{"id":183,"date":"2012-02-25T15:09:00","date_gmt":"2012-02-25T13:09:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/imperiumin-ikava\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:24","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:24","slug":"imperiumin-ikava","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/imperiumin-ikava\/","title":{"rendered":"Imperiumin ik\u00e4v\u00e4"},"content":{"rendered":"<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/joseph-roth.jpg\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" border=\"0\" lda=\"true\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/joseph-roth.jpg\" \/><\/a><\/div>\n<p>Niin kauan kuin olen kirjallisuutta harrastanut, olen tiennyt ett\u00e4 on olemassa romaani nimelt\u00e4 <em>Radetzky-marssi<\/em>. Nimi j\u00e4i mieleeni selatessani lukiolaispoikana&nbsp;Tammen Keltaisen kirjaston julkaisuluetteloa. Koska listassa on vain kirjailijoiden sukunimet, luulin ensin&nbsp;ett\u00e4 <em>Radetzky-marssin<\/em> kirjoittaja on Philip Roth, jonka <em>Portnoyn tautia<\/em>&nbsp;pidin mestariteoksena,&nbsp;mutta sitten selvisi, ett\u00e4 kirjoittaja onkin jokin tuntematon&nbsp;Joseph Roth. En&nbsp;viitsinyt lukea&nbsp;<em>Radetzky-marssia<\/em>, koska oli niin monta Philip Rothin teosta viel\u00e4 lukematta.<\/p>\n<p>Vuosien varrella Keltaisen kirjaston julkaisuluettelo on kasvamistaan kasvanut, ja aina sit\u00e4 selaillessani olen numeron 84 kohdalla muistanut, kuinka luulin Josephia Philipiksi. En ole varma, kauanko siit\u00e4 on, kun p\u00e4\u00e4tin &#8220;jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4&#8221; lukea <em>Radetzky-marssin<\/em>, mutta kauan joka tapauksessa. Nyt olen sen vihdoin lukenut, ja ilokseni voin todeta, ett\u00e4 Joseph Roth (1894-1939) on minulle l\u00e4hes yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 kirjallinen l\u00f6yt\u00f6 kuin Curzio Malaparte taannoin. He ovat kirjailijoina erilaisia, mutta heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n ja kirjallisessa urassaan&nbsp;on&nbsp;jotain samaakin: molemmat esimerkiksi ty\u00f6skenteliv\u00e4t journalisteina ja olivat viimeisin\u00e4 vuosinaan katolilaisia (kuinka hartaita, sit\u00e4 en osaa sanoa).<\/p>\n<p>Malaparte heilui el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n poliittisesta aatteesta toiseen, eik\u00e4 Rothkaan ole helposti m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4v\u00e4 hahmo.&nbsp;Roth kirjoitteli lehtijuttuja sek\u00e4 liberaaleihin ett\u00e4 sosialistisiin sanomalehtiin, k\u00e4yttip\u00e4 jossain vaiheessa itsest\u00e4\u00e4n&nbsp;nimityst\u00e4 &#8220;Der rote Joseph&#8221;, vaikka loppujen lopuksi inhosi vasemman laidan radikaaleja yht\u00e4 palavasti kuin oikean laidan. Galitsiassa, It\u00e4valta-Unkarin keisarikunnassa syntyneen Rothin el\u00e4m\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4ritti&nbsp;juutalaisuus (h\u00e4nen oikea nimens\u00e4 oli Moses Joseph Roth, mutta h\u00e4n pudotti Moseksen pois ensimm\u00e4isen maailmansodan aikana), ja se varmasti selitt\u00e4\u00e4, miksi Rothilla ei miss\u00e4\u00e4n vaiheessa ollut samanlaisia oikeistosympatioita kuin Malapartella.