{"id":240,"date":"2010-12-25T10:54:00","date_gmt":"2010-12-25T08:54:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/suomalaisesta-proosasta-osa-2\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:40","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:40","slug":"suomalaisesta-proosasta-osa-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/suomalaisesta-proosasta-osa-2\/","title":{"rendered":"Suomalaisesta proosasta, osa 2"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

Sosiaalinen el\u00e4m\u00e4ni ei ole vilkasta, enk\u00e4 liiku ns. kirjallisissa piireiss\u00e4 kuin satunnaisesti. Onneksi on olemassa Nuori Voima, jonka tuoreessa numerossa on tiivistelm\u00e4 NVL:n Syyssalongissa k\u00e4ydyst\u00e4 kokeellista proosaa koskevasta keskustelusta. Vaikka tuo tiivistelm\u00e4 ei sis\u00e4ll\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kuolematonta, on sit\u00e4 hauska lukea jonkinlaisessa “ai ett\u00e4 tuollaisia siell\u00e4 puhuttiin” -hengess\u00e4. Melkein tuntuu kuin olisi itse ollut paikalla.<\/p>\n

Painavimman puheenvuoron uudessa Nuoressa Voimassa esitt\u00e4\u00e4 Laura Lindstedt esseess\u00e4\u00e4n “Puhtaanpas proosaa!”, joka tiivist\u00e4\u00e4 oivallisesti sen, millaista proosakeskustelu meill\u00e4 Suomessa ei ole mutta millaista se voisi olla. Nyky\u00e4\u00e4nh\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4 on se, ett\u00e4 prosaistit eiv\u00e4t puhu teoksistaan vaan niiden “aiheista”. Jos kirjailija NN julkaisee lapsettomuutta, ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4 tai kansalaissotaa sivuavan romaanin, h\u00e4net tempaistaan julkisuuteen puhumaan lapsettomuudesta, ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 tai kansalaissodasta ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi n\u00e4iden aihepiirien asiantuntija eik\u00e4 prosaisti, jonka ammattitaito liittyy (tai jonka pit\u00e4isi liitty\u00e4) romaanin kirjoittamiseen. Esimerkkini on toki k\u00e4rjistetty, mutta kuvaa perusasetelmaa kumminkin. Meilt\u00e4 puuttuu sellainen keskustelukulttuuri, joka totuttaisi prosaistit puhumaan teoksistaan teoksina, kaunokirjallisuutena. Proosalla n\u00e4hd\u00e4\u00e4n arvoa vain, jos se auttaa meit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n “oman aikamme polttavia kysymyksi\u00e4”.<\/p>\n

Lindstedt kysyy esseess\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 proosapuhekulttuurin syntyminen Suomeen edellytt\u00e4isi ja antaa yhden hyv\u00e4n vastauksen — prosaistien olisi oltava edes jossain m\u00e4\u00e4rin kiinnostuneita toistensa tuotoksista ja ajatuksista eli proosan poetiikasta. Vaikeampi kysymys on sitten se, miten t\u00e4llainen kiinnostus voisi virit\u00e4. Se edellytt\u00e4isi ainakin sit\u00e4, ett\u00e4 prosaistit innostuisivat ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, rikkomaan ja kyseenalaistamaan kertomakirjallisuuden konventioita, vastustamaan niit\u00e4 totaliteetteja, joita olen t\u00e4ss\u00e4 blogissa kutsunut Vakiintuneiden lukuodotusten estetiikaksi. On selv\u00e4\u00e4, ettei t\u00e4llaisesta Lindstedtin tarkoittamasta proosapuheesta koskaan valtavirtaa tule, mutta parhaimmillaan se voisi synnytt\u00e4\u00e4 elinvoimaisen alakulttuurin.<\/p>\n

Niin kauan kuin t\u00e4llaista alakulttuuria ei ole eik\u00e4 kuulu kotimainen proosa pysyy runopiirien ivan, pilkan ja ylenkatseen kohteena. Kuten Lindstedt kirjoittaa: “Osin t\u00e4m\u00e4n [proosapuheen puuttumisen] takia koko genre on helppo mollata maanrakoon: vasta-argumentteja ei odoteta, sill\u00e4 eih\u00e4n kukaan hullu l\u00e4hde yksin huutelemaan takaisin laureille, leeveille ja harryille. Seh\u00e4n olisi… no, hullua.”<\/p>\n

