{"id":189,"date":"2012-01-14T12:23:00","date_gmt":"2012-01-14T10:23:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kuinka-massat-pelastivat-wall-streetin\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:26","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:26","slug":"kuinka-massat-pelastivat-wall-streetin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kuinka-massat-pelastivat-wall-streetin\/","title":{"rendered":"Kuinka massat pelastivat Wall Streetin"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

“Let us acknowledge that the conservative comeback of the last few years is indeed something unique in the history of American social movements: a mass conversion to the free-market theory as a response to hard times. Before the present economic slump, I had never heard of a recession’s victims developing a wholesale taste for neoclassical economics or a spontaneous hostility to the works of Franklin Roosevelt. Before this recession, people who had been cheated by bankers almost never took that occasion to demand that bankers be freed from ‘red tape’ and the scrutiny for the law.”<\/em><\/p>\n

N\u00e4in kirjoittaa Thomas Frank poliittisen pamflettikirjallisuuden parhaita perinteit\u00e4 edustavassa kirjassaan Pity the Billionaire. The Hard-Times Swindle and the Unlikely Comeback of the Right<\/em>. New York Timesin kriitikko luonnehti Frankia ajattelevan ihmisen Michael Mooreksi. Ihan hauska luonnehdinta, vaikka en ole varma, tekeek\u00f6 se oikeutta sen paremmin Frankille kuin Moorelle.<\/p>\n

Latasin Frankin kirjan iPadille luettuani New York Timesin arvostelun. Kirjaa lukiessani huomasin tuumiskelevani, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 t\u00e4llainen on minun ajanvietekirjallisuuttani. En ole koskaan innostunut dekkareista tai trillereist\u00e4, mieluummin katson dvd:lt\u00e4 Jason Bourne -leffoja. Yksi Jo Nesb\u00f6 vuodessa riitt\u00e4\u00e4 minulle j\u00e4nnityslukemistoksi. Sen sijaan Pity the Billionairen<\/em> kaltaista poleemista ei-kaunokirjallista asiaproosaa luen ahmimalla. Frank hallitsee genrens\u00e4 hyvin, ei pyri “objektiivisuuteen” tai “neutraaliin yhteiskuntatieteelliseen otteeseen”, vaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 avoimesti amerikkalaista oikeistoa vastaan, v\u00e4lill\u00e4 melkein sylki p\u00e4rskyen. Pity the Billionaire<\/em> t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pamflettikirjan t\u00e4rkeimm\u00e4n vaatimuksen: se lohduttaa yksi\u00e4 ja suututtaa toisia.<\/p>\n

Eip\u00e4 silti, kyll\u00e4 Frank esitt\u00e4\u00e4 kiintoisia analyysej\u00e4kin. Kuten kirjan alaotsikosta voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, h\u00e4nt\u00e4 askarruttaa se, miksi finanssikriisi ja lama — jotka olivat pahimmat sitten 1930-luvun — eiv\u00e4t ole lis\u00e4nneet tuntuvasti vasemman laidan kannatusta, vaan pikemminkin luoneet pohjan \u00e4rh\u00e4k\u00e4n oikeiston nousulle, josta selvin esimerkki Yhdysvalloissa on teekutsuliike. Samoja kysymyksi\u00e4 on pohdiskeltu my\u00f6s Suomessa ja Euroopassa.<\/p>\n

Frankin mielest\u00e4 Yhdysvalloissa demokraatit luottivat liikaa siihen, ett\u00e4 vanhat historialliset kaavat toteutuvat automaattisesti eli \u00e4\u00e4nest\u00e4j\u00e4t hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t republikaanit. Seh\u00e4n tuntuikin loogiselta, olivathan finanssikriisi ja lama seurausta siit\u00e4 politiikasta, jota republikaanien johdolla oli kolmen vuosikymmenen ajan toteutettu. Kuitenkin 2010 kongressivaaleissa republikaanit saavuttivat suurimman voiton vuosikymmeniin. Frankin mielest\u00e4 t\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 republikaanipuolueen oikeistosiipi onnistui uhkayritykselt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4neess\u00e4 “hy\u00f6kk\u00e4ys on paras puolustus” -taktiikassaan. \u00c4rh\u00e4kk\u00e4 oikeisto k\u00e4\u00e4nsi talousahdingon koetteleman kansan vihan m\u00e4d\u00e4st\u00e4 systeemist\u00e4 erilaisia yhteiskunnan eliittej\u00e4 kohtaan (poliitikot, virkamiehet ja heid\u00e4n kanssa kytk\u00f6ksiss\u00e4 olevat suuren rahan edustajat). Teekutsuliikkeen propaganda v\u00e4itti, ett\u00e4 finanssikriisin ja laman syyt eiv\u00e4t olleetkaan reaganilaisten oikeistohippien 1980-lukulaisen vallankumouksen luomassa s\u00e4\u00e4ntelyn purkamisen, yksityist\u00e4misen ja markkinoiden vapauttamisen kolmiyhteydess\u00e4. Itse ongelmasta \u00e4\u00e4nest\u00e4jien huomio suunnattiin ongelman ep\u00e4suosittuihin ratkaisumalleihin, kuten rahoitusalan pelastuspakettiin TARPiin (joka oli republikaanipoliitikkojen k\u00e4sialaa). Lis\u00e4\u00e4 vett\u00e4 myllyyns\u00e4 \u00e4rh\u00e4kk\u00e4 oikeisto sai virkakauttaan aloittelleen Obaman hallinnon terveydenhuoltouudistuksesta, joka suistaisi Yhdysvallat “sosialismin tielle”.<\/span><\/p>\n