<\/p>\n<p>Weimarin tasavallan aikana Roth asui ja ty\u00f6skenteli pitk\u00e4\u00e4n Berliiniss\u00e4, mutta poistui Saksasta ikuisiksi ajoiksi&nbsp;vuonna 1933, jolloin Hitler nousi valtaan. <em>Radetzky-marssi<\/em> valmistui vuonna 1932, joten se ehti parahiksi natsien kirjarovioissa poltettavaksi. Otettuaan hatkat Saksasta Roth kirjoitti yst\u00e4v\u00e4lleen Stefan Zweigille: &#8220;Barbaarit ovat ottaneet komennon. \u00c4l\u00e4 pet\u00e4 itse\u00e4si. Helvetti on valloillaan.&#8221;<\/p>\n<p>Hyv\u00e4stij\u00e4tt\u00f6 Saksalle oli&nbsp;ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 kova pala Rothille, vaikka h\u00e4nen kirjeenvaihtonsa (josta on julkaistu kattava nide englanniksi)&nbsp;sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 vimmaisia vihanvuodatuksia Berliinist\u00e4 ja berliinil\u00e4isist\u00e4: &#8220;Kun t\u00e4nne tulee, tuntuu kuin menett\u00e4isi&nbsp;sukupuolielimens\u00e4.&#8221; Rothin mielest\u00e4&nbsp;miss\u00e4\u00e4n ei ollut niin rumia naisia (tai huoria) kuin Berliiniss\u00e4. Kaikki miehet puolestaan k\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t kuin partionjohtajat. S\u00e4vykk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 Berliinin kuvausta englannin kielisen\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4 voi lukea Rothin lehtiteksteist\u00e4 koostetusta teoksesta <em>What I Saw: Reports from Berlin 1920-1933<\/em>. Nuo tekstit edustavat journalismin vanhaa kunnianarvoista juttutyyppi\u00e4<em> feuilletonia<\/em>, joka nykymaailmassa on saanut v\u00e4isty\u00e4 t\u00e4rkeilevien kolumnien tielt\u00e4. Roth itse luonnehti&nbsp;lehtijuttujaan &#8220;tosiasioiden ilmaisemiseksi puolessa sivussa&#8221;. Jos verrataan Rothin journalismia&nbsp;Malaparteen, on sanottava, ett\u00e4 Malaparten k\u00e4sitys &#8220;tosiasioista&#8221; oli&#8230;\u00f6h&#8230; luovempi ja laveampi, vaikka toki Rothkin ymm\u00e4rsi kirjallisten efektien p\u00e4\u00e4lle: &#8220;En ole mik\u00e4\u00e4n reportteri&#8221;, h\u00e4n sanoi eik\u00e4&nbsp;pit\u00e4nyt reporttereja, todellisuuden passiivisia (ja naiiveja)&nbsp;yl\u00f6skirjaajia, suuressa arvossa.<\/p>\n<p>Mahdollinen yhteinen piirre Rothin ja Malaparten v\u00e4lill\u00e4 on, ett\u00e4 he olivat molemmat upseereja. Sanon mahdollinen, koska Rothin tekemisist\u00e4 ensimm\u00e4isess\u00e4 maailmansodassa ei ole t\u00e4ytt\u00e4 varmuutta. H\u00e4n itse v\u00e4itti palvelleensa upseerina ja joutuneensa sotavangiksi,&nbsp;ja&nbsp;omaksui my\u00f6hempin\u00e4 vuosina k\u00e4yt\u00f6kseens\u00e4 ja puheeseensa keisarillisen armeijan upseerien maneereja. Malaparten upseeriutta ei kyseenalaista kukaan. H\u00e4n kulki toisen maailmansodan aikaan Suomessakin Italian armeijan upseerin univormussa.<\/p>\n<p><em>Radetzky-marssi<\/em> kuvaa Habsburgien valtakunnan rappeutumista ja lopullista tuhoa Trottan perheen kolmen sukupolven&nbsp;kautta. Roth itse sanoi: &#8220;Der Leutnant Trotta, der bin ich&#8221;. Viittaus Flaubertiin (&#8220;Madame Bovary, c&#8217;est moi.