{"id":193,"date":"2011-12-17T23:47:00","date_gmt":"2011-12-17T21:47:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/vuoden-2011-tarkeat-kirjat\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:27","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:27","slug":"vuoden-2011-tarkeat-kirjat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/vuoden-2011-tarkeat-kirjat\/","title":{"rendered":"Vuoden 2011 t\u00e4rke\u00e4t kirjat"},"content":{"rendered":"
<\/a>Olen muistaakseni joskus vihannut erilaisia kirjalistoja. Otin ne varmaan silloin liian vakavasti. En\u00e4\u00e4 en ota, joten en en\u00e4\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vihaa niit\u00e4. Hupiahan ne ovat.<\/div>\n

Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4tin listata tusinan itselleni t\u00e4rkeit\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna ilmestyneit\u00e4 kaunokirjallisia teoksia. Vet\u00e4isen ne t\u00e4h\u00e4n ulkomuistista luottaen siihen, ett\u00e4 ensimm\u00e4isin\u00e4 mieleen tulevat ovat my\u00f6s eniten vaikuttaneet. Olisin toki voinut listata t\u00e4rkeit\u00e4 kirjoja enemm\u00e4nkin, mutta pysyt\u00e4\u00e4n nyt tusinassa.<\/p>\n

Joku voi huomauttaa, ett\u00e4 vuotta on viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 pari viikkoa ja joulunpyh\u00e4t aikaa lukea. Minulla on kuitenkin lukulistalla en\u00e4\u00e4 yksi t\u00e4n\u00e4 vuonna ilmestynyt kaunokirja, Neal Stephensonin Reamde<\/em>. Arvoitukseksi siis j\u00e4\u00e4 kuuluisiko se tusinan listalle vai ei.<\/p>\n

Mutta pitemmitt\u00e4 puheitta, t\u00e4ss\u00e4 se tusina tulee aakkosj\u00e4rjestyksess\u00e4 lyhyin perusteluin:<\/p>\n

Julian Barnes: The Sense of an Ending<\/em>. Taitavasti sommiteltu pienoisromaani, joka tutkii muistin sokkeloisuutta ja n\u00e4ihin sokkeloihin eksymist\u00e4.<\/p>\n

Charles Baudelaire: Pahan kukat<\/em>. Antti Nyl\u00e9nin suomennos on kulttuurinen uroty\u00f6, Nyl\u00e9nin vapaamittaiset tulkinnat tuovat Baudelairen lyriikan iholle. Olen lukenut n\u00e4it\u00e4 runoja ennenkin, mutta opin niist\u00e4 paljon lis\u00e4\u00e4 luettuani niit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kirjasta.<\/p>\n

Kristina Carlson: William N. p\u00e4iv\u00e4kirja<\/em>. Pid\u00e4n ei-romaanimaisista romaaneista, t\u00e4m\u00e4 on sellainen. Kieli on hiottua ja hienovireist\u00e4, mutta ei kumpua kuitenkaan niukkuuden ja paljauden estetiikasta. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6, j\u00e4k\u00e4l\u00e4tutkija Nylander on samaan aikaan 1800-lukulainen dandy ja anti-dandy, h\u00e4mment\u00e4v\u00e4 yhdistelm\u00e4.<\/p>\n

J.M. Coetzee: Kes\u00e4<\/em>. Kahteen kertaan l\u00e4pik\u00e4yty\u00e4, sill\u00e4 luin t\u00e4m\u00e4n toissa vuonna alkukielell\u00e4. Coetzeen proosa tuntuu joidenkin mielest\u00e4 kalsealta, mutta min\u00e4 aistin siin\u00e4 herkkyytt\u00e4 ja haurautta, se on sellaisen ihmisen kirjoitusta, jolla on sielu halki (ja siten se on koskettavaa, ainakin minulle.) Kes\u00e4<\/em> on hieno itseinhon kirjallinen kuvaus vailla v\u00e4h\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n poseerauksen tuntua. T\u00e4m\u00e4 kirja mykisti minut ensin englanniksi ja nyt my\u00f6s suomeksi.<\/p>\n

Don DeLillo: The Angel Esmeralda. Nine Stories<\/em>. Novelleja vuosilta 1979-2011 yksiss\u00e4 kansissa. Tutuillla delillomaisilla vahvuuksilla teksti jyll\u00e4\u00e4 eli havaintotarkkuudella, kielen vivahteiden tajulla ja hypnoottisella, v\u00e4lill\u00e4 paranoiaan kallistuvalla tunnelmien luonnilla. N\u00e4ist\u00e4 yhdeks\u00e4st\u00e4 tarinasta “Midnight in Dostoevsky” on todellinen novellistiikan helmi.<\/p>\n

