{"id":198,"date":"2011-11-20T16:28:00","date_gmt":"2011-11-20T14:28:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/suuri-romaani-vai-ei\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:29","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:29","slug":"suuri-romaani-vai-ei","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/suuri-romaani-vai-ei\/","title":{"rendered":"Suuri romaani vai ei?"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

“I couldn’t read that book if my life depended on it. It might be a ‘good’ novel or it might be a ‘bad’ novel, but something has happened to my imagination, which can no longer yield to the earnest embrace of novelistic form.”<\/em><\/p>\n

Noin kirjoitti David Shields kymmenen vuotta sitten ilmestyneest\u00e4 Jonathan Franzenin Muutoksia<\/em>-romaanista. Todenn\u00e4k\u00f6isesti h\u00e4n olisi samaa mielt\u00e4 my\u00f6s Franzenin uusimmasta, vastik\u00e4\u00e4n suomeksi ilmestyneest\u00e4 megabestsellerist\u00e4 Vapaus<\/em>.<\/p>\n

Ymm\u00e4rr\u00e4n Shieldsi\u00e4. H\u00e4n kokee, ett\u00e4 perinteinen romaani on menett\u00e4nyt kulttuurisen relevanssinsa, kykyns\u00e4 ilmaista tai v\u00e4litt\u00e4\u00e4 jotain olennaista siit\u00e4 millaista on el\u00e4\u00e4 nykymaailmassa. Shields propagoi kirjassaan Reality Hunger<\/em> kaunokirjallisen esseen puolesta, koska uskoo esseen pystyv\u00e4n temppuihin, joihin perinteinen romaani ei pysty.<\/p>\n

En ole yht\u00e4 kategorinen kuin Shields. Pidin aikoinaan Franzenin Muutoksia<\/em>-romaanista. Vapaudesta<\/em> en pit\u00e4nyt yht\u00e4 paljon, mutta kyll\u00e4 min\u00e4 senkin ahmimalla luin. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Franzen on kiinnostavampi kirjailija kuin …\u00f6h… Paul Auster ja Siri Hustvedt, mutta hyv\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Don DeLillon tasolle h\u00e4n ei yll\u00e4, ei l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Viimeksi kuluneen vuoden, puolentoista aikana Franzen on kehuttu maasta taivaaseen. Ensin Yhdysvalloissa, sitten Euroopassa ja t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 my\u00f6s Suomessa. Esimerkiksi Imagen arvostelija julisti Franzenin “romaankirjallisuuden pelastajaksi”. Kaiken t\u00e4m\u00e4n hehkutuksen keskell\u00e4 hiipii mieleen ajatus, tiet\u00e4isimmek\u00f6 Franzenista paljoakaan, jos h\u00e4n ei olisi amerikkalainen vaan esimerkiksi bulgarialainen, romanialainen tai albanialainen kirjailija. Ainakaan h\u00e4n ei olisi p\u00e4\u00e4tynyt Time-lehden kanteen eik\u00e4 Oprahin tv-show’hun. Turha v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei t\u00e4llaisilla asioilla ole merkityst\u00e4, ett\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kirjojen tasokkuus ratkaisee. Amerikkalaisen on paljon helpompi nousta “romaanikirjallisuuden pelastajaksi” kuin bulgarialaisen, romanialaisen tai albanialaisen.<\/p>\n

Mutta miss\u00e4 mieless\u00e4 Franzen sitten “pelastaa” romaanikirjallisuuden? Jos ymm\u00e4rsin Imagen arvostelijan ajatuskulkua oikein, niin Vapaus<\/em> on suuri romaani siksi ett\u00e4 sit\u00e4 on niin viihdytt\u00e4v\u00e4 lukea, sen haukkaa kerralla kuin herkullisen leivoksen. Samanlaisia argumentteja ovat k\u00e4ytt\u00e4neet muutkin Franzenin ylist\u00e4j\u00e4t. He pit\u00e4v\u00e4t Vapauden<\/em> ansiona sit\u00e4, ett\u00e4 se ei ole lainkaan avantgardistinen, kokeellinen tai kikkaileva vaan edustaa jonkinlaista mystist\u00e4 paluuta romaanitaiteen juurille, alkuper\u00e4iseen epiikan lumoon. Etenkin siit\u00e4 on jaksettu kohkata, ett\u00e4 Vapauden <\/em>sivuilla kummittelee Leo Tolstoin Sota ja rauha<\/em> paitsi alluusioina my\u00f6s er\u00e4\u00e4nlaisena esteettisen\u00e4 ja kerronnallisena esikuvana.<\/p>\n