Amerikkalaisen politiikan voimatekij\u00e4ksi noussut teekutsuliike ei ratsastanut perinteisill\u00e4 uskonnollisen oikeiston teemoilla, kuten abortin vastaisuudella, vaan uskonnollisuudeksi muutetulla vapaan markkinatalouden puolustamisella. <\/span>“Your mortgage is not my problem!” sanottiin er\u00e4\u00e4n teekutusliikkeen kannattajan kyltiss\u00e4. Frankin mielest\u00e4 se kiteytti olennaisen. Teekutsuliikkeen peruskannattajissa oli runsaasti talousahdingon koettelemia pienyritt\u00e4ji\u00e4. Heihin upposivat v\u00e4itteet, joiden mukaan finanssikriisin aikaan saanut subprimelainakaaos johtui siit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n naapurustossaan el\u00e4\u00e4 parasiitteina laiskoja ihmisi\u00e4 varoihinsa n\u00e4hden liian kalliissa kodeissa. Teekutsuliikkeen piiriss\u00e4 talouden pelastuspaketeissa her\u00e4ttiv\u00e4tkin suurinta raivoa tavallisille asuntovelallisille my\u00f6nnetyt huojennukset. “T\u00e4m\u00e4 t\u00e4llainen ei kuulu Amerikkaan!” Wall Streetin pankkiirien bonukset toki her\u00e4ttiv\u00e4t my\u00f6s n\u00e4r\u00e4\u00e4, mutta ne kohut meniv\u00e4t ohi varsin nopeasti. Frankin mielest\u00e4 t\u00e4m\u00e4 asetelma kuvastaa amerikkalaiseen kapitalismiin l\u00e4pi vuosikymmenten kuulunutta ideologista sumutusta: \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kova markkinatalous myyd\u00e4\u00e4n suurelle yleis\u00f6lle tavallisen pienyritt\u00e4j\u00e4n kasvoilla, vaikka verojen leikkaukset ja s\u00e4\u00e4ntelyn purkamiset hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4t eniten harvalukuista rikkaiden joukkoa.<\/span><\/p>\n

1980-lukulaisen vallankumouksen j\u00e4lkeen Amerikan rikkaat ovat olleet ennen kaikkea pankkiireja ja sijoittajia, eli niit\u00e4 jotka tekev\u00e4t rahalla rahaa, kun taas takavuosikymmenin\u00e4 varakkuuslistojen k\u00e4rki koostui industrialisteista, joiden omistamat yritykset valmistavat konkreettisia tavaroita kuluttajien tarpeisiin. Rahoitusala muodostaa nyky\u00e4\u00e4n Yhdysvaltain bkt:sta kahdeksan prosenttia, kun kolme vuosikymment\u00e4 sitten osuus oli viisi prosenttia. Taloustieteen nobelistin Paul Krugmanin mukaan rahoitusala on todellisuudessa pikemminkin tuhonnut kuin lis\u00e4nnyt arvoa kansantaloudessa. Se 400 miljardia dollaria, joka muodostuu rahoitusalan bkt-osuuden kasvusta, on puhdasta finanssikeinottelua, vaurauden illuusion luomista ja yll\u00e4pit\u00e4mist\u00e4 yh\u00e4 monimutkaisemmilla ja vaikeammin hallittavilla sijoitusinstrumenteilla, kuten johdannaisilla ja  strukturoiduilla tuotteilla.<\/span><\/p>\n

Frankin kirjan ik\u00e4vimm\u00e4t osiot keskittyv\u00e4t kuitenkin Barack Obamaan. Vaalikampanjassaan h\u00e4n valoi miljooniin \u00e4\u00e4nest\u00e4jiin toivoa ja tulevaisuudenuskoa, mutta nyt virkakauden l\u00e4hestyess\u00e4 loppuaan useimmat toiveet ovat valuneet tyhjiin. Frankin mielest\u00e4 Obama on pett\u00e4nyt h\u00e4neen uskoneet ihmiset. Omalta kohdaltani voin sanoa, ett\u00e4 en miss\u00e4\u00e4n vaiheessa odottanutkaan Obaman muuttavan Yhdysvaltain politiikkaa juurta jaksain. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4vi minulle selv\u00e4ksi siin\u00e4 vaiheessa, kun selvisi ett\u00e4 Obama on saanut eniten kampanjarahaa Wall Streetilta. Samoihin aikoihin haastattelin er\u00e4st\u00e4 englantilaista hedgerahaston salkunhoitajaa, joka puhui innostuneesti Obaman taustajoukoista. Silti min\u00e4 iloitsin Obaman valinnasta. Oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ettei Yhdysvaltain presidentiksi valittu John McCainia ja varapresidentiksi Sarah Palinia.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Let us acknowledge that the conservative comeback of the last few years…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[15],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":5,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/189"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=189"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/189\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2075,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/189\/revisions\/2075"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=189"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=189"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=189"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}