{"id":247,"date":"2010-11-20T11:54:00","date_gmt":"2010-11-20T09:54:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/1500-1\/"},"modified":"2018-02-28T09:30:27","modified_gmt":"2018-02-28T07:30:27","slug":"1500-1","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/1500-1\/","title":{"rendered":"1500 = 1"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

On luettava tuhatviisisataa kirjaa voidakseen kirjoittaa yhden. Noin sanoi Gustave Flaubert, joka tiesi kirjallisuudesta kaiken.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kirjeess\u00e4\u00e4n Flaubert valittaa: “Olen sairas pelosta, t\u00e4ynn\u00e4 kaikenlaisia kauhuja: olen ryhtym\u00e4ss\u00e4 kirjoittamaan.” Tekeill\u00e4 oli Salambo<\/em>, muinaiseen Karthagoon sijoittuva romaani.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Flaubertin ajatukset ovat minulle ajankohtaisia, sill\u00e4 olen itsekin — pitk\u00e4n suunnitteluvaiheen j\u00e4lkeen — ryhtynyt kirjoittamaan. Ja tunnen v\u00e4lill\u00e4 olevani sairas pelosta, t\u00e4ynn\u00e4 kaikenlaisia kauhuja.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Mutta en min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 pelkojani ja kauhujani aio ruveta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 blogissani sen kummemmin vatvomaan, \u00e4lk\u00e4\u00e4 pel\u00e4tk\u00f6. Sen verran voin niist\u00e4 kuitenkin kertoa, ett\u00e4 olen huomannut p\u00e4\u00e4sev\u00e4ni vaikeiden hetkien yli sukeltamalla toisten kirjoittamiin teksteihin. Kun oikein pahasti t\u00f6kkii, otan hyllyst\u00e4 Michel Houellebecqin, Thomas Pynchonin, David Foster Wallacen, tai milloin kenenkin, teoksen ja lueskelen sit\u00e4 sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Yleens\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n jotain sellaista, mik\u00e4 laukaisee minussa eteenp\u00e4in auttavan idean tai impulssin. Ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siin\u00e4 silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4, mutta kenties jo seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Tied\u00e4n kirjailijoita, jotka eiv\u00e4t kirjoitusty\u00f6ns\u00e4 aikana lue lainkaan kaunokirjallisuutta. He pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t ajatustensa tai ideoidensa h\u00e4iriintyv\u00e4n tai oman \u00e4\u00e4nens\u00e4 sekoittuvan toisten kirjailijoiden \u00e4\u00e4niin. Minulla ei t\u00e4llaisia ongelmia ole, vaan voidakseni kirjoittaa oman teokseni min\u00e4 tarvitsen tuekseni ne “tuhatviisisataa kirjaa”, joista Flaubert puhui. Suurin syy t\u00e4h\u00e4n on se, ett\u00e4 en usko mihink\u00e4\u00e4n “omaan \u00e4\u00e4neen”, tai ainakaan en tavoittele sellaista. Kaikki tekstit kirjoitetaan toisten tekstien p\u00e4\u00e4lle, kaikki kirjailijat kytkeytyv\u00e4t tavalla tai toisella kirjallisuuden traditioihin ja jatkumoihin. Osaltaan pelottomuuteeni ottaa ulkopuolisia vaikutteita vaikuttaa varmasti my\u00f6s se, ett\u00e4 en tee juonivetoisia romaaneja. Juoni, tai omassa tapauksessani pikemminkin “juoni”, on vain tekosyy kirjoittaa ne lauseet, jotka haluan kirjoittaa. En siis pelk\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ni tekeill\u00e4 olevan kirjani juonikuviota jostain aiemmin julkaistusta. <\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Zadie Smith pohtii esseekokoelmassan Changing My Mind<\/em> n\u00e4it\u00e4 samoja kysymyksi\u00e4. H\u00e4nkin tunnustaa lukevansa ahkerasti toisten kirjailijoiden teoksia oman kirjoitusty\u00f6ns\u00e4 aikana, ja kokee saavansa niist\u00e4 arvokasta tukea, oppia ja opastusta:<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
“My writing desk is covered in open novels. I read lines to swim in certain sensibility, to strike a particular note, to encourage rigour when I’m too sentimental, to bring verbal ease when I’m syntactically uptight. I think of reading like a balanced diet; if your sentences are too baggy, too baroque, cut back on fatty Foster Wallace, say, and pick up Kafka, as roughage. If your aesthetic has become so refined it is stopping you from placing a single black mark on white paper, stop worrying so much about what Nabokov would say; pick up Dostoyevsky, patron saint of substance over style.”<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Jokainen kirjailija kai tavoittelee flow’ta, sellaista hurmostilaa, jossa teksti alkaa kirjoittaa itse itse\u00e4\u00e4n ja aktiivinen tietoisuus v\u00e4istyy pelk\u00e4ksi mekaaniseksi yl\u00f6skirjaajaksi. Silloin ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ehdi toisten kirjoittamia kirjoja vilkuilla, mutta jos sattuu ehtim\u00e4\u00e4n, silmiin osuu yleens\u00e4 vain sellaisia lauseita, jotka sy\u00f6tt\u00e4v\u00e4t omaan tekstiin uusia ideoita, auttavat sit\u00e4 vy\u00f6rym\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in. Kaikki mink\u00e4 aistit ja tietoisuus ottavat vastaan tuntuu liittyv\u00e4n tekeill\u00e4 olevaan ty\u00f6h\u00f6n. Zadie Smith antaa t\u00e4lle hurmostilalle nimityksen “Middle-of-the-Novel Magical Thinking”:<\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
“Incredibly knotty problems of structure now resolve themselves with inspired ease. See that one paragraph? It only needs to be moved, and the whole chapter falls into place! Why didn’t you see that before?”<\/em><\/div>\n

<\/p>\n

<\/div>\n
Tuota selv\u00e4n\u00e4k\u00f6isyyden tilaa odotellessani turvaudun “tuhanteenviiteensataan kirjaani”. Ilman niit\u00e4 en p\u00e4\u00e4sisi ensimm\u00e4ist\u00e4 liuskaa pitemm\u00e4lle. <\/p>\n
<\/blockquote>\n<\/div>\n
<\/div>\n
P.S.<\/div>\n
<\/div>\n
Olikohan Bret Easton Ellis kirjoittamishurmoksessa silloin kun kertoi New York Timesin toimittajalle lukeneensa Raamattua mutta ei osannut sanoa oliko lukenut Uutta vai Vanhaa testamenttia? “Kerrotiinko siin\u00e4 Mooseksesta vai Jeesuksesta?” toimittaja kysyi. “Jeesuksesta, kai”, kirjailija vastasi. Oli miten oli, tuo anekdootti kertoo Bret Easton Ellisist\u00e4 kirjailijana kaiken olennaisen.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

On luettava tuhatviisisataa kirjaa voidakseen kirjoittaa yhden. Noin sanoi Gustave Flaubert, joka…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":829,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[18],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":11,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Kirjoituskone.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/Kirjoituskone.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/247"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=247"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/247\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2132,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/247\/revisions\/2132"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/829"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=247"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=247"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=247"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}