{"id":222,"date":"2011-04-02T08:54:00","date_gmt":"2011-04-02T06:54:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/ironiasta-puolesta-ja-vastaan\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:36","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:36","slug":"ironiasta-puolesta-ja-vastaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/ironiasta-puolesta-ja-vastaan\/","title":{"rendered":"Ironiasta, puolesta ja vastaan"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/div>\n

En ole puolesta enk\u00e4 vastaan. Tai pikemminkin olen sek\u00e4 puolesta ett\u00e4 vastaan. N\u00e4in joutuisin vastamaan, jos minulta kysytt\u00e4isiin, miten suhtaudun ironiaan.<\/p>\n

<\/div>\n
Aika moni pit\u00e4\u00e4 ironiaa ik\u00e4v\u00e4n\u00e4 juttuna. Heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n se on valheellista v\u00e4istely\u00e4, haluttomuutta paljastaa sisint\u00e4\u00e4n ja ottaa emotionaalista riski\u00e4. Antti Nyl\u00e9n luonnehti Vihan ja katkeruuden esseiss\u00e4<\/i> ironiaa pahimmaksi kulkutaudiksi sitten mustan surman. “Vain harvoilla siihen on vastustuskyky\u00e4”, h\u00e4n kirjoitti.<\/div>\n
<\/div>\n
Ehk\u00e4 n\u00e4inkin. Ironia voi olla kalvavaa, ontoksi tekev\u00e4\u00e4. <\/div>\n
<\/div>\n
Muistan, kuinka nuorempana katselin kavereideni kanssa huonoja tv-ohjelmia h\u00e4ijyn hupailun merkeiss\u00e4. Ironinen aukikoodaus vaikkapa Lenita Airiston ja J\u00f6rn Donnerin talk show -keskustelusta oli loputon camp-hauskuuden l\u00e4hde. Mutta kaiken t\u00e4m\u00e4n hilpeyden keskell\u00e4 tunsin aina jonkinlaisen tyhj\u00e4n huminan sis\u00e4ll\u00e4ni. Ent\u00e4p\u00e4 jos en lopulta pysty suhtautumaan mihink\u00e4\u00e4n ilman ironista virnett\u00e4. Ent\u00e4p\u00e4 jos kaikki asiat, jopa t\u00e4m\u00e4n maailman t\u00e4rkeimm\u00e4t asiat, hukkuvat paskaisen ivanaurun alle. “Anarkistisissa” amerikkalaisissa piirrossarjoissahan n\u00e4in k\u00e4y. Kaikki pyh\u00e4, ylv\u00e4s ja s\u00e4\u00e4typer\u00e4inen h\u00e4p\u00e4ist\u00e4\u00e4n ja alennetaan, koko l\u00e4nsimainen sivilisaatio poksautetaan rikki kuin purkkapallo. Katsojat viihtyv\u00e4t, kauppa k\u00e4y.<\/div>\n
<\/div>\n
Eik\u00f6 ironia pit\u00e4isi julistaa vahingolliseksi ja kielt\u00e4\u00e4 sivistysarvojen ja yleisen s\u00e4\u00e4dyllisyyden nimiss\u00e4?<\/div>\n
<\/div>\n
Ei pit\u00e4isi. On muunkinlaista ironiaa kuin t\u00e4t\u00e4 nykymaailmassa vallalla olevaa t\u00e4ysin nihilistist\u00e4 (ja siten t\u00e4ysin konsumeristista). Thomas Mannin romaaneja lukeneet tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 niiss\u00e4 ironia mahdollistaa syv\u00e4lle luotaavan yhteiskunta-, kulttuuri- ja aatehistoriallisen kritiikin. Milan Kunderan esseisiin tutustuneet taas ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t, kuinka korvaamaton henkireik\u00e4 ironia voi olla sortovallan ikeess\u00e4 el\u00e4ville. Ent\u00e4p\u00e4 me l\u00e4ntisten hyvinvointiyhteiskuntien asukit, tarvitsemmeko me ironiaa? Toki tarvitsemme. Kansalaisen perustaitoihin kuuluu (tai pit\u00e4isi kuulua) kyky lukea ja tulkita poliitikkojen ja muiden vallanpit\u00e4jien viestej\u00e4 muussakin kuin sanojen ilmimerkityksess\u00e4: on tunnistettava kaksoispuhe, havaittava ristiriitaisuudet. <\/div>\n
<\/div>\n
