{"id":22,"date":"2014-11-14T19:45:00","date_gmt":"2014-11-14T17:45:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/eraan-kirjasyksyn-tilinpaatos\/"},"modified":"2018-02-28T13:42:41","modified_gmt":"2018-02-28T11:42:41","slug":"eraan-kirjasyksyn-tilinpaatos","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/eraan-kirjasyksyn-tilinpaatos\/","title":{"rendered":"Er\u00e4\u00e4n kirjasyksyn tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6s"},"content":{"rendered":"
\"\"<\/a><\/div>\n
Olen pit\u00e4nyt linjanani, etten kirjoita blogissani itsest\u00e4ni vaan toisista kirjailijoista ja heid\u00e4n teoksistaan. Antiaikalainen<\/i> on lukijan, ei kirjailijan blogi, koska lukijana oleminen on minulle yht\u00e4 rakasta ellei jopa rakkaampaa kuin kirjailijana oleminen.<\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Silloin t\u00e4ll\u00f6in olen t\u00e4st\u00e4 linjasta poikennut. Nyt teen sen taas. Kirjaan muutamia kokemusper\u00e4isi\u00e4 ajatuksiani kirjasyksyst\u00e4 2014. Ne, joita \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 lukea julkisesti napan\u00f6yht\u00e4\u00e4ns\u00e4 kaivelevien kirjailijoiden sepustuksia, voivat siis j\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen lukematta.<\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Julkaisin syyskuun puoliv\u00e4liss\u00e4 nelj\u00e4nnen romaanini\u00a0Kylm\u00e4 sota<\/i>.\u00a0Sen kirjoittaminen oli oudon helppoa ja huoletonta, vaikka laitoin sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja rakennetta koskevat suunnitelmat kokonaan uusiksi viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4, joskus huhti-toukokuun vaiheilla. Kes\u00e4n alussa toimitin kustantajalleni kovin raakilemaisen k\u00e4sikirjoituksen ja sanoin, ettei h\u00e4t\u00e4\u00e4, ehdin kyll\u00e4 naputtelemaan tekstin julkaisukuntoon kes\u00e4n aikana. Lopullinen versio piti luovuttaa syyskuun alussa. Kustantajaa taisi hieman ep\u00e4ilytt\u00e4\u00e4, suoriudunko urakastani. Aikaa oli v\u00e4h\u00e4n, ty\u00f6t\u00e4 paljon. Itse olin levollisin mielin. Tiesin mit\u00e4 tekstille pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 ja olin varma ett\u00e4 siin\u00e4 onnistun. Ep\u00e4toivon tai ep\u00e4uskon hetki\u00e4 ei tullut vastaan.<\/span><\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Koskaan en ole kirjoittanut kirjaa yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 tuskan hiell\u00e4.<\/span><\/span>
\n
\n<\/span>En ehtinyt murehtia tai j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4\u00a0<\/span>Kylm\u00e4n sodan<\/i>\u00a0vastaanottoa etuk\u00e4teen, koska k\u00e4sikirjoituksen valmistumisen ja kirjan julkaisemisen v\u00e4lill\u00e4 oli vain pari viikkoa. Useinhan syksyn kirjat luovutetaan kustantajalle kev\u00e4ttalvella tai kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kirjailijalla on sitten koko pitk\u00e4 kes\u00e4 aikaa vatvoa, mit\u00e4 kriitikot mahtavat sanoa ja miten lukijat suhtautuvat.\u00a0<\/span><\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/span><\/div>\n
Omien teosten vastaanoton seuraaminen on kirjailijalle yleens\u00e4 raastavaa. Charles Baudelaire kierteli maanpakolaisena Brysseliss\u00e4 katselemassa kirjakauppojen ikkunoita ja kiehui vihasta n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n kaiken sen roskan, jota Pariisissa painettiin ja julkaistiin. Se roska hautasi alleen h\u00e4nen omat vaatimattomat niteens\u00e4. Esseekokoelmassani Yhden hengen orgiat<\/i> kerroin tunnistavani Baudelairen tuskan, ja kukapa kirjailija ei tunnistaisi. Ei liene prosaistia tai lyyrikkoa, joka mielest\u00e4\u00e4n olisi saanut riitt\u00e4v\u00e4sti huomiota teoksilleen.\u00a0<\/span><\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/span><\/div>\n
