{"id":188,"date":"2012-01-22T16:45:00","date_gmt":"2012-01-22T14:45:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/yksinaisyyden-lievittaja\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:26","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:26","slug":"yksinaisyyden-lievittaja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/yksinaisyyden-lievittaja\/","title":{"rendered":"Yksin\u00e4isyyden lievitt\u00e4j\u00e4"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Monet minulle t\u00e4rke\u00e4t kirjailijat ovat amerikkalaisia. Ne, jotka ovat seuranneet t\u00e4t\u00e4 blogia tai lukeneet esseit\u00e4ni, tiet\u00e4v\u00e4t kuinka paljon Don DeLillo ja David Foster Wallace minulle merkitsev\u00e4t. Heid\u00e4n lis\u00e4kseen voin mainita Donald Barthelmen, Thomas Pynchonin, William Gaddisin, Cormac McCarthyn, Lydia Davisin, William T. Vollmannin ja uusista tuttavuuksista vaikkapa Jennifer Eganin, jonka mahtava romaani A Visit From the Goon Squad<\/em> ilmestyy t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 suomeksi nimell\u00e4 Aika suuri h\u00e4m\u00e4ys<\/em>.<\/p>\n

Samaan hengenvetoon on todettava, ett\u00e4 monet paljon huomiota saaneet amerikkalaiset (mies)prosaistit j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t minut kylm\u00e4ksi, esimerkiksi Michael Cunningham, Paul Auster, Jonathan Safran Foer ja jossain m\u00e4\u00e4rin my\u00f6s Jonathan Franzen.<\/p>\n

Viime p\u00e4iv\u00e4t olen lueskellut Jeffrey Eugenidesin romaania The Marriage Plot<\/em>, joka julkaistaan t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 suomeksi nimell\u00e4 Naimapuuhia<\/em>. (En ole ihan vakuuttunut suomennoksen nimest\u00e4; se antaa romaanille turhan kepe\u00e4n ja koomisen s\u00e4v\u00e4yksen. Alkuper\u00e4inen nimi viittaa paitsi kirjan juonikuvioihin my\u00f6s Jane Austenin ymp\u00e4rille rakentuvaan romaaniperinteeseen.)<\/p>\n

Eugenides edustaa sit\u00e4 amerikkalaisen nykyproosan virtausta, joka pyrkii “vanhan kunnon romaanin” kunnianpalautukseen. Niinp\u00e4 The Marriage Plot<\/em> tarjoilee muotokokeilujen, antinarratiivisuuden ja kollaasimaisten tekstuaalisten kudelmien asemesta vet\u00e4v\u00e4\u00e4 kerrontaa, verevi\u00e4 henkil\u00f6hahmoja ja suuria tunteita. Se my\u00f6s asemoi itsens\u00e4 kertomakirjallisuuden tutun turvallisiin lajityyppeihin: siin\u00e4 on aineksia niin kampusromaanista, kehitysromaanista kuin kolmiodraamaa noudattelevasta rakkausromaanista.<\/p>\n

Eugenides ei peittele pyrkimyksi\u00e4\u00e4n tai preferenssej\u00e4\u00e4n vaan laittaa yhden romaanihenkil\u00f6ns\u00e4, Austen-tutkijaksi pyrkiv\u00e4n Madeleinen lausumaan suorat sanat siit\u00e4, mist\u00e4 kirjallisuudessa pit\u00e4isi olla kyse:<\/p>\n

“What made Madeleine sit up in bed was something closer to the reason she read books in the first place and had always loved them. Here was a sign that she wasn’t alone. Here was an articulation of what she had been so far mutely feeling.”<\/em><\/p>\n

(Madeleinen suosikkikirja on Roland Barthesin Rakastuneen kielell\u00e4<\/em>, jota h\u00e4n kantaa aina laukussaan. H\u00e4n ei kuitenkaan lue sit\u00e4 sosiaalis-lingvistisen ilmi\u00f6n nimelt\u00e4 “rakkaus” purkamisena ja erittelyn\u00e4 vaan rakastuneen ihmisen intiimin\u00e4 ja vilpitt\u00f6m\u00e4n\u00e4 puheenvuorona. My\u00f6nn\u00e4n itsekin lukeneeni kyseist\u00e4 kirjaa juuri Madeleinen tavalla ja saaneeni siit\u00e4 paljon lohtua. Hieno kirja.)<\/p>\n

