{"id":23,"date":"2014-11-04T19:27:00","date_gmt":"2014-11-04T17:27:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kielipuolena-madridissa\/"},"modified":"2018-02-28T09:25:20","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:20","slug":"kielipuolena-madridissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kielipuolena-madridissa\/","title":{"rendered":"Kielipuolena Madridissa"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Nuori amerikkalaismies matkustaa stipendiaattina Madridiin kirjoittaakseen runoelmaa Espanjan sis\u00e4llissotaa k\u00e4sittelev\u00e4st\u00e4 kirjallisuudesta.<\/p>\n

Madridissa t\u00e4m\u00e4 nuori mies, Adam Gordon nimelt\u00e4\u00e4n, kokee luomisen tuskaa, vet\u00e4\u00e4 huumeita, sekoilee rakkaudessa, tuhlaa vanhempiensa rahoja, kiroaa Bushin hallinnon sotaisaa ulkopolitiikkaa, joutuu keskelle 200 ihmisen hengen vaativaa terrori-iskua, lukee Tolstoita ja yritt\u00e4\u00e4 ep\u00e4toivoisesti sovittautua amerikkalaisen runoilijan rooliinsa espanjalaisten is\u00e4ntiens\u00e4 mieliksi.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 Ben Lernerin romaanin Leaving the Atocha Station<\/i> perusastelmat. Mink\u00e4lainen teos niist\u00e4 syntyy?<\/p>\n

Ennakkoluuloinen voisi kuvitella, ett\u00e4 mahtipontinen, paksu ja tyls\u00e4 lukuromaani, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 traagiseen vivahtavaa parisuhdedraamaa yhdistyneen\u00e4 maailmanpoliittiseen moralisointiin ja oppineen oloisiin kirjallisiin silm\u00e4niskuihin Ernest Hemginwayn ja F. Scott Fitzgeraldin suuntaan. Ja kaikki t\u00e4m\u00e4 tietenkin paketoituna proosaan, jossa on erottuvinaan hieman pinnistellysti tuotettu kaunokirjallisen el\u00e4myksen j\u00e4lkimaku.<\/p>\n

Mit\u00e4 viel\u00e4. Leaving the Atocha Station<\/i> ei ole mahtipontinen, paksu eik\u00e4 varsinkaan tyls\u00e4. Se on yksi parhaista viime vuosina lukemistani amerikkalaisista romaaneista.<\/p>\n

Se kertoo v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paljon sanoista ja kielest\u00e4 sek\u00e4 tavastamme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 kuin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4\u00e4n. Adam p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ettei Madridissa turvaudu englantiin, vaan yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 espanjalla, jota ei ymm\u00e4rr\u00e4 eik\u00e4 varsinkaan puhu t\u00e4ydellisesti.<\/p>\n

Kielipuolena oleminen heijastuu kauaskantoisesti Adamin tekemisiin ja siit\u00e4 my\u00f6s kumpuaa romaaniin sis\u00e4ltyv\u00e4 dramatiikka. Leaving the Atocha Station<\/i> ei sis\u00e4ll\u00e4 varsinaista juonta, mutta se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kosolti tapahtumia, aivan kuten ihmisel\u00e4m\u00e4kin.<\/p>\n

Adam ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 toisten ihmisten puheista vain osan, joskus suurimman osan, mutta joskus paljon v\u00e4hemm\u00e4n. H\u00e4n ryhtyy rakkaussuhteeseen Isabelin kanssa ja heid\u00e4n suhteensa kehittyminen kytkeytyy vahvasti siihen, miten hyvin Adam oppii ilmaisemaan itse\u00e4\u00e4n. Paradoksaalisesti suhteen koetuspisteeksi muodostuu se hetki, kun Adam ja Isabel tuntevat tajuavansa miltei kaiken mit\u00e4 toinen sanoo, Niin kauan kuin Adam ilmaisee itse\u00e4\u00e4n puutteellisen kielitaitonsa vuoksi tahattoman monimielisesti ja arvoituksellisesti, “koanein”, kuten h\u00e4n itse luonnehtii, suurimmat vaikeudet pysyv\u00e4t poissa.<\/p>\n

Kielipuolisuus vaikuttaa my\u00f6s Adamin tapaan suhtautua sanomistensa totuudellisuuteen. H\u00e4n latelee v\u00e4list\u00e4 silkkoja valheita, esimerkiksi kertoo \u00e4itins\u00e4 olevan kuollut (ei pid\u00e4 paikkansa) ja is\u00e4ns\u00e4 vastenmielinen fasisti (oikeasti is\u00e4 on mit\u00e4 hell\u00e4syd\u00e4misin ihminen). Valheiden puhuminen ei tunnu Adamista niin raskauttavalta, kun se tapahtuu kielell\u00e4, jolla h\u00e4n ei muutoinkaan kykene ilmaisemaan itse\u00e4\u00e4n t\u00e4sm\u00e4llisesti. J\u00e4\u00e4dess\u00e4\u00e4n valheistaan kiinni Adam puolustautuu sill\u00e4, ett\u00e4 kuvitteli voivansa vieraalla maalla ja vierasta kielt\u00e4 puhumalla vapautua henkil\u00f6historiansa kahleista ja luoda itselleen aivan uudenlaisen identiteetin. Selitys on tietenkin typer\u00e4 ja moraaliton, mutta Adamin sis\u00e4isess\u00e4 maailmassa j\u00e4rkeenk\u00e4yp\u00e4. Lukijan on v\u00e4lill\u00e4 mahdoton tuntea Adamia kohtaan sympatiaa tai edes ymm\u00e4rryst\u00e4. Onko h\u00e4n pelkk\u00e4 sosiopaatti? Toisaalta Adamin ep\u00e4varmuus ja pelot, jotka v\u00e4lill\u00e4 puhkeavat paniikkioireiksi, Lerner kuvaa riipaisevan tarkasti, jopa niin ett\u00e4 niit\u00e4 on v\u00e4lill\u00e4 suorastaan ahdistavaa lukea.<\/p>\n