Kirjailijoita ajavat ylevien kaunotaiteellisten pyrkimysten lis\u00e4ksi alhaiset motiivit, kuten itsekeskeisyys ja narsismi. Olen aina inhonnut n\u00e4it\u00e4 tunteita itsess\u00e4ni. Esseess\u00e4ni paljastin, ett\u00e4 vuodatan baudelairemaista mielen myrkky\u00e4 muistivihkooni ja mainitsin Juha Itkosen ja Miika Nousiaisen esimerkkein\u00e4 kirjailijoista, joiden saama suitsutus on kismitt\u00e4nyt minua. Monet lukivat sanani n\u00e4ihin herroihin kohdistuvana pilkkana, vaikka oikeasti pilkan kohteena olin min\u00e4 itse, oma turhamaisuuteni. Kirjoitin, etten pysty j\u00e4lkeenp\u00e4in lukemaan raivokkaita muistikirjamerkint\u00f6j\u00e4ni tuntematta h\u00e4pe\u00e4\u00e4.<\/span>
\n
\n<\/span><\/span><\/div>\n
L\u00e4hett\u00e4ess\u00e4ni Kylm\u00e4n sodan<\/i>lopullisen version kustantajalle p\u00e4\u00e4tin rajoittaa sen vastaanoton seuraamisen minimiin. Osittain siksi, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4styisin alhaisilta tunteenpurkauksilta. Osittain siksi, ett\u00e4 olen vuosien varrella p\u00e4\u00e4tynyt sille kannalle, ett\u00e4 kritiikit kirjoitetaan lukijoille eik\u00e4 kirjailijalle. Pari vuotta sitten provosoiduin kirjoittamaan blogiini vastakirjoituksen Maaria P\u00e4\u00e4j\u00e4rven Voima<\/i>-lehdess\u00e4 julkaistuun juttuun. Harvaa teksti\u00e4 olen katunut yht\u00e4 paljon. Ei en\u00e4\u00e4 vastakirjoituksia tai vastakritiikkej\u00e4, ei koskaan!<\/span>
\n
\n<\/span><\/span><\/div>\n
Aikaisempien kirjojeni yhteydess\u00e4 minulla on ollut tapana aamulla ensi t\u00f6ikseni googlettaa, onko niist\u00e4 julkaistu uusia kritiikkej\u00e4. P\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 Kylm\u00e4n sodan<\/i> kohdalla en toimi samoin, vaan jatkan median k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 samaan tapaan kuin ennen sen julkaisua. Jos jotain kirjaa koskevaa tulee silmieni eteen, luen sen, mutta erikseen en ryhdy juttuja penkomaan. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s tarkoitti, ett\u00e4 lukisin vain Helsingin Sanomien ja muutaman maakuntalehden arviot. Niin my\u00f6s k\u00e4vi. <\/span>
\n
\n<\/span><\/span><\/div>\n
Samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun Kylm\u00e4 sota<\/i>ilmestyi, siit\u00e4 oli ketjukritiikki Etel\u00e4-Suomen Sanomissa ja Keskisuomalaisessa. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Helsingin Sanomat julkaisi arvionsa. Siin\u00e4 vaiheessa en ollut ehtinyt viel\u00e4 saada edes kirjaa k\u00e4teeni. ”No niin, t\u00e4m\u00e4n kirjan vastaanotto oli minun osaltani t\u00e4ss\u00e4”, p\u00e4\u00e4tin. Se p\u00e4\u00e4t\u00f6s on pit\u00e4nyt, en ole sen enemp\u00e4\u00e4 seurannut, mit\u00e4 Kylm\u00e4st\u00e4 sodasta<\/i> on kirjoitettu. Jokunen tuttava on vinkannut n\u00e4hneens\u00e4 kirjastani kritiikkej\u00e4 eri lehdiss\u00e4, mutta en ole k\u00e4ynyt katsomassa. Kirjablogeihin en ole kurkannut ollenkaan, koska mi
\nnulla ei ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 ole tapana niit\u00e4 seurata (paria poikkeusta lukuun ottamatta). Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 (taaskaan) ole kirjablogien v\u00e4heksymist\u00e4, aikani ei yksinkertaisesti riit\u00e4 kaikkeen, kun minulla on kirjailijanty\u00f6n lis\u00e4ksi palkkaty\u00f6 ynn\u00e4 normaalit perhekuviot ja vapaa-ajan riennot. Lukuhetkeni omistan kirjoille, en netille.<\/span><\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/span><\/div>\n
