{"id":24,"date":"2014-10-27T19:48:00","date_gmt":"2014-10-27T17:48:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/esseen-aika\/"},"modified":"2018-02-28T09:25:21","modified_gmt":"2018-02-28T07:25:21","slug":"esseen-aika","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/esseen-aika\/","title":{"rendered":"Esseen aika"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Parasta romaanin julkaisemisessa on se, ett\u00e4 saa palata taas esseiden pariin.<\/p>\n

L\u00e4ntisess\u00e4 maailmassa on esseistej\u00e4 kahta alalajia, tai oikeastaan kahta ja puolta. N\u00e4in v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Tero T\u00e4htinen vastik\u00e4\u00e4n ilmestyneess\u00e4 kirjassa Vanha metsuri ja mets\u00e4hippi<\/i> (Savukeidas), joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen ja Matti M\u00e4kel\u00e4n v\u00e4list\u00e4 kirjeenvaihtoa vuosilta 2013-2014. Esseepohdinnat ovat kirjassa sivupolkuna, p\u00e4\u00e4asiassa se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 herrojen reflektointia maailmanmenosta ja ihmisel\u00e4m\u00e4n iloista ja suruista.<\/p>\n

Mutta mink\u00e4laisia ovat ne T\u00e4htisen hahmottelemat esseistien alalajit?<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen muodostavat Montaignen aloittamaa traditiota jatkavat “pohdiskelevan ja tyynen analyyttisen herrasmiesesseen” kirjoittajat, jotka pureutuvat henkev\u00e4sti taiteen ja kulttuurin kysymyksiin. T\u00e4llaisia esseistej\u00e4 ovat T\u00e4htisen mielest\u00e4 mm. Markku Envall, Johannes Salminen, Martti Anhava, Jan Blomstedt, Jukka Koskelainen ja Tommi Melender.<\/p>\n

Toisen alalajin muodostavat riidassa maailman kanssa olevat nuoret ja vanhat vihaiset miehet. Heid\u00e4n tekstins\u00e4 ovat h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n henkil\u00f6kohtaisia ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4vi\u00e4 ja niiss\u00e4 otetaan jyrk\u00e4sti kantaa aikakauden ilmi\u00f6ihin. T\u00e4m\u00e4n perinteen kantais\u00e4ksi T\u00e4htinen mainitsee Thoreaun ja sen suomalaisiksi edustajiksi Pentti Linkolan, Erno Paasilinnan, Leif Salm\u00e9nin sek\u00e4 uuden polven nimist\u00e4 Antti Nyl\u00e9nin ja Timo H\u00e4nnik\u00e4isen.<\/p>\n

Kolmas alalaji on sen verran pieni, ett\u00e4 T\u00e4htisen mielest\u00e4 se ei muodosta kokonaista traditiota vaan tradition puolikkaan. Kyseess\u00e4 on lyyrinen miniatyyriessee, jonka piiriin voidaan lukea Rakel Liehun Sininen kala<\/i>, G\u00f6sta \u00c5grenin T\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4<\/i>, Sandor Marain Mietteiden kirja<\/i>, Yoshida Kenkon Joutilaan mietteit\u00e4<\/i> ja Jaan Kaplinskin Rajalla jota ei ole<\/i>. T\u00e4h\u00e4n minigenreen T\u00e4htinen itse samastuu esseistin\u00e4 vahvimmin.<\/p>\n

Nykyisess\u00e4 kirjallisessa kulttuurissa esseell\u00e4 menee hyvin, niin Suomessa kuin maailmalla. Esseen elinvoimaisuus ei n\u00e4y suurina myyntilukuina, mutta kirjallisen sis\u00e4ll\u00f6n rikkautena se n\u00e4kyy.<\/p>\n

Vaikka olenkin vierastanut esseebuumista puhumista, olen sit\u00e4 mielt\u00e4 ett\u00e4 aika on otollinen pohdiskelevalle asiaproosalle. Georg Lukacs uumoili viime vuosisadan alkupuolella esseen nousua ja sanoi, ett\u00e4 essee kirjallisuudenlajina on omiaan sellaisiin historian vaiheisiin, jolloin vakiintuneet ajattelumallit ovat koetuksella ja arvot murroksessa. Toisin sanoen h\u00e4n piti modernia aikaa esseen aikana.<\/p>\n