Laurit, leevit ja harryt tarkoittavat tuossa sitaatissa Lauri Otonkoskea*, Leevi Lehtoa ja Harry Salmennieme\u00e4, joiden (kotimaista) proosaa v\u00e4h\u00e4ttelevi\u00e4 lausuntoja Lindstedt esseess\u00e4\u00e4n lainaa. Nuo lainaukset kuvastavat sit\u00e4, millaista “suomalainen proosakeskustelu” on silloin, kun se ei ole keskustelua proosan aiheista, kirjailijan toimeentulohuolista tai “miten kirjani ovat syntyneet” -jutuista.<\/p>\n

Esseens\u00e4 alaviitteess\u00e4 Lindstedt sivuaa lokakuista merkint\u00e4\u00e4ni.<\/a> H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n merkint\u00e4ni kuvastaa sit\u00e4, kuinka sitke\u00e4sti proosakeskustelussa el\u00e4\u00e4 “paljon puhetta, v\u00e4h\u00e4n villoja” -argumentaatio. L\u00e4ht\u00f6kohtanihan oli sama kuin Lindstedtin esseess\u00e4 eli per\u00e4\u00e4nkuulutin Suomeen vivahteikkaampaa proosaakeskustelua laurien, leevien ja harryjen “kotimainen proosa on paskaa” -suunsoiton sijaan tai rinnalle. Prosaistien pit\u00e4isi luoda t\u00e4llaiselle v\u00e4h\u00e4n villoja sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4lle suunsoitolle vastavoimaa nostamalla esiin oman poetiikkansa kysymyksenasetteluja, joiden ei — kuten Lindstedtkin mainitsee — tarvitse olla nykyrunouden tai pikemminkin nykyrunouksien kysymyksenasettelujen j\u00e4lkil\u00e4mmittely\u00e4.<\/p>\n

Tuo lokakuinen merkint\u00e4ni poiki todellisen kommenttivy\u00f6ryn, joka ohjautui ihan muihin juttuihin eli J\u00e4lkisanat\/Sianhoito-oppaan<\/span> ja kahdeksankymment\u00e4luvun tapahtumien muisteloon. Itse saan tietysti kantaa t\u00e4st\u00e4 ainakin osavastuun, koska tulin merkinn\u00e4ss\u00e4ni sanoneeksi yht\u00e4 sun toista noista jutuista. Varsinainen tarkoitukseni oli esitt\u00e4\u00e4 toive, ett\u00e4 tuleva proosakeskustelu, jos sellaista on synty\u00e4kseen, kulkisi eri polkuja kuin kahdeksankymment\u00e4luvun keskustelu. Suomalaisessa asenneilmastossa kun h\u00e4pe\u00e4m\u00e4t\u00f6n provokaatio tuntuu v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4n torjunnan kivisein\u00e4\u00e4n. Ja j\u00e4lkeenp\u00e4in p\u00f6n\u00e4k\u00e4t kirjallisuutemme portinvartijat voivat muistella: “No juu, onhan meill\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kaikenmaailman uudistajia ollut, mutta eiv\u00e4th\u00e4n ne ole onnistuneet mit\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeens\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n…”<\/p>\n

Minun olisi varmaan pit\u00e4nyt muotoilla teesini huolellisemmin silloin lokakuussa eik\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 asiaani kevyen l\u00e4p\u00e4nheiton lomassa. Ongelmani on se, ett\u00e4 en ikin\u00e4 muista ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 blogilla on my\u00f6s lukijoita, jopa sellaisia, jotka saattavat viitata tekstiini Nuoren Voiman kaltaisilla arvostetuilla foorumeilla. En ole oppinut suhtautumaan blogikirjoitteluun erityisell\u00e4 vakavuudella, enk\u00e4 ole jaksanut kirjoitella n\u00e4it\u00e4 juttuja samanlaisella tarkkuudella kuin vaikkapa esseit\u00e4. Ehk\u00e4 minun pit\u00e4isi muuttaa asennettani ja ruveta suhtautumaan n\u00e4ihin ryk\u00e4isyihin yht\u00e4 tuimasti kuin rahanalaisiin t\u00f6ihin. Tai sitten ei. Rahanalaiset ty\u00f6t nyt sattuvat olemaan minulle t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4, koska tarvitsen trotyyli\u00e4 oopperan r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4miseen \ud83d\ude42<\/p>\n

* Otonkoskelta otettu lainaus tosin kuvastaa pikemminkin Otonkosken ep\u00e4ilev\u00e4\u00e4 tai ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 suhdetta proosaan yleisesti kuin suomalaiseen proosaan erityisesti.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sosiaalinen el\u00e4m\u00e4ni ei ole vilkasta, enk\u00e4 liiku ns. kirjallisissa piireiss\u00e4 kuin satunnaisesti.…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":824,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[21],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":16,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/suurennuslasi.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/suurennuslasi.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/240"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=240"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/240\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2125,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/240\/revisions\/2125"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/824"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=240"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=240"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=240"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}