***
\n
\n<\/span><\/span><\/div>\n
Helsingin Sanomien kritiikki Kylm\u00e4st\u00e4 sodasta<\/i> oli hyv\u00e4 merkityksess\u00e4 suopea tai kiitt\u00e4v\u00e4. Samoin maakuntalehdiss\u00e4 julkaistu ketjukritiikki. Er\u00e4s tuttava kysyi Hesarin luettuaan, otetaanko kirjastani jo kovaa vauhtia uutta painosta. En heti tajunnut, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoitti. H\u00e4n selitti, ett\u00e4 ainakin ennen vanhaan kirjasta otettiin saman tien uusi painos, jos Hesari kehui sit\u00e4. Ei en\u00e4\u00e4, ei en\u00e4\u00e4, vaikka moni varmaankin niin kuvittelee. Hesarin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kehut eiv\u00e4t tarkoita automaattista myyntipiikki\u00e4. Tied\u00e4n sen omasta kokemuksestani.<\/span>
\n
\n<\/span><\/span><\/div>\n
Sen sijaan Finlandia-ehdokkuus n\u00e4kyy kirjan menekiss\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Ranskalainen yst\u00e4v\u00e4<\/i> p\u00e4\u00e4si ehdokkaaksi syksyll\u00e4 2009 ja on edelleen myydyin romaanini, vaikka olen sen j\u00e4lkeen kirjoittanut mielest\u00e4ni kaksi selv\u00e4sti parempaa.\u00a0<\/span><\/span>T\u00e4n\u00e4\u00e4n julkaistiin t\u00e4m\u00e4n vuoden Finlandia-ehdokkaat eik\u00e4 listalla ollut <\/span>Kylm\u00e4\u00e4 sotaa<\/i>. Siin\u00e4 toisin sanoen leikkautui pois suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 potentiaalista myynti\u00e4.<\/span><\/div>\n

\n<\/span><\/span><\/div>\n
Olenko pettynyt?<\/span>
\n
\n<\/span><\/span><\/div>\n
En oikeastaan. Kirjailijakunnassa puhutaan Finlandia-ehdokkaiden julkistusviikosta piinaviikkona. Maanantaina ja tiistaina saa j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, soittaako kustantaja ilouutisen. Torstaina (paitsi t\u00e4n\u00e4 vuonna perjantaina) joutuu katsomaan sivusta, kun kuusi onnekasta seisoo parrasvaloissa. Siit\u00e4 eteenp\u00e4in kirjasyksyst\u00e4 onkin j\u00e4ljell\u00e4 vain ne kuusi ehdokaskirjaa sek\u00e4 parin vakiobestselleristin uutuudet. Kaikki muut sys\u00e4t\u00e4\u00e4n unohdukseen. My\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 alkuviikosta otin pari kertaa k\u00e4nnykk\u00e4ni esiin katsoakseni, onko tullut puheluita. Ei ollut. ”Se siit\u00e4 sitten”, tuumin tiistai-iltana. Jotenkin fatalistisesti, ilman suurempia suruja.<\/span>
\n
\n<\/span><\/span><\/div>\n
T\u00e4m\u00e4n vuoden Finlandia-ehdokkaista etenkin Heidi Jaatinen ja Jussi Valtonen saavat mukavaa buustia, heh\u00e4n ovat olleet v\u00e4h\u00e4n tuntemattomampia nimi\u00e4. Suuret onnittelut heille! Esikoiset Tommi Kinnunen ja Anni Kyt\u00f6m\u00e4ki on ehditty jo huomata, molempien kirjat saateltiin matkaan kehuvin kritiikein. Olli Jalonen ja Sirpa K\u00e4hk\u00f6nen ovat ansioituneita pitk\u00e4n linjan tekij\u00f6it\u00e4.<\/span>
\n
\n<\/span><\/span><\/div>\n
Kirjakauppiaiden n\u00e4k\u00f6kulmasta ehdokaslista ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole mieluisin. He varmaankin toivoisivat enemm\u00e4n sellaisia nimi\u00e4, joilla on hyv\u00e4 perusmyynti (kuten Kinnusella ja K\u00e4hk\u00f6sell\u00e4) ja jonka voisi ehdokkuuden avulla p\u00f6nkitt\u00e4\u00e4 erinomaiseksi. On toki houkuttelevampaa nostaa muutaman tuhannen myynti l\u00e4helle kymment\u00e4tuhatta kuin tuhannen myynti muutamaan tuhanteen. Finlandia-palkinnon perustarkoitushan on kirjamyynnin kasvattaminen, joten sit\u00e4 on mielest\u00e4ni my\u00f6s sin\u00e4ns\u00e4 relevanttia arvioida myynnillisest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/span><\/span>
