{"id":204,"date":"2011-09-17T14:42:00","date_gmt":"2011-09-17T12:42:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kirjallinen-uskon-teko\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:31","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:31","slug":"kirjallinen-uskon-teko","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kirjallinen-uskon-teko\/","title":{"rendered":"Kirjallinen uskon teko"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

“Sill\u00e4 lopullisesti pit\u00e4\u00e4 hyl\u00e4t\u00e4 se ateistinen oppi, jossa ensin maalaillaan naurettava olkimies (“siell\u00e4 sit\u00e4 palvotaan enkeleit\u00e4 ja henki\u00e4, heh heh”) ja sitten keskityt\u00e4\u00e4n palavasti n\u00e4in karrikoidun uskon vastustamiseen.<\/em>
Olkimies-ateismi on sek\u00e4 kaikkein naiivein ett\u00e4 kaikkein irrationaalisin ratkaisu. Sen ainoana k\u00e4ytt\u00f6voimana on 1760-lukulaisten ja 1960-lukulaisten yhteinen oletus siit\u00e4, ett\u00e4 kirkko on aikamme vaarallisin ideologinen organisaatio. T\u00e4m\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta on yksinkertaisesti vanhentunut.”<\/em><\/p>\n

N\u00e4in kirjoittaa Tuomas Nevanlinna yhdess\u00e4 Jukka Relanderin kanssa julkaisemassaan kirjassa Uskon sanat<\/em> (Teos 2011). Nevanlinna suomii vapaa-ajattelijoiden taannoista Jumalaa tuskin on olemassa<\/em> -kampanjaa siit\u00e4, ett\u00e4 se edustaa h\u00e4nelle kaikkein vierainta “Jumala on mahdollinen mutta ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6inen” -koulukuntaa. Yht\u00e4 lailla Uskon sanoissa <\/em>parjataan kristittyjen fundamentalistien yrityksi\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 maailmankuvalleen “tieteellisi\u00e4” todisteita intelligent design -h\u00f6lynp\u00f6lyn avulla.<\/p>\n

Ostaessani Uskon sanat<\/em> tunsin maksavani itseni kipe\u00e4ksi. Siit\u00e4 piti pulittaa Akateemisessa Kirjakaupassa 35,90 euroa. Voin kuitenkin antaa anteeksi moisen kiskurihinnan, sill\u00e4 kirja on lukemisen, miksei ostamisenkin, arvoinen. Uskon sanat<\/em> on Suomen oloissa harvinainen kristinuskoa k\u00e4sittelev\u00e4 kirja, koska siin\u00e4 uskosta ja uskonnosta keskustellaan \u00e4lykk\u00e4\u00e4sti ja uteliaasti, kuten mielest\u00e4ni pit\u00e4\u00e4kin tehd\u00e4. Hartauskirjallisuuttahan meill\u00e4 kyll\u00e4 julkaistaan, samoin kuin teoksia, joissa uskonoppinut ja tiedemies tai uskonoppinut ja vapaa-ajattelija ottavat mittaa toisistaan enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n herrasmiesm\u00e4isess\u00e4 hengess\u00e4. N\u00e4it\u00e4 t\u00e4llaisia kirjoja ei tarvitse lukea, koska edelt\u00e4 k\u00e4sin jo tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 niiss\u00e4 sanotaan.<\/p>\n

Paitsi kirjana Uskon sanat<\/em> miellytt\u00e4\u00e4 minua my\u00f6s tekona. Nevanlinnalla ja Relanderilla ei kummallakaan ole uskonnollista taustaa, pikemminkin p\u00e4invastoin, edustavathan he liberaalia \u00e4lymyst\u00f6\u00e4, joka l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti suhtautuu uskontoon, ja varsinkin kristinuskoon, vihamielisesti tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin kriittisesti. Uskon sanojen<\/em> l\u00e4ht\u00f6kohtana on sukeltaa kristinuskon kysymyksiin avoimin mielin, “mukaan heitt\u00e4ytyen”, kuten esipuheessa todetaan. T\u00e4m\u00e4 on rohkea l\u00e4ht\u00f6kohta ja osoittautuu my\u00f6s hedelm\u00e4lliseksi.<\/p>\n