Ajatus “paluusta” modernismia ja postmodernismia edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n 1800-luvun romaaniin on hullunkurinen. Eih\u00e4n kulttuurissa tai el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ole mahdollista palata vanhaan, korkeintaan konservoida ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vanhaa. Gustave Flaubert sanoi Balzacista ja muista t\u00e4rkeist\u00e4 edelt\u00e4jist\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 he kirjoittivat kuin el\u00e4imet, pelkill\u00e4 vaistoilla vailla tyyli\u00e4. Flaubertille itselleen taas tyyli oli kaikki kaikessa, ja viimeist\u00e4\u00e4n Flaubertista l\u00e4htien romaanikirjallisuus onkin ollut tietoinen keinoistaan ja l\u00e4ht\u00f6kohdistaan (itsereflektiivisyys ei todellakaan ole postmodernistien keksint\u00f6\u00e4). Kun on kerran viattomuutensa menett\u00e4nyt, ei voi palata el\u00e4m\u00e4\u00e4n pelkill\u00e4 vaistoillaan. Niinp\u00e4 on h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n naiivia kuvitella, ett\u00e4 Franzen – tai kukaan muukaan kirjailija – voisi “pelastaa” romaanikirjallisuuden “alkuper\u00e4isten asetusten mukaiseen tilaan”. Toivon totisesti, ettei Franzenin vanavedess\u00e4 tule leegioittain j\u00e4ljittelij\u00f6it\u00e4, keskinkertaisuuksia, jotka yritt\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen laillaan kirjoittaa kuin vanhan ajan mestarit, kuin Tolstoi. Se olisi jo silkkaa travestiaa.<\/p>\n

Toki Franzen itse ei ole niin naiivi, ett\u00e4 kuvittelisi voivansa kirjoittaa nykyaikaan p\u00e4ivitetyn Sodan ja rauhan<\/em>. Tolstoin mestariteos edustaa h\u00e4nelle romaanin ihannetta korkeintaan k\u00e4sitteellisess\u00e4 mieless\u00e4. Siit\u00e4 huolimatta h\u00e4n innostui vuosituhannen vaihteessa kirjoittamassaan ja monet kerrat siteeratussa Harper’sin esseess\u00e4\u00e4n (joka julkaistiin p\u00e4ivitettyn\u00e4 versiona nimell\u00e4 “Mr. Difficult” Franzenin kirjassa How to Be Alone<\/em>) ly\u00f6m\u00e4\u00e4n amerikkalaisen postmodernismin ikoneja Sodalla ja rauhalla <\/em>p\u00e4\u00e4h\u00e4n. H\u00e4n nosti sen antiteesiksi avantgardistisille romaaneille \u2013 kovin ep\u00e4historiallisesti ja problematisoimatta. Yksille Sota ja rauha<\/em> on Franzenin mukaan viihdett\u00e4 ja toisille taidetta, mutta molemmat saavat siit\u00e4 lukunautintoa. T\u00e4m\u00e4 huomio kiteytt\u00e4\u00e4kin h\u00e4nen kirjailijankutsumuksensa: tarjota lukemista kaikille, niin vannoutuneille kirjallisuudenyst\u00e4ville kuin satunnaislukijoille.<\/p>\n