\n
\n<\/span><\/span>
\n<\/span><\/span>***<\/span><\/span>
\n
\n<\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Vanhan kliseen mukaan kirjailija etsii teoksensa kritiikist\u00e4 kahta sanaa: ”nerokas” ja ”mestariteos”. Se ei pid\u00e4 paikkansa. Ei ainakaan minun eik\u00e4 useimpien tuntemieni kollegojen kohdalla. Olen sen verran suhteellisuudentajuinen, ett\u00e4 pystyn n\u00e4kem\u00e4\u00e4n omissa kirjoissani my\u00f6s vajavaisuuksia.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Mik\u00e4\u00e4n ei ole niin n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuin r\u00e4\u00e4vit\u00f6n ylist\u00e4minen. Jos haluat loukata kirjailijaa verisesti, esit\u00e4 perusteeton kehu. Kritiikin kent\u00e4ll\u00e4 toimivat automaattiset vakauttajat. Ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4inen kehuminen tuottaa nopeasti vastareaktiot ja arvostuskupla puhkeaa kuin p\u00f6rssiss\u00e4. Kirjailijan uraa aloittaessani ajattelin, ett\u00e4 olisi ihanteellista jos teokseni her\u00e4tt\u00e4isiv\u00e4t hyv\u00e4ksymisen lis\u00e4ksi my\u00f6s halveksuntaa. Kaikilla minulle t\u00e4rkeill\u00e4 kirjailijoilla on ollut vihamiehi\u00e4 ja -naisia. Olen joskus katsonut lempikirjojeni lukija-arvioita Amazonista ja Goodreadsista. Niill\u00e4 on j\u00e4rjest\u00e4\u00e4n sek\u00e4 viiden ett\u00e4 yhden t\u00e4hden arvosanoja. Tietenk\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista asemaa ei voi eik\u00e4 pid\u00e4 erikseen tavoitella, se tulee jos on tullakseen.<\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Suuria myyntihaaveita en ole koskaan el\u00e4tellyt. Se ei kuitenkaan tarkoita, ett\u00e4 minulle olisi samantekev\u00e4\u00e4, menev\u00e4tk\u00f6 kirjani kaupaksi vai eiv\u00e4t. Vaatimaton myynti johtaa pahimmassa tapauksessa julkaisemisen lopet
\ntamiseen. Kirja-alan rakennemuutos on laittanut kustantamot ahtaalle, mik\u00e4 n\u00e4kyy nimikkeiden karsimisena. Niin sanottuun kulttuurity\u00f6h\u00f6n (eli v\u00e4h\u00e4levikkisten kirjojen julkaisemiseen) riitt\u00e4\u00e4 kustantamoissa varmaan edelleen tahtoa, mutta taloudelliset resurssit niukkenevat. Kohtuullinen myynti, joka j\u00e4tt\u00e4\u00e4 jotain viivan alle, on minun ja luulisin ett\u00e4 useimpien muidenkin kirjailijoiden toiveena. Ei megat\u00e4hteys.<\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
T\u00e4rkeint\u00e4 on saada kirjoittaa sellaisia kirjoja kuin haluaa. Tied\u00e4n, ettei Kylm\u00e4 sota<\/i> edusta suurten kohderyhmien kirjallisuutta. Se tuskin vetoaa niihin, jotka haluavat muutaman kerran vuodessa rentoutua mukavan kirjan parissa. Aktiivisia, monipuolisesti lukevia kirjallisuudenharrastajia lienee Suomessa muutamia kymmeni\u00e4 tuhansia. Siit\u00e4 joukosta l\u00f6ytyv\u00e4t teosteni todenn\u00e4k\u00f6isimm\u00e4t lukijat.<\/span><\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/span><\/div>\n
