{"id":215,"date":"2011-06-02T09:49:00","date_gmt":"2011-06-02T07:49:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/romaanihenkilo-tutuksi\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:34","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:34","slug":"romaanihenkilo-tutuksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/romaanihenkilo-tutuksi\/","title":{"rendered":"Romaanihenkil\u00f6 tutuksi"},"content":{"rendered":"

Koska olen siviiliammatiltani toimittaja, p\u00e4\u00e4tin kirjoittaa henkil\u00f6jutun ensi syksyn\u00e4 julkaistavan Lohtu-romaanini toisesta p\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4, elokuvaohjaaja Johan Rautiosta. T\u00e4ss\u00e4 juttu luettavaksemme, pahoittelen sen pituutta.<\/em><\/p>\n

<\/a><\/div>\n

Pyh\u00e4 viha<\/span><\/strong><\/p>\n

\u201dMinulla ei ole menneisyytt\u00e4, vain tulevaisuus\u201d, Johan Rautio huokaisee.<\/p>\n

H\u00e4n nojautuu tuolillaan taaksep\u00e4in ja p\u00e4lyilee ymp\u00e4rilleen. Ik\u00e4\u00e4n kuin varmistaakseen, ett\u00e4 kahvilan k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 ei ilmesty kiusallista todistajaa vastaamaan kysymyksiin h\u00e4nen puolestaan.<\/p>\n

Haastattelupaikkana on Wayne\u2019s Coffee Helsingiss\u00e4 Kampin keskuksessa. Kello on kymmenen aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, kahvilassa vain muutama asiakas. Heid\u00e4n katseistaan n\u00e4kee, ett\u00e4 he tunnistavat kuuluisan elokuvaohjaajan.<\/p>\n

Rautio haluaisi ruumiinkielest\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen k\u00e4tkeyty\u00e4 hupparinsa hupun suojiin.<\/p>\n

Hupparin rintamuksessa lukee \u201dLa litt\u00e9rature c\u2019est de la merde\u201d, kirjallisuus on paskaa. Eriskummallinen statement kirjallisen ihmisen maineessa olevalta elokuvaohjaajalta.<\/p>\n

\u201dEi t\u00e4m\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n statement. Sain hupparin lahjaksi kaveriltani, en ole valinnut teksti\u00e4 itse\u201d, Rautio sanoo.<\/p>\n

Paljon t\u00e4m\u00e4n kummempia vastauksia h\u00e4nelt\u00e4 ei irtoa mist\u00e4\u00e4n asiasta. Varsinaiseksi tuppisuuksi Rautio heitt\u00e4ytyy, kun puhe k\u00e4\u00e4ntyy h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4nvaiheisiinsa tai dokumenttielokuva Likaisen totuuden<\/em> viime vuonna nostattamaan kohuun.<\/p>\n

\u201dEmmek\u00f6 voisi puhua Berliini-projektista? Tarvitsen rahaa. On kammottavaa olla kerjuulla, mutta valitettavasti t\u00e4m\u00e4 leffa nielee rahaa, paljon rahaa.\u201d<\/p>\n

Berliini-projekti tarkoittaa Raution tekeill\u00e4 olevaa elokuvaa, jolta puuttuu viel\u00e4 nimi. Kyll\u00e4, me puhumme siit\u00e4kin. Mutta ensin puhumme kaikesta muusta.<\/p>\n

Kaikki tuntevat Johan Raution. Tai pikemminkin: kaikki tuntevat h\u00e4nen maineensa. Tuskin ket\u00e4\u00e4n toista suomalaista kulttuurintekij\u00e4\u00e4 on viime vuosina ylistetty ja parjattu yht\u00e4 paljon kuin Rautiota.<\/p>\n

Viisi vuotta sitten h\u00e4nt\u00e4 juhlittiin sankarina h\u00e4nen voitettuaan ensimm\u00e4isen\u00e4 suomalaisohjaajana Cannesin Kultaisen palmun elokuvallaan Mies ja h\u00e4nen varjonsa<\/em>.<\/p>\n

Nykyisin h\u00e4n on pikemminkin konna kuin sankari. Ranskalainen Lib\u00e9ration otti h\u00e4net mukaan listatessaan eurooppalaisen kulttuuriel\u00e4m\u00e4n taantumuksellisia. Muita suomalaisia ei sill\u00e4 listalla n\u00e4kynyt. Eik\u00e4 ihme. Kukaan toinen suomalainen ei ole saanut aikaiseksi samanlaista yleiseurooppalaista kulttuuriskandaalia kuin Rautio Likaisella totuudellaan<\/em>.<\/p>\n

\u201dOnko minulla maine? Kenties on, mutta en vaivaa sill\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4ni\u201d, Rautio sanoo.<\/p>\n

H\u00e4n vilkaisee ymp\u00e4rilleen. Kahvilassa on yh\u00e4 hiljaista ja rauhallista. Vihollisia ei n\u00e4y. Mutta se ei tarkoita, ett\u00e4 heit\u00e4 ei olisi olemassa.<\/p>\n