Nuo Madeleinen esitt\u00e4m\u00e4t ajatukset ovat tuttuja niille, jotka ovat lukeneet Jonathan Franzenin ja David Foster Wallacen esseit\u00e4. Franzen ja DFW nimitt\u00e4in tulivat yhteisten pohdintojensa j\u00e4lkeen siihen tulokseen, ett\u00e4 kirjallisuuden syvin tarkoitus on siin\u00e4 ett\u00e4 se saa ihmiset tuntemaan itsens\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n yksin\u00e4isiksi. Olen heid\u00e4n kanssaan pitk\u00e4lti samaa mielt\u00e4. Tied\u00e4n omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni, ett\u00e4 tuntisin oloni orvoksi ja onnettomaksi, ellen lukisi. Toisaalta: poistaako kirjallisuus yksin\u00e4isyyden vai tekeek\u00f6 siit\u00e4 vain siedett\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4? En ole aivan varma. Mutta siit\u00e4 olen varma, ett\u00e4 hetkellist\u00e4 lukunautintoa tuottava eskapistinen kirjallisuus pikemminkin viivytt\u00e4\u00e4 yksin\u00e4isyyden kokemista kuin poistaa sen tai tekee siit\u00e4 siedett\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4. Jotta kirja vaikuttaisi, sen on j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 kummittelmaan tajuntaan lukutapahtuman j\u00e4lkeen. Harva kirja j\u00e4\u00e4. Harvasta j\u00e4\u00e4 edes j\u00e4lkil\u00e4mp\u00f6\u00e4.<\/p>\n

The Marriage Plotia<\/em> luin ensimm\u00e4iset pari sataa sivua ahmien, mutta viimeisten parin sadan sivun aikana aloin hieman nikotella. Eugenidesissa ei sin\u00e4ns\u00e4 ole erityisi\u00e4 \u00e4rsytyksen aiheita, toisin kuin vaikkapa Austerissa (saan viel\u00e4kin puistatuksia Sattumuksia Brooklyniss\u00e4<\/em> -romaanin ah niin symppiksest\u00e4 kertojasta) tai Franzenissa (Vapaus<\/em> -romaanin amerikkalaisen ydinperheen ymp\u00e4rille rakentuva kommunitaristinen eetos ja paatos l\u00e4hestulkoon oksettivat). Se mik\u00e4 Eugenidesissa t\u00f6kkii on amerikkalaisen valtavirtaproosan yleinen helmasyynti: teksti on yliviimeistelty\u00e4, aivan kuin suuren kustantamon “reader friendly” -vastaava olisi sen puleerannut lopulliseen muotoonsa. Harvassa ovat sellaiset korkean profiilin jenkkiromaanit kuin Denis Johnsonin muutaman vuoden takainen Tree of Smoke<\/em>, joista saa miellytt\u00e4v\u00e4n karhean ja rosoisen lukuvaikutelman. Useimmista juhlituista amerikkalaisista (mies)prosaisteista her\u00e4\u00e4 tekstin perusteella ep\u00e4ilys, ett\u00e4 he ovat kontrollifriikkej\u00e4, jotka kamman avulla suoristavat jokaisen matontupsun.<\/p>\n

Marko Hautala kirjoitti hiljattain blogissaan<\/a> siit\u00e4, kuinka oudoilta h\u00e4nest\u00e4 tuntuvat puheet perinteisen romaanin uudistamispakosta tai per\u00e4ti kuolemasta. Hautalan mielest\u00e4 on pikemminkin niin, ett\u00e4 perinteisen romaanin potentiaalia ei nyky\u00e4\u00e4n malteta tai osata k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Amerikkalaista keskustelua seuratessa vallalla tuntuvat kuitenkin olevan pikemminkin perinteisen romaanin puolustuspuheet kuin kuolinprofetiat. Varsinkin Franzenin Vapaus<\/em> on jymymenestyksell\u00e4\u00e4n nostanut “vanhan kunnon romaanin” taas kirjallisuuden keski\u00f6\u00f6n. Haastavampi proosa tuntuu ajautuvan Yhdysvalloissa entist\u00e4 selvemmin marginaaliin, kenties my\u00f6s Euroopassa ja Suomessa.<\/p>\n

