{"id":195,"date":"2011-12-11T10:06:00","date_gmt":"2011-12-11T08:06:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/suomi-novellia\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:28","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:28","slug":"suomi-novellia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/suomi-novellia\/","title":{"rendered":"Suomi-novellia"},"content":{"rendered":"<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/ja-muita-novelleja.jpg\" style=\"clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" border=\"0\" mda=\"true\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/ja-muita-novelleja.jpg\" \/><\/a><\/div>\n<p>Suomalaisesta novellista minulle tulee mieleen Martti Joenpolvi, henkil\u00f6t ilman etunimi\u00e4 (&#8220;J\u00e4rvel\u00e4 otti saavista kupilla kiljua&#8221;) ja modernistinen alkemia&nbsp;eli yritys sanoa v\u00e4h\u00e4ss\u00e4&nbsp;paljon.<\/p>\n<p>Pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, etten ole t\u00e4ll\u00e4 tavalla m\u00e4\u00e4ritellyn suomalaisen novellin suuri yst\u00e4v\u00e4. Her\u00e4\u00e4 tunne kirjallisuuden lajista, jonka suurimpia hyveit\u00e4 on mumista painokkaasti tai kuiskata lujaa. &#8220;Onhan&nbsp;suomalaisissa novelleissa&nbsp;j\u00e4nnitett\u00e4 ja&nbsp;ladattuja merkityksi\u00e4&#8221;, sanoo joku. Voi ollakin. Mutta nauttiakseen j\u00e4nnitteisest\u00e4, merkityksill\u00e4 ladatusta kielest\u00e4 pit\u00e4isi lukijalla olla p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n&nbsp;suomalaisen modernismin estetiikan mukaisesti kalibroitu dekooderi ja&nbsp;halu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sellaista. Ehk\u00e4 minunkin p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni on sellainen, mutta jaksanko en\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 on toinen kysymys.<\/p>\n<p>Voi tietysti olla niinkin, ett\u00e4 olen&nbsp;vain huono lukija Martti Joenpolven tyyppisten kirjailijoiden novelleille. Minuun kolahtaa paremmin Rosa Liksomin lyhytproosa (sattuneista syist\u00e4 olen lueskellut uudelleen <em>Unohdetun vartin<\/em> ja <em>Tyhj\u00e4n tien paratiisien<\/em> tekstej\u00e4; yht\u00e4 nautittavia kuin silloin kauan sitten). <\/p>\n<p>Eip\u00e4 silti, olen min\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt viime vuosina my\u00f6s mieluista luettavaa suomalaisesta novellistiikasta. Ikisuosikkini Juha Sepp\u00e4l\u00e4n <em>Mit\u00e4 s\u00e4hk\u00f6 on?<\/em> sis\u00e4lsi pari todella&nbsp;hyv\u00e4\u00e4 teksti\u00e4 (varsinkin niminovelli), lis\u00e4ksi mm. Tuuve Aro ja Maritta Lintunen ovat kirjoittaneet&nbsp;oivallisia juttuja.<br \/>T\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 minuun on tehnyt vaikutuksen Joni Pyysalon <em>Ja muita novelleja<\/em> (josta minun piti t\u00e4m\u00e4 merkint\u00e4 kirjoittaa mutta ajauduin purkamaan patoutunutta ahdistustani&nbsp;suomalaista perusnovellia kohtaan).&nbsp;Pyysalolla&nbsp;piisaa kirjallista k\u00e4sity\u00f6taitoa, h\u00e4n hallitsee tekstien sommittelun. Lis\u00e4ksi h\u00e4nell\u00e4 on silm\u00e4\u00e4&nbsp;yksityiskohdille, mik\u00e4 on&nbsp;t\u00e4rke\u00e4\u00e4 niin lyhyess\u00e4 kuin&nbsp;pitk\u00e4ss\u00e4 proosassa. H\u00e4n saattaa kuvata jonkin sin\u00e4ns\u00e4 arkisen tapahtuman niin ett\u00e4 kuvaukseen pujahtaa&nbsp;pala laajempaa&nbsp;mielenmaisemaa. T\u00e4llaisia merkityksellisi\u00e4 hetki\u00e4 sis\u00e4ltyy <em>Ja muita novelleja<\/em> -kokoelmaan paljon, ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 