{"id":235,"date":"2011-01-22T10:18:00","date_gmt":"2011-01-22T08:18:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/poliittisia-tunnustuksia\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:39","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:39","slug":"poliittisia-tunnustuksia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/poliittisia-tunnustuksia\/","title":{"rendered":"Poliittisia tunnustuksia"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

Olen t\u00e4ss\u00e4 viime p\u00e4ivin\u00e4 pohdiskellut, \u00e4\u00e4nest\u00e4nk\u00f6 tulevissa eduskuntavaaleissa. Todenn\u00e4k\u00f6isesti en.<\/p>\n

Michel Houellebecq kertoo Bernard-Henri L\u00e9vyn kanssa tekem\u00e4ss\u00e4\u00e4n keskustelukirjassa Ennemis publics<\/span>, ettei ole koskaan todella tuntenut el\u00e4v\u00e4ns\u00e4 demokratiassa eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tapauksessa pid\u00e4 itse\u00e4\u00e4n sitoutuneena intellektuellina (eik\u00e4 oikeastaan intellektuellina ensink\u00e4\u00e4n). Nuorena Houellebecq suhtautui vaaleihin omien sanojensa mukaan “absurdilla vakavuudella”. H\u00e4n kulutti tuntikausia puolueiden vaaliohjelmien ja ehdokaslistojen analysointiin, kunnes lopulta tuskastui ja p\u00e4\u00e4tti haistattaa pitk\u00e4t koko \u00e4\u00e4nest\u00e4miselle.<\/p>\n

“Minusta tuntuu, ett\u00e4 el\u00e4mme pikemminkin jonkinlaisessa teknokratiassa, eik\u00e4 se mielest\u00e4ni ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 huono asia”, Houellebecq kirjoittaa. Ilman sen suurempaa sarkasmia h\u00e4n tuumii, ett\u00e4 kenties teknokraatit ovat loppujen lopuksi viisaita ja oikeudenmukaisia, vaikka my\u00f6nt\u00e4\u00e4kin kokevansa monet byrokraattisen koneiston suoltamat lait ja s\u00e4\u00e4d\u00f6kset, etenkin terveydenhuollon alalla, henkil\u00f6kohtaisesti raastaviksi.<\/p>\n

Olen samoilla linjoilla kuin Houellebecq. En koe el\u00e4v\u00e4ni demokratiassa vaan teknokratiassa. Rahoitusmarkkinat antavat suunnan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksille, jotka virkamiehet muotoilevat ja ministerit ajavat l\u00e4pi poliittisessa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekokoneistossa. T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kemyksess\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n omaper\u00e4ist\u00e4, pikemminkin se on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen banaali. Olen yritt\u00e4nyt uutterasti suostutella itse\u00e4ni uskomaan edustukselliseen demokratiaan, julkiseen keskusteluun ja poliittiseen aktivisimiin, muutoksen mahdollisuuteen<\/span>, mutta en ole onnistunut. Vaikka kuinka yritt\u00e4isin, en pysty olemaan varma siit\u00e4, ett\u00e4 populistimme tai aktivistimme tekisiv\u00e4t valtaan p\u00e4\u00e4stess\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n turmiollisia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 kuin teknokraatit eli tuo pahamaineinen virkamiesten ja karri\u00e4\u00e4ripoliitikkojen klikki. Ennen kaikkea: mieluummin teknokraatit kuin hoi polloi<\/span>.<\/p>\n

Minulla on suunnattomia vaikeuksia suhtautua populisteihin ja aktivisteihin. Edelliset her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t minussa enimm\u00e4kseen inhoa, j\u00e4lkimm\u00e4isten seurassa yleens\u00e4 kiusaannun. L\u00e9vy kirjoittaa Ennemis publics<\/span> -kirjassa, ett\u00e4 ihmiset, jotka tuntevat pakottavaa tarvetta sekaantua toisten asioihin ja muuttaa ihmiskuntaa mieleiseens\u00e4 suuntaan ovat useimmiten roistoja tai vaarallisia sekop\u00e4it\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei ole L\u00e9vylt\u00e4 pelkk\u00e4 laiska heitto, sill\u00e4 h\u00e4n on hankkinut runsaasti mainetta ja n\u00e4kyvyytt\u00e4 kampanjoimalla mit\u00e4 erilaisimpien edistyksellisten kysymysten puolesta. L\u00e9vy my\u00f6nt\u00e4\u00e4 huomionkipeyden ja turhamaisuuden vaikuttaneen h\u00e4nen aktivismiinsa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paljon kuin ylevien humanit\u00e4\u00e4risten tekij\u00f6iden. Siin\u00e4p\u00e4 se tuli sanotuksi. On toki olemassa edesmenneen Anna Politkovskajan kaltaisia pyhimysm\u00e4isi\u00e4 olentoja, joiden urheutta ja uhrautuvaisuutta ajatellessani en voi olla tuntematta syv\u00e4\u00e4 liikutusta, mutta pid\u00e4n heit\u00e4 poikkeustapauksina. Valtavirtapolitiikassa heid\u00e4n roolinsa on olla et\u00e4isyyksist\u00e4 kuuluva omantunnon \u00e4\u00e4ni. Valtaa he eiv\u00e4t koskaan saa, tai jos saavat, he tekev\u00e4t lopulta vain vahinkoa itselleen ja muille. En \u00e4\u00e4nest\u00e4isi Anna Politkovskajan kaltaisia ihmisi\u00e4 vaikka voisin. Heid\u00e4n kuuluu puhua, kirjoittaa, opettaa ja valistaa, toimia edustuksellisen demokratian, tuon viheli\u00e4isi\u00e4 kompromisseja tuottavan koneiston, ulkopuolella.<\/p>\n

