{"id":1821,"date":"2015-04-07T11:37:23","date_gmt":"2015-04-07T09:37:23","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/?p=1058"},"modified":"2018-02-28T09:25:17","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:17","slug":"unohduksesta-klassikoksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/unohduksesta-klassikoksi\/","title":{"rendered":"Unohduksesta klassikoksi"},"content":{"rendered":"

\"stoner\"<\/a>Gustave Flaubert v\u00e4itti kirjeess\u00e4\u00e4n George Sandille, ettei kaipaa aikalaistensa suosiota tai arvostusta. \u201dSill\u00e4 min\u00e4 kirjoitan, en t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n lukijalle, vaan kaikille lukijoille, joita voi ilmaantua niin kauan kuin kieli el\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 lyhyt, kirjallisuus pitk\u00e4. Siin\u00e4 monen kirjailijan lohdullinen el\u00e4m\u00e4nvalhe, jos omat teokset tuntuvat hautautuvan sen loputtoman vy\u00f6ryn alle, jota kustantamot maailmalle suoltavat. Viel\u00e4 koittaa parempi aika! Viel\u00e4 joskus ty\u00f6ni arvo ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n!<\/p>\n

John Williams (1922-1994) julkaisi kolmannen romaaninsa Stonerin<\/em> vuonna 1963. Se sai kiitt\u00e4v\u00e4t arvostelut ja myi kohtuullisesti, mutta painui unohduksiin. T\u00e4htihetkens\u00e4 kirjailijana Williams koki yhdeks\u00e4n vuotta my\u00f6hemmin, kun h\u00e4nen nelj\u00e4s romaaninsa Augustus<\/em> palkittiin National Book Awardilla.<\/p>\n

Nekrologeissa Williamsia muisteltiin yht\u00e4 paljon yliopistomiehen\u00e4 ja runoilijana kuin romaanien tekij\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Viime vuosikymmenen alkupuolella kustantaja p\u00e4\u00e4tti ottaa Stonerista<\/em> uuden painoksen. Se myi kymmenen vuoden aikana joitakin tuhansia kappaleita, mutta vuonna 2011 tapahtui kummia, Stonerista<\/em> tuli Ranskassa t\u00e4ysin odottamatta bestseller. Sama toistui my\u00f6hemmin monissa muissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissakin alettiin taas lukea Williamsia.<\/p>\n

Nyt Stonerilla<\/em> on paikkansa 1900-luvun j\u00e4lkipuoliskon suurten romaanien kaanonissa. Jos Williams seuraa pilven reunalta kirjansa vaiheita, h\u00e4n voi todeta onnistuneensa flaubertiaanisessa tavoitteessa kirjoittaa tuleville sukupolville.<\/p>\n

***<\/p>\n

Suomenkieliset lukijat p\u00e4\u00e4sev\u00e4t tutustumaan Stoneriin<\/em> nelisen vuotta sen l\u00e4pimurron j\u00e4lkeen Ilkka Rekiaron k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4. Kirjaa lukiessa tulee v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4kin pohtineeksi, mik\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 sen nousun puoli vuosisataa kest\u00e4neest\u00e4 unohduksesta kirjalliseksi sensaatioksi.<\/p>\n

Kriitikot ja kommentoijat ovat korostaneet Stonerin<\/em> ep\u00e4amerikkalaisuutta. V\u00e4h\u00e4eleisess\u00e4 askeettisuudessaan se muistuttaa pikemminkin eurooppalaista romaania, joten ei ihme ett\u00e4 sen l\u00e4pimurto alkoi vanhalta mantereelta. Yhdysvalloissa kaikki on suurta, niin autot, rakennukset kuin romaanit. Stonerissa<\/em>on vain runsaat 300 sivua eik\u00e4 sen kerronta ole laveasti maalailevaa. Siit\u00e4 my\u00f6s puuttuu amerikkalaisiin lukijoihin vetoava leimallisen optimistinen pohjavire.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 William Stoner varttuu maatilalla k\u00f6yhiss\u00e4 oloissa ja l\u00e4htee ensimm\u00e4isen maailmansodan kynnyksell\u00e4 yliopistoon opiskelemaan maataloutta. Suunnitelmat muuttuvat, kun h\u00e4n kokee henkisen her\u00e4tyksen pakollisella kirjallisuuden kurssilla. Stoner vaihtaa p\u00e4\u00e4ainetta ja tekee vuosikymmenten mittaisen uran englannin kieleen ja kirjallisuuteen erikoistuneena yliopistomiehen\u00e4.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 potkii Stoneria kunnolla p\u00e4\u00e4h\u00e4n. H\u00e4n menee naimisiin nuoruudenihastuksensa kanssa, mutta avioliitto osoittautuu tuhoon tuomituksi jo h\u00e4\u00e4y\u00f6n\u00e4. Rakkaudettomasta liitosta syntyy tyt\u00e4r, josta Stoner my\u00f6hemmin vieraantuu.<\/p>\n