Ironinen lukutaito on demokratian ja kansanvallan edellytys aivan kuten ironinen kirjoitustaito on maailmankirjallisuuden edellytys.<\/div>\n
<\/div>\n
Eniten ironiaa koskevaa ajattelun aihetta minulle on antanut David Foster Wallace. H\u00e4nen eetoksensa l\u00e4hti siit\u00e4, ett\u00e4 kirjailijan (ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 kansalaisenkin) on pystytt\u00e4v\u00e4 yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n kyynisyys ja naiivius, toisin sanoen h\u00e4nen on osattava ep\u00e4ill\u00e4 ja kyseenalaistaa, mutta my\u00f6s uskallettava seist\u00e4 kirkkain silmin niiden asioiden takana, joihin uskoo. Vain kyynisyyden ja naiiviuden yhdistelm\u00e4 voi vapauttaa loputtoman ironisuuden kahleista.<\/div>\n
<\/div>\n
Kaunokirjallisessa mieless\u00e4 Wallacen eetos oli kritiikki\u00e4 John Barthia ja muita ensimm\u00e4isen polven postmoderneja amerikkalaiskirjailijoita kohtaan. Barthia on luonnehdittu kirjailijaksi, joka imitoi kirjailijaa ja h\u00e4nen teoksiaan romaaneiksi, jotka imitoivat romaaneja. Metafiktiivisyys n\u00e4ytt\u00e4ytyi Barthille keinona tuoda uutta happea kirjallisuuteen, esseiss\u00e4\u00e4n h\u00e4n puhui kirjallisuuden uuvahtaneisuudesta, ja t\u00e4m\u00e4n uuvahtaneisuuden oli h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n aiheuttanut modernismin konventioiden tyhjiin ammentaminen — kaikki modernistiset ilmaisukeinot oli yksinkertaisesti k\u00e4ytetty loppuun. Tekstien rakennetun, keinotekoisen luonteen esille nostaminen ja esill\u00e4 pit\u00e4minen n\u00e4ytt\u00e4ytyi Barthille piristysruiskeena uuvahtaneisuuteen.<\/div>\n
<\/div>\n
Wallace piti Barthia esikuvanaan, mutta n\u00e4ki my\u00f6s ne sudenkuopat, jotka sis\u00e4ltyiv\u00e4t barthilaiseen ironisuuteen ja itsetietoisuuteen (ynn\u00e4 derridalaiseen k\u00e4sitykseen tekstist\u00e4 itseens\u00e4sulkeutuvana loputtomana merkitysleikkin\u00e4). Barth onnistui kyll\u00e4 tuulettamaan yksioikoisia ja naiiveja k\u00e4sityksi\u00e4 romaanikerronnasta, mutta h\u00e4nell\u00e4 ei ollut tarjota tilalle mit\u00e4\u00e4n vapauttavaa ja vilpit\u00f6nt\u00e4, ainoastaan loputonta itsereflektiota. Toisin sanoen Barthilla piisasi kyll\u00e4 kyynisyytt\u00e4 mutta h\u00e4nelt\u00e4 puuttui naiiviutta. Wallace sanoikin, ett\u00e4 kylm\u00e4nkolkko postmoderni ironisuus alkaa ennen pitk\u00e4\u00e4 kuulostaa omaan selliins\u00e4 rakastuneen vangin hoilotukselta.<\/div>\n
<\/div>\n
Suorimman hy\u00f6kk\u00e4yksens\u00e4 esikuvaansa vastaan Wallace teki novellissaan “Westward The Course Of Empire Takes Its Way”, jossa esiintyy Barthia muistuttava kirjailijahahmo. T\u00e4ss\u00e4 novellissa Wallace my\u00f6s kehyst\u00e4\u00e4 postmodernin k\u00e4\u00e4nteen laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Ironisuus ja itsetietoisuus eiv\u00e4t nimitt\u00e4in j\u00e4\u00e4neet pelkiksi kaunokirjallisiksi ilmi\u00f6ksi, vaan samat v\u00e4lineet, joilla Barth kirjoitti romaaneja imitoivat romaaninsa yleistyiv\u00e4t my\u00f6s populaarikulttuurissa ja mainonnassa. N\u00e4in syntyi erityinen pop-ironisuuden genre, eik\u00e4 siin\u00e4 liikkuakseen tarvitse tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n Barthista, riitt\u00e4\u00e4 kun katselee televisiota. Nokkelimmat mainokset ovat