{"id":223,"date":"2011-03-23T22:52:00","date_gmt":"2011-03-23T20:52:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/tunteen-vallassa\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:36","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:36","slug":"tunteen-vallassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/tunteen-vallassa\/","title":{"rendered":"Tunteen vallassa"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/tears.jpg\"><img decoding=\"async\" style=\"float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 262px; height: 193px;\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/tears.jpg\" alt=\"\" id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5587392220748536706\" border=\"0\" \/><\/a><\/p>\n<p>Er\u00e4s tuttuni inhosi vuosikaudet Michael Schumacheria, syytti h\u00e4nt\u00e4 itserakkaaksi, ylimieliseksi, tunteettomaksi. Sitten Schumacher voitti jonkin kisan ja saavutti jonkin merkitt\u00e4v\u00e4n rajapyykin (\u00e4lk\u00e4\u00e4 kysyk\u00f6 tarkemmin, en ole ikin\u00e4 piitannut formuloista) ja pillahti kisan j\u00e4lkeisess\u00e4 lehdist\u00f6tilaisuudessa televisiokameroiden edess\u00e4 itkuun. Tuttavani k\u00e4sitys Schumacherista muuttui kerta heitolla. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n ei ole lausunut saksalaisesta formulasankarista poikkipuolista sanaa. Niin se k\u00e4y.<\/p>\n<p>Sentimentalismi hallitsee maailmaa, ja usein sentimentalismi nyrj\u00e4ht\u00e4\u00e4 suoranaiseksi tunteiden pornografiaksi (kukapa ei muistaisi vaikkapa prinsessa Dianan kuoleman synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4 j\u00e4rjett\u00f6myyksiin paisunutta suruorgiaa). Suurta yleis\u00f6\u00e4 on l\u00e4hestulkoon mahdotonta taivutella ja ylipuhua punnituilla argumenteilla j\u00e4rkisyihin vedoten. Vaaditaan paatosta ja v\u00e4rin\u00e4\u00e4, mielell\u00e4\u00e4n pari kyynelt\u00e4 silm\u00e4nurkkaan. Hyvin tunteva ihminen on parempi ja luotettavampi kuin hyvin argumentoiva. Niille, jotka ovat kiinnostuneita lukemaan aiheesta lis\u00e4\u00e4, suosittelen Theodore Dalrymplen kirjaa <span style=\"font-style: italic;\">Spoilt Rotten. The Toxic Cult of Sentimentality<\/span>. Mutta varoitan: sit\u00e4 voi olla vaikea saada k\u00e4siins\u00e4, esimerkiksi Amazonista se oli myyty loppuun kun hiljattain katsoin. Uusia painoksia odotellessa k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6m\u00e4t voivat lukea vaikka uuden Kerberoksen, jossa on Timo H\u00e4nnik\u00e4isen arvio kyseisest\u00e4 kirjasta.<\/p>\n<p>Minua rupesi askarruttamaan, vaikuttaako el\u00e4m\u00e4nmenoamme hallitseva sentimentaalisuuden kultti kirjallisuuteen. Todenn\u00e4k\u00f6isesti vaikuttaa, eih\u00e4n kirjallisuus ole kulttuurin valtavirroista eristyksiss\u00e4 oleva saareke. Nyyhkyromaaneja on tietysti julkaistu ja luettu aina, mutta olen taipuvainen yhtym\u00e4\u00e4n Martin Amisin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n arvioon, jonka mukaan nykyp\u00e4iv\u00e4n kirjallisuuskritiikeiss\u00e4 ja -keskusteluissa romaaneilla on taipumus typisty\u00e4 pelkiksi henkil\u00f6gallerioiksi. On t\u00e4ysin luvallista sanoa, ett\u00e4 <span style=\"font-style: italic;\">Rouva Bovary<\/span> on huono kirja, koska Emma Bovaryn persoona ei miellyt\u00e4. Ihmiset haluavat samastua, my\u00f6t\u00e4el\u00e4\u00e4, nauraa, itke\u00e4, voivotella, taivastella, huokailla ja huohottaa romaania lukiessaan. Tunnetta peliin!