Ainoa asia, jonka Rautio suostuu Likaisen totuuden<\/em> julkisuusmyr\u00e4k\u00e4st\u00e4 sanomaan, on ett\u00e4 sen ansiosta h\u00e4n oppi tuntemaan vihollisensa.<\/p>\n

\u201dOlen ruvennut googlaamaan nime\u00e4ni. Se on tietysti noloa, mutta puolustelen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4ni sill\u00e4, ett\u00e4 minun on pysytt\u00e4v\u00e4 selvill\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 viholliseni minusta puhuvat.\u201d<\/p>\n

Mit\u00e4 he sitten puhuvat? Raution mukaan levitt\u00e4v\u00e4t \u201d\u00e4\u00e4li\u00f6m\u00e4isi\u00e4\u201d valheita h\u00e4nen motiiveistaan. Sen tarkemmin h\u00e4n ei kuitenkaan halua t\u00e4sment\u00e4\u00e4, koska inhoaa julkisia tilityksi\u00e4.<\/p>\n

\u201dSaisinko hakea toisen kupillisen kahvia?\u201d Rautio kysyy vaihtaakseen puheenaihetta.<\/p>\n

Tiskin takana nuori naispuolinen myyj\u00e4 hymyilee h\u00e4nelle aurinkoisesti. Myyj\u00e4n ilmeest\u00e4 voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 Rautio vastaa hymyyn, mutta p\u00f6yt\u00e4\u00e4n palatessa h\u00e4nen kasvoillaan ei n\u00e4y hymyn h\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Millainen mies, millainen ihminen on Johan Rautio? Siit\u00e4 me, h\u00e4nen elokuviensa katsojat, tied\u00e4mme tuskin mit\u00e4\u00e4n. Paljon enemp\u00e4\u00e4 eiv\u00e4t tied\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n he, jotka ovat Raution kanssa ty\u00f6skennelleet.<\/p>\n

Elokuvapiireiss\u00e4 kulkevan sutkautuksen mukaan Johan Rautio tulee aamulla t\u00f6ihin ja l\u00e4htee illalla kotiin. Ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n h\u00e4n jakelee neuvoja, ohjeita, m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4, mutta toisin kuin monet kollegansa ei r\u00e4isk\u00e4htele, kiukuttele eik\u00e4 saa raivokohtauksia. <\/p>\n

Mies ja h\u00e4nen varjonsa<\/em> -elokuvan t\u00e4hti Lotta Larsson on sanonut, ett\u00e4 Rautiossa on ep\u00e4inhimillist\u00e4 uutteruutta. H\u00e4n toimii kuin kone: ei v\u00e4sy, ei tuskastu, ei vaivu ep\u00e4toivoon.<\/p>\n

Tanskalaista ohjaajaa Lars von Trieri\u00e4 v\u00e4itet\u00e4\u00e4n erakoituneeksi, mutta von Trierist\u00e4 sent\u00e4\u00e4n tiedet\u00e4\u00e4n yht\u00e4 ja toista, kuten esimerkiksi se, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on hirmuinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 erilaisia fobioita. Raution inhimillisest\u00e4 hauraudesta tied\u00e4mme tuskin mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4n k\u00e4tkee itsens\u00e4 silloinkin kun puhuu avomielisesti. Etenkin silloin.<\/p>\n

\u201dTapasin von Trierin kerran pariisilaisen hotellin miestenhuoneessa. H\u00e4n tuijotti minua uhkaavasti ja k\u00e4ski minua pit\u00e4m\u00e4\u00e4n varani. Olen aina ihaillut h\u00e4nen elokuviaan\u201d, Rautio sanoo.<\/p>\n

Ent\u00e4 mit\u00e4 Rautio vastasi suurelle tanskalaiselle? Ei mit\u00e4\u00e4n, koska ei ehtinyt. Uhkauksensa lausuttuaan von Trier k\u00e4\u00e4nsi selk\u00e4ns\u00e4 ja poistui. Mit\u00e4 Rautio olisi halunnut vastata? Sit\u00e4 h\u00e4n ei jaksa pohtia, koska pit\u00e4\u00e4 kysymyst\u00e4 teoreettisena.<\/p>\n

Kun pyyd\u00e4n tietoisen provosoivasti Rautiota paljastamaan itsest\u00e4\u00e4n jotain henkil\u00f6kohtaista, h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4 suuttumus, mutta kiukunpurkausta ei tule. Rautio siemaisee kahvia, painaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 alas ja pysyy tovin hiljaa.<\/p>\n

\u201dMit\u00e4 tarkoittaa paljastaa itsest\u00e4\u00e4n jotain henkil\u00f6kohtaista? Haluatko esimerkiksi tiet\u00e4\u00e4, harrastanko itsetyydytyst\u00e4. Noin 98 prosenttia miehist\u00e4 puljaa oman munansa kanssa, siit\u00e4 on olemassa oikein tilastoja. On siis hyvin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4kin teen niin. Ja sama p\u00e4tee sinuun. Mutta ei menn\u00e4 yksityiskohtiin. Yksityiskohdat ovat likaisia, alhaisia.\u201d<\/p>\n