***<\/span><\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Useimmiten kateuden ja tyytym\u00e4tt\u00f6myyden tunteet ovat seurausta oman aseman vertaamisesta toisiin. Niihin, joilla menee paremmin. Sama dynamiikka toimii my\u00f6s kirjailijoiden keskuudessa, ovathan hekin ihmisi\u00e4, kaikesta huolimatta.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Taloustieteilij\u00e4t Emmanuel Saez ja Gabriel Zucman ovat julkaisseet\u00a0pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n paperin<\/span><\/a> USA:n tuloeroista. Sen mukaan ylin 0,1 prosenttia amerikkalaisista omistaa yht\u00e4 paljon varallisuutta kuin alin 90 prosenttia. T\u00e4m\u00e4n h\u00e4vi\u00e4v\u00e4n pienen superrikkaan murusen hallussa on 22 prosenttia kansakunnan kokonaisvarallisuudesta. Osuus ei ole ollut n\u00e4in suuri sitten 1930-luvun laman.<\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
El\u00e4mme supert\u00e4htitaloudessa. My\u00f6s Euroopassa, jossa tuloerot eiv\u00e4t ole sent\u00e4\u00e4n niin k\u00e4rjekk\u00e4it\u00e4 kuin USA:ssa. Yh\u00e4 harvemmat saavat yh\u00e4 enemm\u00e4n mainetta ja mammonaa. Winner takes it all<\/i> -asenne on hiipinyt huomaamatta arkiseen kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. <\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Sen voi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s lehtien kulttuurisivuilla. Supert\u00e4htitalouden logiikka hallitsee my\u00f6s kirjallisuutta koskevaa uutisointia. P\u00e4iv\u00e4lehdet raportoivat bestselleristien myyntiluvuista ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6ssopimuksista. N\u00e4m\u00e4 megamenestyj\u00e4t edustavat h\u00e4vi\u00e4v\u00e4n pient\u00e4 joukkoa kirjailijoista, sit\u00e4 0,1 prosenttia.<\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
T\u00e4htisadetta ropisee my\u00f6s kirjallisuuspalkintojen voittajien p\u00e4\u00e4lle. Suomen tapauksessa Finlandia-voittajan p\u00e4\u00e4lle, koska Finlandia-palkinto on ainoa oikeasti myynti\u00e4 siivitt\u00e4v\u00e4 kirjallisuuspalkintomme. Se n\u00e4htiin esimerkiksi viimevuotisen voittajan Riikka Pelon tapauksessa. Palkinto moninkertaisti (kenties jopa monikymmenkertaisti) Jokap\u00e4iv\u00e4inen el\u00e4m\u00e4mme<\/i> -romaanin myynnin. Toki hieno romaani sen ansaitsi. Mutta arpa olisi voinut menn\u00e4 toisinkin. Ei olisi tapahtunut oikeusmurhaa, vaikka Asko Sarkola olisi valinnut jonkun toisen viiden muun ehdokkaan joukosta.\u00a0<\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Kirjailijakunnan valtaenemmist\u00f6 (99 tai 99,9 prosenttia) saa kirjasyksyn huipentuessa katsella syrj\u00e4st\u00e4 niit\u00e4, jotka juhlivat kirjamarkkinoilla ja kirjallisuuspalkintojen jaossa. Se ruokkii alhaisimpia tunteita. Miksi minulle ei riit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4 maineesta ja mammonasta, joka lankeaa harvoille ja valituille?<\/span><\/span><\/div>\n

\n<\/span><\/span><\/div>\n
Kirjailijan ty\u00f6 on omiaan altistamaan synkkyydelle ja katkeruudelle. Suurin osa ty\u00f6st\u00e4 tapahtuu yksin\u00e4isyydess\u00e4, jossa vakiovieraina ovat ep\u00e4onnistumisen pelko ja kyvytt\u00f6myyden tunne. Kun ty\u00f6ns\u00e4 puolesta joutuu seurustelemaan aivan liikaa itsens\u00e4 kanssa, erilaiset pakkoajatukset ottavat helposti vallan. Erityisen vaarallista aikaa on se, kun kirja on julkaistu eik\u00e4 seuraava ty\u00f6 ole viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt kunnolla vauhtiin. Nuppi joutuu koetukselle, jos kritiikit ovat nuivia tai niit\u00e4 ei tule lainkaan ja jos kirjakauppojen paraatipaikoilla komeilevat aivan muut kirjat kuin oma uutuusteos.<\/span><\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/div>\n