Itse pid\u00e4n vastakkainasettelua perinteisen ja kokeellisen romaanin v\u00e4lill\u00e4 turhana ja suurelta osin keinotekoisena, kuten aiemmassa merkinn\u00e4ss\u00e4ni “Liberty Valancen tappajat”<\/a> t\u00e4hdensin. Olen samaa mielt\u00e4 David Foster Wallacen kanssa siit\u00e4, ett\u00e4 julistuksellisesti kokeellinen proosa on 90-prosenttisesti silkkaa roskaa. Toisaalta tiukasti vakioasetuksissa pit\u00e4ytyv\u00e4 kertomakirjallisuus tuottaa mit\u00e4 sovinnaisinta perusm\u00f6ss\u00f6\u00e4. Sven Laakso kirjoitti taannoin blogissaan romaanin palvelevan niit\u00e4, jotka saavat hupia “vammauttamisesta ja vammaisen tarkkailusta”. V\u00e4h\u00e4n k\u00e4rjek\u00e4s n\u00e4kymys kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, mutta haroo oikeaan suuntaan. Perinteisen romaaniestetiikan itseriittoisuuteen kouristuksenomaisesti takertuva fiktio suoltaa sellaista todellisuuskuvaa ja sellaisia henkil\u00f6hahmoja, jotka pikemminkin esitt\u00e4v\u00e4t vakiintuneen kirjallisuusk\u00e4sityksen mukaista todellisuuskuvaa ja henkil\u00f6hahmoja kuin kertovat meille jotain t\u00e4rke\u00e4\u00e4 meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4mme. Todellisuutta “vammautetaan” jotta se voidaan ottaa haltuun siin\u00e4 muodossa kuin perinteinen romaaniestetiikka vaatii. V\u00e4hin mit\u00e4 min\u00e4 kirjailijalta odotan on vaikutelma siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on edes jossain m\u00e4\u00e4rin kriittisesti tutkiskellut niit\u00e4 prosaistin ty\u00f6kaluja, joita k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Kirjallisuushistorian parhaat henkil\u00f6hahmot, juonet ja tarinat l\u00f6ytyv\u00e4t edelleen Balzacin tuotannosta. Viimeisten sadan vuoden aikana sek\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 todellisuus ett\u00e4 kertomakirjallisuus ovat muuttuneet niin perusteellisesti, ett\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n prosaisteilla ei ole paluuta balzacmaisiin vakioasetuksiin.  <\/p>\n

The Marriage Plotin<\/em> luettuani en nosta Jeffrey Eugenidesia aivan t\u00e4rkeimpien amerikkalaisprosaistien joukkoon, mutta kyll\u00e4 min\u00e4 kyseisen romaanin ns. mielikseni luin. Se muistutti minua siit\u00e4 vanhasta totuudesta, ett\u00e4 el\u00e4myksellinen lukeminen vaatii tunnistuspisteit\u00e4.  Omalla kohdallani vahvin tunnistuspiste The Marriage Plotissa<\/em> on yliopistomaailma. Eugenidesin romaanin rakastavaiset, Madeleine ja Leonard, tapaavat toisensa osallistuessaan semiotiikan luentosarjaan 19
\n80-luvun taitteessa, jolloin j\u00e4lkistrukturalismi tuli voimalla amerikkalaiseen yliopistomaailmaan. Muistin el\u00e4v\u00e4sti millaista on olla kusip\u00e4inen kirjallisuudenopiskelija lukiessani Eugenidesin kuvauksia Semiotics 211 -kurssin t\u00e4rkeilevist\u00e4 valop\u00e4ist\u00e4. Er\u00e4s heist\u00e4 esittelee itsens\u00e4 luentosarjan alkukokoontumisessa n\u00e4in:<\/p>\n

“Um, let’s see. I’m finding it hard to introduce myself, actually, because the whole idea of social introductions is so problematized. Like, if I tell you that my name is Thurston Meems and that I grew up in Stamford, Connecticut, will you know who I am? O.K. My name’s Thurston and I’m from Stamford, Connecticut. I’m taking this course because I read<\/em> Of Grammatology last summer and it blew my mind.”<\/em><\/p>\n

My\u00f6hemmin t\u00e4m\u00e4 samainen Thurston v\u00e4h\u00e4ttelee Jonathan Cullerin On Deconstructionia<\/em>, koska se h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 eksplikoida auttamattomasti vanhentuneella diskurssilla jotain niin paradigmaattisen vallankumouksellista asiaa kuin dekonstruktio. Huh, huh. Been there, done that…<\/p>\n

Toinen tunnistamispiste minulle on Leonardin hahmo. Eugenides sai Atlantin tuolla puolen aikaan pienoisen kirjallisen kohun, koska h\u00e4nen ep\u00e4iltiin k\u00e4ytt\u00e4neen Leonardin esikuvana David Foster Wallacea. Tietyt asiat kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4sm\u00e4\u00e4v\u00e4t: Leonard pit\u00e4\u00e4 samanlaista v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4huivia kuin DFW ja on samanlainen supernero ynn\u00e4 k\u00e4rsii vaikeista mielenterveysongelmista ja joutuu sy\u00f6m\u00e4\u00e4n psyykenl\u00e4\u00e4kkeit\u00e4. Eugenides itse kiisti piirt\u00e4neens\u00e4 kuvaa edesmenneest\u00e4 tuttavastaan, mutta kirjailijoiden puheet nyt ovat kirjailijoiden puheita. En mahtanut mit\u00e4\u00e4n sille, ett\u00e4 aina kun Leonardin hahmo ilmestyi kirjan sivulle, n\u00e4in mieless\u00e4ni DFW:n. Se kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 lis\u00e4si tekstin koskettavuutta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Monet minulle t\u00e4rke\u00e4t kirjailijat ovat amerikkalaisia. Ne, jotka ovat seuranneet t\u00e4t\u00e4 blogia…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,21],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":10,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/188"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=188"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/188\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2074,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/188\/revisions\/2074"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=188"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=188"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=188"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}