Likaisuus, alhaisuus. Siin\u00e4p\u00e4 sanoja, jotka sopivat Johan Raution suuhun. <\/p>\n

H\u00e4nen elokuvansa tulvivat milloin riipaisevaa, milloin rujoa kauneutta, mutta kauneus on aina kuvissa, ei ikin\u00e4 sanoissa.<\/p>\n

Elokuvien henkil\u00f6t eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 sellaisia sanoja kuin usko, toivo ja rakkaus, vaikka ik\u00e4v\u00f6iv\u00e4tkin niit\u00e4. Se kyll\u00e4 mainitaan \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 maailmassa on paljon likaisuutta ja alhaisuutta.<\/p>\n

\u201dEn l\u00f6yd\u00e4 itse\u00e4ni elokuvieni hahmoista. Enk\u00e4 totta puhuen ole edes yritt\u00e4nyt etsi\u00e4\u201d, Rautio kuittaa ep\u00e4ilyt t\u00f6idens\u00e4 omael\u00e4m\u00e4kerrallisuudesta.<\/p>\n

Sanotaan, ett\u00e4 Rautiolla on synkk\u00e4 n\u00e4kemys ihmisluonnosta. Sen h\u00e4n sanoo itsekin, mutta t\u00e4sment\u00e4\u00e4 hetken kuluttua, ett\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 on pikemminkin realistinen kuin synkk\u00e4.<\/p>\n

Puolitoista tuntia kest\u00e4v\u00e4n haastattelun aikana Rautio innostuu vain kerran vuolaaseen tilitykseen. Se tapahtuu, kun pyyd\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 kuvailemaan ihmisk\u00e4sityst\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dMinun pit\u00e4isi l\u00e4hte\u00e4 parin viikon kuluttua Yhdysvaltoihin. Se tuntuu vaikealta, koska en tule toimeen amerikkalaisten kanssa. He eiv\u00e4t usko perisyntiin. Olisi suunnaton onnettomuus, jos koko ihmiskunta menett\u00e4isi synnintuntonsa, kuten amerikkalaiset ovat menett\u00e4neet. Kaikilla muilla olennoilla paitsi ihmisell\u00e4 on paikkansa luonnonj\u00e4rjestyksess\u00e4, yksin ihminen on j\u00e4\u00e4nyt harhailijaksi eik\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 tarkoitusta omalle historialleen, omalle olemassaololleen. Sodat, taiteet, kaupank\u00e4ynti, urheilu. Kaikki n\u00e4m\u00e4 ovat ilmausta ihmisen viihtym\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ja tyytym\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, h\u00e4nen surkeudestaan. Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun ihmiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 tunne katumusta ja h\u00e4pe\u00e4\u00e4, heiss\u00e4 ei ole j\u00e4ljell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kunnollista\u201d, Rautio sanoo.<\/p>\n

Puhery\u00f6ppyns\u00e4 j\u00e4lkeen h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kalpealta, hauraalta, v\u00e4syneelt\u00e4.
\nTuliko h\u00e4n paljastaneeksi sisint\u00e4\u00e4n liikaa? Ja mit\u00e4 h\u00e4n oikeastaan paljasti? <\/p>\n

Senk\u00f6, ett\u00e4 elokuviensa henkil\u00f6iden tavoin h\u00e4n ik\u00e4v\u00f6i uskoa, toivoa ja rakkautta?<\/p>\n

Ainakin h\u00e4n ik\u00e4v\u00f6i vanhaa maailmaa. Monet kerrat Rautio on tehnyt selv\u00e4ksi viihtyv\u00e4ns\u00e4 huonosti nykyajassa. H\u00e4nt\u00e4 on helppo syytt\u00e4\u00e4 kulttuuripessimismist\u00e4 ja vanhojen aikojen haikailuista, ja monet syytt\u00e4v\u00e4tkin.<\/p>\n

\u201dNiin. Onhan se tavatonta, ett\u00e4 joku ei repe\u00e4 riemusta t\u00e4ss\u00e4 edistyksen ja elintason joulumaassa\u201d, Rautio tuhahtaa.<\/p>\n

Mink\u00e4lainen el\u00e4m\u00e4 on elett\u00e4v\u00e4 tullakseen Johan Raution kaltaiseksi ihmiseksi ja elokuvaohjaajaksi?<\/p>\n

Rautiolta itselt\u00e4\u00e4n on sit\u00e4 turha udella. H\u00e4nest\u00e4 irtoaa vain huokaus, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ole menneisyytt\u00e4, vain tulevaisuus. <\/p>\n

\u201dKukaan ei tivaisi minulta, mink\u00e4lainen lapsuus tai nuoruus minulla oli, jos en olisi sattumalta ohjannut paria elokuvaa. Nyt minusta kirjoitetaan juttuja, joissa kerrotaan sadoille tuhansille ihmisille, millainen olen. Niin kuin olisin jotain ja olisin olematta jotain muuta. Min\u00e4 en omista itse\u00e4ni. Sit\u00e4 on vaikea hyv\u00e4ksy\u00e4.\u201d<\/p>\n

