![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/07\/kirjahylly-sivusta-300x169.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dLuen kes\u00e4lomalla kirjallisuuden klassikoita.\u201d Sanooko kukaan en\u00e4\u00e4 n\u00e4in? Kehtaako sanoa? <\/span><\/span><\/p>\n Juhana Vartiaiselta kysyttiin taannoin Helsingin Sanomien haastattelussa, mink\u00e4 kirjan h\u00e4n on viimeksi lukenut. Vartiainen kertoi lukeneensa Stendhalia ja oli huolissaan, syntyyk\u00f6 vastauksesta elitistinen vaikutelma.<\/span><\/span><\/p>\n Ihmiset, jotka kertovat lukevansa klassikoita, pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t leimautuvansa t\u00e4rkeilij\u00f6iksi. Ehk\u00e4 toisinaan leimaantuvatkin. Se on onnetonta. Klassikot ovat kirjoja siin\u00e4 miss\u00e4 muutkin, ja sill\u00e4 tavalla niihin my\u00f6s pit\u00e4isi suhtautua.<\/span><\/span><\/p>\n Suomen Kuvalehti teki jutun yliarvostetuista klassikoista, ja haastatteli siihen minuakin. Annoin vastaukseni s\u00e4hk\u00f6postilla. Niist\u00e4 p\u00e4\u00e4tyi juttuun vain v\u00e4h\u00e4inen osa, joten julkaisen ne t\u00e4ss\u00e4 kokonaisuudessaan.<\/span><\/span><\/p>\n <\/p>\n Miten m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 klassikko?<\/span><\/strong><\/p>\n <\/p>\n Mahdollisimman yksinkertaisesti sanottuna klassikko on kirja ja\/tai kirjailija, joka on otettu osaksi kaanonia. Niinp\u00e4 klassikot ovat useimmiten kirjoja, jotka kohtaamme aluksi niin, ett\u00e4 niit\u00e4 luetutetaan meille, eik\u00e4 niin, ett\u00e4 hakeutuisimme itse niiden \u00e4\u00e4relle. Kirjallisesti sivistyneelt\u00e4 ihmiselt\u00e4 odotetaan, ett\u00e4 h\u00e4n tuntee klassikot. Toisin sanoen kirjallinen sivistys on kaanonin omaksumista. Klassikoiden ylist\u00e4minen antaa \u00e4lykk\u00e4\u00e4n vaikutelman, ja siihen pystyy, vaikka ei olisi lukenut klassikoita kuin pintapuolisesti. <\/span><\/p>\n Todellista kirjallista sivistyst\u00e4 mielest\u00e4ni kuitenkin on se, ett\u00e4 kykenee ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaanonin syrj\u00e4\u00e4n ja arvioimaan klassikoita n\u00e4kemyksellisesti ja kriittisestikin. Klassikoita pit\u00e4\u00e4 koetella siin\u00e4 miss\u00e4 kaikkia muitakin kirjoja ja kirjailijoita.<\/span><\/p>\n Toinen yksinkertainen ja toimiva klassikon m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 on, ett\u00e4 klassikot ovat kirjoja, joita aina uudet sukupolvet lukevat ja joista ne tekev\u00e4t omat tulkintansa ja joihin muodostavat oman suhteensa. Pid\u00e4n t\u00e4st\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4st\u00e4 enemm\u00e4n, koska siin\u00e4 kaanoni ei ole jotain staattista, vaan muuttuvaa. Uudet tulkinnat tarkoittavat, ett\u00e4 joitakin kirjoja ja\/tai kirjailijoita voi pudota kaanonista pois ja joitakin tulla tilalle.<\/span><\/p>\n Perinteisestih\u00e4n kirjallisuuden klassikot ovat voittopuolisesti olleet kuolleita valkoisia miehi\u00e4. Uudemmat tavat l\u00e4hesty\u00e4 kirjallisuutta (feministiset, postkolonialistiset ym.) horjuttavat n\u00e4iden vanhojen toteemien asemaa. Syntyy vaihtoehtoisia kaanoneita tai vastakaanoneita. En\u00e4\u00e4 tuskin voi edes puhua yhdest\u00e4 kaanonista, joka sulkisi sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 klassikot. Klassikon m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 el\u00e4\u00e4, kun koko vanha yhten\u00e4isen kaanonin ajatus on murentunut.<\/span><\/p>\n Yksi juonne t\u00e4ss\u00e4 keskustelussa on, ett\u00e4 klassikoista kaivetaan jotakin ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4, joka monesti on ulkokirjallista. Voimmeko lukea en\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 omallatunnolla Louis-Ferdinand C\u00e9line\u00e4, joka julkaisi raivokkaan antisemitistisi\u00e4 pamfletteja tai Knut Hamsunia, joka laati ylist\u00e4v\u00e4n muistokirjoituksen Adolf Hitlerille? Itse olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 C\u00e9linen ja Hamsunin kirjallinen painoarvo perustelee heid\u00e4n paikkansa l\u00e4nsimaisen kirjallisuuden t\u00e4rkeiden nimien joukossa, vaikka heill\u00e4 olikin h\u00e4iritsevi\u00e4 poliittisia kantoja. T\u00e4llaiset keskustelut kuitenkin osoittavat, ett\u00e4 klassikot eiv\u00e4t ole pyhi\u00e4. Heit\u00e4 ei ymp\u00e4r\u00f6i s\u00e4dekeh\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4.