Olen t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 kuullut hyvinkin monen kirjailijan harkitsevan vakavissaan tai ainakin puolivakavissaan hanskojen ly\u00f6mist\u00e4 tiskiin. Samanlainen defaitismi, jota Hannu Raittila kuvaa <\/span>Kirjailijael\u00e4m\u00e4\u00e4<\/i>-teoksessaan, valtaa alaa. Se on t\u00e4ysin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 aikana, jolloin kustantamot karsivat nimikem\u00e4\u00e4ri\u00e4, kirjamyynti sy\u00f6ksyy kaksinumeroisin prosenttiluvuin, kirjastot v\u00e4hent\u00e4v\u00e4t hankintojaan, apurahojen saanti niukkenee ja lehdet julkaisevat kritiikkej\u00e4 kitsaammin kuin ennen.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Nykyaikana voi olla musertavaa olla kirjailija, ellei kuulu supert\u00e4htitalouden voittajiin.<\/span><\/span><\/div>\n
\u00a0<\/span><\/span><\/div>\n
***<\/span><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Kuka muistaa Jacques Eijkensin? H\u00e4n oli Sanoman kirjaliiketoiminnan pomo silloin kun WSOY oli viel\u00e4 osa Sanomaa. Eijkens esitti Helsingin Sanomien haastattelussa kirjailijan menestysreseptin digitaalisessa ajassa: on oltava esill\u00e4 kaiken aikaa, kaikilla areenoilla, televisiossa, radiossa, lehtien palstoilla, sosiaalisessa mediassa.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Br\u00e4nd\u00e4\u00e4 itsesi tai kuole.<\/span><\/span>
\n
\n<\/span><\/span><\/div>\n
En ole noudattanut Eijkensin ohjeita enk\u00e4 aio noudattaa. Kirjailijan p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4 on lukea ja kirjoittaa, ei olla esill\u00e4. Aivan niin ehdoton en kuitenkaan ole kuin Juha Sepp\u00e4l\u00e4, esiinnyinh\u00e4n t\u00e4n\u00e4kin syksyn\u00e4 esimerkiksi kirjamessuilla. Suostun my\u00f6s sellaisiin haastatteluihin, joissa saan puhua kirjallisuudesta kirjallisuuden ehdoilla. Joskus on tullut toisenlaisiakin pyynt\u00f6j\u00e4, mutta niist\u00e4 olen kielt\u00e4ytynyt.\u00a0<\/span><\/span><\/div>\n

\n<\/span><\/span>Suomessa valtavirtajulkisuuden kirjallisuuspuhe keskittyy aiheisiin, ei itse kirjallisuuteen. Vakiintunut puhetapa n\u00e4kyy my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n vuotisen Finlandia-esiraadin puheenjohtajan Sirkku Peltolan puheesta, jonka voi ladata\u00a0t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/span><\/a>.<\/span><\/span><\/div>\n
Jos samana syksyn\u00e4 julkaistaan viisi romaania, joissa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n\u00e4 on koti-is\u00e4, siin\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n heti ajan kuvaa luotaava uusi trendi. \u201dKoti-is\u00e4 tulee nyt rymin\u00e4ll\u00e4 suomalaiseen kirjallisuuteen\u201d, summataan kirjasyksyn anti.<\/span><\/span><\/div>\n
Naistenlehdet haastattelevat koti-isist\u00e4 romaanin tehneit\u00e4 kirjailijoita ja n\u00e4m\u00e4 kertovat haluavansa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 keskustelua koti-isien asemasta. Koti-isi\u00e4 ei ehk\u00e4 ole huomioitu tarpeeksi, kenties koti-isien ongelmat on tyystin unohdettu. \u201dKoti-is\u00e4ll\u00e4kin on oikeus saada \u00e4\u00e4nens\u00e4 kuuluville\u201d, kirjailijat julistavat.<\/span><\/span><\/div>\n
Ent\u00e4p\u00e4 jos joku n\u00e4ist\u00e4 kirjailijoista sanoisikin: \u201dEn min\u00e4 ole sosiologi tai sosiaalipsykologi, eik\u00e4 romaanini ole yhteiskunnallinen pamfletti koti-isyydest\u00e4. Siin\u00e4 vain sattuu olemaan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n\u00e4 lapsiaan kotona hoitava is\u00e4. Min\u00e4 olen kaunokirjailija ja varsinainen asiantuntemukseni rajoittuu romaanien kirjoittamiseen.\u201d<\/span><\/span><\/div>\n