Rautio varttui Kokkolassa yksinhuoltaja\u00e4idin kasvattamana vailla sisaruksia. Perheen is\u00e4 kuoli liikenneonnettomuudessa Johanin ollessa parin vuoden ik\u00e4inen.<\/p>\n

\u00c4iti kuului hurmokselliseen her\u00e4tysliikkeeseen eik\u00e4 katsonut hyv\u00e4ll\u00e4 poikansa murrosi\u00e4ss\u00e4 her\u00e4nnytt\u00e4 kiinnostusta elokuviin, kirjallisuuteen ja musiikkiin. \u00c4idin ja pojan v\u00e4lit katkesivat l\u00e4hes kokonaan, kun poika l\u00e4hti opiskelemaan filosofiaa Helsingin yliopistoon.<\/p>\n

Kuutisen vuotta sitten Marketta Rautio kuoli sy\u00f6p\u00e4sairauden murtamana, eik\u00e4 Johan saapunut \u00e4itins\u00e4 hautajaisiin. H\u00e4n viimeisteli Miest\u00e4 ja h\u00e4nen varjoaan<\/em> Lontoossa eik\u00e4 pukahtanut avustajilleen halaistua sanaa \u00e4itins\u00e4 poismenosta.<\/p>\n

Suriko h\u00e4n? Jos suri, niin hiljaa yksin\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kouluaikaiset tuttavat Kokkolan vuosilta muistavat Raution estyneen\u00e4 ja eristyneen\u00e4 taiteilijasieluna. <\/p>\n

Lukiovuosinaan h\u00e4n pukeutui kaapumaiseen mustaan takkiin ja nojaili v\u00e4litunneilla yksin\u00e4\u00e4n sein\u00e4\u00e4n T.S. Eliotia lukien.
\u201dJohan ei ollut kuten muut, h\u00e4nest\u00e4 aisti ylenkatsetta. En taida pahasti liioitella jos sanon, ett\u00e4 h\u00e4n oli laajalti inhottu. Kukaan tuskin osasi kuvitella h\u00e4nen olevan jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuuluisa elokuvaohjaaja, h\u00e4nt\u00e4 pidettiin pelkk\u00e4n\u00e4 mahtailijana\u201d, Raution lukioaikainen luokkatoveri, Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Veli-Pekka Pajulaakso muistelee.<\/p>\n

Pajulaakso arvelee Kokkolan olleen Raution kaltaiselle nuorelle miehelle ahdistava ymp\u00e4rist\u00f6: matalakattoinen pikkukaupunki, jota halkoo mit\u00e4t\u00f6n puronliru. Taiteilijasielun veri veti etel\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Vanhoilla kotikulmillaan Kokkolassa Rautio ei ole k\u00e4ynyt kahteenkymmeneen vuoteen. Ei vaikka h\u00e4nt\u00e4 on maaniteltu osallistumaan sik\u00e4l\u00e4isiin kulttuuritapahtumiin.<\/p>\n

\u201dMiksi min\u00e4 sinne menisin? Ei siell\u00e4 ole minulle ket\u00e4\u00e4n\u201d, Rautio ihmettelee.<\/p>\n

Kysymys siit\u00e4, onko h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt selk\u00e4ns\u00e4 synnyinkaupungilleen kostoksi nuoruusvuosiensa ahdistuksesta, saa h\u00e4net mietteli\u00e4\u00e4ksi. H\u00e4n sanoo, ett\u00e4 ei ole ainakaan tietoisesti tuntenut tarvetta kostaa.<\/p>\n

\u201dVaikka sin\u00e4ns\u00e4 ajatus kostosta\u2026 Seh\u00e4n on hyvin inhimillinen.\u201d<\/p>\n

Miksi Rautio p\u00e4\u00e4tyi lukion j\u00e4lkeen Helsingin yliopistoon filosofian opiskelijaksi? Osittain siksi, ett\u00e4 h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4ssyt Teatterikorkeakouluun dramaturgian linjalle. <\/p>\n

Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professori Kristian Laurikainen aloitti opinnot filosofian laitoksella samana vuonna kuin Rautio. H\u00e4n muistaa hontelon tummatukkaisen kokkolalaispojan, jonka olemus henki yksin\u00e4isyytt\u00e4 ja uhmaa.<\/p>\n

\u201dIstuimme monet illat kantakaupungin olutluolissa. Johanilla oli kyky mykist\u00e4\u00e4 ihmiset nousuhumalaisella esitelm\u00f6innill\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4 oli tasan kolme aihetta: Bresson, Schopenhauer ja Joy Division. Vaikka h\u00e4n toisti samoja asioita, joka kerta tuntui kuin h\u00e4nell\u00e4 olisi ollut pakahduttavan t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ainutkertaista sanottavaa. Puoli tuntia paasattuaan h\u00e4n v\u00e4s\u00e4hti ja menetti kiinnostuksensa ihmisten kanssa seurusteluun. Ilta p\u00e4\u00e4ttyi siihen, ett\u00e4 Johan kiersi p\u00f6yd\u00e4n, joi kaikkien lasit tyhjiksi ja h\u00e4ipyi omille teilleen. Se ei ollut tahdikasta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, mutta se annettiin anteeksi, koska se ik\u00e4\u00e4n kuin kuului h\u00e4nen kuvioonsa\u201d, Laurikainen muistelee.<\/p>\n