<\/span><\/p>\n Toisinaan vitsaillaan, ett\u00e4 klassikot ovat sellaisia, joita kukaan ei oikeasti jaksa lukea, mutta joista puhuminen antaa \u00e4lykk\u00e4\u00e4n vaikutelman. T\u00e4llaisten vitsien taustalta kajastaa ajatus, ett\u00e4 kirjallisen sivistyksen hankkiminen on ennen muuta palkinto kovasta ty\u00f6st\u00e4. Toki Robert Musilin lukeminen vaatii enemm\u00e4n ponnistelua kuin kulloisenkin syksyn hittikirjojen lukeminen, ja kepe\u00e4 vitsailu ik\u00e4\u00e4n kuin antaa oikeutuksen sille, ett\u00e4 voi hyv\u00e4ll\u00e4 omallatunnolla nauttia puhtaista lukuromaaneista, “koska kaikki muutkin niin tekev\u00e4t”.<\/span><\/p>\n Jonathan Franzen on esitt\u00e4nyt kahtiajaottelun, joka mielest\u00e4ni toimii my\u00f6s klassikoiden kohdalla. H\u00e4n puhuu toisaalta statukseen ja toisaalta sopimukseen perustuvasta kirjallisesta arvostuksesta. Statusarvostus tarkoittaa klassikoita, jotka ovat uudistaneet kirjallisuutta, mutta jotka eiv\u00e4t puhuttele keskivertolukijaa. Sopimusarvostus puolestaan tarkoittaa klassikoita, joita kuka tahansa lukee mielell\u00e4\u00e4n ja joiden parissa voi nauttia kiirett\u00f6m\u00e4n\u00e4 sunnuntaina. Suomalaisen kirjallisuuden suurista nimist\u00e4 Volter Kilpi edustaa statusarvostusta ja Mika Waltari sopimusarvostusta. Nimi\u00e4 on helppo keksi\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Franzenin kahtiajaottelu korostaa sit\u00e4, ett\u00e4 kaikki klassikot eiv\u00e4t suinkaan ole “vaikeita”.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Mitk\u00e4 klassikot ovat yliarvostettuja tai aikansa el\u00e4neit\u00e4?<\/span><\/strong><\/p>\n <\/p>\n Objektiivisesti ajateltuna kaikki klassikot, joita edelleen luetaan ovat ansainneet paikkansa. Muutenhan emme en\u00e4\u00e4 edes muistaisi niit\u00e4 tai heit\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 katsannossa on samantekev\u00e4\u00e4, pid\u00e4tk\u00f6 itse Tolstoista tai Dickensist\u00e4, koska fakta on, ett\u00e4 heit\u00e4 luetaan edelleen. Se tekee heist\u00e4 klassikkoja.<\/span><\/p>\n Aikansa el\u00e4neet klassikot ovat mielest\u00e4ni sellaisia kuin \u00c9mile Zola, jolla on yh\u00e4 keskeinen paikka kirjallisuushistoriassa, mutta jonka teokset eiv\u00e4t sin\u00e4ns\u00e4 puhuttele. Zola vertautuu Voltaireen – kukaan tuskin pit\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 Voltairea merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 filosofina, h\u00e4nen merkityksens\u00e4 on siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n edustaa tiettyj\u00e4 valistuksen ihanteita. Vastaavasti Zola oli tyls\u00e4 metodikirjailija, jonka teokset ovat l\u00e4hinn\u00e4 uuvuttavia, mutta Dreyfusin jutun my\u00f6t\u00e4 h\u00e4n profiloitui edustamaan er\u00e4st\u00e4 edelleen voimissaan olevaa kirjallista tyyppi\u00e4: julkiseksi intellektuelliksi, joka tarttuu ajan suuriin kysymyksiin.<\/span><\/p>\n Monella klassikolla on my\u00f6s tuotannossaan teoksia, jotka ovat tyystin menett\u00e4neet elinvoimansa. Vain heid\u00e4n tuotantonsa huipuilla on lukuarvoa. Yleisestikin on niin, ett\u00e4 hyvienkin kirjailijoiden tuotannosta ehk\u00e4 vain hiukan yli 50 prosenttia on sellaisia, joiden ansiosta he ovat hyvi\u00e4. Minulle t\u00e4rkeimpi\u00e4 kirjailijoita on Gustave Flaubert, mutta pid\u00e4n h\u00e4nen romaaneistaan Salamboa<\/em> varsin kehnona ja Syd\u00e4men oppivuosiakin<\/em> aika keskinkertaisena. Jos kohtaan ihmisen, joka kysyy mielipidett\u00e4ni Salambosta<\/em>, en ep\u00e4ile sanoa sit\u00e4 \u00e4\u00e4neen, vaikka puhutaan “klassikosta”.