Akateemisella urallaan Stoner ajautuu sivuraiteelle, koska ei suostu osallistumaan yliopistomaailman lehm\u00e4nkauppoihin. Kostoksi laitoksen esimies kuormittaa h\u00e4nt\u00e4 hanttihommilla, joiden vuoksi h\u00e4nelle ei j\u00e4\u00e4 aikaa toteuttaa kunnianhimoisia tutkimussuunnitelmiaan.<\/p>\n

Sen ainoan kerran, kun Stoner saa maistaa todellista onnea, se riistet\u00e4\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4 saman tien. Kaunis romanssi naispuolisen jatko-opiskelijan kanssa kariutuu sosiaalisiin paineisiin.<\/p>\n

Williams kertoo p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ns\u00e4 surullisen ja v\u00e4lill\u00e4 suorastaan traagisen tarinan toteavan hienovaraisella proosalla. H\u00e4nen lauseissaan ei ole samanlaista ruhjovaa energisyytt\u00e4 kuin Philip Rothilla tai loisteliasta yksityiskohtiin tarkentamista kuin John Updikella. Williamsin ilmaisun perusyksikk\u00f6n\u00e4 toimii understatement, jossa ei ole j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n \u201dsuuren kirjailijan\u201d tyylist\u00e4.<\/p>\n

Kuitenkin Williamsin proosassa on piilev\u00e4\u00e4 voimaa, joka imee mukaansa. LuinStonerin<\/em> melkein ahmimalla, mik\u00e4 ei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina ole hyv\u00e4 merkki, koska nopealukuiset kirjat usein valuvat k\u00e4sieni l\u00e4pi eiv\u00e4tk\u00e4 j\u00e4t\u00e4 j\u00e4lkeens\u00e4 muuta kuin pettymyksen tunteen hukkaan heitetyst\u00e4 ajasta.<\/p>\n

Stonerin<\/em> maailmassa viivyin viel\u00e4 kirjan kannet suljettuani ja pystyn tuntemaan sen j\u00e4lkihehkun my\u00f6s t\u00e4t\u00e4 arvostelua kirjoittaessani. Vaikka Stoner<\/em> ei kirjallisella estetiikallaan tee minuun erityist\u00e4 vaikutusta, eksistentiaalisella tasolla se puhuttelee sit\u00e4kin enemm\u00e4n.<\/p>\n

William Stoner on mieleenpainuvimpia romaanihenkil\u00f6it\u00e4, joihin olen tutustunut. Paljon rikkaampi ja moniulotteisempi hahmo kuin h\u00e4t\u00e4isell\u00e4 lukemisella saattaisi kuvitella.<\/p>\n

***<\/p>\n

Stoner<\/em> saattaa olla romaanina ep\u00e4amerikkalainen, mutta sen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen milj\u00f6\u00f6 ovat mit\u00e4 amerikkalaisimmat.<\/p>\n

Yhdysvalloissa el\u00e4\u00e4 vahvana sosiaalista nousua korostava edistyskertomus, jossa seuraavalle sukupolvelle kasaantuu aina enemm\u00e4n vaurautta ja hyvinvointia kuin edelliselle. Eik\u00e4 syyn\u00e4 ole valtiovallan anteliaisuus vaan yksil\u00f6iden oma halu tavoitella parempaa el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

William Stonerin el\u00e4m\u00e4nvaiheet noudattelevat p\u00e4\u00e4llisin puolin t\u00e4t\u00e4 kaavaa. H\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 taakseen maaseudun niukkuuden ja ottaa paikkansa yliopistossa, sivistyksen kehdossa. Puolisokin l\u00f6ytyy rikkaasta pankkiiriperheest\u00e4.<\/p>\n