Vanhat opiskelutoverit pit\u00e4v\u00e4t edelleen yhteytt\u00e4 toisiinsa. Genevess\u00e4 asuva Rautio vierailee joka kes\u00e4 Laurikaisten suvun huvilalla Turun saaristossa. <\/p>\n

\u201dEnnen k\u00e4vimme kapakoissa, mutta nykyisin vaihdamme kuulumisia l\u00e4hinn\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postin v\u00e4lityksell\u00e4. Johan tykk\u00e4\u00e4 ilmaista itse\u00e4\u00e4n kirjallisesti. H\u00e4nen meilins\u00e4 venyv\u00e4t joskus kymmenien liuskojen pituisiksi. N\u00e4enn\u00e4isen v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iset asiat, kuten k\u00e4mmenpohjien hikoilun aiheuttamat sosiaalisesti kiusalliset tilanteet, kirvoittavat h\u00e4nest\u00e4 polveilevia miniesseit\u00e4\u201d, Laurikainen kertoo.<\/p>\n

Jumalaan Johan Rautio ei my\u00f6nn\u00e4 uskovansa, vaikka uskookin perisyntiin. Mutta mik\u00e4 h\u00e4nen maailmassaan on perisynnin vastapaino?<\/p>\n

Ei ainakaan armo. Rautio ei puhu armosta sen enemp\u00e4\u00e4 kuin uskosta, toivosta ja rakkaudesta. <\/p>\n

Pyhyydest\u00e4 h\u00e4n kuitenkin puhuu, v\u00e4lill\u00e4 suorastaan intohimoisesti. H\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4 jotain tutkimatonta, kun pyyd\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 pyhyys h\u00e4nelle merkitsee.<\/p>\n

\u201dSe on jotain muuta kuin toivoa ja odotusta. Ihmiset ovat nykyisin sairaita toivosta, he odottavat koko ajan jotain: unelmaty\u00f6t\u00e4, ihannepuolisoa, lottovoittoa, laihtumista. Moderni el\u00e4m\u00e4 on pelkk\u00e4\u00e4 hypostaasiksi muuttunutta odotusta. Enk\u00e4 min\u00e4 ole poikkeus, min\u00e4kin kihisen jatkuvaa k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. Esimerkiksi nyt kun tarvitsen rahaa Berliini-projektiin. T\u00e4llainen orientaatio on tuhoisa, se h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 yhteyden pyhyyteen\u201d, Rautio sanoo.<\/p>\n

Pyhyys on siis haluista, tarpeista ja vaatimuksista vapaa olemisen tila. Miss\u00e4 tai miten sellaisen voi saavuttaa? Rautio virnist\u00e4\u00e4 puolella suulla ja levitt\u00e4\u00e4 neuvottomana k\u00e4tens\u00e4.<\/p>\n

\u201dTurha minulta kysy\u00e4. En olisi t\u00e4ss\u00e4, jos tiet\u00e4isin\u2026\u201d<\/p>\n

Nuoruudenyst\u00e4v\u00e4t menisiv\u00e4t vaikka valalle siit\u00e4, ett\u00e4 Rautiolla oli yhteys pyhyyteen, kun h\u00e4n istui parikymppisen\u00e4 elokuvateatteri Orionissa katsellen eurooppalaisten mestareiden t\u00f6it\u00e4.<\/p>\n

Kansanedustaja ja kulttuurivaikuttaja Martin Huhmar muistelee Orionin aulaa, johon ker\u00e4\u00e4ntyi vakavia ja hiukan koppavia nuoria ihmisi\u00e4, filmihulluja. Siell\u00e4 oli my\u00f6s Johan Rautio, muita vakavampana ja koppavampana, ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s filmihullumpana.<\/p>\n

\u201dAluksi seurasin h\u00e4nt\u00e4 et\u00e4\u00e4lt\u00e4. Mietin, ett\u00e4 mik\u00e4h\u00e4n tyyppi tuo on, mit\u00e4 h\u00e4n t\u00e4\u00e4lt\u00e4 etsii. Sitten aloin kuulla juttuja h\u00e4nen elokuvatiet\u00e4myksest\u00e4\u00e4n. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana menin n\u00e4yt\u00f6ksen j\u00e4lkeen h\u00e4nen luokseen, kerroin olevani t\u00f6iss\u00e4 Ilta-Sanomissa ja kysyin haluaisiko h\u00e4n kokeilla filmikritiikkien kirjoittamista. H\u00e4n tuijotti minua alta kulmien ja puisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Parin kuukauden kuluttua h\u00e4n tuli vet\u00e4isem\u00e4\u00e4n minua hihasta. \u2019Onko tarjous viel\u00e4 voimassa?\u2019 Olihan se. Siit\u00e4 alkoi yhteisty\u00f6mme\u201d, Huhmar kertoo.<\/p>\n