&#8221;) on&nbsp;harkittu ja my\u00f6s merkityksellinen. Flaubert oli Rothille t\u00e4rke\u00e4 kirjallinen esikuva, ja <em>Radetzky-marssi<\/em> on monessakin mieless\u00e4 pikemminkin 1800-lukulainen kuin 1900-lukulainen romaani. Se&nbsp;muistuttaa hengelt\u00e4\u00e4n, estetiikaltaan ja kerronnaltaan pikemminkin Flaubertia ja h\u00e4nen aikalaisiaan kuin vaikkapa Robert Musilia, jonka <em>Mies vailla ominaisuuksia<\/em> on saman aihemaailman innoittama kuin <em>Radetzky-marssi<\/em>, mutta 1900-lukulaisen moderni. <\/p>\n<p>Roth julkaisi lyhyeksi j\u00e4\u00e4neen kirjallisen uransa aikana my\u00f6s useita pienempi\u00e4 romaaneja, mutta ne h\u00e4n naputteli nopeassa tahdissa, mik\u00e4 kuulemma n\u00e4kyy puolitekoisuutena (en ole lukenut Rothin romaanituotannosta <em>Radetzky-marssin<\/em> lis\u00e4ksi muuta kuin suomennoksen <em>Kapina<\/em>; ja se on kyll\u00e4 ansiokas lyhyen muodon romaani). <em>Radetzky-marssia<\/em> Roth kirjoitti pitk\u00e4\u00e4n ja k\u00e4rsiv\u00e4llisesti, mink\u00e4&nbsp;voi aistia tekstist\u00e4. Flaubertilainen ihanne, jonka mukaan jokaisen proosalauseen on oltava yht\u00e4 viimeistellty ja lopullinen kuin runos\u00e4keen, on varmastikin el\u00e4hdytt\u00e4nyt Rothia. H\u00e4nen lehtijuttunsakin edustavat huolellista ja tarkkaa sanontaa, mutta <em>Radetzky-marssissa<\/em> leve\u00e4ll\u00e4 rintamalla etenev\u00e4 kerronta tuo tekstiin viel\u00e4 huomattavasti lis\u00e4\u00e4 ilmaisuvoimaa.<\/p>\n<p>Minulle henkil\u00f6kohtaisesti <em>Radetzky-marssi<\/em> edustaa yht\u00e4 viimeisist\u00e4&nbsp;suurista 1800-lukulaisista eurooppalaisista romaaneista. Se on kirjoitettu kulttuurisessa murroskohdassa, aikana, jolloin romaanikirjallisuus alkoi lopullisesti suistua&nbsp;el\u00e4m\u00e4npelon ja itsereflektion&nbsp;tielle, jonka my\u00f6t\u00e4 se&nbsp;menetti uskonsa mahdollisuuksiinsa k\u00e4sitell\u00e4 kokonaisia yhteiskuntia tai historiallisia aikakausia ja tavoittaa niist\u00e4 sellaista, joka voidaan tavoittaa vain perinteisen&nbsp;fiktiivisen kerronnan&nbsp;keinoin. 1930-luvun taitteessa, jolloin Roth kirjoitti <em>Radetzky-marssin<\/em>, epiikan ty\u00f6kalut olivat viel\u00e4 niin hyv\u00e4ss\u00e4 ter\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 niill\u00e4 sai aikaan sellaista j\u00e4lke\u00e4, joka ilment\u00e4\u00e4 1800-lukulaista romaania voimansa tunnossa. Modernismin my\u00f6t\u00e4 ty\u00f6kalut vaihtuivat. <\/p>\n<p>Osasyy <em>Radetzky-marssin<\/em>&nbsp;koskettavuuteen on&nbsp;siin\u00e4, ett\u00e4 Roth kirjoitti sen syd\u00e4nverell\u00e4\u00e4n, mutta onnistui tekem\u00e4\u00e4n sen suistumatta patetiaan &#8212; kerronnan&nbsp;viritys on ironinen samassa mieless\u00e4 kuin monilla muilla eurooppalaisen kirjallisuuden klassikoilla, enk\u00e4 tarkoita nyt&nbsp;meid\u00e4n p\u00e4ivillemme ominaista&nbsp;poseeraavaa ironiaa, vaan et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4n kerronnan kautta syntyv\u00e4\u00e4 asioiden suhteellistumista, joka saa&nbsp;romaanihenkil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4n ja teot n\u00e4kym\u00e4\u00e4n lukijalle&nbsp;erilaisessa valossa kuin