Halutessaan Stoner voisi pelata korttinsa niin, ett\u00e4 saa akateemisen sivistyksens\u00e4 rinnalle rahaa, yst\u00e4vi\u00e4 ja vaikutusvaltaa. H\u00e4n ei kuitenkaan tee niin. Ulkomaailman odotukset ja yleisesti hyv\u00e4ksytyt menestyksen kriteerit eiv\u00e4t ohjaa Stonerin el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Se n\u00e4hd\u00e4\u00e4n heti romaanin alussa, kun h\u00e4n ei l\u00e4hde vapaaehtoisena ensimm\u00e4iseen maailmansotaan, vaikka h\u00e4nen opiskelijatoverinsa niin tekev\u00e4t. Stonerille tehd\u00e4\u00e4n selv\u00e4ksi, ett\u00e4 kotiin j\u00e4\u00e4minen on tahra maineessa, mutta h\u00e4n v\u00e4h\u00e4t v\u00e4litt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

My\u00f6hemmin Stoner j\u00e4tt\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mahdollisuutensa nousta yliopistolla johtoteht\u00e4viin. H\u00e4n saa k\u00e4rsi\u00e4 ratkaisunsa vuoksi, mutta tiet\u00e4\u00e4 tehneens\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n oikein. Muiden tahtoon Stoner suostuu taipumaan vain uhrautuessaan l\u00e4heistens\u00e4 hyv\u00e4ksi. H\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti rakastajattarestaan, jotta t\u00e4m\u00e4 ei joutuisi k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n vanhoillisen yhteis\u00f6n ly\u00f6m\u00e4st\u00e4 stigmasta.<\/p>\n

***<\/p>\n

Stonerin el\u00e4m\u00e4n perusasetelemana on siis arvonsa tuntevan yksil\u00f6n taistelu vallant\u00e4yteisi\u00e4 instituutioita vastaan. Ymp\u00e4rist\u00f6n silmiss\u00e4 Stoner n\u00e4ytt\u00e4ytyy pikemminkin h\u00e4vi\u00e4j\u00e4n\u00e4 kuin sankarina, koska h\u00e4nen yksil\u00f6llisyytens\u00e4 on niin ehdotonta, ettei h\u00e4n voi eik\u00e4 halua lunastaa sit\u00e4 periamerikkalaiseen tapaan menestyksell\u00e4. Individualismin luvatussa maassa hyljeksit\u00e4\u00e4n aitoja kapinallisia.<\/p>\n

\u201dOlet liian heikko ja liian vahva. Eik\u00e4 sinulle ole maailmassa sijaa\u201d, luonnehtii Stoneria h\u00e4nen syd\u00e4nyst\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Yliopisto on Stonerille suojapaikka mahtia ja mammonaa palvovalta maailmalta. Eik\u00e4 lopulta yliopistokaan, vaan kirjallinen sivistys itsess\u00e4\u00e4n. Sille h\u00e4n omistaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja vaikkei saavuta suuria voittoja onnistuu luomaan olemassaololleen tarkoituksen.<\/p>\n

Romaanin loppukohtaus, jossa sy\u00f6v\u00e4n kalvava Stoner tekee kuolemaa, on mieleenpainuva. Jotkut lukijat varmaan kokevat sen surullisena, mutta min\u00e4 koin sen lohdullisena. Stoner poimii k\u00e4teen kirjansa, ainoan, jonka tuli julkaisseeksi. Auringonvalo paistaa ikkunasta kirjan sivuille, mutta Stonerin sammuvat silm\u00e4t eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 erota teksti\u00e4.<\/p>\n

Viimeisen henk\u00e4yksen j\u00e4lkeen kirja valuu Stonerin rinnalle ja putoaa lattialle, huoneen hiljaisuuteen. Siin\u00e4k\u00f6 kaikki? Kyll\u00e4. Mutta ne, joiden mielest\u00e4 se ei ole suinkaan v\u00e4h\u00e4n, ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t, kuinka t\u00e4rke\u00e4 romaani Stoner<\/em> on.<\/p>\n

(Parnassossa 1\/2015 julkaistu arvostelu)<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Gustave Flaubert v\u00e4itti kirjeess\u00e4\u00e4n George Sandille, ettei kaipaa aikalaistensa suosiota tai arvostusta.…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":1059,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/04\/stoner.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/04\/stoner.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1821"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1821"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1821\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1881,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/1821\/revisions\/1881"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/1059"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1821"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1821"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1821"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}