Aikalaisten mukaan Rautiolla oli kyky uppoutua t\u00e4ydellisesti katsomiskokemukseensa. Jotkut h\u00e4nen l\u00e4hell\u00e4\u00e4n istuneet v\u00e4ittiv\u00e4t aistineensa h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n voimakent\u00e4n.<\/p>\n

Elokuvakriitikko Armi Untolan mukaan moiset puheet ovat huulenheittoa, mutta eiv\u00e4t tyystin tuulesta temmattuja.<\/p>\n

\u201dKyll\u00e4 min\u00e4kin havaitsin, ett\u00e4 Johanilla oli aivan poikkeuksellinen kyky nauttia elokuvasta joka solullaan silloin kun innostui n\u00e4kem\u00e4st\u00e4\u00e4n. Tuntui kuin h\u00e4nen ruumiinsa olisi sulanut pois, lehahtanut toisiin sf\u00e4\u00e4reihin. Elokuvateatterin ulkopuolella h\u00e4n oli kire\u00e4 ja estynyt. Orion taisi olla h\u00e4nen pyh\u00e4kk\u00f6ns\u00e4, ainakin se oli paikka, jossa h\u00e4n saattoi hengitt\u00e4\u00e4 vapaasti\u201d, Untola sanoo.<\/p>\n

Muistot kaukaiselta yhdeks\u00e4nkymment
\n\u00e4luvulta eiv\u00e4t saa Rautiota nostalgiseksi. H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4 viett\u00e4neens\u00e4 runsaasti aikaa Orionissa, mutta lis\u00e4\u00e4 samaan hengenvetoon, ett\u00e4 on istunut vuosien saatossa monissa muissakin elokuvateattereissa.<\/p>\n

Ent\u00e4 pyhyys? Saavuttiko h\u00e4n yhteyden pyhyyteen Orionin salissa ihailemiensa ohjaajien t\u00f6iden \u00e4\u00e4rell\u00e4?<\/p>\n

\u201dMahdollisesti. Mutta ei sellaisesta voi puhua, minulta puuttuu sellainen sanasto, jolla voisin selitt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 asioita t\u00e4t\u00e4 juttua lukeville ihmisille. Mit\u00e4 ihmiset nyky\u00e4\u00e4n katsovat ja mit\u00e4 he n\u00e4kem\u00e4st\u00e4\u00e4n tajuavat? Jos televisiossa l\u00e4hetett\u00e4isiin lauantai-iltana B\u00e9la Tarrin leffa, kotikatsomoissa vaihdettaisiin kanavaa vihaisten karjahdusten s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4. Ihmiset haluavat katsoa tosi-tv:t\u00e4, jossa yksi sy\u00f6 h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki\u00e4 ja toinen kirkuu vieress\u00e4. Turha minun on puhua pyhyyden kokemuksesta t\u00e4llaisessa maailmassa\u201d, Rautio sanoo.<\/p>\n

Mutta vaikka h\u00e4n on vuosikaudet julistanut elokuvan tekev\u00e4n kuolemaa rahan, vallan ja pornon hallitsemassa maailmassa, omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n h\u00e4n on toiminut aina elokuvan ehdoilla. Muuttoa Suomesta Rautio luonnehtii v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, koska ei olisi voinut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tehd\u00e4 mieleisi\u00e4\u00e4n leffoja.<\/p>\n

Raution kollega Otto Kaskipuro ei t\u00e4ysin jaa t\u00e4t\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4. Ennen Sveitsiin muuttoaan Rautio toimi apulaisohjaajana Kaskipuron minimalistisessa rakkauselokuvassa Varjoisa kuja<\/em> ja teki taidoillaan suuren vaikutuksen.<\/p>\n

\u201dMit\u00e4 pitemm\u00e4lle kuvaukset eteniv\u00e4t, sit\u00e4 enemm\u00e4n tukeuduin Johaniin. H\u00e4nell\u00e4 oli uskomaton kuvallinen mielikuvitus. Pienill\u00e4 hienovaraisilla asetelmien muutoksilla h\u00e4n onnistui loihtimaan kohtauksiin aivan uudenlaista syvyytt\u00e4. Jankutin kaikille, jotka jaksoivat kuunnella, ett\u00e4 tuosta j\u00e4tk\u00e4st\u00e4 tulee iso nimi. Sitten Johan vain katosi\u201d, Kaskipuro sanoo.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen elokuvansa, Olavi Paavolaisesta kertovan Suuren ajan<\/em>, Rautio teki suomalaisella rahalla suomalaiselle yleis\u00f6lle. <\/p>\n

Esikoisty\u00f6 her\u00e4tti paheksuntaa rujolla Paavolais-kuvauksellaan, mutta ei ker\u00e4nnyt kiitosta tai kunniaa. <\/p>\n