Nuorempana suhtautumiseni politiikkaan oli sinisilm\u00e4isemp\u00e4\u00e4, aivan kuten Houellebecqill\u00e4. Olin idealisti ja romantikko, kun taas nykyisin olen pelkk\u00e4 romantikko. Olen muistaakseni joskus t\u00e4ss\u00e4 blogissa tunnustanut harkinneeni 1990-luvulla liittymist\u00e4 SDP:hen. Onneksi tajusin, ett\u00e4 SDP sellaisena puolueena, jollaiseksi olin sen kuvitellut, oli aikoja sitten kuollut ja kuopattu teknokraattivallan tielt\u00e4. Nykyisin SDP symboloi minulle koko perinteisen puoluej\u00e4rjestelm\u00e4mme karmeaa rappiotilaa. Puolueen peruskannattajat ovat kiinni menneisyyteen painuvassa teollisessa Suomessa, mutta puoluetta johtavat nuorehkot opportunistit, jotka yritt\u00e4v\u00e4t ep\u00e4toivoisesti toistaa niit\u00e4 imagotemppuja, jotka ovat tepsineet suuressa maailmassa.<\/p>\n

Voiko olla mit\u00e4\u00e4n vastenmielisemp\u00e4\u00e4 kuin puoluesihteeri Mikael Jungner, joka puhuu SDP:st\u00e4 rakkauden puolueena ja julistaa ett\u00e4 kaikki on mahdollista, kunhan vain ryhdymme ajattelemaan positiivisesti ja lakkaamme kuuntelemasta “ankeuttajia” eli ihmisi\u00e4, jotka ovat t\u00e4ss\u00e4 mainos- ja terapiapuheen turmelemassa maailmassa onnistuneet ihmeen kaupalla s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n todellisuudentajunsa. SDP:lle annettu \u00e4\u00e4ni ei ole \u00e4\u00e4ni rakkauden puolueelle sen enemp\u00e4\u00e4 kuin kokoomukselle annettu \u00e4\u00e4ni \u00e4\u00e4ni “toivolle” tai keskustalle annettu \u00e4\u00e4ni \u00e4\u00e4ni “uskolle”. Teknokratialle ne \u00e4\u00e4net menev\u00e4t, mik\u00e4 on loppujen lopuksi vain hyv\u00e4 asia. Virkamiehet ja virkamiespoliitikot, nuo pragmaattiset tosiasioiden yst\u00e4v\u00e4t, ovat miljoona kertaa sympaattisempia hahmoja kuin poliittiset huijarisaarnaajat, joiden vuoksi minun on mahdotonta rakastaa t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4 \u00e4idinkielt\u00e4ni. Aina kun kuulen Jungnerin (tai Pekka Himasen) kaltaisten helppoheikkien julistavan ilosanomaansa, tunnen suurta, pakahduttavaa raivoa, koska en voi olla ajattelematta, ett\u00e4 nuo tyypit puhuvat samalla kielell\u00e4, jolla min\u00e4 luen ja kirjoitan.<\/p>\n

Houellebecq tunnustaa Ennemis publics<\/span> -kirjassa, ettei pid\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kansalaisena ensink\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei kykene samastumaan yhteiskuntaan, joka kielt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 esimerkiksi tupakoimasta julkisilla paikoilla. Julkiset paikat tuntuvat h\u00e4nest\u00e4 vihamielisilt\u00e4, ne pursuavat mielett\u00f6mi\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 ja kieltoja. Liikuessaan kaupungilla Houellebecq pyrkii mahdollisimman nopeasti p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n pois ihmisten ilmoilta, yksityisiin tiloihin, omaan tai jonkun toisen asuntoon, sellaiseen paikkaan, miss\u00e4 saa olla erossa yhteiskunnasta.<\/p>\n

