{"id":197,"date":"2011-11-23T16:45:00","date_gmt":"2011-11-23T14:45:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/intellektuellit\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:29","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:29","slug":"intellektuellit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/intellektuellit\/","title":{"rendered":"Intellektuellit"},"content":{"rendered":"<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/sartre-intellektu.jpg\" style=\"clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" border=\"0\" hda=\"true\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/sartre-intellektu.jpg\" \/><\/a><\/div>\n<p><em>&#8221;The belief seems to be spreading that intellectuals are no wiser as mentors, or worthier as exemplars, than the witch doctors or priests of old. I share that scepticism. A dozen people picked at random on the streets are at least as likely to offer sensible views on moral and political matters as a cross-section of the intelligentsia. But I would go further. One of the principal lessons of our tragic century, which has seen so many millions of innocent lives sacrificed in schemes to improve the lot of humanity, is &#8212; beware intellectuals. Not merely should they be kept well away from the levers of power, they should also be objects of particular suspicion when they seek to offer collective advice.&#8221;<\/em><\/p>\n<p>N\u00e4in kirjoittaa Paul Johnson poleemisessa kirjassaan <em>Intellectuals<\/em>, joka ilmestyi 1980-luvun lopussa. Joku voi huomauttaa, ett\u00e4 Johnsonin lauseissa kalskahtaa samanlainen henki kuin perussuomalaisten edustamassa kaikkitiet\u00e4v\u00e4n kansan herra- ja eliittivihassa. T\u00e4llainen kritiikki johdattaa kuitenkin harhateille. Ei Johnson hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 tietoa tai asiantuntijuutta vaan ahdaskatseista&nbsp;dogmatismia vastaan. Seh\u00e4n on tunnetusti&nbsp;ollut&nbsp;eurooppalaisen \u00e4lymyst\u00f6n helmasynti.<\/p>\n<p>Vanhassa maailmassa yhteis\u00f6n suunnann\u00e4ytt\u00e4jin\u00e4 toimi papisto, mutta modernissa sekulaarissa maailmassa papiston&nbsp;tilalle astuivat&nbsp;intellektuellit. Mit\u00e4 tyyppej\u00e4 intellektuellit sitten ovat? Kirjanoppineita vailla mink\u00e4\u00e4n alan erityisasiantuntemusta. Monet heist\u00e4 tekiv\u00e4t pohjimmiltaan samaa kuin papisto vanhassa maailmassa: levittiv\u00e4t viesti\u00e4 paratiisista. Heid\u00e4n paratiisinsa oli kuitenkin&nbsp;t\u00e4m\u00e4npuoleinen eik\u00e4 tuonpuoleinen, utopia eik\u00e4 taivasten valtakunta.&nbsp;My\u00f6hempin\u00e4 aikoina intellektuellien rooli on toki muuttunut. Harva heist\u00e4 saarnaa en\u00e4\u00e4 utopioiden puolesta, useimmat levitt\u00e4v\u00e4t jonkinlaista yleisp\u00e4tev\u00e4\u00e4 hedonismin sanomaa,&nbsp;oikeutta nautintoon, jota kapitalistinen yhteiskunta uhkaa joko rakenteellisella v\u00e4kivallallaan tai&nbsp;traditioista periytyvill\u00e4 kielloilla ja rajoituksilla.<\/p>\n<p>Albert Camus&#8217;n kerrotaan sanoneen Simone de Beauvoirille: &#8221;Olemme samanlaisia siin\u00e4, ett\u00e4 meille yksil\u00f6t merkitsev\u00e4t eniten. Suosimme mieluummin konkreettista kuin abstraktia, mieluummin ihmisi\u00e4 kuin doktriineja. Meille yst\u00e4vyys merkitsee enemm\u00e4n kuin politiikka.&#8221; Paha kyll\u00e4 de Beauvoir katkaisi sittemmin v\u00e4lins\u00e4 Camus&#8217;n kanssa ja asettui&nbsp;Jean-Paul Sartren taakse.&nbsp;Sartrehan edusti aivan p\u00e4invastaisia asioita kuin Camus. Viime aikoina meill\u00e4 Suomessa on kannettu huolta vihapuheesta.&nbsp;Er\u00e4\u00e4t Sartren kirjoitukset edustavat&nbsp;hyyt\u00e4vint\u00e4 \u00e4lymyst\u00f6n edustajan vihapuhetta, mit\u00e4 viime vuosisadalla kirjoitettiin. H\u00e4n oli esimerkiksi sit\u00e4 mielt\u00e4 ett\u00e4&nbsp;j\u00e4lkikolonialismin ikeess\u00e4 el\u00e4v\u00e4&nbsp;vapauttaa eurooppalaisen tappaessaan kerralla kaksi ihmist\u00e4: sortajan ja sorretun. V\u00e4kivalta&nbsp;kiehtoi Sartrea, kuten on kiehtonut lukemattomia \u00e4lymyst\u00f6n edustajia (ja heid\u00e4n h\u00e4nnystelij\u00f6it\u00e4\u00e4n) ennen h\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on&nbsp;t\u00e4ysin&nbsp;ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 ihmisille, jotka Sartren lailla asettavat abstraktit periaatteet ja ideologian ihmisten edelle. <\/p>\n<p>Paul Johnsonin kirjan t\u00e4rkein sanoma onkin juuri t\u00e4ss\u00e4. Kuten h\u00e4n itse&nbsp;kirjoittaa: <em>&#8221;The worst of all despotisms is the heartless tyranny of ideas.