<\/p>\n<p>Voisi kuvitella, ett\u00e4 sentimentaalisuuden kultti vahvistaa sellaisen karkean, lukijaa manipuloivan fiktion asemaa, joka (David Foster Wallacen sanoin) on kuin &#8221;televisiosarjaa kirjan sivuilla&#8221;. Saatan olla vainoharhainen, mutta mielest\u00e4ni Jonathan Franzenin (yli)kehutussa <span style=\"font-style: italic;\">Freedomissa<\/span> heijastuu t\u00e4m\u00e4 ajan henki ik\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla, enk\u00e4 voinut kirjan saippuaoopperamaista loppujaksoa lukiessani v\u00e4ltty\u00e4 ajattelemasta, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n lyps\u00e4m\u00e4ll\u00e4 lyps\u00e4\u00e4 lukijasta vahvaa tunnereaktiota. <span style=\"font-style: italic;\">Freedomiin<\/span> verrattuna Franzenin edellinen romaani, vuonna 2001 ilmestynyt <span style=\"font-style: italic;\">Muutoksia<\/span> on ihmiskuvaltaan h\u00e4ijyn sarkastinen,  jopa depressiivinen.<\/p>\n<p>&#8221;Uskon, ett\u00e4 tarvitsemme synkkin\u00e4 aikoina onnellisia loppuja\u201d, Franzen sanoi er\u00e4\u00e4ss\u00e4 haastattelussa <span style=\"font-style: italic;\">Freedomin <\/span>ilmestytty\u00e4. Jos v\u00e4h\u00e4n venyt\u00e4n noita sanoja, niin niist\u00e4 on luettavissa ajatus, ett\u00e4 kirjailijan ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kirjoitettava hyvin vaan my\u00f6s &#8221;tunnettava hyvin&#8221;, voitettava lukijat puolelleen omalla suurisyd\u00e4misyydell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>On varmasti paljon sellaisia, jotka pit\u00e4v\u00e4t niin Franzenin kirjaa kuin h\u00e4nen haastattelulausuntojaan vilpitt\u00f6min\u00e4. Min\u00e4 kuitenkin olen kyyninen surkimus enk\u00e4 kykene liikuttumaan k\u00e4skyst\u00e4. Jos kirjaa lukiessa joskus nyyhk\u00e4isen, se tapahtuu t\u00e4ysin vahingossa.<\/p>\n<p>Psykologinen henkil\u00f6kuvaus toki kuuluu romaanitaiteen traditioon, mutta omasta n\u00e4k\u00f6kulmastani (kirjailijana ja lukijana) se on v\u00e4hiten kiinnostavin ulottuvuus fiktiossa. En ole koskaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt esimerkiksi sit\u00e4, miksi henkil\u00f6hahmojen pit\u00e4isi kasvaa romaanissa &#8221;ehjiksi ja kokonaisiksi&#8221; persooniksi. Miksi ne eiv\u00e4t voi yht\u00e4 hyvin hajota ja pirstoutua, kutistua alati pienemmiksi? Mielest\u00e4ni ajatus jostakin mystisest\u00e4 syv\u00e4st\u00e4 minuudesta, jota henkil\u00f6hahmot ilment\u00e4v\u00e4t puheillaan ja toiminnallaan on pahasti harhainen. En usko sellaiseen. Mit\u00e4 ehjimmiksi ja kokonaisimmiksi kirjailija kuvaa henkil\u00f6hahmonsa, sit\u00e4 vieraammilta ne minusta tuntuvat.<\/p>\n<p>No jaa. Ehk\u00e4 min\u00e4 vain olen my\u00f6t\u00e4el\u00e4miseen ja empatiaan kykenem\u00e4t\u00f6n yksil\u00f6. Tunteeton paskiainen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Er\u00e4s tuttuni inhosi vuosikaudet Michael Schumacheria, syytti h\u00e4nt\u00e4 itserakkaaksi, ylimieliseksi, tunteettomaksi. Sitten&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":814,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[21],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":42,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/tears.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/tears.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/223"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=223"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/223\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2109,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/223\/revisions\/2109"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/814"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=223"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=223"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=223"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}