Vaikka Houellebecqin perustelut tuntemuksilleen ovat minusta lapsellisia, pystyn ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n itse tuntemuksen. Minullakin on vaikeuksia mielt\u00e4\u00e4 itseni kansalaiseksi, ainakin aktiivisessa mieless\u00e4. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n vaikuttaa se, ett\u00e4 asiani ovat niin sanotusti hyvin: en k\u00e4rsi n\u00e4l\u00e4st\u00e4 tai puutteesta enk\u00e4 tunne itse\u00e4ni sorretuksi. Jos asiani olisivat huonosti tai merkitt\u00e4v\u00e4sti nykyist\u00e4 huonommin, minussa kenties pihisisi idealismia ja jaksaisin paitsi \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4 vaaleissa my\u00f6s kiivailla kaikenlaisisia ep\u00e4kohtia vastaan. Ei ole mitenk\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 havainto se, ett\u00e4 silloin kun yhteiskunnassa vauraus ja aineellinen hyvinvointi leviv\u00e4v\u00e4t laajalle, suuri osa kansalaisista passivoituu poliittisesti. He ovat niit\u00e4 Nietzschen tarkoittamia viimeisi\u00e4 ihmisi\u00e4, joita jaksavat kiinnostaa vain v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iset omaan arkeen liittyv\u00e4t kysymykset.<\/p>\n

Voisi kuvitella, ett\u00e4 siin\u00e4 vaiheessa kun \u00e4\u00e4nestysprosentit alkavat voimakkaasti nousta, yhteiskunnan perustat j\u00e4rkkyv\u00e4t pahemman kerran. Keskiluokan poliittinen aktivoituminen ja radikalisoituminen on aina h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4 merkki. En miell\u00e4 itse\u00e4ni keskiluokkaan, ainakaan henkisesti, mutta olisi typer\u00e4\u00e4 v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 poliittiseen aktiivisuuteeni eiv\u00e4t vaikuttaisi osittain samat asiat kuin tavalliseen porvariin (puhun nyt porvarista flaubertilaisessa mieless\u00e4, kuten aina t\u00e4t\u00e4 sanaa k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4ni). Jos en jaksa uskoa, ett\u00e4 vaaleissa on kyse oman el\u00e4m\u00e4ni kannalta t\u00e4rkeist\u00e4 asioista tai ett\u00e4 teknokraattisen meiningin jatkuminen on vaalituloksella aidosti kyseenalaistettavissa, en v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jaksa \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4. Niin se k\u00e4y.<\/p>\n

Avoimen yhteiskunnan siunaus on mielest\u00e4ni siin\u00e4, ett\u00e4 se mahdollistaa privat
\nisoitumisen. 1970-lukulaisille tiedostajille privatisoituminen oli kirosana, mutta itse koen oman tilan rajaamisen, syrj\u00e4\u00e4n asettumisen, ohuen kansalaisuuden voittopuolisesti my\u00f6nteisin\u00e4 asioina. Voin valita, el\u00e4nk\u00f6 samassa maailmassa Mikael Jungnerin ja Pekka Himasen kanssa vai 1800-luvun maailmassa Gustave Flaubertin ja Charles Baudelairen tekstien kautta. Niin kauan kuin t\u00e4llaiset valinnat ovat mahdollisia, jaksan pysytell\u00e4 hengiss\u00e4 yhteiskunnassa, joka ehk\u00e4 vastaa enemmist\u00f6n ihanteita mutta ei alkuunkaan minun ihanteitani. Alistun enemmist\u00f6n “murskaavuudelle”, kuten Houellebecq asiantilaa kuvaa, vet\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 omaan kolooni, omiin yksityisiin paikkoihini.<\/p>\n

Mutta kyll\u00e4 privatisoitumiseen liittyy my\u00f6s menetyksen tunne. Kaikesta huolimatta minussa aika ajoin pilkahtaa itsepintainen halu kokea laajempaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta, tuntea olevani mukana jossain itse\u00e4ni suuremmassa. En siis voi sanoa olevani iloinen tai edes tyytyv\u00e4inen, kun en keksi mielekk\u00e4it\u00e4 syit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nioikeuttani. Olisihan se el\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 pudottaa vaalilippu uurnaan aitoa innostusta uhkuen. Eli te muut: \u00e4\u00e4nest\u00e4k\u00e4\u00e4 ihmeess\u00e4. \u00c4lk\u00e4\u00e4 minusta v\u00e4litt\u00e4k\u00f6.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen t\u00e4ss\u00e4 viime p\u00e4ivin\u00e4 pohdiskellut, \u00e4\u00e4nest\u00e4nk\u00f6 tulevissa eduskuntavaaleissa. Todenn\u00e4k\u00f6isesti en. Michel Houellebecq…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":821,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,15],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":25,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Huuto-1.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Huuto-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/235"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=235"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/235\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2120,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/235\/revisions\/2120"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/821"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=235"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=235"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=235"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}