![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2018\/04\/sylvie.png\")
<\/p>\n<\/p>\n
Lukisinko mieluummin kolme eri romaania vai yhden romaanin kolmeen kertaan? Kysymykseen on mahdoton vastata, ellei tied\u00e4 mitk\u00e4 kirjat ovat valittavana, mutta ihannetapauksissa p\u00e4\u00e4tyisin j\u00e4lkimm\u00e4iseen vaihtoehtoon.<\/p>\n
Monet romaanit tyhjenev\u00e4t yhdell\u00e4 lukemisella, eik\u00e4 siin\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n pahaa. Kertak\u00e4ytt\u00f6kirjoille on tarvetta ja kysynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Luen mielell\u00e4ni Ilkka Remeksen trillereit\u00e4, mutta en voisi kuvitella palaavani niihin. Luotijunan tavoin etenev\u00e4 j\u00e4nnityskertomus on tervetullutta vaihtelua normaaliin lukemiseeni. Pid\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 Remes ei edes yrit\u00e4 kirjoittaa \u201dhyv\u00e4\u00e4 kaunokirjallisuutta\u201d. H\u00e4nen trillerins\u00e4 edustavat antikirjallisuutta, jossa sanataiteelliset pyrkimykset loistavat poissaoloillaan.<\/p>\n
Jotkut kirjat muuttuvat kertak\u00e4ytt\u00f6kirjoiksi ajan kuluessa. Yksi ensimm\u00e4isi\u00e4 minuun vaikuttaneita romaaneja oli Jay McInerneyn Manhattanin valot<\/em>, jonka luin my\u00f6h\u00e4isteinin\u00e4, ensin ahmimalla ja sitten makustellen. Olin kokematon lukija, enk\u00e4 oikeastaan tiennyt, mit\u00e4 kaunokirjallisuudesta etsin tai mit\u00e4 se voisi antaa. Manhattanin valot<\/em> oli erilainen kuin ne klassikot, joihin lukion \u00e4idinkielen opetus oli minut tutustuttanut. Se kertoi nuorista levottomista ihmisist\u00e4, jotka eliv\u00e4t New Yorkin sykkeess\u00e4.<\/p>\n McInerneyt\u00e4 voisi luonnehtia Bret Easton Ellisin kevytversioksi: jos Ellis onnistuu pahimmillaan tai parhaimmillaan olemaan rankka, McInerney on pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n rankisteleva. Manhattanin valot<\/em> osui kohdalleni oikeaan aikaan. En\u00e4\u00e4 en innostuisi siit\u00e4. Kun lueskelin sit\u00e4 hiljattain uudestaan, tajusin ett\u00e4 julminta mit\u00e4 McInerneyn kaltaisille kirjailijoille voi tehd\u00e4 on yritt\u00e4\u00e4 palata heihin kyps\u00e4ss\u00e4 aikuisi\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n T\u00e4rkeimm\u00e4t kirjat pysyv\u00e4t merkityksellisin\u00e4. Niiss\u00e4 on k\u00e4tketty\u00e4 verkostoa, joka alkaa paljastua vasta, kun kulkee samat polut moneen kertaan. Minulle kirjallisen arvonm\u00e4\u00e4rityksen t\u00e4rkein kysymys on: \u201dHaluanko lukea t\u00e4m\u00e4n uudestaan?\u201d Tunnen ep\u00e4mukavia v\u00e4ristyksi\u00e4 aina kun kuulen ett\u00e4 tulossa on \u201dhuikea kirjasyksy\u201d. Nykyisinh\u00e4n jokainen kirjasyksy on \u201dhuikea\u201d, koska kustannusalalla menee niin kehnosti, ett\u00e4 alan ihmiset eiv\u00e4t uskalla puhua ilman superlatiiveja. Yhden sesongin kirjoista on mahdoton sanoa tuoreeltaan mit\u00e4\u00e4n kovinkaan merkityksellist\u00e4. Vasta aika n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, mitk\u00e4 niist\u00e4 kest\u00e4v\u00e4t uudelleenlukemista.