Lukacsin ennustus saattoi menn\u00e4 noin sadalla vuodella pieleen, mutta v\u00e4h\u00e4t siit\u00e4. Mielest\u00e4ni h\u00e4nen huomionsa selitt\u00e4v\u00e4t hyvin sen, miksi esseet her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t nykyisin kiinnostusta ahkerasti lukevissa ihmisiss\u00e4. Lukacsilla tosin oli mieless\u00e4\u00e4n kulttuuris-filosofinen essee eik\u00e4 kaunokirjallinen essee, joka nykyisin on vallalla.<\/p>\n

Perinteisesti kirjailijat ovat pit\u00e4neet esseiden kirjoittamista hanttihommana t\u00e4hdellisempien t\u00f6iden lomassa. Parhaisiin amerikkalaisiin nykyesseisteihin lukeutuva Joseph Epstein onkin todennut, ett\u00e4 juuri kukaan kirjallisesti suuntautunut ihminen ei tietoisesti pyri esseistiksi. Useimmat haluavat kirjoittaa romaaneja, aika monet runoja tai n\u00e4ytelmi\u00e4, jotkut harvat haaveilevat kriitikon urasta. Esseistiksi p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n vahingossa, sattumien kautta.<\/p>\n

Niin p\u00e4\u00e4dyin min\u00e4kin.<\/p>\n

Epstein tiivist\u00e4\u00e4 suhteensa esseen kirjoittamiseen tavalla, jonka itsekin voin allekirjoittaa:<\/p>\n

The personal essay is, in my experience, a form of discovery. What one discovers in writing such essays is where one stands on complex issues, problems, questions, subjects. In writing the essay, one tests one’s feelings, instincts, and thoughts in the crucible of compositions.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Kuten kaikilla ihmisill\u00e4, my\u00f6s esseisteill\u00e4 on mielipiteit\u00e4, joskus vahvojakin. He voivat tuoda niit\u00e4 esille teksteiss\u00e4\u00e4n, mutta esseet\u00e4 ei pid\u00e4 sekoittaa kolumniin tai mielipidekirjoitukseen.<\/p>\n

Essee edellytt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n kuin mielipiteen. Se edellytt\u00e4\u00e4 syv\u00e4sti persoonallisen n\u00e4k\u00f6kulman, hahmotustavan, \u00e4\u00e4nen (ja mielell\u00e4\u00e4n my\u00f6s vasta\u00e4\u00e4nen tai -\u00e4\u00e4ni\u00e4). Kun George Orwell kirjoittaa vaikkapa brittil\u00e4isist\u00e4 perinneruoista, teksti vetoaa sellaiseenkin lukijaan, joka ei ole kiinnostunut brittil\u00e4isist\u00e4 perinneruoista tai siit\u00e4 mitk\u00e4 niist\u00e4 maistuvat Orwellin suussa parhaalta. Aiheet tai mielipiteet eiv\u00e4t sanele esseen kiinnostavuutta, vaan esseistin tapa k\u00e4sitell\u00e4 niit\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4htinen huomauttaa, ett\u00e4 esseekirja ei koskaan ole siin\u00e4 esitettyjen mielipiteiden summa eik\u00e4 sen hyvyytt\u00e4 tai huonoutta ratkaise se, kuinka oikeaan osuvia tai hyvin perusteltuja nuo mielipiteet ovat. H\u00e4n vertaa esseet\u00e4 kolumniin; siin\u00e4 miss\u00e4 kolumni esitt\u00e4\u00e4 yhden k\u00e4rkev\u00e4n mielipiteen, essee pyrkii kuvaamaan kokonaista persoonaa, el\u00e4m\u00e4nkatsomusta ja henkil\u00f6kohtaista todellisuutta.<\/p>\n

Suomessakin on toki julkaistu esseekirjoina sellaisia, jotka olisi ollut asiallisempaa nimet\u00e4 kolumnikokoelmiksi. Mutta se on toinen juttu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Parasta romaanin julkaisemisessa on se, ett\u00e4 saa palata taas esseiden pariin. L\u00e4ntisess\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":667,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/essee.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/essee.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/24"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=24"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/24\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1910,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/24\/revisions\/1910"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/667"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=24"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=24"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=24"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}