ne ovat merkityksellisi\u00e4&nbsp;itsess\u00e4\u00e4n,&nbsp;niit\u00e4 ei ole valjastettu &#8220;paljastamaan&#8221; novelliin upotettua kokoavaa&nbsp;ajatusta. Eiv\u00e4tk\u00e4 ne my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pyri alleviivaamaan v\u00e4h\u00e4eleisyytt\u00e4\u00e4n ja toteavuuttaan saadakseen sit\u00e4 kautta &#8220;yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4&#8221; tehoa. (V\u00e4h\u00e4eleisess\u00e4 toteavuudessa on jotain karmivaa, olen aina pel\u00e4nnyt&nbsp;suomalaista perusnovellistiikkaa lukiessani t\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4ni johonkin t\u00e4llaiseen: &#8220;Lipputanko kaatui. Jokinen j\u00e4i alle.&#8221;)<\/p>\n<p>Jos suomalaisessa perusnovellissa henkil\u00f6ill\u00e4 on vain sukunimet, niin Pyysalon novelleissa ei edes niit\u00e4. Lukiessani <em>Ja muita novelleja<\/em> -kokoelmaa minulla oli tunne ett\u00e4 henkil\u00f6hahmot ovat monistumia tai laajentumia yhdest\u00e4 perushenkil\u00f6st\u00e4 eri konteksteissa ja el\u00e4m\u00e4ntilanteissa. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ole moite, p\u00e4in vastoin. Se ett\u00e4 novellit on&nbsp;viritetty samalle taajuudelle tuo vaikutelman ett\u00e4 ne valuvat toistensa p\u00e4\u00e4lle ja alle, soljuvat toistensa sis\u00e4\u00e4n, jolloin yhden novellin lukeminen saa aikaisemmatkin novellit n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n&nbsp;uudella tavalla. V\u00e4h\u00e4n kuin katsoisi yht\u00e4 ja samaa veistosta monesta eri suunnasta.<\/p>\n<p>Samalla t\u00e4ytyy sanoa, ett\u00e4 samataajuuksisuuden vaikutelma ei toimisi n\u00e4in hyvin ellei kokoelman viimeinen novelli poikkeaisi seitsem\u00e4st\u00e4 muusta novellista. &#8220;Taiteilijan omakuva huoruusvuosilta&#8221; on pilaileva ja kuriton teksti, enemm\u00e4n loppukeikautus kuin loppuhuipennus. Samalla min\u00e4 luen sen oivaltavana pingottuneen modernistisen novellin&nbsp;parodiana.<\/p>\n<p>P.S.<\/p>\n<p><em>Ja muita novelleja<\/em> -kokelma innostuu v\u00e4rill\u00e4 pirstomaan sin\u00e4ns\u00e4 realistisen kerronnan synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4 todellisuusilluusiota alaviitteill\u00e4, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t niin kustannustoimittajan huomautuksia kuin kirjallisten l\u00e4hteiden paikannuksia. N\u00e4it\u00e4 alaviitteit\u00e4 olisi voinut olla enemm\u00e4nkin, niist\u00e4 olisi voinut jopa rakentaa ihan itsen\u00e4isi\u00e4 tekstej\u00e4 varsinaisten novellien rinnalle. Mutta ehk\u00e4 joskus toiste.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Suomalaisesta novellista minulle tulee mieleen Martti Joenpolvi, henkil\u00f6t ilman etunimi\u00e4 (&#8220;J\u00e4rvel\u00e4 otti&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":796,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/ja-muita-novelleja.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/ja-muita-novelleja.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/195"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=195"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/195\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2081,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/195\/revisions\/2081"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/796"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=195"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=195"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=195"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}