<\/p>\n David Shields puhuu teoksessa How Literature Saved My Life<\/em> kirjoista, joihin tarttuu silloin, kun ei saa nukutuksi. Ne eiv\u00e4t ole kirjasyksyn kuumia uutuuksia, vaan teoksia, joihin h\u00e4nelle on muodostunut syv\u00e4 henkil\u00f6kohtainen suhde. T\u00e4llaisten kirjojen lukeminen kolmeen tai kuuteen kertaan antaa enemm\u00e4n kuin kolmen tai kuuden eri kirjan lukeminen yhteen kertaan. Min\u00e4kin saatan y\u00f6n pimeydess\u00e4 tarttua Don DeLillon Valkoiseen kohinaan<\/em>, Curzio Malaparten Ihoon<\/em> tai Lydia Davisin lyhytproosaan. Fetissikirjani ovat uusiutuvaa kirjallista energiaa, ehtym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 voiman ja l\u00e4mm\u00f6n l\u00e4hteit\u00e4. Saatan lukea niit\u00e4 satunnaisesta kohdasta muutamia kymmeni\u00e4 sivuja ja laittaa takaisin hyllyyn. Yksitt\u00e4iset fragmentit uudelleen luettuna syvent\u00e4v\u00e4t ymm\u00e4rryst\u00e4ni koko teoksesta.<\/p>\n Tied\u00e4n ihmisi\u00e4, jotka tuskin koskaan lukevat kirjoja uudestaan. He eiv\u00e4t halua juuttua yksitt\u00e4isiin teoksiin, nostaa niit\u00e4 palvonnan kohteeksi. Oma suhteeni fetissikirjoihini on kompleksinen, ei pelkk\u00e4\u00e4 ihailemista ja fanittamista. Vaikka rakastan niit\u00e4, ne ovat minulle v\u00e4lill\u00e4 hankalia ja min\u00e4 niille. Tunnen niiden \u00e4\u00e4rell\u00e4 samanlaista ep\u00e4ily\u00e4 kuin ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 kirjoja lukiessa. Tekee mieli etsi\u00e4 puutteita ja v\u00e4itt\u00e4\u00e4 vastaan, tunnistaa maneerit ja ilkkua niille.<\/p>\n Umberto Eco on pohtinut yksitt\u00e4iseen kirjaan kiintymist\u00e4 tavalla, josta tunnistan omat kokemukseni. Gerard Nervalin pienoisromaani Sylvie<\/em> teki h\u00e4neen l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vaikutuksen. Eco luki sen moneen kertaan, oppi ulkoa jokaisen sanan ja v\u00e4limerkin.<\/p>\n H\u00e4n analysoi Sylvieta<\/em> j\u00e4re\u00e4ll\u00e4 teoreettisella apparaatilla luennoillaan ja seminaareissaan. Econ mielest\u00e4 nelj\u00e4nkymmenen vuoden kokemus Sylvien<\/em> lukijana todisti h\u00e4nelle, kuinka typer\u00e4\u00e4 on v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tekstin jatkuva l\u00e4hiluku tappaa sen taian. \u201dAina, kun tartun Sylvieen<\/em>, rakastun siihen uudestaan, vaikka tunnen sen anatomisen tarkasti \u2013 ehk\u00e4 rakastunkin siihen uudestaan juuri siksi, ett\u00e4 se on minulle l\u00e4pikotaisin tuttu.\u201d<\/p>\n Hyvi\u00e4 kirjoja ei voi lukea puhki, ne pysyv\u00e4t aina kanssamme. Ne ehtyv\u00e4t vasta, kun lukutaito katoaa, maailma tuhoutuu ja aurinko sammuu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Lukisinko mieluummin kolme eri romaania vai yhden romaanin kolmeen kertaan? Kysymykseen on…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2018\/04\/sylvie.png","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2542"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=2542"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2542\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2544,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2542\/revisions\/2544"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=2542"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=2542"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=2542"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}