miss\u00e4 romaanihenkil\u00f6t ne itse n\u00e4kev\u00e4t. Syd\u00e4nverell\u00e4 kirjoittamisen tuntu syntyy <em>Radetzky-marssiin<\/em>&nbsp;nostalgiasta katoavaa maailmaa kohtaan. Roth todellakin ik\u00e4v\u00f6i Habsburgien valtakuntaa. H\u00e4n sanoi tunteneensa itsens\u00e4 It\u00e4valta-Unkarin aikana&nbsp;patriootiksi ja maailmankansalaiseksi. Imperiumin sortuminen riisti&nbsp;t\u00e4llaiset kiintopisteet. &#8220;Rakastin is\u00e4nmaani hyveit\u00e4 ja saavutuksia, ja nyt kun sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole, rakastan my\u00f6s sen vajavaisuuksia ja heikkouksia&#8221;, Roth kirjoitti. Viimeisin\u00e4 vuosinaan h\u00e4n julistautui katolilaise<br \/>\nksi ja rojalistiksi, ja oli mukana poliittisessa&nbsp;hankkeessa, jonka tarkoituksena oli palauttaa Habsburgit takaisin valtaistuimelle. Suru imperiumin&nbsp;tuhosta ja mahdottomuus pelastaa vanhaa maailmaa luo <em>Radetzky-marssiin<\/em> traagisen pohjavireen, joka huokuu tekstist\u00e4 l\u00e4hes joka sivulta. Roth oli niin&nbsp;taitava kirjailija, ett\u00e4 osasi annostella vahvimmatkin, repivimm\u00e4tkin tunteensa proosaansa sopivina annoksina. H\u00e4nen kirjeenvaihtoaan lukiessa taas piirtyy&nbsp;esiin&nbsp;raadollisempi hahmo: vihainen, katkera, armoton ja ilke\u00e4 Joseph Roth.<\/p>\n<p>Toki Rothilla oli syyt\u00e4kin olla vihainen ja katkera. Rothin is\u00e4 tuli hulluksi ennen h\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 Roth tavannut is\u00e4\u00e4ns\u00e4 koskaan. Rothin vaimokin menetti henkisen tasapainonsa, ja joutui Saksassa mielisairaalaan, jossa my\u00f6s kuoli natsien eutanasiaohjelman uhrina. Roth itse tienasi parhaina vuosinaan hyv\u00e4\u00e4 palkkaa toimittajana, mutta sotki raha-asiansa perusteellisesti. Suurimman osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4n eli ilman vakituista osoitetta, maallinen omaisuus kahdessa matkalaukussa. Alkoholismiin Roth v\u00e4itti suistuneensa jo 8-vuotiaana, mik\u00e4 saattaa olla liioittelua. Viinaan h\u00e4n joka tapauksessa menehtyi, 45-vuotiaana pariisilaisessa sairaalassa oltuaan sit\u00e4 ennen nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 delirium tremensin kourissa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Niin kauan kuin olen kirjallisuutta harrastanut, olen tiennyt ett\u00e4 on olemassa romaani&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":792,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/joseph-roth.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/joseph-roth.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/183"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=183"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/183\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2069,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/183\/revisions\/2069"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/792"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=183"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=183"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=183"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}