Kristian Laurikainen muistelee, kuinka istuskeli pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ensi-illan j\u00e4lkeen Raution kanssa pikkutunneilla kotonaan Punavuoressa. Kaverukset naukkailivat viski\u00e4 ja juttelivat niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4, v\u00e4ltt\u00e4en Suuren ajan<\/em> huonoista kritiikeist\u00e4 puhumista.<\/p>\n

\u201d\u00c4kki\u00e4 Johan meni kalpeaksi, aivan kuin olisi n\u00e4hnyt aaveen. Kyselin, mik\u00e4 h\u00e4t\u00e4n\u00e4, oletko sairas. H\u00e4n vastasi, ett\u00e4 Suomi on h\u00e4nelle myrkky\u00e4. \u2019Haluan menett\u00e4\u00e4 is\u00e4nmaani, haluan menett\u00e4\u00e4 is\u00e4nmaani”, Johan hoki. Se kuulosti pateettiselta enk\u00e4 ottanut h\u00e4nen sanojaan vakavasti. Mutta nyth\u00e4n tied\u00e4mme, ett\u00e4 h\u00e4n oli aika lailla tosissaan\u201d, Laurikainen sanoo.<\/p>\n

Rautio ei ole suostunut t\u00e4sment\u00e4m\u00e4\u00e4n, mink\u00e4 takia on ottanut tavakseen kutsua Suomea entiseksi kotimaakseen.
\u201dSuomi on minulle kuin lyijytakki. Min\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isin suomalaiset rauhaan, mutta suomalaiset eiv\u00e4t j\u00e4t\u00e4 minua\u201d, Rautio murahtaa.<\/p>\n

Ketk\u00e4 suomalaiset h\u00e4nt\u00e4 sitten ahdistelevat? Toimittajat ainakin. Eik\u00e4 ihme, sill\u00e4 Rautiosta riitt\u00e4\u00e4 kirjoitettavaa, olipa aiheena taiteellinen menestys tai julkiset kohut, kuten Pro Finlandia -mitalin palautus, salattu ja eroon p\u00e4\u00e4ttynyt avioliitto Debbie Bloomin kanssa tai Likaisen totuuden<\/em> aiheuttamat syyt\u00f6kset \u00e4\u00e4rioikeiston liehittelyst\u00e4.<\/p>\n

\u201dJohan on kohdellut suomalaista mediaa kypsym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. H\u00e4n lakkasi puhumasta Helsingin Sanomille, mutta jakeli sarkastisia onelinereitaan iltap\u00e4iv\u00e4lehdille. Jos Suomi on h\u00e4nelle niin yhdentekev\u00e4, miksi h\u00e4n alentuu tekem\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista j\u00e4yn\u00e4\u00e4\u201d, Veli-Pekka Pajulaakso kummastelee.<\/p>\n

Pajulaakson sanoissa on per\u00e4\u00e4. Kukapa ei muistaisi esimerkiksi terveisi\u00e4, jotka Rautio l\u00e4hetti Ilta-Sanomien kiertohaastattelussa kev\u00e4\u00e4n uusille ylioppilaille: \u201dUnohtakaa kauniit haaveenne, kaikki menee kuitenkin p\u00e4in helvetti\u00e4.\u201d <\/p>\n

\u201dEnh\u00e4n min\u00e4 tuollaista en\u00e4\u00e4 harrasta. T\u00e4m\u00e4kin haastattelu julkaistaan vakavahenkisell\u00e4 foorumilla. Tosin suostuin t\u00e4h\u00e4n vain siksi, ett\u00e4 saisin puhua Berliini-projektista\u201d, Rautio sanoo kuulostamatta tippaakaan ivalliselta. <\/p>\n

Tehd\u00e4\u00e4n siis, kuten Rautio haluaa. Puhutaan vihdoinkin Berliini-projektista.<\/p>\n

Elokuva kertoo viisikymppisest\u00e4 amerikkalaismiehest\u00e4, joka saapuu iltamy\u00f6h\u00e4ll\u00e4 nykyajan Berliiniin ja her\u00e4\u00e4 seuraavana aamuna 1960-luvun It\u00e4-Berliiniss\u00e4, muurin v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 puolella.<\/p>\n

Luvassa on siis reaalifantasiaa elokuvan muodossa? Kyll\u00e4 ja ei. Raution mukaan tarina on riipaisevan realistinen, ja sen ytimess\u00e4 luuraa el\u00e4m\u00e4n suurin kysymys. Se kysymys ei ole \u201dMiksi el\u00e4mme?\u201d vaan \u201dKenen vuoksi el\u00e4mme?\u201d<\/p>\n

\u201dEi minulla ole muuta syyt\u00e4 tehd\u00e4 sit\u00e4 leffaa kuin vuodattaa sieluni valkokankaalle.\u201d<\/p>\n