Omanlaisensa kontrastin arkiselle kielipuolisuudelle luo Adamin runoilijan tausta. K\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n \u00e4idinkielt\u00e4\u00e4n h\u00e4n on suorastaan vainoharhaisen tietoinen sanoista ja niiden merkityksist\u00e4, mik\u00e4 tekee h\u00e4nelle vaikeaksi harjoittaa ammattiaan eli runojen kirjoittamista. Adamilla on runsaasti runojen aihioita, kielimateriaa, joka on h\u00e4nen n\u00e4k\u00f6kulmastaan “puhdasta potentiaalia”. Niist\u00e4 pit\u00e4isi rustata valmiita tekstej\u00e4, koska espanjalaiset is\u00e4nn\u00e4t haluavat julkaista niist\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6svihkosen. Adam k\u00e4y uskonkamppailua: v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4n luottaa runouden ilmaisuvoimaan, jopa sen mahdollisuuksiin horjuttaa Bushin hallinnon ulkopolitiikkaa, v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4n taas mielt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 runoilijan irvikuvaksi, pelk\u00e4ksi runoilijaa esitt\u00e4v\u00e4ksi performanssitaiteilijaksi.<\/p>\n

Leaving the Atocha Stationin<\/i> nimi tulee Yhydsvaltain kenties merkitt\u00e4vimm\u00e4n nykyrunoilijan John Ashberyn runosta. Ashbery on Adamin t\u00e4rke\u00e4 innoittaja, yksi harvoista, joita h\u00e4n pystyy kutsumaan suureksi runoilijaksi vailla ironiaa. H\u00e4n kantaa Ashberyn koottuja mukanaan ja puhkeaa teoksen \u00e4\u00e4rell\u00e4 miniesseit\u00e4 muistuttaviin monologeihin: “The best Ashbery poems, I thought, although not in these words, describe what it’s like to read an Ashbery poem; his poems refer to how their reference evanesces.”<\/p>\n

Lerner on itse sanonut, ettei ole varma, tapahtuuko Adamin henkil\u00f6hahmossa kehityst\u00e4 romaanin aikana. Se j\u00e4\u00e4 lukijan p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

Romaanin lopussa Adam, jonka espanjan taidot ovat jo kovasti kohetuneet, joutuu mukaan paneelikeskusteluun Espanjan kirjallisuuden eturivin auktoriteettien kanssa. H\u00e4n j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 ja hermoilee etuk\u00e4teen, yritt\u00e4\u00e4 opetella ulkoa fraaseja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen ajautumasta umpikujaan, jossa ei esiintymispaineen keskell\u00e4 l\u00f6yd\u00e4k\u00e4\u00e4n oikeita sanoja. Mutta tietenkin h\u00e4n taantuu takaisin kielipuoleksi. Turvalauseet pelastavat h\u00e4net totaaliselta n\u00f6yryytykselt\u00e4, mutta eiv\u00e4t nololta takeltelulta, Joku yleis\u00f6st\u00e4 kysyy, ketk\u00e4 espanjalaiset runoilijat ovat Adamille t\u00e4rkeit\u00e4 ja h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ettei selvi\u00e4 pelk\u00e4ll\u00e4 Lorcalla. Yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n lausua Juan Ramon Jimenezin ja Antonio Machadon nimet, h\u00e4n sekoittaa ne ja sylk\u00e4isee suustaan: Ramon Machado Jimenez.<\/p>\n

Paneelikeskustelun p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 n\u00f6yryytyst\u00e4\u00e4n nielev\u00e4ss\u00e4 Adamissa kuohahtaa vimmainen yksinpuhelu: “None of this is real. You don’t like Madrid, with its tourists and dust and heat and innumerable Pietas and terrible food…”<\/p>\n

Vuonna 2011 julkaistu Leaving the Atocha Station<\/i> on runoilijana aloittaneen Ben Lernerin ensimm\u00e4inen romaani. T\u00e4n\u00e4 vuonna ilmestyi toinen, 10:04<\/i>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Nuori amerikkalaismies matkustaa stipendiaattina Madridiin kirjoittaakseen runoelmaa Espanjan sis\u00e4llissotaa k\u00e4sittelev\u00e4st\u00e4 kirjallisuudesta. Madridissa…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":666,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/atocha-2Bstation.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/atocha-2Bstation.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/23"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=23"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/23\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1909,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/23\/revisions\/1909"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/666"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=23"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=23"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=23"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}