Todenn\u00e4k\u00f6isesti toimittajat eiv\u00e4t haluaisi kysell\u00e4 t\u00e4llaisen kirjailijan kerrontaratkaisuista tai poetiikasta. He etsisiv\u00e4t k\u00e4siins\u00e4 jonkun nelj\u00e4st\u00e4 muusta koti-is\u00e4st\u00e4 kirjoittaneesta kirjailijasta ja taivuttelisivat h\u00e4net ruotimaan romaaninsa polttavan ajankohtaista aihetta.<\/span><\/span><\/div>\n
Kylm\u00e4n sodan<\/i> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Vertti Harmaja on j\u00e4lkikeynesil\u00e4inen taloustieteilij\u00e4, joka saa aivovamman ja k\u00e4rsii sen seurauksena erilaisista pakko-oireista. Tykk\u00e4sin kirjoittaa Vertist\u00e4, mutta en ole valmis tekeytym\u00e4\u00e4n talous- tai neurotieteen asiantuntijaksi tai edes laukomaan mielipiteit\u00e4ni niist\u00e4. Voisin jutella Kylm\u00e4st\u00e4 sodasta<\/i> romaanina, mutta eip\u00e4 sellaisista puheista syntyisi vet\u00e4v\u00e4\u00e4 lehtijuttua.<\/span><\/span><\/div>\n
Joku tietysti sanoo, ett\u00e4 br\u00e4nd\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni sill\u00e4, etten halua puhua ulkokirjallisista jutuista. Ehk\u00e4 niin. Kaikkihan me annamme itsest\u00e4mme ulosp\u00e4in jonkinlaisen vaikutelman. Aikamme sairauksia on nimitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 br\u00e4nd\u00e4ykseksi, riippumatta siit\u00e4 onko kyseess\u00e4 viihdet\u00e4hti tai rivikirjailija. Huomiotalouden logiikka m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 niit\u00e4kin, jotka eiv\u00e4t huomiotalouden ehdoilla pelaa (eli pyri maksimoimaan julkista l\u00e4sn\u00e4oloaan.)<\/span><\/span><\/div>\n
T\u00e4m\u00e4n sanoessani en halua tuomita niit\u00e4, jotka ovat valmiit juttelemaan toimittajille v\u00e4lill\u00e4 yhdentekevi\u00e4kin asioita. Kirjailijan leip\u00e4 on niin lujassa, ett\u00e4 turha moralisoida.<\/div>\n
Olen vain realisti. En ratkaisevasti pystyisi edist\u00e4m\u00e4\u00e4n kirjojeni myynti\u00e4 vaikka hyppisin jokaisen toimittajan pillin mukaan enk\u00e4 ikin\u00e4 kielt\u00e4ytyisi haastattelupyynn\u00f6ist\u00e4, edes typerimmist\u00e4. Pelimerkkini huomiotaloudessa ovat niin v\u00e4h\u00e4iset, ett\u00e4 yritykseni maksimoida julkinen l\u00e4sn\u00e4oloni synnytt\u00e4isi vain nolouden ja ep\u00e4mukavuuden tunteita nostamatta minua kuitenkaan niin laajaan tietoisuuteen, ett\u00e4 se ratkaisevasti vaikuttaisi myyntilukuihini.<\/div>\n
Teen siis v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 hyveen ja puhun vain asia-asiaa.<\/div>\n

 <\/p>\n

<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen pit\u00e4nyt linjanani, etten kirjoita blogissani itsest\u00e4ni vaan toisista kirjailijoista ja heid\u00e4n…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":665,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":18,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kylm-C3-A4-2Bsota.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kylm-C3-A4-2Bsota.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/22"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=22"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/22\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2527,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/22\/revisions\/2527"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/665"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=22"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=22"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=22"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}