{"id":210,"date":"2011-08-06T16:40:00","date_gmt":"2011-08-06T14:40:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/puhtaan-kirjoittamisen-momentti\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:32","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:32","slug":"puhtaan-kirjoittamisen-momentti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/puhtaan-kirjoittamisen-momentti\/","title":{"rendered":"Puhtaan kirjoittamisen momentti"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Olen yritt\u00e4nyt kitke\u00e4 itsest\u00e4ni sellaiset harhaluulot, ett\u00e4 olisin jotenkin omaper\u00e4inen tai ainutlaatuinen. En min\u00e4 ole. Emmek\u00e4 me ole, kukaan meist\u00e4. <\/p>\n

Emme omista itse\u00e4mme. Emme ajatuksiamme, tuntemuksiamme, muistojamme, el\u00e4m\u00e4nkatsomustamme (mik\u00e4li meill\u00e4 sellainen on). Minuus ja tietoisuus eiv\u00e4t ole sis\u00e4ll\u00e4mme, ne eiv\u00e4t ole henkil\u00f6kohtaista omaisuuttamme vaan suhdettamme ulkoiseen maailmaan, todellisuuteen, jonka jaamme miljoonien, miljardien muiden minuuksien ja tietoisuuksien kanssa.<\/p>\n

Lipsahtaako t\u00e4m\u00e4 nyt vetel\u00e4ksi aaterunoudeksi? Kenties. Joka tapauksessa suunnilleen n\u00e4in min\u00e4 ajattelen.<\/p>\n

Syy siihen, miksi t\u00e4llaisia p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni py\u00f6rittelen on siin\u00e4, ett\u00e4 olen saanut t\u00e4m\u00e4n syksyn romaanini l\u00e4hes valmiiksi ja harjoitan ns. itsereflektiota: miksi p\u00e4\u00e4tin kirjoittaa t\u00e4llaisen kirjan, miksi ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 haluan kirjoittaa ja julkaista kirjoja, mit\u00e4 min\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kaikesta saan irti?<\/p>\n

Tuohon viimeiseen (ja kenties t\u00e4rkeimp\u00e4\u00e4n) kysymykseen l\u00f6ysin sattumalta oman vastaukseni Zadie Smithin esseekokoelman Changing My Mind<\/em> sivuilta. <\/em>Smith tiivist\u00e4\u00e4 oivallisesti sen, mik\u00e4 vaihe romaanin kirjoittamisessa on paras ja mik\u00e4 saa lopulta koko touhun tuntumaan vaivan arvoiselta. (Luulin t\u00e4t\u00e4 ensin omaksi ajatuksekseni, mutta onneksi luin Smithi\u00e4 ja muistin, ett\u00e4 mitk\u00e4\u00e4n ajatukset eiv\u00e4t ole omiamme):<\/p>\n

”The middle of a novel is a state of mind. Strange things happen in it. Time collapses. You sit down to write at 9 a.m, you blink, the evening news is on and four thousand words are written, more words than you wrote in three long months, a year ago. Something has changed. And it’s not restricted to house. If you go outside, everything — I mean, everything — flows freely into your novel. Someone on the bus says something — it’s straight out of your novel. You open the paper — every single story in the paper is directly relevant to your novel…”<\/em><\/p>\n

N\u00e4inh\u00e4n se on. (Romaanin) kirjoittaminen tuntuu mielekk\u00e4\u00e4lt\u00e4, jopa mukavalta silloin kun kaikki virtaa pid\u00e4kkeett\u00e4 sis\u00e4isen ja ulkoisen maailman v\u00e4lill\u00e4, kun teksti on maailmaa ja maailma teksti\u00e4, kun (kirjoittavan min\u00e4n) tietoisuus on yhteydess\u00e4 tuhansiin, tuhansiin muihin tietoisuuksiin. <\/p>\n

Puuduttavin vaihe taas on se, kun romaani on l\u00e4hes valmis ja sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ns. hioa, viimeistell\u00e4 ja oikolukea. T\u00e4m\u00e4 vaihe on pelkk\u00e4\u00e4 mekaanista suorittamista, tyyli- ja kirjoitusvirheiden etsimist\u00e4 ja korjaamista, yksin\u00e4ist\u00e4 n\u00e4pertely\u00e4. Yhteydet tekstin ja maailman v\u00e4lill\u00e4 ovat poikki (ne on ollut pakko sulkea, jotta kirja saataisiin painokuntoon), ja romaani tuntuu suljetulta, itseriittoiselta systeemilt\u00e4, kasalta liuskoja ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4. <\/p>\n

Mutta t\u00e4ss\u00e4 loppuvaiheen koettelemuksessa lohduttaa se, ett\u00e4 ennen pitk\u00e4\u00e4 kirja l\u00e4htee painoon ja painosta maailmalle, jossa se kohtaa lukijat, nuo toiset minuudet. Siin\u00e4 vaihessa yhteydet tekstin ja maailman v\u00e4lill\u00e4 toivottavasti aukeavat taas ja kaikki alkaa virrata…<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen yritt\u00e4nyt kitke\u00e4 itsest\u00e4ni sellaiset harhaluulot, ett\u00e4 olisin jotenkin omaper\u00e4inen tai ainutlaatuinen.…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":805,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[18],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/maailmanpy-25C3-25B6r-25C3-25A4.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/maailmanpy-25C3-25B6r-25C3-25A4.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/210"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=210"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/210\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2096,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/210\/revisions\/2096"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/805"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=210"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=210"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=210"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}