Nevanlinna ja Relander saavat peittelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 nautintoa siit\u00e4, ett\u00e4 kielt\u00e4ytyess\u00e4\u00e4n tarkastelemasta kristinuskoa normin mukaisella tavalla kriittisest\u00e4 takakenosta he her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t h\u00e4mm\u00e4styst\u00e4 \u00e4lymyst\u00f6piireiss\u00e4. Uskon sanoissa<\/em> muistutetaan avomielisyyden ja suvaitsevaisuuden perikuvana esiintyv\u00e4\u00e4n liberalismiin sis\u00e4ltyv\u00e4st\u00e4 paradoksista: “kaikki vaan mukaan, paitsi ne, jotka eiv\u00e4t ole liberaaleja.”<\/p>\n

Kuten Nevanlinna kirjoittaa: “Uskonnon \u00e4kkiv\u00e4\u00e4r\u00e4 tuomitseminen ‘dogmaattiseksi’ itsen\u00e4isen ja yksil\u00f6llisen ajattelun nimiss\u00e4 on yh\u00e4 vahvemmin alkanut tuntua pelk\u00e4lt\u00e4 liberaalilta latteudelta, jota on liian helppo hokea. Ja on toki my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 pieni provokaatio tuntuu aina mukavalta. On jotensakin kutkuttavaa n\u00e4hd\u00e4 ateistiyst\u00e4vien vilpit\u00f6n j\u00e4rkytys kristillisen slangini \u00e4\u00e4rell\u00e4; kuin olisin poikennut kaidalta polulta.”<\/em><\/p>\n

Niille, jotka nyt s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4v\u00e4t Nevanlinnan ja Relanderin “hurahtaneen uskoon”, voin vakuuttaa, ettei mist\u00e4\u00e4n t\u00e4llaisesta ole kyse. Uskon sanat<\/em> on filosofishenkist\u00e4 pohdiskelua, jossa ei ole tunnustuksellisen julistuksen h\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. Nevanlinnaa ja Relanderia eiv\u00e4t kiinnosta arkiset uskon el\u00e4m\u00e4n kysymykset vaan kristinuskon k\u00e4sitteet ja ilmi\u00f6t. Toisin sanoen Uskon sanat<\/em> paikantuu pikemminkin teologisen tiedekunnan kuin kristillisen seurakunnan tontille.<\/p>\n

Innostuakseen kristinuskon kysymyksist\u00e4 Nevanlinna ja Relander toki tarvitsivat esikuvat. Kun Giorgio Agambenin, Alain Badioun ja Slavoj \u017di\u017eekin kaltaiset \u00e4lymyst\u00f6n supert\u00e4hdet ryhtyiv\u00e4t ruotimaan Raamattua, sen teemat alkoivat kiinnostaa my\u00f6s Uskon sanojen<\/em> tekij\u00f6it\u00e4. T\u00e4m\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta my\u00f6s n\u00e4kyy kirjasta. Nevanlinnaa ja Relanderia el\u00e4hdytt\u00e4\u00e4 mahdollisuus radikalisoida kristillinen traditio, kaivaa siit\u00e4 edistyksellist\u00e4 muutosvoimaa. Eik\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, ajatus on kaunis ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 jalo. Mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, Nevanlinna ja Relander eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4 itse\u00e4\u00e4n niin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 vain toistelisivat 60-lukulaisten terhopursiaisten ja marttilindqvistien hokemia siit\u00e4, kuinka “Jeesuskin oli radikaali ja ensimm\u00e4inen kommunisti.”<\/p>\n

Uskon sanat<\/em> edustaa muodoltaan dialogia, eli Nevanlinna ja Relander kirjoittelevat ajatuksiaan vuoronper\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin keskustelisivat kyn\u00e4 k\u00e4dess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4 ratkaisu, koska se parantaa luettavuutta ja auttaa hahmottamaan kirjoittajien ajattelussa esiintyv\u00e4t painotus- ja vivahde-erot. Nevanlinna on kaksikosta se, jolla polla s\u00e4teilee kirkkaammin. Paikoin h\u00e4nelt\u00e4 suorastaan ry\u00f6ppy\u00e4\u00e4 \u00e4lyllisi\u00e4 paradokseja, kuperkeikkoja ja nurink\u00e4\u00e4nt\u00e4misi\u00e4. Relanderilla piisaa sinnikkyytt\u00e4 ja yrityst\u00e4, mutta h\u00e4n ei yll\u00e4 ajattelijana Nevanlinnan sf\u00e4\u00e4reihin.<\/p>\n