Franzen jakaa romaanit kahteen kastiin. Toiset perustuvat statukseen, eli saavat voimansa taiteellisesta merkitt\u00e4vyydest\u00e4\u00e4n ja kirjallisen eliitin arvostuksesta, kun taas toiset taas perustuvat sopimukseen, eli tarjoavat lukuel\u00e4myksi\u00e4 suurille joukoille ja luovat fiktiivist\u00e4 yhteenkuuluvuutta kirjailijan ja lukijan v\u00e4lille. Franzen my\u00f6nt\u00e4\u00e4 statusarvostuksen hivelev\u00e4n kirjailijan itsetuntoa, mutta sanoo kaipaavansa enemm\u00e4n sopimusarvostusta, yhteytt\u00e4 suureen yleis\u00f6\u00f6n.
Loppujen lopuksi Franzen onnistuu kertomaan vastakkainasettelullaan vain sen, mik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 miellytt\u00e4\u00e4 ja mik\u00e4 ei. Harper’sin essee nostaa esiin sin\u00e4ns\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 kysymyksi\u00e4 romaanikirjallisuuden asemasta nykykulttuurissa, mutta Franzen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ne kerta toisensa j\u00e4lkeen subjektiivisiin kokemuksiinsa, omaan kirjailijahahmoonsa ja kirjalliseen uraansa. Ilke\u00e4sti sanottuna h\u00e4nt\u00e4 tuntuukin kiinnostavan pikemminkin oma status kuin romaanikirjallisuuden status. Franzen valittelee, ett\u00e4 merkitt\u00e4vill\u00e4 romaaneilla ei ole en\u00e4\u00e4 paikkaa nykykulttuurin keski\u00f6ss\u00e4 vaan ne sys\u00e4t\u00e4\u00e4n laitamille, marginaaleihin (h\u00e4n todellakin kirjoitti Harper’sin esseen ennen maailmanmenestyst\u00e4\u00e4n). Miksi h\u00e4n ajattelee tai ajatteli n\u00e4in? Siksi ett\u00e4 h\u00e4nen omat romaaninsa (ennen Muutoksia<\/em>) eiv\u00e4t her\u00e4tt\u00e4neet s\u00e4pin\u00e4\u00e4 suuren yleis\u00f6n keskuudessa, vaikka saivatkin runsaasti kiitt\u00e4vi\u00e4 arvosteluja. Rivien v\u00e4list\u00e4 voi lukea Franzenin kadehtineen elokuvan nauttimaa massajulkisuutta. Mutta mit\u00e4 oikeastaan voi sanoa kirjailijasta, joka haluaa tulla huomioiduksi kuin Hollywoodin blockbustereiden tekij\u00e4t? Ellei Franzen olisi kahdella uusimmalla romaanillaan myynyt miljoonia ja p\u00e4\u00e4ssyt Time-lehden kanteen h\u00e4n olisi varmasti todella katkera tyyppi.<\/p>\n

Ep\u00e4ilytt\u00e4vimp\u00e4n\u00e4 pid\u00e4n kuitenkin Franzenin ajatusta siit\u00e4, ett\u00e4 merkitt\u00e4vill\u00e4 romaaneilla olisi oltava oitis paikkansa nykykulttuurin keski\u00f6ss\u00e4, ett\u00e4 niiden pit\u00e4isi heti saada osakseen julkisuutta ja hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4, puhuttaa ihmisi\u00e4 ty\u00f6paikkojen kahvip\u00f6ydiss\u00e4 ja teattereiden l\u00e4mpi\u00f6iss\u00e4. Eiv\u00e4tk\u00f6 uraa uurtavat kaunokirjalliset teokset pikemminkin luo aluksi tyhj\u00e4n tilan ymp\u00e4rilleen yll\u00e4tt\u00e4ess\u00e4\u00e4n ja h\u00e4mment\u00e4ess\u00e4\u00e4n aikalaislukijat? Walter Benjamin sanoi, ett\u00e4 jokainen suuri teos joko murtaa yhden olemassaolevan genren tai luo kokonaan uuden. Ne muuttavat kulttuurihistoriaa mutta eiv\u00e4t (v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4) nykyhetke\u00e4.<\/p>\n

Oli miten oli, on aivan liian aikaista julistaa Vapautta<\/em> suureksi romaaniksi. Varmasti voi sanoa ainoastaan sen, ett\u00e4 se on kirja jota on lyhyess\u00e4 ajassa myyty helvetisti ja kehuttu helvetisti.<\/p>\n

P.S.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 on hiukan muunnellussa muodossa katkelmia Franz
\nen-esseest\u00e4ni, joka julkaistiin Parnassossa viime vuoden lopulla (7\/2010).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“I couldn’t read that book if my life depended on it. It…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":799,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/franzen-time.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/franzen-time.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/198"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=198"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/198\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2084,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/198\/revisions\/2084"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/799"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=198"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=198"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=198"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}