<\/span><\/p>\n George Orwellin romaanit El\u00e4inten vallankumous<\/em> ja Vuonna 1984<\/em> ovat usein siteerattuja teoksia, mutta mielest\u00e4ni ne ovat puhtaasti romaaneina aika hentoja. Poliittisia allegorioita, joissa tietyt ideat painavat enemm\u00e4n kuin kirjallinen aines. Orwellin parasta antia ovat h\u00e4nen esseens\u00e4, vaikka moni muistaa Orwellin n\u00e4ist\u00e4 kahdesta romaanista.<\/span><\/p>\n Ayn Randin hiljattain suomennettu Kun maailma j\u00e4rkkyi<\/em> on varmaankin objektiivisin kriteerein klassikko, koska sit\u00e4 luetaan jatkuvasti. Se on todella huono romaani, tyylilt\u00e4\u00e4n ja kerronnaltaan puiseva ja henki\u00f6kuvaukseltaan kaavamainen. Vuoropuhelut nyrj\u00e4ht\u00e4v\u00e4t puuduttaviksi filosofisiksi luennoiksi ja juonikuvio on luonnosmaisen karkea hahmotelma hyv\u00e4n ja pahan v\u00e4lisest\u00e4 taistelusta. Rand alistaa kirjalliset arvot itsekkyyden autuutta julistavan “filosofiansa” palvelukseen. Kun maailma j\u00e4rkkyi<\/em> on antiromaani, romaani niille, jotka eiv\u00e4t oikeastaan v\u00e4lit\u00e4 romaaneista, vaan haluavat vahvistusta libertaristiselle maailmankuvalleen.<\/span><\/p>\n Kotimaisista klassikoista en saa paljonkaan irti F. E. Sillanp\u00e4\u00e4st\u00e4, ainoasta suomalaisesta kirjallisuuden nobelistista. H\u00e4n on h\u00f6yhen Volter Kilven rinnalla. Sillanp\u00e4\u00e4 kirjoitti samoihin aikoihin, kun eurooppalainen ja amerikkalainen modernismi muutti tapoja kuvata ihmistietoisuutta ja ihmisen suhdetta yhteiskuntaansa ja historiaansa. Her\u00e4\u00e4 ajatus, ett\u00e4 Sillanp\u00e4\u00e4n ahdas ja rajoittunut, jonkinlaisen biologisen determinismin l\u00e4p\u00e4isem\u00e4 kirjallinen maailma oli aikansa el\u00e4nyt jo silloin, kun h\u00e4n sai nobelinsa. Nobel-status asettaa Sillanp\u00e4\u00e4n perustettoman korkealle suomalaisen kirjallisuuden hierarkiassa.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Jalostavatko klassikot?<\/span><\/strong><\/p>\n <\/p>\n Hyv\u00e4t kirjat varmasti jalostavat, olivat klassikoita tai eiv\u00e4t. Samaa tekee tietysti moni muukin asia, kuten musiikin kuuntelu, postimerkkien ker\u00e4ily tai sienestys. Olemme kaikki sanan ja merkityksen kulttuurin lapsia, vaikka el\u00e4mme nykyisin kuvan ja \u00e4\u00e4nen kulttuurissa. Kirjalla (ja kirjailijoilla) on kulttuurissamme sakralisoitu asema. Siksi niin mielell\u00e4mme korostamme sit\u00e4, kuinka arvokasta on lukea parasta maailmankirjallisuutta.<\/span><\/p>\n Klassikoiden lukijat lienev\u00e4t yleisemminkin sellaisia ihmisi\u00e4, joilla on el\u00e4m\u00e4 hyvin hallinnassa: heill\u00e4 on sivistyksellist\u00e4 ja kulttuurista p\u00e4\u00e4omaa ja korkean koulutuksen ansiosta ehk\u00e4 tuloja ja asemaakin. He huolehtivat henkisen terveytens\u00e4 lis\u00e4ksi my\u00f6s fyysisest\u00e4 terveydest\u00e4\u00e4n, tekev\u00e4t oikeita el\u00e4m\u00e4nvalintoja. He varmaaankin el\u00e4v\u00e4t pitemp\u00e4\u00e4n ja tyytyv\u00e4isempin\u00e4 kuin ihmiset, joilla el\u00e4m\u00e4 ei ole yht\u00e4 hyvin hallinnassa – ja jotka eiv\u00e4t lue klassikoita.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" \u201dLuen kes\u00e4lomalla kirjallisuuden klassikoita.\u201d Sanooko kukaan en\u00e4\u00e4 n\u00e4in? Kehtaako sanoa? Juhana…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/07\/kirjahylly-sivusta-300x169.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2545"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=2545"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2545\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2554,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/2545\/revisions\/2554"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=2545"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=2545"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=2545"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}