Mik\u00e4 sitten on se radikaali ydin, jonka Uskon sanat<\/em> kristinuskosta l\u00f6yt\u00e4\u00e4? Relanderin mielest\u00e4 kristinusko tarjoaa ensimm\u00e4isen ja alkuper\u00e4isen vallankumouksen mallin, joka iskostui syv\u00e4lle l\u00e4nsimaiseen sivilisaatioon. “Vasemmisto ja kirkko ovat jollakin hyvin ep\u00e4selv\u00e4ll\u00e4 tavalla toistensa my\u00f6t\u00e4isi\u00e4 voimia muussakin kuin vain kummankin l\u00e4hetysvoiman rinnakkaisessa ehtymisess\u00e4”<\/em>, Relander kirjoittaa. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n vasemmisto ja kirkko ovat nykymaailmassa saman haasteen edess\u00e4: kuinka muotoilla sanoma, joka her\u00e4tt\u00e4\u00e4 aidosti toivoa.<\/p>\n

Nevanlinnaa miellytt\u00e4\u00e4 kristinuskon sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4 potentiaali, joka mahdollistaa perinteisten ideologisten karikkojen ohittamisen. Paavalin l\u00e4ht\u00f6kohtana ei ollut rakentaa kristillist\u00e4 identiteetti\u00e4 Roomaa vastaan, vaan Rooman rinnalle jotakin uutta ja siit\u00e4 t\u00e4ysin riippumatonta. Nevanlinna muotoilee ajatuksen itselleen tunnusomaisella kimuranttisuudella: “Kirkon suhde Roomaan ei ollut ulossulkeva, vaikka olikin sit\u00e4. Rooman annettiin olla, sille maksettiin verot. Se purettiin sek\u00e4 suorasta ett\u00e4 k\u00e4\u00e4nteisest\u00e4 merkityksest\u00e4\u00e4n, siihen suhtauduttiin v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti.”<\/em><\/p>\n

Etuk\u00e4teen pelk\u00e4sin l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ni Uskon sanoista<\/em> sellaista muotijorinaa, jota Nevanlinna ja Relander ovat joskus harrastaneet NYT-liitteess\u00e4. T\u00e4llaista filosofiaa urbaaneille boheemeille (eli tuttavallisemmin urboille) ei kirjassa onneksi ollut niin paljon, ett\u00e4 se olisi erityisemmin \u00e4rsytt\u00e4nyt. Ajoittaisia puistatuksia kyll\u00e4kin koin, esimerkiksi kaksikon pohtiessa Pyh\u00e4n hengen olemusta ja merkityst\u00e4 analogialla Beatlesin musiikin vaikutuksista entisen Neuvostoliiton luhistumiseen. T\u00e4llainen lennokkaan poseeraava filosofiaverbaliikka ehk\u00e4 vetoaa urboihin, mutta jos ei ole ottanut tavakseen hengailla urbojen kanssa, se tuntuu vaivaannuttavalta.<\/p>\n

Oli miten oli, mielikseni min\u00e4 Uskon sanat<\/em> luin. V\u00e4lill\u00e4 v\u00e4ittelin kiivaastikin kirjoittajien kanssa, mutta seh\u00e4n kuuluu asiaan. En min\u00e4 \u017di\u017eekilt\u00e4k\u00e4\u00e4n <\/a>osta kuin irtoajatuksia sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4, mutta nekin riitt\u00e4v\u00e4t. T\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 niit\u00e4 ajatuksia ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 on, ja ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ole valmiita ajatuksia.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Sill\u00e4 lopullisesti pit\u00e4\u00e4 hyl\u00e4t\u00e4 se ateistinen oppi, jossa ensin maalaillaan naurettava olkimies…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":5,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/204"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=204"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/204\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2090,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/204\/revisions\/2090"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=204"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=204"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=204"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}