&#8221;<\/em><\/p>\n<p>Voi tietysti toivoa, ett\u00e4 massamurhien t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 1900-luku ja Sartren kaltaisten \u00e4lykk\u00f6jen harharetket ovat antaneet meid\u00e4n aikamme ihmisille rokotussuojaa ideoiden tyranniaa vastaan. Vaan enp\u00e4 tied\u00e4. Dogmatismin s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4riajattelua putkahtelee esiin v\u00e4h\u00e4n joka suunnasta, esimerkiksi Helsingin Sanomien \u00e4lykk\u00f6raadista. Atlas Saarikoski kirjoitti viime viikolla n\u00e4in vastatessaan kirjallisuuspalkintoja koskeneeseen kysymykseen:<\/p>\n<p><em>&#8221;Lis\u00e4ksi on huojentavaa, ett\u00e4 kirja, jossa keski-ik\u00e4inen valkoinen mies tulkitsee nuoren kurdityt\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4, on j\u00e4tetty palkintosarjan ulkopuolelle.&#8221;<\/em><\/p>\n<p>En&nbsp;ota t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4&nbsp;kantaa Jari Tervoon ja h\u00e4nen kirjaansa, toteanpahan vain ett\u00e4 Atlas Saarikosken huomio edustaa tyylipuhdasta, suorastaan karikatyyrim\u00e4ist\u00e4, esimerkki\u00e4&nbsp;radikaali\u00e4lyk\u00f6n \u00e4\u00e4riajattelusta. Dogmaatikoille ei riit\u00e4, ett\u00e4 ihmiset subjektiivisella tasolla kannattavat oikeita asioita, heid\u00e4n on kannatettava niit\u00e4 my\u00f6s objektiivisella tasolla. Niinp\u00e4 valkoinen heteromies ei yksinkertaisesti voi kirjoittaa ihmiskaupan uhreiksi joutuneista kurdityt\u00f6ist\u00e4. H\u00e4n on aina ja ikuisesti vastuussa kaikkien valkoisten heteromiesten kaikista pahoista teoista. Se&nbsp;t\u00e4ytyy Atlas Saarikosken kunniaksi sanoa, ett\u00e4 h\u00e4n ei sent\u00e4\u00e4n esit\u00e4 sartremaiseen tyyliin, ett\u00e4 valkoisen heteromiehen surmaamalla vapauttaa kaksi ihmist\u00e4: sortajan ja sorretun. (En tosin tied\u00e4, onko h\u00e4n jossain muualla t\u00e4llaisen ajatuksen esitt\u00e4nyt, en ihmettelisi vaikka olisi, sill\u00e4 sen verran stereotyyppiselt\u00e4 radikaali\u00e4lyk\u00f6lt\u00e4 h\u00e4n vaikuttaa.)<\/p>\n<p>Toki Atlas Saarikosken kaltaisilla hahmoilla ei ole samanlaista asemaa kuin oli 1900-luvun johtavilla intellektuelleilla. He ovat julkisuudessa l\u00e4hinn\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, henkil\u00f6\u00e4, jolla on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isi\u00e4 mielipiteit\u00e4, koska tiedotusv\u00e4lineet tykk\u00e4\u00e4v\u00e4t ihmisist\u00e4, jotka tuovat keskusteluun &#8221;v\u00e4rikkyytt\u00e4&#8221;. Ehk\u00e4 t\u00e4llainen esiintyv\u00e4n taiteilijan rooli onkin \u00e4lyk\u00f6ille paras mahdollinen, vaarattomin se ainakin on. Kukaan ei silloin kuvittele, ett\u00e4 heill\u00e4 olisi oikeasti jotain annettavaa.<\/p>\n<p>P.S.<\/p>\n<p>Paul Johnson rusentaa <em>Intellectuals<\/em>-kirjassaan&nbsp;koko joukon&nbsp;l\u00e4nsimaisen kulttuurihistorian juhlittuja \u00e4lykk\u00f6j\u00e4 tuomalla esiin mink\u00e4laisia despootteja, suoranaisia ihmishirvi\u00f6it\u00e4&nbsp;he olivat yksityisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n vaikka julkisessa roolissaan saarnasivat paremman, oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Paha kyll\u00e4 Johnsonin itsens\u00e4 kohdalla voi esitt\u00e4\u00e4 samanlaista kritiikki\u00e4. H\u00e4n esiintyi vuosikaudet moraalisesti suoraselk\u00e4isen\u00e4 perheenis\u00e4n\u00e4 ja hartaana katolilaisena. Sitten paljastui, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli pitk\u00e4 avioliiton ulkopuolinen suhde ja ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli tapana pyyt\u00e4\u00e4 piiskaa rakastajattareltaan. Piiskaussessioiden aikana rakastajattaren piti s\u00e4tti\u00e4 Johnsonia &#8221;tuhmaksi, tuhmaksi pojaksi&#8221;.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8221;The belief seems to be spreading that intellectuals are no wiser as&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":798,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":22,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/sartre-intellektu.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/sartre-intellektu.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/197"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=197"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/197\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2083,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/197\/revisions\/2083"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/798"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=197"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=197"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=197"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}