{"id":242,"date":"2010-12-13T19:46:00","date_gmt":"2010-12-13T17:46:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kehys-sisalta-ja-ulkoa\/"},"modified":"2018-02-28T09:28:41","modified_gmt":"2018-02-28T07:28:41","slug":"kehys-sisalta-ja-ulkoa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kehys-sisalta-ja-ulkoa\/","title":{"rendered":"Kehys, sis\u00e4lt\u00e4 ja ulkoa"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kehys.jpg\"><img decoding=\"async\" style=\"float: left; margin: 0pt 10px 10px 0pt; cursor: pointer; width: 181px; height: 278px;\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kehys.jpg\" alt=\"\" id=\"BLOGGER_PHOTO_ID_5550236995049426066\" border=\"0\" \/><\/a><br \/>On v\u00e4\u00e4rin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 suomalaista proosaa hallitsee yksinomaan jonkinlainen eeppinen realismi. Meill\u00e4 ilmestyy joka vuosi romaaneja, joita ei mitenk\u00e4\u00e4n voi sulloa eeppisen realismin m\u00e4\u00e4ritteen alle. Jukka Laajarinteen <span style=\"font-style: italic;\">Kehys<\/span> on er\u00e4s t\u00e4llaisista romaaneista. Tarkoitukseni oli lukea se vasta joululomalla, mutta kun luppoaikaa ilmaantui, luin sen jo viime viikonvaihteessa. Pidin kovasti.<\/p>\n<p><span style=\"font-style: italic;\">Kehys<\/span> ei noudata perinteisi\u00e4 romaanikaavoja eik\u00e4 marssita lukijan halattavaksi ja likistett\u00e4v\u00e4ksi romaanihahmoja, joiden el\u00e4m\u00e4nvaiheista tehd\u00e4\u00e4n juurta jaksain selkoa. <span style=\"font-style: italic;\">Kehyksen<\/span> alaotsikoksi sopisi sama kuin Georges Perecin <span style=\"font-style: italic;\">El\u00e4m\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6ohjeessa<\/span> &#8212; &#8220;Romaaneja&#8221;, etenkin kun Laajarinteen kirjalliset esikuvat tuntuvat olevan Perecin ja h\u00e4nen hengenheimolaistensa suunnalla. Mittakaavaltaan <span style=\"font-style: italic;\">Kehys<\/span> tosin on vaatimattomampi kuin Perecin suurteos, vajaat 180 sivua. Siin\u00e4 mieless\u00e4 Laajarinteen teoksen alaotsikko voisi pikemminkin olla &#8220;Mahdollisia romaaneja&#8221;. <span style=\"font-style: italic;\">Kehys<\/span> kuljettaa lukijaa l\u00e4pi vaihtuvien kertomusten labyrintin ja jokainen kertomus avaa n\u00e4kyville maailman, jonka voi kuvitella v\u00e4l\u00e4hdykseksi itsen\u00e4isest\u00e4 romaanista. Yksi hauska tapa lukea <span style=\"font-style: italic;\">Kehyst\u00e4<\/span> onkin kehitell\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in Laajarinteen hahmotelmia. Niiss\u00e4 on sen verran v\u00e4ljyytt\u00e4 ja viitteellisyytt\u00e4, ett\u00e4 ne j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t tilaa mielikuvitukselle. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n <span style=\"font-style: italic;\">Kehyksen<\/span> riemastuttavimpia piirteit\u00e4 on sen virtaavuus ja sulkeutumattomuus. Se ei ole muotoonsa pakotettu ja  harmoniaansa tuomittu.<\/p>\n<p>Nimens\u00e4 mukaisesti <span style=\"font-style: italic;\">Kehyksen<\/span> kertomuksissa toistuvat erilaiset kehykset, olivat ne sitten mentaalisia, kulttuurisia, historiallisia tai konkreettisia. Minulle Laajarinteen teos on yhdell\u00e4 tasolla tutkielmaa siit\u00e4, miten romaani tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kaunokirjallinen teos ottaa kantaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan. Romaani kohdistaa aina katseensa johonkin, rajaa, sulkee pois ja samalla korostaa, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja laittaa esille. Kun asetelma tai kertomus vaihtuu toiseksi, huomaamme tiet\u00e4v\u00e4mme v\u00e4hemm\u00e4n kuin ehdimme hetki sitten kuvitella. Romaanin t\u00e4yteys tai itseriittoisuus voi olla vain t\u00e4yteyden tai itseriittoisuuden harhakuvaa.<\/p>\n<p>Laajarinteen teos toi mieleeni Tom McCarthyn <span style=\"font-style: italic;\">Remainderin<\/span>, vaikka nopeasti ajateltuna niiss\u00e4 ei kovin paljon yhteist\u00e4 olekaan. Mielleyhtym\u00e4ni johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s <span style=\"font-style: italic;\">Remainderia<\/span> luin  tutkiskeluna romaanin ja maailman v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta. McCarthyn teoksessa seikkailee mies, jonka p\u00e4\u00e4h\u00e4n on pudonnut taivaalta jotain tarkemmin m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 &#8212; metalliromua, teknologiaa &#8212; mink\u00e4 johdosta hallitus maksaa h\u00e4nelle yli kahdeksan miljoonan punnan vahingonkorvaukset. Onnettomuudesta toivuttuaan miest\u00e4 vaivaa ep\u00e4autenttisuuden tunne, kunnes h\u00e4n yht\u00e4kki\u00e4 saa voimakkaan muisitikuvan kerrostaloasunnosta, jossa on halkeama betonisein\u00e4ss\u00e4 ja jonka naapurusto koostuu tietyntyyppisist\u00e4 ihmisist\u00e4, \u00e4\u00e4nist\u00e4 ja tuoksuista. Miljoonillaan mies ostaa kokonaisen kerrostalon ynn\u00e4 sen naapuritalon ja palkkaa sekalaista v\u00e4ke\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n muistikuvassaan esiintyneit\u00e4 ihmisi\u00e4 voidakseen tuntea kaiken t\u00e4sm\u00e4lleen niin kuin on muistavinaan. H\u00e4n haluaa kokea jotain autenttista, todellista, v\u00e4\u00e4rent\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, eli tarkemmin sanottuna sulauttaa ulkoisen maailman sis\u00e4iseen kokemukseensa. Hankalaksi, ja per\u00e4ti mahdottomaksihan se osoittautuu, viel\u00e4p\u00e4 melkoisen traagisin seurauksin. McCarthyn t\u00e4rkeimpi\u00e4 pointteja on, ett\u00e4 todenkaltaisuus syntyy vain lavastamalla &#8212; tai kehyst\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Mit\u00e4 suurempi ja ehdottomampi todellisuusn\u00e4lk\u00e4 romaanissa vallitsee, sit\u00e4 kauemmas se itse asiassa el\u00e4m\u00e4st\u00e4 vieraantuu, sit\u00e4 korkeampien muurien taakse se joutuu linnoittautumaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>On v\u00e4\u00e4rin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 suomalaista proosaa hallitsee yksinomaan jonkinlainen eeppinen realismi. Meill\u00e4&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":826,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kehys.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/kehys.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/242"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=242"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/242\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2127,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/242\/revisions\/2127"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/826"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=242"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=242"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=242"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}