alkaneet kommentoida itse\u00e4\u00e4n, nauraa itse itselleen. Se synnytt\u00e4\u00e4 vaikutelman coolista asenteesta, joka on kovinta emotionaalista valuuttaa meid\u00e4n p\u00e4ivin\u00e4mme. Wallace onnistuu t\u00f6rm\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n novellissaan nerokkaasti kirjallisuuden maailman ja mainonnan maailman, ja samalla h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kuinka tehokkaasti markkinatalous alistaa vastakulttuurisen energian konsumerismin palvelukseen. <\/div>\n
<\/div>\n
Wallacen novellin lopetus on paljonpuhuva, jopa liikuttava ja ehk\u00e4 hieman k\u00f6mpel\u00f6kin. Siin\u00e4 ollaan samaan aikaan metafiktiivisen kehikon sis\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 ulkopuolella (tai ainakin kurkotetaan sen ulkopuolelle, lukijaa kohti). “Absolutely no salesmen will call”, Wallace vakuuttaa lukijalleen ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 tekstins\u00e4 sanoihin “You are loved.” Naiivia, eritt\u00e4in naiivia. Mutta se on tietysti tarkoituskin. <\/div>\n
<\/div>\n
Metafiktion, itsereflektiivisen tekstin pit\u00e4isi aina lopuksi palauttaa lukija oikeaan maailmaan (en kirjoita t\u00e4t\u00e4 lainausmerkkeihin) ja antaa lukijalle jotain sellaista mik\u00e4 tekee oikeassa maailmassa el\u00e4misen siedett\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi. Ellei teksti edes yrit\u00e4 tehd\u00e4 n\u00e4in, se on moraaliton, halveksittava teksti.<\/div>\n
<\/div>\n
P.S.<\/div>\n
<\/div>\n
David Foster Wallacen keskener\u00e4iseksi j\u00e4\u00e4nyt kolmas romaani The Pale King<\/i> on vihdoin julkaistu postuumina. New Yorkin Timesin arvostelu t\u00e4m\u00e4n linkin takana<\/a>.<\/div>\n
<\/div>\n
P.S. 2<\/div>\n
<\/div>\n
V\u00e4lj\u00e4sti aihepiiriin liittyv\u00e4 lainaus Roger Scrutonin kirjasta A Political Philosophy<\/i>:<\/div>\n
<\/div>\n
“Literary ‘theory’ is a joke-free-zone, and never more humourless than when pretending, as Jacques Derrida sometimes pretended, that it is all a joke. For laughter, like irony, is a kind of acceptance. In the normal run of things to laugh is to forgive, since what we see as absurd no longer threatens us. Postmodernist theory, however, is not prepared to forgive its target for anything whatsoever.”<\/i><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

En ole puolesta enk\u00e4 vastaan. Tai pikemminkin olen sek\u00e4 puolesta ett\u00e4 vastaan.…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":813,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,2],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/ajattelija.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/ajattelija.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/222"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=222"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/222\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2108,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/222\/revisions\/2108"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/813"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=222"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=222"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=222"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}