Michel Houellebecq: Maasto ja kartta<\/em>. T\u00e4m\u00e4nkin luin jo ennen kuin se ilmestyi suomeksi. Teemojen, proosatyylin ja kerronnallisten ratkaisujen tasolla Maastossa ja kartassa<\/em> on paljon yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 Houellebecqin aiempiin romaaneihin. Uusiakin taajuuksia on toki aistittavissa. Ei Houellebecq ole yht\u00e4\u00e4n lempe\u00e4mm\u00e4ksi tullut mutta jollain tavalla sis\u00e4istyneempi h\u00e4nen otteensa on kuin vaikkapa Alkeishiukkasissa<\/em>. Vimmaa on h\u00e4vinnyt, tarkkuutta tullut lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Jonathan Lethem: The Ecstasy of Influence<\/em>. Lethem ei ole t\u00e4ysin lunastanut lupauksia fiktion tekij\u00e4n\u00e4, vaikka onkin kiinnostavampi kuin moni meill\u00e4 Suomessa paremmin tunnettu jenkkiprosaisti. T\u00e4m\u00e4 esseekokoelma askartelee kiinnostavasti esseen ilmaisumahdollisuuksilla ja muodollakin.<\/p>\n

John Jeremiah Sullivan: Pulphead<\/em>. Vahvasti populaarikulttuuriin painottuvia, uteliaan sielun kirjoittamia esseit\u00e4. Sullivanin tekstiss\u00e4 on henkist\u00e4 sukulaisuutta David Foster Wallacen esseiden kanssa.<\/p>\n

Henriikka Tavi: Toivo<\/em>. Muutama vuosi sitten ilmestynyt Esim. Esa<\/em> oli minulle erityinen runokokoelma, t\u00e4m\u00e4 uusi my\u00f6s. Joskus v\u00e4itet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 uusi runo tuottaa vain kielimateriaa ilman sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja subjektiivisuutta, mutta n\u00e4m\u00e4 Tavin runot koskettivat minua niin henkil\u00f6kohtaisella tasolla ett\u00e4 vain harvat tekstit ovat moiseen pystyneet.<\/p>\n

Colm T\u00f3ib\u00edn: Brooklyn<\/em>. Joillekin Jonathan Franzenin Vapaus<\/em> palautti uskon perinteisen romaanimuodon ilmaisuvoimaan. En tied\u00e4 tekik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 T\u00f3ibinin my\u00f6t\u00e4el\u00e4v\u00e4n kerronnan taidonn\u00e4yte saman minulle, mutta kovasti sit\u00e4 ihastelin.<\/p>\n

David Foster Wallace: The Pale King<\/em>. Suren yh\u00e4 DFW:n traagista kuolemaa, lohtua suruuni toi t\u00e4m\u00e4 postuumisti julkaistu kesken j\u00e4\u00e4nyt romaani (tai ehdotus postuumiksi romaaniksi, sill\u00e4 DFW:n kustannustoimittaja laittoi sen kasaan sekavasta tekstir\u00f6ykki\u00f6st\u00e4). En edes yrit\u00e4 tiivist\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kirjaa ja sen merkityst\u00e4 minulle n\u00e4in pieneen tilaan.<\/p>\n

Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija<\/em>. V\u00e4lill\u00e4 masentaa ajatella, ett\u00e4 Yli-Juonikkaan kaltainen kirjailija j\u00e4\u00e4 meill\u00e4 Suomessa pimentoon, kun kriitikot suitsuttavat ja yleis\u00f6 ostaa sellaisia kirjailijoita kuin… \u00f6h… no, j\u00e4\u00e4k\u00f6\u00f6t nimet mainitsematta. Uneksija<\/em> (kuten sen rinnaikkaisteos Valvoja<\/em>) on ihan omanlaisensa olento Suomi-proosassa, outo valoilmi\u00f6, positiivisessa mieless\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen muistaakseni joskus vihannut erilaisia kirjalistoja. Otin ne varmaan silloin liian vakavasti.…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":794,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":9,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/pahan-kukat.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/pahan-kukat.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/193"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=193"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/193\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2079,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/193\/revisions\/2079"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/794"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=193"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=193"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=193"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}