u00e4 tulee kaiken aikaa. Samalla lobbariretoriikan v\u00e4itt\u00e4m\u00e4t ovat muuttuneet: en\u00e4\u00e4 ne eiv\u00e4t korosta taideluomusten sivistyksellist\u00e4 ja kulttuurista arvoa, vaan siit\u00e4 kuinka taide tekee meist\u00e4 terveempi\u00e4, onnellisempia ja suorituskykyisempi\u00e4.<\/p>\n

Haluatko parantaa el\u00e4m\u00e4nlaatuasi ja menestyst\u00e4si ty\u00f6ss\u00e4 ja ihmissuhteissa \u2013 tartu kirjaan!<\/p>\n

***<\/p>\n

Brittil\u00e4inen filosofi Gregory Currie tarjoilee j\u00e4rjen \u00e4\u00e4nt\u00e4 vuoden viimeisen Niin & n\u00e4in<\/em> -lehden haastattelussa. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n kaunokirjallisuuden lukemisen kognitiivisia vaikutuksia luotaavat tutkimukset ovat v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin kyseenalaisia:<\/p>\n

On koko joukko kokeita, joiden tekij\u00e4t v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t havainneensa (tyypillisesti koehenkil\u00f6iden omien raporttien perusteella) muutoksia ihmisten empaattisuudessa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti tarinan lukemisen j\u00e4lkeen. Mutta pit\u00e4isi varoa p\u00e4\u00e4telm\u00e4\u00e4, jonka mukaan t\u00e4m\u00e4 olisi todiste siit\u00e4, ett\u00e4 fiktio oikeasti tekee ihmisist\u00e4 empaattisia kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Currie my\u00f6s kyseenalaista, onko v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aina hyv\u00e4st\u00e4, jos kirjallisuus lis\u00e4\u00e4 empatiakyky\u00e4. Empatia on vain yksi ulottuvuus l\u00e4hesty\u00e4 ihmisten v\u00e4lisi\u00e4 suhteita.<\/p>\n

Voimakas el\u00e4ytyminen yksil\u00f6n ahdinkoon saattaa h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 perustavammat yhteiskunnalliset ongelmat ja pohdinnat niiden ratkaisemisesta. Kun keskiluokkainen lukija liikuttuu lukiessaan kaltoin kohdellun romaanihenkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4st\u00e4, h\u00e4n saattaa kokea\u00a0jalon my\u00f6t\u00e4tuntonsa auttavan heikompiosaisia, vaikka my\u00f6t\u00e4tunto on vain tunne, ei teko.<\/p>\n

Currien mielest\u00e4 ihmisten pit\u00e4isi koetella uskomustensa totuutta, kun he\u00a0v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t oppineensa kirjallisuudesta el\u00e4m\u00e4n kannalta t\u00e4rkeit\u00e4 asioita. Uskomukset kirjallisuuden jalostavasta ja ihmisyytt\u00e4 rakentavasta vaikutuksesta ovat pohjimmiltaan tunteellisen sitoumuksen ilmaisuja, l\u00e4heist\u00e4 sukua uskonnollisille ja poliittisille vakaumuksille.<\/p>\n

Kaunokirjallisuus n\u00e4ytt\u00e4ytyy otollisena tiedon ja oppimisen \u2013 tai nykykielell\u00e4 hy\u00f6dyn \u2013 l\u00e4hteen\u00e4, koska se on kerronnallista taidetta.<\/p>\n

Samuel Beckett on yksi minulle t\u00e4rkeimmist\u00e4 kirjailijoista. Keksin\u00a0monia syit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nest\u00e4, ja niist\u00e4 yksi, eik\u00e4 suinkaan v\u00e4h\u00e4isin, on h\u00e4nen syv\u00e4sti kokemansa ajatus kirjallisuuden kelvottomuudesta.<\/p>\n

Varhainen hahmotelma t\u00e4st\u00e4 ajatuksesta sis\u00e4ltyy Beckettin esseeseen James Joycen Finnegans Wakesta<\/em>. H\u00e4n t\u00e4hdensi, ett\u00e4 se ei ole kirja jostakin, vaan kirja itsest\u00e4\u00e4n. My\u00f6hemmin Beckett koki valaistumisen C\u00e9zannen maalausten \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n

H\u00e4n tunnusti vuonna 1936 yst\u00e4v\u00e4lleen Thomas McGreevylle etsineens\u00e4 aikaisemmin maalausten takaa aina kirjallisuutta. Taulu puhutteli vasta, kun ajatus oli muuttanut sen tekstiksi. \u201dNyt olen vapautunut tuosta tarpeesta\u201d, Beckett kirjoitti.<\/p>\n

Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n otti tavakseen luonnehtia kirjallisuutta kehittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi taidemuodoksi musiikin ja kuvataiteen rinnalla, koska se haroi ulkopuolista maailmaa kohti.<\/p>\n

Tavoitteekseen Beckett asetti abstraktin kirjallisuuden: \u201dihmisi\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n, paikkoja siell\u00e4, miss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n.\u201d Kirjailijan olisi porattava reiki\u00e4 kieleen, jotta sanoista tihkuisi l\u00e4pi se jokin tai ei-mik\u00e4\u00e4n, joka vaanii niiden takana.<\/p>\n

Tietenkin Beckett ep\u00e4onnistui. H\u00e4netkin on valjastettu hy\u00f6dyn aikakauden palvelukseen.<\/p>\n

Onkohan kukaan s\u00e4\u00e4stynyt kuulemasta Beckett-sitaattia \u201dEver tried. Ever failed. No matter. Try again. Fail again. Fail better\u201d?<\/p>\n

Sit\u00e4 toistetaan niin yritysvalmennuksessa ja johtamiskoulutuksessa kuin kirjoittajakursseilla. Sveitsil\u00e4inen tennispelaaja Stan Wawrinka on tatuoinut nuo sanat k\u00e4sivarteensa motivaation antajiksi.<\/p>\n

Beckettin\u00a0relevanssi el\u00e4m\u00e4ntapavalmentajana murenee, jos lukee proosapalan \u201dWorstward Ho\u201d, josta kyseinen sitaatti on per\u00e4isin. Tekstin kokonaisuutta vasten sitaatti menett\u00e4\u00e4 motivoivan s\u00e4vyns\u00e4 ja loksahtaa osaksi ep\u00e4onnistumisen totaalisuuden kuvausta: \u201dFail again. Better again. Or better worse. Fail worse again. Still worse again. Till sick for good. Throw up for good.\u201d<\/p>\n

Mit\u00e4 Beckett sanoisi, jos palaisi tuonpuoleisuudestaan seuraamaan\u00a0“Worstward Ho’n” my\u00f6hempi\u00e4 vaiheita el\u00e4m\u00e4ntapavalmentajien kurssimateriaalina? P\u00e4\u00e4sisik\u00f6 h\u00e4nen suustaan katkelma er\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen toisesta teoksestaan?<\/p>\n

Personally of course I regret everything. Not a word, not a deed, not a thought, not a need, not a grief, not a joy, not a girl, not a boy, not a doubt, not a trust, not a scorn, not a lust, not a hope, not a fear, not a smile, not a tear, not a name, not a face, no time, no place…that I do not regret, exceedingly. An ordure, from beginning to end.<\/em><\/p><\/blockquote>\n

<\/h1>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 saatana\u2026 luetaan!\u201dAntti Nyl\u00e9n kertoo Vihan ja katkeruuden esseiss\u00e4 ilmeisestikin…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2017\/12\/beckett-300x237.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1819"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1819"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1819\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1829,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1819\/revisions\/1829"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1819"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1819"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1819"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}