Raution sanomana se ei kuulosta pateettiselta, vaan pikemminkin surulliselta. Ik\u00e4\u00e4n kuin kyseess\u00e4 olisi asia, jota h\u00e4n ei haluaisi tehd\u00e4 mutta ei voi olla tekem\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dYrit\u00e4n tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n leffan aivan toisella tavalla kuin aikaisemmat. Olen ollut elokuvaohjaajana t\u00e4h\u00e4n saakka py\u00f6veli, nyt haluaisin olla uhri. Se vaatii uudenlaisia voimavaroja. En ole varma, onko minulla niit\u00e4\u201d, Rautio sanoo.<\/p>\n

H\u00e4n nousee p\u00f6yd\u00e4st\u00e4 hakeakseen kolmannen kupillisen kahvia. Tuntuu kuin h\u00e4nen sanansa j\u00e4isiv\u00e4t kaikumaan h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4. Noissa sanoissa kenties piilee syv\u00e4 totuus Johan Rautiosta. Mutta mink\u00e4lainen totuus, kuka osaisi sen tulkita?<\/p>\n

P\u00f6yt\u00e4\u00e4n palatessaan Rautio ei halua en\u00e4\u00e4 puhua uhreista tai py\u00f6veleist\u00e4, vaan rahasta. Berliini-projektista on tulossa h\u00e4nen kallein elokuvansa.
\u201dOlen tiennyt, ett\u00e4 rahan saaminen on vaikeaa, mutta en olisi uskonut, ett\u00e4 se voi olla n\u00e4in vaikeaa. Elokuvateollisuus on nykyisin prostituutiota, eik\u00e4 siin\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4, ellei ole sielultaan huora\u201d, Rautio sanoo.<\/p>\n

Asioista perill\u00e4 olevat l\u00e4hteet kertovat, ett\u00e4 Berliini-projektin rahoitusta ei mill\u00e4\u00e4n tavoin edist\u00e4 Likaisen totuuden<\/em> nostattama kohu. Filmialan sijoittajapiirit ovat aina pit\u00e4neet Rautiota hankalana tyyppin\u00e4, mutta nyt ne pit\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 my\u00f6s poliittisesti ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n\u00e4.
Olisiko asiaa auttanut, jos ohjaaja itse olisi sanoutunut painokkaasti irti Likaisen totuuden<\/em> \u201dt\u00e4hden\u201d oikeistopopulisti Benjamin Brousseaun ajatuksista? Sit\u00e4 Rautio ei halua arvailla. H\u00e4n toistaa saman, mink\u00e4 on toistanut lukemattomia kertoja aikaisemmin: tekij\u00e4n ei pid\u00e4 selitell\u00e4 t\u00f6it\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Joten hyv\u00e4ksyk\u00e4\u00e4mme se, ei selityksi\u00e4. Mutta voimme sent\u00e4\u00e4n kysy\u00e4, mit\u00e4 Rautio tuumii Euroopan tilasta. Onko Eurooppa menossa p\u00e4in helvetti\u00e4 sill\u00e4 tavalla kuin Brousseau v\u00e4itt\u00e4\u00e4?<\/p>\n

\u201dEi ole kyse vain Euroopasta, ei ole ollut en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Min\u00e4 ajattelen koko l\u00e4ntist\u00e4 sivilisaatiota, enk\u00e4 voi olla tuntematta surua. N\u00e4en katoavan maailman. Mutta samalla on sanottava, ett\u00e4 sivilisaatioiden illankoitossa on omanlaistaan kiehtovuutta. Milt\u00e4 mahtoi tuntua viimeisest\u00e4 antiikin kreikkalaisesta tai roomalaisesta? T\u00e4t\u00e4 min\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n ajattelen. Paitsi silloin kun en ole surullinen, en ajattele mit\u00e4\u00e4n\u201d, Rautio sanoo.<\/p>\n

H\u00e4n on juonut kahvinsa loppuun, nelj\u00e4tt\u00e4 kupillista h\u00e4n ei halua n\u00e4r\u00e4styksen pelossa. Olisiko t\u00e4m\u00e4 haastattelu nyt t\u00e4ss\u00e4? Ei aivan. Rautio haluaa puhua viel\u00e4 “yhdest\u00e4 t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 jutusta”. Vanhan 35-millisen filmin puolustamisesta on tullut h\u00e4nelle syd\u00e4men asia, koska h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n elokuvaohjaajien on teht\u00e4v\u00e4 elokuvia eik\u00e4 digitaalisia tiedostoja.<\/p>\n

\u201dVihaan digitaalista tekniikkaa. Vihaan, vihaan, vihaan ja vihaan niin syv\u00e4sti ja leppym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kuin ihminen ikin\u00e4 voi mit\u00e4\u00e4n vihata\u201d, Rautio sanoo ja luo katseensa alas.<\/p>\n

Se taitaa olla pyh\u00e4\u00e4 vihaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Koska olen siviiliammatiltani toimittaja, p\u00e4\u00e4tin kirjoittaa henkil\u00f6jutun ensi syksyn\u00e4 julkaistavan Lohtu-romaanini toisesta p\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4,…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":809,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":6,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/unknown.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/unknown.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/215"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=215"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/215\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2101,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/215\/revisions\/2101"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/809"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=215"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=215"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=215"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}